Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Tarkoitatko pelkästään taistelun (rämpyttämisen) kannalta vai onko tuossa maagissa jotain muuta, miksei sillä kannattaisi pelata? Origins tuli pelattua roguella niin ajattelin ihan vaihtelun vuoksi kokeilla maagilla.
Tarkoitatko pelkästään taistelun (rämpyttämisen) kannalta vai onko tuossa maagissa jotain muuta, miksei sillä kannattaisi pelata? Origins tuli pelattua roguella niin ajattelin ihan vaihtelun vuoksi kokeilla maagilla.
Itse pelasin Originsin ja Awakeningin Roguella ja kokeilin demoa Roguella ja Maagilla. Ja päädyin aloittamaan pelin Maagilla, enkä ole katunut. Mielestäni tuo uusi taistelusysteemi sopii Maageille erittäin hyvin.
Ainakin omasta mielestäni maagilla pelaaminen oli ihan jees. Varsinkin kun saa tehokkaampia taikoja käyttöön niin alkaa ukkoa lakoamaan kuin heinää. DAOssa pelasin mieluiten maagilla ja roguella, warrior on ehkä tylsin vaihtoehto.
Nohniin, nyt voisi hieman kirjoitella kommenttia pelistä. Poikkeuksellisesti yritän pitää kaiken "turhan" negatiivisen mussutukseni poissa. Miespuolisen soturi-Hawken parissa tuli tosiaan viikonloppu vietettyä, vaikka suunnitelmissa oli jotain ihan muuta. Teksti on täysin spoilerivapaata, lopun <Spoiler> osuutta lukuun ottamatta.
"You'll need to hear the whole story."
Tarinallisesti peli on varsin pätevä. Ei mitään ennennäkemätöntä, mutta riittävän kiinnostavaa. Tykkäsin pelin hieman maanläheisemmästä otteesta, mikä ei kuitenkaan tarkoita eeppisten hetkien puuttumista. Miinusta joudun antamaan hitaasta tarinan kuljetuksesta pelin alkupuolella, sekä siitä kuuluisan "punaisen langan" puutteesta. Tämä johtuu osittain alussa saatavilla olevien sivutehtävien suuresta määrästä, sekä "pakosta" niiden suorittamiseen. Eikä vieläkään saatu niitä oikeasti "vaikeita päätöksiä". Suurin osa sivutehtävistä oli melkoista shaibaa, kiitos kierrätettyjen ympäristöjen. Muutamia helmiäkin toki mukaan mahtui, mutta ei viitsi spoilailla.
"How do I look?"
Graafisesti peli on ihan ok, joskin tylsähkö. Tätä on nähty ennenkin miljoonaan kertaan. Koko pelin sijoittamien yhteen ja samaan kaupunkiin on todella p*rseestä, vaikka tarinallisesti varsin järkeenkäypää. Alueet tulevat vähän turhankin tutuiksi, kuin pystyy jo ennakoimaan seuraavan rosvojoukkion "väijytyspaikan" reippaasti etukäteen. Avoimempaa maaailmaa jäin edelleen kaipaamaan. Taiteellisella puolella on tehty muutamia muutoksia, joista osasta kyllä tykkäsin. Qunarit ja Elffit ovat muuttuneet parempaan suuntaan, vaikka haltijoiden kohdalla suunnittelijat ovatkin ehkä hieman liikaa Avataria fanittaneet. Pelottavat mörkömiehet "Qunarit" näyttävät nyt viimein niiltä sotureilta, joista tarinoissa kerrotaan. Muutenkin varsin mielenkiintoinen joukkio. Miinukseksi laittaisin pelin turhan "kaunistamisen" teinipojille. Naisilla buubsit ja äässi kasvanut, enkä muistaisi nähneeni yhtään "rumaa" naamaa (fantasy world, indeed...). Myös överiksi vedetty Gore taisteluiden aikana aiheutti lähinnä pientä myötähäpeää. Vihut räjähtelevät koomisesti mallinukkejen kappaleiksi, ihan pienimmästäkin osumasta.
"Ooh, I like the sound of that!"
Äänipuolella ei mitään suurempia yllätyksiä ole tarjolla. Ääninäyttelijät hoitavat työnsä tasaisen varmasti, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kehuin tuossa aikaisemmin MaleHawken ääninäyttelijää, mutta nyt joutuu hieman vetämään sanojaan takaisin. Välillä luetaan niin suoraan paperista kuin vain voi(sivujen kääntämistä en sentääs kuullut) tai sitten äänensävy muuttuu kesken lauseen yms. Olin myös kuulevani muutamaa eri aksenttia(?). Muut isommat hahmot, etenkin Hawken kumppanit selviytyvät rooleistaan huomattavasti paremmin.
"Should I wear red or blue?"
Keskustelusysteemi on melko suora copy/paste-viritys Mass effect-sarjan vastaavasta, muutamilla pikku muutoksilla(hyvillä sellaisilla). Tykkäsin erityisesti kaverin mielipiteen ym. avun pyytämisestä. Hyvä keksintö, jota tosin käytetään harmittavan vähän. Minkäänlaista "moraalimittaria" eivät onneksi peliin tunkeneet(Minä
päätän, mikä on oikein tahi väärin!). Myönnetään, Massan rinkula toimii ihan kiitettävästi tässä pelissä, vaikka keskustelut hieman yksinkertaistuvatkin.
"Track & Field!"
Eli tuo uusi taistelusysteemi. Aiemmista puheistani poiketen sainkin konsoliversion käsiini ennen puuceen vastaavaa, joten A-napin raiskausta oli luvassa meikäläiselläkin. Alussa kyllästyminen iski todella nopeasti, jonka ansiosta yritinkin vältellä turhia taistoja. Leveleiden myötä homma muuttui hieman mielenkiintoisemmaksi, kiitos lisääntyneiden hyökkäysten yms. joiden ansiosta taisteluista tulee ihan hauskojakin. Ensimmäisen Dragonin taistelusysteemiä jäin silti kaipaamaan, mutta tämäkin viritys toimi odotettua paremmin.
"You have my sword..."
Tässä mentiinkin sitten metsään ja pahasti... Sankarin seuraan liittyy jälleen läjä irtolaisia sieltä sun täältä, joista jokaisella on omat ongelmansa, sekä mielipiteensä Hawken tekemisistä. Muutamaa hutia lukuun ottamatta porukka on varsin mielenkiintoinen, vaikka mistään ikimuistoisista hahmoista tuskin voitanee puhua. Ikävä kyllä ensimmäisen Dragonin parasta antia olleet pitkät keskustelut kumppaneiden kanssa ovat historiaa. Nyt jokaisella hahmolla on oma "kotipaikkansa", josta heidät tarvittaessa löytää. Älä vain odota syvällisiä keskusteluja tovereittesi kanssa, sillä nyt porukka hokee samaa one-lineriaan, kunnes on aika suorittaa joku heidän omista questeistaan. Poissa ovat esim. Lelianan tarinat wanhoilta ajoilta, Alistairin pillitykset, sekä Morriganin kiukuttelut. Dragon Age 2:n hahmokaarti on mielenkiintoinen, mutta ilman syvempää kanssakäymistä heistä tuli vain läjä Quest NPC:itä. BioWare, whyyyyy??
"End of the Line!"
Jälleen yksi hiomaton timantti BioWarelta. 8/10 jos pitäisi numeroa laittaa.
Spoileria lopusta, sekä muutamasta hahmosta!
Lopputaistelu oli tosiaan todella suuri pettymys. Itselläkin tuli lähinnä jonkinlainen surkea JRPG- viritys mieleen... Myös se yksi miespuolinen elffi-kumppani oli kuin suoraan jostain Jaappanin ihmeestä, jonka takia herra saikin homehtua yksin kartanossaan. En myökään pahemmin välittänyt Isabellasta, joka ottikin jalat alleen sen Qunarien aarteen kanssa. BiaattCHH! Myös VeriMaagien yletön määrä hieman latisti tunnelmia. Vielä kun se First Enchanterikin meni möröksi kääntymään, täysin yllättäen. Eikä ollut mitään väliä auttaako Anderssonia "materiaalien keräilyssä", kirkon hän kuitenkin räjäyttää yms.
Tarkoitatko pelkästään taistelun (rämpyttämisen) kannalta vai onko tuossa maagissa jotain muuta, miksei sillä kannattaisi pelata? Origins tuli pelattua roguella niin ajattelin ihan vaihtelun vuoksi kokeilla maagilla.
Meinasin lähinnä, että jos sua kiinnostaa pelata noilla classeilla, mutta pelkäät sitä rämpytystä ja uskoit maagilla pelaamisen erilaisemmaksi niin ei ne omasta mielestäni paljoa eroa, tosin niitä loitsuja saa ihan mukavasti kehitettyä tehokkaiksi, mutta jos samat cooldownit loitsuissa kuin warriorin erikoiskyvyillä niin kyllä sitä a:ta pääsee rämpyttämään. Eli aikalailla erona maagilla löytyy kauempaa hoidettu taistelu loitsuja heitellen ja tulipalloja iskien a:sta. Aloita sillä mikä tuntuu hyvältä
Mistä muuten löytää
Dalish elfien inkkiä? Pitäs jollekin yrttikauppiaalle viedä sivutehtävässä, mutta ei meinaa löytyä sieltä Dalishien leirin lähistöltä ja eivät suostu myymään..
Dalish elfien inkkiä? Pitäs jollekin yrttikauppiaalle viedä sivutehtävässä, mutta ei meinaa löytyä sieltä Dalishien leirin lähistöltä ja eivät suostu myymään..
Siellä Dailish elfien leirissä on yksi arkku josta tuon löytää. Ei tarvitse edes lockpickiä, arkku on lukitsematon. Sieltä vaan "lainaat", kukaan ei välitä.
Siellä Dailish elfien leirissä on yksi arkku josta tuon löytää. Ei tarvitse edes lockpickiä, arkku on lukitsematon. Sieltä vaan "lainaat", kukaan ei välitä.
On menny muutamassa kovemmassa lopparissa vähän maku tähän peliin (ihan snadisti vain) kun pelin, onneksi harvat, bugit on alkaneen kohottamaan rumaa pärstäänsä. Kertokaahan omia kokemuksia onko käynyt samalla tavalla vai ei.
Loppari onnistuu hoitelemaan hieman kevyemmin varustautuneen kaverin (mage tai rogue) ja nostan sen heti pian henkiin... näissä tapauksissa on joskus bugannut. Eli kun se kaveri on jaloillaan taas niin on tapahtunut muutaman kerran että se alkaa pakon-omaisesti ja väkisin menemään ulos taistelusta (!) VAIKKA taistelu on vielä käynnissä! Sitten se menee on-off tyylisesti lähimpään viholliseen hakkaamaan mutta saa mahdollisesti menettämänsä healthit heti takaisin kun ei käytännössä ole taistelussa... ? todella outoa.
Tekee kyllä kieltämättä jotkin epäreilun hankalat lopparit paljon helpommiksi kun ei tarvitse tarkkailla ollenkaan hp:tä. (kerran tapahtui toi tankilleni ja sen arvaa miten helppo taistelu oli sen jälkeen.. aivan kuin warrior saisi hetkellisesti henk.koht. suojelus enkelin -_-)
älä katso spoileria jos et ole päässyt loppupuoliskoon peliä:
Viimeksi toi itse asiassa tapahtui High Dragon lopparissa ja nimenomaan ryhmän warriorille joka sattuu olemaan oma sankarini. Repesin kun jopa aika rasittava "pureskelu hyökkäys" ei tehnyt niin mitään lämää. (olisin ottanut alusta sen taistelun ellei se kestäisi niin kauan ku kyllähän tollaset bugit rasittaa... toisaalta se olisi saattanut tapahtua vain uudestaan.. meh) Eipä toisaalta.. oli se tarpeeksi hankala jopa tollasella handicapilla.
Jees, muutamia ikäviä bugeja löytyy. Omalla kohdallani pahimpana bugina pidän yhden kumppanin questin spoilaavaa bugia, jonka ei olisi mitenkään uskonut pääsevän "laadunvalvonnan" läpi. Kumppanin dialogit heittää häränpyllyä tietyssä vaiheessa peliä, jonka ansiosta questin loppulätinät käydään lävitse ennen kuin koko tehtävää on edes saatavilla. Hämmennyksissäni oli pakko hieman Qooqlettaa, että mitäs v*ttua? Pari rikkinäistä questiakin peliin mahtuu, mutta onneksi ovat vain noita sivutehtäviä.
edit: On tämä kyllä perskuleen koukuttava peli. Nyt toiselle kierrokselle valitsin naispuolisen maagin, joka ainakin näin alussa tuntuu oikein kivalta. Ensimmäinen läpipeluu meni warriorilla, joten varsin mukavaa vaihtelua tämä hieman pidemmältä matkalta kurmottaminen.
Läpi meni. Nyt huvittas kuunnella toi Signature Editionin mukana tullut soundtrack, mutta missäs pirussa sen voi tosiaan kuunnella? Syötin koodin tuolla Biowaren sivuilla, but nothing happened.
Nyt huvittas kuunnella toi Signature Editionin mukana tullut soundtrack, mutta missäs pirussa sen voi tosiaan kuunnella? Syötin koodin tuolla Biowaren sivuilla, but nothing happened.
Tänään läpi 35 h jälkeen. Tässä pari kommenttia, yritän parhaani laittaa kaikki vähänkin spoilaava tageihin.
DAO:n 3 kertaa läpipelanneena oli etukäteen järkytys kuulla useista muutoksista, mutta nyt läpipeluun jälkeen en voi sanoa, että muutokset olisi mua loppujen lopuksi kauheasti häirinneet. Eniten mua häiritsi että se loppui!
Pelasin nais-roguella. Archeryä, johon suurimmaksi osaksi panostin, on kehitetty mielestäni parempaan suuntaan DAO:sta, josta kylläkin jäin kaipaamaan kahden varustesetin mahdollisuutta ilman inventoryssä kahlaamista kesken taistelun. Ei tosin tolla archery-painotteisuudella aina ihan putkeen mennyt: (spoileria Act 2 lopusta)
duel Arishokia vastaan, joo ei mitään jakoa
Näyttävämmät ja nopeatempoisemmat taistelut oli sinänsä ihan mun mieleen, tosin splätterin määrä vedetty hiukan överiksi. Nopeatempoisuuden (ja tyhjästä ilmestyvien vihujen) vuoksi en päässyt oikein fiksujen taktikointien kanssa sinuiksi ja päätin sitten useassa kohdassa vaihtaa reilusti casualille ja mättää kaikkea mikä liikkuu. Ihan kivaa oli sekin.
Grafiikka oli mulle ihan ok, en oo tossa asiassa niin ronkeli. Samoissa paikoissa juoksentelua on kyllä paljon ja itseään toistavat luolastot ja rakennukset oli negatiivinen yllätys vaikka niistä oli etukäteen varoitettu.
Keskustelusysteemin muutos oli ihan ok ja se että päähenkilöllä on ääninäyttelijä tuo mun mielestä peliin erilaista fiilistä. Ehkä voi sanoa kaiken kaikkiaan leffamaisempaa kuin kunnon rpg-touhua, mutta tykkäsin silti. Tosin nais-Hawken ääninäyttelijä oli harmittavan mieleenpainumaton. Sivuhahmojen ääninäyttelijät olivat sen sijaan mieleen. DAO:sta tutusti sivuhahmojen keskinäiset keskustelut ja pottuilut on tässäkin parhautta.
Sivuhahmot muutenkin olivat mun mieleen. Tarkemmin hahmoista:
Pidin erityisesti Varricista ja Isabelasta. Suosikkini oli kuitenkin monien dissaama angsti-elffi Fenris <3. Anders oli enemmän mieleen Awakeningissä. Oma perhe jäi (juonellisista syistä) harmittavasti etäisimmäksi. Pidin erityisesti siitä, että osa hahmoista voi lähteä lätkimään, jos heitä ei saa friendship tai rivalry-suunnassa puolelleen.
Juoni oli ihan mukiinmenevä, vähän tuli ikävä eeppistä maailmanpelastusta, mutta juonen henkilökohtaisempi fiilis on sinänsä plussaa. Pelin aikajanasta jäi vähän ihmetyttämään
miksi oli jaettu niin pitkälle ajalle, jotenkin kummallisen vähän tapahtui niinä 3 vuoden "siirtymäjaksoina"
Lopusta ei sen kummempia kommentteja kuin että loppumättö vähän valju, mutta olisin kyllä jo ihan fiiliksissä mehustelemassa DA3:sta.
Bugeja ei sattunut kohdalle paitsi yksi latausruutuun jäätyminen.
Tänään meni Awakening läpi ja sitten tuoreissa huuruissa pääsin tätä kakkosta alottelemaan. Näin ihan peräkkäin pelejä vertaillessa voin kyllä sanoa, että kyllä grafiikkaa on tuotu paljon ylöspäin ja tarinankerronta päivitetty ääninäyttelyn ja keskustelupyörän kanssa nykyaikaan. Awakening tuntui todella retrolta, niin hyvässä kuin pahassakin, mutta tämän kakkosen otan mielellään juuri tällaisena. Sitä ei kyllä jummarra miksei jonkin puhutettavan tyypin tai lootin valitessaan voi päähahmo kävellä automaattisesti sen luokse pidemmän matkan takaa, vaan hahmo pitää itse ohjata ihan viereen hoitamaan hommat.
Yöllä meni läpi ja todettakoon ensialkuun että täytyyhän tämän olla hyvä peli, koska vajaan viikon aikana pelikelloon kertyi yli 40 tuntia. Mutta voi kuinka puoli vuotta lisäkehitystä olisikaan saattanut parantaa Dragon Age 2:ta!
1. Tyhjästä ilmestyvät viholliset pois: Eivät nuo enää loppupuolella päässeet yllättämään, mutta pilaavat peli-iloa ihan älyttömästi. Jokainen taistelu samalla kaavalla; ensimmäinen aalto kaatuu yhdestä lyönnistä, sitten tippuu nippu vihollisia maagin selän taakse ja lopuksi vielä rogue tai kaksi ja jokin isompi örmy. Muutenkin taisteluissa näkyy äärettömän löysää pelisuunnittelua, jossa vaikeustasoa luodaan sillä hyökkääkö kimppuun yksi, kaksi vai jopa kolme ogrea. Lisää taktikoinnin mahdollistavia pomotaisteluja ja etenkin haastavia vaihtoehtoisia taisteluja, kiitos.
2. Lisää tutkittavia paikkoja: Originsissa oli paikoitellen hienoa tutkimisen tunnetta, kun kiersi ympäri Fereldeniä. Jopa paljon parjatulla Deep Roadsilla oli tunnelmallista painella menemään ilman parantajamaagia ja vyöryttää luolastoja. Nyt nyhjätään yhden kaupungin ympärillä pikkuruisissa luolastoissa.
3. Dialogipyörä. Vie kaiken jännitteen keskusteluilta. Kommentit voi valita suoraan värin perusteella sisältöä miettimättä miellyttäkseen tiettyä henkilöä. Vastaavasti neutraalit lausahdukset saavat välillä aikaan käsittämättömiä itkuraivareita, koska ovat luokiteltu hahmolle vihamielisiksi. Lisäksi tuntui että taistelun pystyi välttämään puhumalla huomattavasti Originsia harvemmin.
Ja loput spoilereihin herkkähermoisten suojelemiseksi. Lähinnä tarinankerronnasta ja lopetuksesta:
4. Hukattu mahdollisuus takaumien kanssa. Miksei takaumakerronnan mahdollisuuksia hyödynnetty yhtä hienoa Varricin talonvaltauskohtausta lukuunottamatta. Idea pelata paisuteltua historiaa on hauska, mutta toteutus jää vajaaksi.
5. Hätäinen tarinan lopetus. Sekä Qunari että maagit vastaan templarit -tarinalinjoissa odotin että pohjustusta olisi ollut yksi aikataso enemmän. Nyt sota puhkeaa yhtäkkiä täysin tyhjästä ja hahmojen käytöksessä ei ole logiikkaa. Ehkä uusintakierroksella huomaisi paremmin viitteitä tulevasta keskittymällä sivutehtävien dialogiin enemmän, mutta kerronnassa olisi pitänyt tuoda jo aiemmissa aikajaksoissa selkeämmin esille kehitteillä oleva jännite ja etenkin että pelin loppu käsittelee sen seurauksia. Sivutehtävät sinänsä saivat selkeästi ryhtiä pelin aikana, kun kävi ilmi että ne ovat moniosaisia.
Meredith loppupomona on melkein yhtä kauhea kuin Arkkidemoni, mutta enemmän vaivasi se että Hawken tarina jää täysin ilmaan. Odotin koko pelin ajan että pelatut tapahtumat saavuttavat Varricin kertoman tarinan ennen loppuhuipennusta, koska niinhän takaumat aina toteutetaan. Mutta ei, kirja Lelianalle ja DLC:tä putkeen.
Lisäksi yleinen viilaamattomuus näkyy siellä täällä. Ärsyttävänä pikkujuttuna Hawken juostessa kilpi selässä, kädet viuhtovat koko ajan läpi kilvestä. Puhdasta laiskuutta että noin selkeä moka menee läpi pelissä, jossa sankarin selkää tuijotetaan kymmeniä tunteja.
Eilen tuli reilu tunti peliä pelattua ja täytyy sanoa, ettei kyllä iskenyt sitten ollenkaan. Peli tuntuu olevan vain putkessa juoksua ja napin rämpyttämistä. Jospa tuo meno paranee sitten tuolla Kirkwallissa, jahka sinne pääsen.
Omat mietteet tähän asti:
+ Dragon Age -peli
- Kyvyt ovat pelkkiä taisteluun liittyviä kykyjä. Mikä ihme ratkaisu tämä nyt on ollut? Ensimmäisessä osassa oli sentään muitakin kehitettäviä kykyjä, jolloin hahmoistaan sai rakennettua monipuolisempia. Itse olen mieltynyt rogueen ja aika iso miinus tulee siitä, että sen ainoat kyvyt liittyvät kaikki jotenkin taisteluun.
- Taisteluja on aivan liikaa. Ensimmäisen tunnin aikana vastaan tuli jo varmaan sata vihollista. Ja näitä pirulaisia ilmestyy taisteluihin lisää aivan tyhjästä.
- Taistelut tuntuvat tylsältä napin rämpytykseltä. Olihan näissä kahinoissa nyt reilusti enemmän tunnetta ykkösosassa. Lisäksi ykkösessä niissä oli sellainen mukavan rauhallinen tempo.
Jos tälle pitäisi nyt jo joku arvosana antaa, niin se olisi ehkä 5/10. Ensimmäinen osa oli oikea roolipeli, joka on nyt taantunut keskinkertaiseksi toimintapeliksi. Saa nähdä, josko pelissä olisi todella hyvä juoni, joka pelastaisi edes vähän pelinautintoa. Jos tämä tällaisena hakkaamisena jatkuu hamaan loppuun, niin taidan siirtyä pelaamaan Awakenings -lisäosaa, se kun on tuosta Ultimate Editionista vielä pelaamatta.
Läpäisin tämän viime yönä, 41h meni ja tein aivan kaiken mahdollisen, luin suurimman osan codexeistakin. En jaksa miettiä mikä menee spoilauksen puolelle joten heitetään koko viesti spoileriksi...
Pidin Originsista todella paljon, mulla oli aivan järkyttävät ennakko-odotukset tästä kakkososasta ja välttelin lukemasta mitään siihen liittyvää enkä edes pelannut demoa taatakseni parhaan mahdollisen fiiliksen itse pelihetkeä varten. Olisi kai pitänyt edes muutama ennakkojuttu lukea niin en ehkä olisi pettynyt näin massiivisesti... Sekunti ennen lopputekstejä en tiennyt vielä ollenkaan, loppuuko peli siihen vai nytkö se vasta alkaa. Mutta niin, tarina sitten jäi kuin jäikin täysin turhanpäiväiseksi enkä missään vaiheessa kiinnostunut yhdestäkään hahmosta juuri ollenkaan, Varric oli jo vähän sinnepäin mutta aika vaisuksi ja keinotekoiseksi sekin jäi. Merrillin welsh-aksentti oli myös kiva mutta hei, ei hahmoa nyt pelkän hauskan aksentin varaan voi rakentaa...
Mutta mä myönnän, olen vähän erikoinen pelaaja. Mua ei juurikaan kiinnosta grafiikat ja taistelusysteemeilläkään ei ole hirveästi väliä, kumpikaan näistä ei mua haitannut millään tasolla DA2:ssa - okei, välillä olisi ollut kiva jos taktikoinnille olisi jäänyt taisteluissa enemmän varaa ja jos esimerkiksi Arishokia vastaan taistellessa maagin kanssa homma ei olisi mennyt niin karkuun juoksemiseksi... Mulle Origin ja muun muassa FF VII ja X ovat olleet todella tärkeitä pelejä, sillä niissä on ollut ihan mieletön tarina, maailma ja hahmot. DA2:ssa mua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mitä hahmoille tapahtuu ja siis mitä ihmettä, käytännössä koko peli tapahtui Kirkwallissa!? Kerran pääsee käymään Deep Roadseilla ("jee") ja välillä saa juoksennella kapeita teitä jotka nekin kyllä tuli opittua ulkoa varsin nopeasti.
Olen kai jäänyt vähän liiaksi kiinni Originsiin, sillä musta DA2:n parasta antia olivat mm. Zevranin ja Alistairin ilmestymiset. Ihan viimeiselle sekunnille asti kyllä jaksoin toivoa että tämäkin peli alkaisi herättää edes jotain tuntemuksia ja että se tarina oikeasti alkaisi, mutta kyllä tämä nyt oli vain "ihan hyvä" peli. Monelle pelille jo se on aika hyvä saavutus mutta BioWaren peleille se ei kyllä tule koskaan riittämään mun silmissä.
Luin nyt pelin pelattuani myös monia arvosteluja ja huhhuh, tuntuu että lehtien arvostelijat eivät edes ole pelanneet peliä - tai ainakin he hakevat peleiltä aivan eri juttuja kuin minä... Videogamerin arvostelu sen sijaan summaa aika hyvin munkin fiilikset ja osuu mielestäni nappiin vähän joka osa-alueella, etenkin kohta "Unfortunately it's when the best original characters from Origins start making cameos that DA2's league of characters begin to feel like the B-team." Toki ihmiset hakevat eri juttuja peleistä, mutta sanoisin että mun kanssa samankaltaisella taustalla varustetut (FFX, KotOR, DA Origins = parasta ikinä) tulevat pettymään tähän peliin. Mun arvosana olisi ehkä 4/10, eiköhän se siitä muutaman pykälän nouse kun vähän sulattelen asiaa ja laitan asioita oikeisiin mittasuhteisiin.
No, jos nukun vielä muutaman yön niin ehkä tämä jättimäinen pettymys alkaa hieman helpottaa, tämä oli aivan järjettömän subjektiivinen läväytys ensifiiliksistä.
Peli läpi Female Magella! 38h siihen meni, enkä edes suorittanut kaikkea mahdollista. Mielipiteeni pelistä säilyi positiivisena loppuun asti.Aluksi ajattelin, että ei peliä jaksa aloittaa uudestaan vähään aikaan. Tänään kuitenkin aloitin uusintakierrosta roguella. Koukuttavaa!
Ensimmäinen läpipeluuni meni normal-vaikeustasolla, mutta nyt pidän homman casual-modessa. Ei nimittäin ole mitään niin hauskaa kuin leikkiä Jumalaa taistelukentillä pomppien uhrista toiseen. Verellä mässäily ei tietenkään ole se oikea syy uusintakierrokseen, vaan halu nähdä eri valintojen seurauksia ja saattaa hahmoni romanssi loppuun tarinan piraatin kanssa
Taistelu on sekä pelin hauskuus että heikkous. God of war -mättö toimii tiettyyn pisteeseen asti, mutta liika on aina liikaa. Monesti pelin aikana tunsin vain haluavani olla taistelematta pariin tuntiin ja ennemmin keskustella hahmojen kanssa. Peli ei kuitenkaan suostunut toiveeseeni, vaan vaati vaatimalla veren vuodatusta. Näin hyvistä hahmoista olisi pitänyt ottaa enemmän irti.
Olin lukenut jo ennen pelaamista pelin arvosteluja, joten tiesin suurin piirtein minkä pituisesta teoksesta on kyse. Silti lopun tullessa yllätyin todella homman loppuvan juuri siihen tiettyyn pisteeseen. Olo oli varsin tyhjä lopputekstien vyöryessä ruudulla ja taustalla kuuluva ontto ukkosen jyrinä vain lisäsi tunnetta. Selvääkin selvempää, että jatko-osa tähän tulee ja toivon todella, että pian. Jälkeenpäin pelin tarina tuntuukin lähinnä tulevan varsinaisen tarinan pohjustamiselta .Vallankumous alkoi vasta pelin lopussa.
Tulevat lisärit ostan ehdottomasti! Tietenkin toivoen, että ne sisältäisivät enemmän dialogia, draamaa ja oikeita ihmiskohtaloita. Loputtomina päälle vyöryvät vihollisarmeijat kuuluvat Diabloon, eivät Bioware-peleihin. Virheistä huolimatta annan pelille arvosanaksi ysin. Vain aito Bioware-teos koukuttaa yhtä voimakkaasti!
Lopputekstit ne minunkin ruudullani sitten rullasivat reilut kymmenen tuntia sitten. Tekisi mieli aloittaa toinen läpipeluu, tällä kertaa helpoimmalla tasolla ja eri valinnoilla, mutta pitää odotella muutaman bugittavan achievementin korjaamiseen saakka. Omalla kohdallani pelin pelaaminen useammin kuin kerran läpi on todella, todella harvinaista, mutta tässä tapauksessa mielenkiintoa tuntuu nyt riittävän.
Demo vaikutti lupaavalta, eikä peli pettänyt näitä odotuksia. Pelisessiot olivat pitkiä ja mielenkiintoa riitti. Suunnilleen 40 tuntia kului itselläni lähes kaiken tekemiseen ilman kovinkaan monen codexin lukemista. Ulkoasu oli monin verroin parempaa kuin ensimmäisessä Dragon Agessa, ja ainakin miespuolisen Hawken sekä muiden hahmojen ääninäyttely oli onnistunutta. Naispuolisen Hawken ääntä en ole vielä kuullutkaan. Muusikit olivat suurimmaksi osaksi mitäänsanomattomia. Pelin useimmiten esiintuodut ongelmat, kuten itseään toistavat luolastot ja asunnot sekä ehkä joskus vähän häiritsevät määrät vihollisaaltoja unohtuivat hahmojen, maailman ja tarinankin ansiosta. Taistelusysteemi meni myös läpi hyväksytyin paperein ilman suurempia valituksen aiheita. Peli tuntui kokonaisuudessaan huomattavasti sulavammalta kuin hieman jäykkä ensimmäinen osa.
Tarinasta ja hahmoista:
Tarina oli ihan mielenkiintoinen jo pelkästään sen takia, että halusi selvittää, mitä ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen Dragon Agen maailmassa tapahtui. Pelin paria päätapahtumaa kyllä pohjustettiin omasta mielestänikin hieman liian laihasti. Lopetukseen olin kohtalaisen tyytyväinen. Muutaman jonkinlaisen viittauksen lisää Originsin tapahtumiin olisin mielleläni nähnyt. Pitkät aikahyppäyksen vaativat myös vähän totuttelemista, enkä niistä oikein pitänyt, vaikka ne tarinan kannalta kieltämättä pakollisia olivatkin. Ne olisi kuitenkin voitu ehkä toteuttaa jollain muulla tavalla kuin alle minuutin mittaisella selostuksella. Itseäni ei oikeastaan Act 1:n jälkeen haitannut pelin sijoittuminen vain yhteen kaupunkiin lähiympäristöineen.
Tehtävät olivat myös miellyttäviä. Hauskana mieleen jäi ainakin tehtäväsarja, jossa Aveline yritti saada tunteensa Donnicin tietoon. Varricin tarina veljensä talon tapahtumista oli kyllä hauska ja hyvin ideoitu kohta, mutta itse en olisi pitänyt siitä, että olisi useasti joutunut pelaamaan kohtia uudestaan kääpiön liioittelun takia.
Hahmoista löytyi sopivasti muutama suosikki, jotka sitten tehtäviin tuli lähes aina otettua mukaan. Olin erittäin tyytyväinen sopivan monipuoliseen hahmojoukkoon. Ensimmäisen osan kaltaisia pitkiä keskusteluja jäin kuitenkin kaipaamaan.
Tämä kuuluu siihen harvojen ja harvinaisten pelien joukkoon, joka selvästi erottuu muiden yläpuolelle. Tuon ryhmän pelit ovat aivan muista poikkeavia kokemuksia. Saapa nähdä saadaanko seuraavaa lisäystä ryhmään odotella vuoden viimeisille kuukausille saakka vai tuleeko välissä yllättäjiä.
Lithh sanoi:
Toki ihmiset hakevat eri juttuja peleistä, mutta sanoisin että mun kanssa samankaltaisella taustalla varustetut (FFX, KotOR, DA Origins = parasta ikinä) tulevat pettymään tähän peliin.
. Miespuolisen soturi-Hawken parissa tuli tosiaan viikonloppu vietettyä, vaikka suunnitelmissa oli jotain ihan muuta. Teksti on täysin spoilerivapaata, lopun <Spoiler> osuutta lukuun ottamatta.
. Hämmennyksissäni oli pakko hieman Qooqlettaa, että mitäs v*ttua? Pari rikkinäistä questiakin peliin mahtuu, mutta onneksi ovat vain noita sivutehtäviä.
Jospa tuo meno paranee sitten tuolla Kirkwallissa, jahka sinne pääsen.