Mä en ole enää hetkeen jaksanut sanaa
geneerinen kritiikkinä pelejä kohtaan, koska todistettavasti ei ole olemassa yhtäkään videopeliä, joka ei olisi jonkun mielestä geneerinen. Jotenkin tuntuu että tähän törmää vähän samoissa määrin, joskin toki eri yhteyksissä, kuin sanaan
eeppinen tuossa jokin aika sitten. Ja silloinkin tuntui välillä, että ne eeppiseksi kuvaillut pelit olivat omasta mielestäni aika...hmm...geneerisiä
edit-Esimerkkiä: Toiselle Breath of the Wildin maailma on upea, koska se muistuttaa monilta osin oikeaa, rauhallista ja hiljaista luontoa, toki puhtaasti fantasiahenkisillä paikoilla täydennettynä. Toiselle tämä on geneeristä ja
tyhjää (tätä samaa sanaa on jo ehditty käyttämään Elden Ringinkin kanssa), koska...no järvet, metsät ja kukkulat nyt sattuu oikeastikin olemaan aika "
geneerisiä". Tai vastaavasti toisille lapsuuden saduista tutut kuvastot ja maisemat ovat kiehtovaa ja jännittävää nähtävää, toisille nimenomaan geneeristä materiaalia. Toiset tykkäävät Kena: Bridge of Spiritin yleisilmeestä, itselleni se jos mikä oli geneeristä ja liian moneen kertaan nähtyä matskua.
En siis vähättele jonkun kokemusta siitä, että BotW:n tai Elden Ringin maailma ei tarjoa seikkailun tuntua, yritän vain sanoa sitä, että kyse on aivan täysin puhtaasta makuasiasta. Olisikin pähkähullua ajatella, että olisi olemassa jokin peli joka vetäisi aivan jokaisen pelaajan mukaansa samalla tavalla. Ehkä Tetristä lukuunottamatta. Mitä, eikö joku muka pidä Tetriksestä??
Riippumatta siitä, iskivätkö nämä pelit yksittäiseen pelaajaan tai aivan jokaiseen arvostelijaan,
kriitikoiden konsensus näyttää pitävän nyt Elden Ringin maailmaa hyvänä jatkeena BotW:n hiomalle (en käytä sanaa luonut, koska Skyrimista ja muualta se Zeldakin hyvällä tavalla ammensi ja oppi) polulle. Ei se tarkoita, että esim. tulisin peliä rakastamaan.