Tuli katseltua striimiä tästä 'tutun striimaajan' lähetyksessä ja ajattelin sen pohjalta kirjoitella muutamia ajatuksia. Lähinnä tämä on kai lista asioista ja ominaisuuksista, joiden takia tämä peli ei ole minua varten. Huippuarvosteluiden takia tuli uteliaisuudesta 'tutussa seurassa' katseltua, että mistä ne hurjat arvostelupisteet ovat tulleet.
Roolipelielementit ja tarinan kerronta. Itse olen roolipeleissäni tottunut siihen, että pääsen keskustelemaan eri hahmojen kanssa ja valitsemaan vastausvaihtoehtoja. Sillä tavalla 'uppoutumaan hahmooni' ja vastausten kautta määrittelemään hahmoni moraalia ja persoonaa. Olen myös tottunut siihen, että tarinaa kuljetetaan eteenpäin erilaisten välinäytösten ja vastaavien kautta. Nämä ominaisuudet ovat käsittääkseni tässä pelissä, ja From Softwaren peleissä yleensäkin, toteutettu ihan toisella tavalla. Ilmeisesti keskusteluja npc-hahmojen kanssa ei juuri käydä, tai niitä on muihin peleihin verraten huomattavasti vähemmän. Ei sovi omaan pelimakuuni yhtään. Tarinankerrontakin on kuulemma hoidettu näissä enemmänkin tekstejä lukemalla välinäytösten sijaan, joka ei itselleni uppoa yhtään. Käsittääkseni pelin tarina on pääpiirteiltään hyvin 'suurpiirteinen', jonka varjolla saadaan sitten perusteltua syyt sille, että pelaajan hahmoa ratsastutetaan talon kokoiselta pomomöröltä toiselle. Halukkaat voivat käsitykseni mukaan sitten lueskella niitä pelien sisäisiä journaleita tarinaa rakentaakseen. Ei uppoa nuo tavat toteuttaa asioita minulle sitten yhtään.
Vaikeusaste on sitten se toinen asia. 'Tuttu' striimaaja on Souls-pelien veteraani ja kyseinen genre on aikalailla hänen suosikkinsa. Kuulemma peliä alkoi olla takana noin 30 tuntia ja samaan aikaan ruudun laidassa ollut kuolemalaskuri tikitti kohti kolmea sataa, 290+ oli jo täynnä. Pelisarjan veteraani oli siis kuollut noin suunnilleen 10 kertaa per pelitunti tämän kanssa. Oma peliaikani on sen verran arvokasta, etten halua jumittaa samoja kohtia noin paljoa. Kun kerrallaan ehtii ja jaksaa pelata sen noin 2 tuntia, niin hermothan siinä menevät, jos koko peliaika menee yhtä kohtaa hinkatessa. Pelaan mieluummin sellaisia pelejä, joissa joka pelikerta pääsee eteenpäin.
Graafisesti ja pelimaailmaltaan tämä näytti kauniilta, mutta aika autio paikkahan tuo maailma näytti olevan. Isompia ja pienempiä mörköjä siellä ja täällä, joiden välillä ratsastetaan. Itseä kuitenkin jäi häiritsemään se autiomaisuus siellä. Jäin kaipaamaan niitä npc-hahmoja, joiden kanssa jutella ja joilta saada tehtäviä. Pieniä asutuskeskuksia, jotka tuovat sitä 'siellä olemisen tunnetta' pelkän tyhjyyden ja isolta möröltä toiselle ratsastamisen sijaan. Olen myös tottunut siihen, että näen kartalta, minne sen tehdyn tehtävän 'palautan', eikä minun tarvitse ulkoa muistaa, missä se tehtävän antaja nyt sattui seisoskelemaan.
Striimaajalla oli käytössä kaksikätistä miekkaa käyttelevä hahmo, joten taistelut hoidettiin lähinnä lyö kerran-pakita/väistä-yritä välttää pomon hyökkäyksen osuma-toista riittävän monta kertaa-logiikalla. Näytti hyvin itseään toistavalta tavalta pelata. Itse en varmasti jaksaisi tuollaista kymmeniä tunteja. Toki se nyt oli tiedossa, että noinhan se melee-hahmo From Softwaren peleissä yleensä toimii, mutta ei se poista sitä faktaa, että tylsältä ja itseään toistavalta taistelumekaniikalta se näytti. Voihan se logiikka olla syvällisempi, kuin miltä se näytti, mutta ei tuollaisella demonstroinnilla minulle kyseisen firman pelejä myydä.
En sano, että peli olisi huono. En kuitenkaan nähnyt striimin aikana mitään sellaista, mikä omiin silmiini oikeuttaisi 90+ pisteen arvostelukeskiarvot. Liian monta perusasiaa tehty liian eri tavalla, että itse viihtyisin tällaisen tuotoksen kanssa. Verrokkina mainitsen vaikkapa Horizon: Forbidden Westin, jossa kuitenkin on samantyylisiä ominaisuuksia. Molemmat ovat kolmannesta persoonasta kuvattuja toiminta(rooli)pelejä, molemmissa täytetään kokemuspistepalkkia ja jaetaan taitopisteitä hahmon taitopuuhun. Molemmissa taistellaan hyökkäämällä ja väistelemällä. Horizonin puolella tarinan kerronta on vaan hoidettu paljon paremmin, on mahdollisuuksia vaikuttaa hahmonsa vastauksiin, on kunnollisia välinäytöksiä 'pelkkien journalin lukemisten' sijaan. Horizonissa on myös vaikeustasot, joten jokaiselle löytyy sopiva ja jokaisella pelikerralla pääsee eteenpäin ja näkee uusia asioita.
Lopputoteamuksena sanoisin, että From Software tekee peliensä kanssa liian monta 'perusasiaa' niin kummallisen eri tavalla, että ne ovat itselleni melko valtavia deal breaker-tason juttuja. Ehkä olen sitten 'liian vaativa' pelimakuni suhteen tai jotain, kun haluan roolipeleiltäni sellaista 'Bioware-rakennetta', jota tarjoiltiin vaikkapa Mass Effectien, Dragon Agen, Knights Of The Old Republicien ja vastaavien kanssa. Minulle 'tyhjässä maailmassa isolta möröltä toiselle ratsastaminen' ei tarjoa mitään. Minulle pelin tarinaa pitää tarjota ja esittää keskusteluiden ja välinäytösten kautta ja koen, että päätarinan kerronta journaleita lukemalla kuuluu jonnekin viime vuosituhannelle, jolloin roolipelejä ei vielä oltu ääninäytelty.
Vaikka peli näyttikin hyvältä, niin en minä silti saanut selville, mikä tässä nyt on niin ihmeellistä, että arvostelut ovat 90+ ja puhutaan GOTY-materiaalista. Enemmänkin tuotos näytti omiin silmiin siltä, että minulle pitäisi maksaa rahaa per pelattu pelitunti, jotta suostuisin vapaa-aikaani tähän kuluttamaan. Sen verran monta asiaa on toteutettu niin 'kummallisesti'. Hyvä, jos porukalle maistuu, mutta itse viittaan kintaalla ja ihmettelen syvästi, että mikä on niin ihmeellistä tässä tuotteessa.
.
