Ajattelin hieman vielä avata ajatuksiani pelistä nyt kun muutama päivä läpäisystä on kulunut. Tulipas pitkä teksti, lukee ken haluaa
. Haluan nyt vielä korostaa, että tämä on yksi kaikkien aikojen parhaimmista peleistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sitä voisi myös kritisoida. Aikaa tosiaan kului 87 tuntia ja levelit oli siellä 130-150 välimaastossa muistaakseni. Lähes kaikki pomot tapettu ja isommat sivutehtävät tehty. Ei tällaisiin avoimen maailman peleihin kovin usein törmää ja sellaiseen aitoon seikkailun tunteeseen mitä tämä peli tuottaa. Peli oli Soulsia parhaimmillaan, aivan käsittämättömän massiivisessa mittakaavassa. Pelin teema ja lore on mielestäni myös From Softin parhaimmistoa. En osaa sanoa kumpi on ykkönen sillä saralla, tämä vai Bloodborne mutta molemmat kyllä mestariteoksia. Täytyy vielä perehtyä loreen paremmin VaatiVidyan videoiden avulla, mutta mielestäni tässä pelissä lore/tarina oli tehty helpommaksi seurata kuin esimerkiksi aiemmissa Souls peleissä. Uskon vahvasti, että tämä peli tulee olemaan GOTY. Ainakin omalla listallani pidän sitä n. 99 % varmana
.
Ei kuitenkaan taida olla peliä, joka olisi niin täydellinen ettei siinä olisi parantamisen varaa. Ensimmäinen kritiikkini on osittain "omaa syytä", eli loppua kohti alkoi ehkä pienoinen ähky iskeä. Mietin, että mistä tämä johtuu ja sille on varmasti monia syitä. Yksi on ehdottomasti se, että peli on niin laaja ja perfektionistina kun haluaa nähdä kaiken, niin pakostihan siinä alkaa ähky tulla, kun jokainen nurkka on
pakko koluta läpi. Toinen syy minkä keksin on se, että näissä peleissä on kuitenkin aina mukana tietynlainen stressi ja ärsytys, mitä monissa muissa peleissä ei ole. Erityisesti jotkut alueet ja viholliset saavat verenpaineen nousemaan ja kun tätä jatkuu tunnista toiseen, päivästä toiseen niin väistämättäkin sitä alkaa ajatella, että olisipa tämä jo ohi. Kuten sanottua, nämä on kuitenkin osittain itse aiheutettuja ongelmia, jotka voisi estää sillä, että pelaisi vähemmän/satunnaisemmin. Yksi kritiikki, joka loppua kohti alkoi erityisesti pistämään silmään oli kierrätetyt pomot/alueet. Viimeisillä alueilla tiesit tasan tarkkaan mitä odottaa, kun löysit raunion/luolaston. Luolastossa tulee olemaan vipu, joka pitää etsiä, jotta pomon ovi aukeaa. Raunioissa puolestaan on piilotettu kellari, jossa on arkku tai pomo. Mitä taas pomoihin tulee niin en edes muista montako Crucible Knightia tai Magma Wyrmia tuli matkan aikana kaadettua.. Toki on ymmärrettävää, että näin massiivisessa pelissä saatetaan kierrättää assetteja, mutta eipä näitä nyt voi positiivisina asioinakaan pitää. Varsinkin kun Soulsborne pelien parasta antia on se, että et tiedä mitä nurkan takana odottaa. Sellaisia asioita, joita esimerkiksi jatko-osaan voisi ajatella parannettavan.
Huonosti suunnitelluista pomoista mainitsin tuolla jo aiemmin ja siis mitä olen muualla nähnyt kirjoitettavan niin loppua kohti osa pomoista ei minun (ja monen muun) mielestä olleet kovin hyvin suunniteltuja. Mielestäni alkupelin pomot (mm. Margit, Godrick ja Radahn) olivat huomattavasti parempia ja laadukkaampia loppuepelin pomoihin verrattuna. Taistelut oli haastavia, mutta tuntuivat reiluilta. Pomoilla ei ollut haistapaska -iskuja ja myös phasesta toiseen siirtymiset olivat hienosti toteutettuja. Myös aiemmin mainitsemani - piilotettu lohikäärmepomo - toteutti tätä erinomaisesti. Taistelu kehittyy pikkuhiljaa, eikä siten, että phase 1 ja 2 ovat käytännössä kaksi eri taistelua. Jos mietin itse taistelun mekaniikkojen osalta omia suosikkejani Soulsborne peleistä, niin listalla on mm. Gael, Friede, Artorias, Sir Alonne, Fume Knight jne. Näille kaikille pomoille on yhteistä se, että taistelu on kuin "tanssia" ja taistelu on puhtaasti oikea-aikaisia väistöjä ja iskuja. Ei sitä, että juokset pomoa karkuun pari minuuttia odotellen sitä tiettyä iskua, jolloin pomoon on mahdollista lyödä ilman, että hän saa vasta-iskua sisään. Saan suurta tyydytystä siitä, kun oikea-aikaisella väistöllä väistän pomon iskun ja pääsen iskemään takaisin. Tätä tyydytystä ei tule, jos pomon jokainen isku lyö maahan AoE:n, eli vaikka väistät iskun onnistuneesti, niin otat silti osumaa tuosta AoE:sta.
Mitä tulee Maleniaan, niin kuten jo aiemmin sanoin tämäkin pomo olisi voinut olla yksi parhaimmista Soulsborne peleissä, ellei sitä olisi yritetty vaikeuttaa tällaisilla haistapaska -mekaniikoilla. Se miekkamyrsky isku on käsittämättömän huonosti suunniteltu, sillä ainoa luotettava tapa väistää se isku on olla tarpeeksi kaukana Maleniasta, kun hän tekee sen. Olen katsonut tunteja kun striimaajat vääntävät tuota pomoa ja en ole vielä nähnyt kenenkään väistävän tuota iskua 100 % varmuudella. Jos iskun "latausaika" olisi vaikka hieman pidempi, niin tuokin tuntuisi reilulta, sillä silloin pelaajalla olisi aikaa ottaa tarpeeksi etäisyyttä pomosta. Yksi asia, joka täytyy vielä mainita on se, että lähes jokaisella pomolla loppua kohti alkoi olemaan näitä muuttuvia hyökkäysten nopeuksia. Tämä oli hauskaa esim. Nameless Kingiä ja Margittia vastaan, mutta kun jokaikisellä pomolla on näitä iskuja, niin se alkaa tuntua hieman itseääntoistavalta ja keinotekoiselta vaikeudelta loppua kohti. Tiivistettynä sanoisin, että loppupään pomojen kanssa tuntui siltä, että From Softilla oltiin vain mietitty miten saataisiin mahdollisimman vaikeita pomoja tehtyä sen sijaan, että oltaisiin mietitty miten niistä saataisiin haastavia, mutta silti hauskoja. Yksi asia mitä mietin on se, että pelin balancaaminen on huomattavasti haasteellisempaa aiempiin peleihin verrattuna, kun tässä pelissä on niin paljon keinoja muokata omaa hahmoa. Jos miettii esimerkiksi Spirit Asheja, niin kyseessähän on kaksi täysin eri peliä jos niitä käyttää tai on käyttämättä. Ja ennen kuin joku tulee sanomaan, että peli pitää balancoida nimenomaan sillä ajatuksella, että summoneja käytetään niin itse nautin Souls peleissä siitä, että olen mano o mano pomoa vastaan. Aiemmissa peleissä tämä on ollut mahdollista (on toki tässäkin), mutta tässä tuntuu siltä, että Spirit Asheja on "oletettu" käytettävän. Esimerkiksi mimiciä käyttäessä on täysin sama (usein jopa parempi) kuin se, että kutsut jonkun toisen pelaajan avuksi taisteluun.
Nämä ovat toki vain minun mielipiteitäni ja varmasti moni on kanssani eri mieltä. Olihan tämä kuitenkin ihan uskomaton peli ja kaiken odotuksen/hypen arvoinen. Mukavaa vaihtelua silläkin saralla pelijulkaisuissa. Aloittelenkin juuri jo toista läpipeluuta ja en malta odottaa mitä DLC:t tulevat tarjoilemaan tämän pelin osalta!
