Se on kuulkaas lukijat ja kuulijat sillä tavalla, että viime yönä vuohi saapui kotiin. Vuohi on siis goat, eli siis GOAT, eli siis the Greatest Of All Time, eli siis kaikkien aikojen paras, eli siis Michael Jordan. No kyllä te tajuatte, eikös niin? Jätin yöksi pelin sisään 1,38 miljoonan tarjouksen 99-tason kortista huippupäivityksin ja se oli korttiin riittänyt. Hieman yllättynyt olen, koska huonommillakin päivityksillä olleita kortteja olen nähnyt menneen 1,5 miljoonan huudoilla. Positiivinen yllätys siis tosiaan kaikkinensa. Oma kaikkien aikojen suosikkikoripalloilija ja aikalailla ylipäätään suosikkiurheilija, joten tässä nyt vähän henkseleitä paukuttelen, kun sain parhaan mahdollisen kortin tiimiin ilman yhtäkään peliin käytettyä lisäeuroa. Sen verran hyviä ja mukavia ilmaispelaajia kertynyt tiimiin viime aikoina ja juuri niille muille pelipaikoille, joten päätin myydä arvotavaran pois ja tähdätä tuohon Jouluna peliin tulleeseen korttiin. Edellisestä Jordanista omassa tiimissä onkin vierähtänyt jo melkein 1,5 vuotta, joten 'ilolla' maksoin, vaikka melkein kaikki rahat menivät nyt tuohon yhteen korttiin. Reilu 1,3 miljoonaa, vähän sain huudostani vielä takaisinkin. Ja kyllä se GOAT vaan on GOAT, ei voi muuta sanoa, kun vähän ehdin tuossa testailemaan. Huippupäivityksin ja MJ:n omine animaatioineen, niin ei voi valittaa. Hyppyheitto tietysti tosimaailman mukaan, kieli ulkona donkaten ja niin edelleen. Voi sanoa, että nuo edellisten omistajien lisäämät päivitykset tekevät tästä korttiyksilöstä jopa '99,5-tasoisen', kun on lisäilty kaikenlaista.
His Airness on täällä tullut esiteltyä useampaankin kertaan ja kiinnostuneille suosittelen erittäin lämpimästi sitä The Last Dance-dokkaria myös, mutta kerrataan nyt uraa tässä tekstimuotoisenakin lyhkäisesti. Greatest Of All Time tosiaan on aika hyvä ja hieno nimi ja saavutus henkilölle, jolla oli high school-aikoinaan jopa ongelmia mahtua oman koulun joukkueeseen. MJ varmaan suhtautui siihen ongelmaan henkilökohtaisesti ja päätti, että minähän tässä lajissa pärjään...Yliopistotasolla tulikin sitten heti jo ensimmäisenä vuotena mestaruus '82 North Carolina Tar Heelsin riveissä ja MJ muuten upotti mestaruuspelin ratkaisevan korin. Pieniä vivahteita ja fiiliksiä tulevaa ammattilaisuraa silmällä pitäen, tietäjät tietää! Ennen ammattilaisuraa MJ ehti myös johdattaa kesällä '84 USA:n maajoukkueen olympiakultaan aikana, jolloin USA ei vielä lähettänyt ammattilaisia olympiapeleihin.
Ammattilaisurahan alkoi Chicagossa, kuten kaikki tietävät, kesän '84 kolmosvarauksena. Tuohon aikaan kun ei uskottu siihen, että takamies voisi olla mestaruusjoukkueen takuumies, joten edellä varattiin pari sentteriä, joista nimekkäämpi omiinkin suosikkeihin kuuluva Hakeem Olajuwon. MJ kuitenkin vei vuoden tulokkaan tittelin noista kahdesta. 80-luvun jälkipuoli olikin Chicagossa Jordan Show, kun MJ paukutteli parhaimmillaan 35-37 pisteen keskiarvoja jopa 53 % heittotarkkuuksilla ja voitti siinä samalla myös parhaan puolustajan palkinnon '88. Historiaa siinä mielessä, että tuo kausi ja MJ on ainoa, jolloin sama pelaaja on voittanut niin pistekuninkuuden kuin parhaan puolustajan palkinnon samalla kaudella. MVP-pysti tuli myös 'siinä sivussa' voitettua samalla.
Joukkuetason menestys alkoi sitten 90-luvun alussa, kun Scottie Pippen kehittyi varteenotettavaksi kakkosvaihtoehdoksi. Ja kun menestyksen makuun päästiin, niin sitähän tuli sitten kolmena vuotena peräkkäin '91-'93 oikein roppakaupalla, joka kesä mestaruusbileet. Jokaiseen mestaruuteen liittyi myös joku ennätys tai tarina. '91 Chicago voitti Magic Johnsonin LA Lakersin ja niistä finaaleista muistetaan tiukat jatkoaikapelit ja ikoniseksi jäänyt double clutch lay up kieli ulkona, jossa siis MJ vaihtaa ilmassa liitäessään pallon oikeasta kädestä vasempaan ja veivaa sen levyn kautta koriin vastustajien vastusteluista huolimatta. '92 finaaleissa Chicago taas kohtasi Portlandin ja kyseisen kauden MVP-kisan kakkosen Clyde Drexlerin, jonka kanssa MJ pelasi samaa pelipaikkaa. Ennen finaaleita media vertaili kaksikkoa ja 'kehtasi väittää', että pelaajat ovat samasta muotista, mutta Drexler heittää paremmin kolmosia. Tähänpä MJ vastasi, että hän vain valitsee olla heittämättä niitä, koska ne eivät oikein tunnu sopivan hänen pelityyliinsä...Ja ensimmäisessä finaalimatsissa paukutti sitten 6 kolmosta sukkana sisään kovilla prosenteilla, joka oli tuohon aikaan ennätys yhdessä finaalipelissä. Ennätyksen tehtyään MJ pakitteli puolustukseen ja kohautti näkyvästi olkapäitään mediapöydän edessä. Tuon takia tuota ottelua kutsutaan korispiireissä lempinimellä The Shrug. '93 finaaleissa Chicago sitten kohtasi Phoenixin, jota tähditti tuon kauden MVP ja MJ: varsin hyvä ystävä ja niin ikään kesällä '84 liigaan tullut Charles Barkley. Ehkä MJ otti vähän henkilökohtaisesti tuon MVP:n 'menettämisen' ja paukutti tuohon finaalisarjaan ennätykselliset pistekeskiarvot.
Kolme mestaruuden jälkeen iski perhetragedia, isän kuolema, koripallon lopettaminen ja siirtyminen baseballin puolelle puoleksitoista vuodeksi, jonka jälkeen kutina koriskentille kävi niin voimakkaaksi, että kesken kautta '95 paluu Chicagoon. Vähän oli 'ruosteista' meno ja kroppakin enemmän 'baseball-kunnossa', joten matka tyssäsi pudotuspelien toisella kierroksella Orlandoa vastaan. Tappion taisi MJ ottaa vähän henkilökohtaisesti, koska tarinoiden mukaan vain paria päivää myöhemmin MJ olikin jo salilla treenaamassa seuraavaa kautta varten. Kesän aikana tehtiin/viimeisteltiin myös Space Jam-elokuva. MJ:llä oli WB-studioilla oma koriskenttä, missä hän treenaili ja kutsui tuttuja 'NBA-kavereita' pelaamaan. Tarinoiden mukaan alkupäivät filmattiin ja illat pelattiin, kovaa.
Kaudelle '96 MJ olikin sitten kunnossa ja Chicago laittoi ennätykset uusiksi: runkosarja 72 voittoa ja vain 10 tappiota. Ennätys joka kesti kauteen '16 asti, kun Golden State Warriors voitti 73 runkosarjapeliä. Tosin Chicago vei oman kautensa lopuksi mestaruuden, Warriors ei. '96 finaaleissa Chicago kukisti Seattle SuperSonicsin, jota tähditti kauden paras puolustaja Gary Payton ja yltiöatleettinen iso laituri Shawn Kemp. Paytonin puolustus pakotti MJ:n hänen uransa heikoimpiin finaalitilastoihin, mutta Chicago voitti silti 4-2. '97 finaalit muistetaan ottelusta numero viisi, joka tunnetaan nimellä The Flu Game. MJ siis pelasi ruokamyrkytysoireista kärsivänä sarjan Utahia vastaan ollessa 2-2, nakutti 38 pistettä ja Chicago voitti ottaen johdon 3-2 ja voittaen lopulta 4-2. '98 kausi olikin sitten se Viimeinen Tanssi, kun jo kauden aikana kävi selväksi, että joukkue tulee hajoamaan kauden jälkeen. Mestarivalmentaja Phil Jacksonin sopimusta ei jatketa, pelaajien ja organisaation johdon välillä on havaittava kuilu. Finaaleissa Utah haki revanssia ja pakotti Chicagon aivan äärimmilleen. Selkävaivoista kärsinyt Pippen toimi kuudennessa pelissä 'houkutuslintuna', kun MJ nakutti 45 pistettä Chicagon voittaessa yhdellä pisteellä. Ottelun viimeinen minuutti on piirtynyt monen aikalaisen muistiin ikuisiksi ajoiksi: Chicago on tappiolla 3 pistettä, kun tullaan aikalisältä. MJ saa pallon, ajaa ja viimeistelee nopeasti kakkosen. Seuraavassa Utahin hyökkäyksessä MJ tuplaa oikea-aikaisesti Karl Malonen ja riistää häneltä pallon. Kuljettaa sen hyökkäysalueelle ja tarkistaa kellon, joukkuekaverit levittävät laitoihin, jotta MJ:lle jää maksimaalisesti tilaa. Harhautus toimii ja vapaahko keskimatkan hypäri aukeaa, sukkana sisään! 5 sekuntia kellossa ja Chicago johtaa yhdellä! Aikalisä, Utahin hyökkäys, heitto viimehetkillä rautoihin, Chicago voittaa! Kuudes mestaruus kahdeksaan vuoteen ja MJ:n finaalisaldo puhdas, kuusi mestaruutta kuudesta!
Tuohon loppui Jordanin Chicago-ura, mutta kesällä '01 hän teki vielä paluun Washington Wizardsin riveissä kahdeksi vuodeksi. Kutina pelata vielä oli liian kova. Enemmänkin 'omaksi ilokseen', faneille ja joukkueen pelaajien mentoroinniksihan nuo kaudet menivät, mutta silti hienoja vuosia nekin. Polviongelmia oli varsinkin jälkimmäisenä vuotena aika paljon ja varsin kauas jäätiin pelillisesti parhaista vuosista, mutta silti molemmilla kausilla yli 20 pisteen keskiarvot, kun ikää oli jo 39-40 vuotta. Ehkä se ura olisi loppunut täydellisemmin, jos tuo ikoninen viimeinen heitto Chicagon paidassa olisi oikeasti ollut se viimeinen, mutta saivatpa fanit nauttia vielä kaksi vuotta extraa Jordania, joten ei käy valittaminen. Itse seurasin Washingtonin vuosiakin hyvin innokkaasti. Sieltäkin jäi muistoihin useampia hienoja 40+ pisteen esityksiä noinkin korkeassa iässä vielä.
Yhteensä 15 kautta NBA-liigaa siis, joka toi 6 mestaruutta, 6 finaalien MVP-palkintoa(ennätys), 5 koko kauden MVP:tä, 14 All Star-valintaa(3 All Star MVP:tä), 2 olympiakultaa, ennätykselliset 10 pistekuninkuutta, vuoden tulokkaan titteli '85, paras puolustaja '88, 3 riistotilaston voittoa, 2 donkkikilpailun voittoa, Hall Of Fame-valinta tietenkin, NBA-juhlavuosijoukkueet 50 ja 75 ja niin edelleen ja niin edelleen. Ikoninen pelinumero 23 roikkuu jäädytettynä kolmen eri hallin katosta: North Carolina Tar Heels, Chicago Bulls ja Miami Heat. Kyllä vaan, Heatin organisaatio on kunnioittanut GOATia jäädyttämällä hänen numeronsa, vaikkei MJ koskaan pelannutkaan Miamin paidassa. Tämän takia eräs LeBron James joutui Miamissa käyttämään numeroa 6, joka muuten henkilöityy sekin vahvimmin aivan toiseen pelaajaan, nimittäin 11 mestaruutta voittaneeseen Bill Russelliin.
www.hs.fi
