Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Elden Ring

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Noobeinstein
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vaihteeksi asiallinenkin arvio, kun ei päästetty toimituksen omaa trollia arvioimaan, kuten peruspelin osalta. Kunnioitettavat pelimäärätkin, Steam näyttää minulle vasta 300h ja olen jo DLC:n loppupuolella (kai).

Täytyy silti sanoa että paria asiaa kaipaan kovasti: vaikka questit saavat puolestani olla kryptisiä, soisi niistä olevan edes lyhyt yhteenveto jossain quests sarakkeessa menussa.

Toinen asia, from on kyllä tehnyt taistelumekaniikan täydelliseksi, mutta skyrimistä kaipaan eläviä ja hengittäviä kaupunkeja ja vihollisia. Kyllähän tässäkin välillä npc:t taistelee keskenään ym. mutta tuntuu että lähes kaikilla on vain hinkuna kytätä pelaajaa nurkan takana väijyssä 24/7.

Ehkä täydellistä rpg:tä ei olekkaan. Mutta action sellaisena fromin pelisarja hipoo kyllä täydellisyyttä.
Todella hyvin kiteytetty. Samaa mieltä aivan kaikesta viestissäsi.
 
Täytyy silti sanoa että paria asiaa kaipaan kovasti: vaikka questit saavat puolestani olla kryptisiä, soisi niistä olevan edes lyhyt yhteenveto jossain quests sarakkeessa menussa.
Joku joskus ehdotti tähän ainakin osittaiseksi ratkaisuksi mahdollisuutta tarkastella jonkinlaista dialogihistoriaa, josta näkisi, että missä on kenenkin kanssa jutellut ja mitä ne on sanonut/mitä esineitä niiltä saanut yms. Itsellä ainakin ne kryptiset kikattelut unohtuu, kun välissä on 10 tuntia pyörinyt tutkimassa maailmaa.

Liitteenä ainakin omalla kohdallani tarkka kuvaus/meemi siitä miten se omalla kohdalla lähes poikkeuksetta menee
 

Liitetiedostot

  • erer.png
    erer.png
    707,8 KB · Lukukerrat: 23
Vaihteeksi asiallinenkin arvio, kun ei päästetty toimituksen omaa trollia arvioimaan, kuten peruspelin osalta. Kunnioitettavat pelimäärätkin, Steam näyttää minulle vasta 300h ja olen jo DLC:n loppupuolella (kai).
Siitä olen iloinen, että jos ikinä menee tiukalle elo, niin aina löytyy ilmainen kotikolo tiettyjen tyyppien päistä, jossa saan näköjään asua ilmaiseksi!

Elden Ring: Shadow Of The Erdtree läpi. Kaikkinensa n. 55 tuntia meni, joista valitettavasti varmaan lähemmäs kymmenen tuntia kului loppupomoa yrittäessä. Silti aivan mahtava DLC yhteen kaikkien aikojen parhaista peleistä. Harmillista toki se, että lopun hirveän vaikeuspiikin vuoksi kokonaisuudesta jäi hieman hapan sivumaku.

PS. En edes turvautunut mihinkään juustotaktiikoihin, vaan toistojen kautta RNG-Jeesus lopulta hymyili riittävästi, ja loppupomo teki tarpeeksi sellaisia liikesarjoja, jotka osasin väistää tai joiden päätteeksi sain lyötyä kaveria Heavy Great Katana +25:llä lättyyn. Mimic oli toki apuna myös, mutta AI-summonia en tuossa lopussa enää käyttänyt. Siitä kun ei paljoa iloa tuntunut olevan, ja toisaalta sen käyttö kai vaan lisää pomon HP:ta entisestään.
Ilman tuota samaista katanaa ja Mimicia olisi oma reissu lopahtanut heti alkuunsa! Varsinkin kun oma PS-tunnus ei ole verkossa, joten muiden matkalaisten kutsuminen ei käy päinsä. Joten jokaista pomoa vasten piti vaan heittäytyä kerta toisensa jälkeen.
 
Joku joskus ehdotti tähän ainakin osittaiseksi ratkaisuksi mahdollisuutta tarkastella jonkinlaista dialogihistoriaa, josta näkisi, että missä on kenenkin kanssa jutellut ja mitä ne on sanonut/mitä esineitä niiltä saanut yms. Itsellä ainakin ne kryptiset kikattelut unohtuu, kun välissä on 10 tuntia pyörinyt tutkimassa maailmaa.

Liitteenä ainakin omalla kohdallani tarkka kuvaus/meemi siitä miten se omalla kohdalla lähes poikkeuksetta menee
Joku dialogihistoria olisi mainio. Yhtä kryptisiä ne vinkit silti olisivat, mutta poistaisi juuri tämän ongelman.
 
Vaihteeksi asiallinenkin arvio, kun ei päästetty toimituksen omaa trollia arvioimaan, kuten peruspelin osalta.
Oho, mun mielestä ihan asiallinen oli peruspelinkin arvio. Tiedä sitten mitä trollilla tarkoitat.

Ite oon peruspelissä päässy jo sinne vuoristoon, että eiköhän meitsikin pääse kohta dlc:tä aloittamaan. Kohta täältä tullaan!
 
Oho, mun mielestä ihan asiallinen oli peruspelinkin arvio. Tiedä sitten mitä trollilla tarkoitat.

Ite oon peruspelissä päässy jo sinne vuoristoon, että eiköhän meitsikin pääse kohta dlc:tä aloittamaan. Kohta täältä tullaan!
Viittaan trollailulla käytyyn keskusteluun tällä foorumilla tässä ketjussa ja alkuperäinen arvio oli muuten kolme tähteä. Voit lukea ketjun alkupäästä käytyä keskustelua, jos kiinnostelee.
 
Viittaan trollailulla käytyyn keskusteluun tällä foorumilla tässä ketjussa ja alkuperäinen arvio oli muuten kolme tähteä. Voit lukea ketjun alkupäästä käytyä keskustelua, jos kiinnostelee.
Tiedän kyllä mitä tarkoitat, mutta jos pelille annetaan peliä parantavien päivitysten jälkeen yksi tähti lisää, se on kaukana trollaamisesta/takin kääntämisenä yms. mitä täällä on jauhettu.

Edit. En löytänyt trollaamista ketjun alkupäästäkään. Miksköhän Itkonen on mennyt joillain niin ihon alle? Mene ja tiedä.
 
Viimeksi muokattu:
Tiedän kyllä mitä tarkoitat, mutta jos pelille annetaan peliä parantavien päivitysten jälkeen yksi tähti lisää, se on kaukana trollaamisesta/takin kääntämisenä yms. mitä täällä on jauhettu.
En viitannut siihen. Vaan keskusteluun ketjun alkupäässä. Ja mitä itse arvosteluun tulee, voit toki vertailla muita aikalaisarvioita. En jatka nyt tästä enempää.
 
Tiedän kyllä mitä tarkoitat, mutta jos pelille annetaan peliä parantavien päivitysten jälkeen yksi tähti lisää, se on kaukana trollaamisesta/takin kääntämisenä yms. mitä täällä on jauhettu.

Edit. En löytänyt trollaamista ketjun alkupäästäkään. Miksköhän Itkonen on mennyt joillain niin ihon alle? Mene ja tiedä.
Täällä on muutamia joilla on mennyt jokin pahasti ihon alle, eikä mikään auta asiaan. Ei sitä kannata vatvoa.

Takaisin peliin:

Näköjään nuo keitot on DLC:sää hulvattoman rikki. Uusi build, jossa painotus näihin sai ekat kolme pomoa hengiltä ekalla yrittämällä. Isoin ongelma ehkä se pitkä animaatio loitsujen alussa. Mutta sekin aika pieni ongelma pienellä taktikoinnilla.
 
On tämä peli kokonaisuudessaan huikea taidonnäyte, mutta valitettavasti omalla kohdalla on puutuminen tullut eteen. Pelaamista tuntuu olevan edessä niin paljon, ettei pysty vielä konkretisoimaan missä loppu häämöttää.

Ehkäpä sellainen puolikas DLC vastuksista saatu läpi, siellä on jäljellä vielä ne isoimmat pihvit, mm. Shadow Keepin linnassa. Mutta itsellä jo hyvän aikaa, itseasiassa jo toisen rememberance -bossin jälkeen tuli tunne, että en vaan jaksa vääntää tätä sapluunaa. En jaksa nähdä sitä vaivaa, jota peli heittää eteen ja tarjoaa siitä sen harvinaisen palkinnon, jota muut pelit eivät tavoita. Ei kiinnosta jäädä kolmesta-neljään tuntia opetella pomojen toistuvia viiveiskuja ja lukemattomia jatkoyhdistelmiä. Peli ei vaan saanut itselle sitä puraisua, että "kyllä tämä vielä menee läpi", vaan ennemmin että "taasko tätä samaa settiä".

Päätin jo hyvin aikaisessa vaiheessa, että käytän kaikki mahdolliset avut joita on mahdollista saavuttaa, ja eipä siinä, ei ongelma ole se vaikeustaso. Eli sittenhän kaikki on ratkaistu? Koska jos jäljelle jää maailman tutkiminen rauhakseen, pala palalta. Maailmassa on lähes joka kolkassa niemennotkossa jokin upea näkymä maailmasta, oli kyseessä päivä tai yö, jolla voi saada aikaan hyvin erilaisen tunnelman, jota tuo entisestään vaihtuvuutta.

Mutta kun sekään ei jaksa pitää pihdeissään. Uusia aseitakin tulee aivan tolkuton määrä, enemmän kuin koskaan jaksaisin niihin panostaa. Olen DLC aikana jaksanut ehkä viittä asetta kokeilla yhteen vihuun, ja sitten palannut vanhaan. En jaksa opetella.

Vaikka se saattaa kuulostaa oudolta, mutta joskus liika on liikaa. En voisi kuvitellakaan että jaksaisin pelata peliä uudestaan läpi alusta alkaen, koluta polkuni Limgravesta lähtien ja raivata tieni edes tähän pisteeseen jossa olen nyt.

Tänään jaksoin viikon tauon jälkeen puristaa sen verran paukkuja, jos kävin hakemassa kaikki karttapalaset, ja nyt on se on kokonainen. Mutta siihen se jäänee. Ehkä talvella kun on kerätty voimia niin jaksaa pelata loppuun. Nyt taidan tyytyä katsojan rooliin ja nautiskella mielummin paremmin pelaavien suorituksista ja ahmia loppumaailma sohvalla löhöillen. Hommaan hikoiluni mielummin juoksulenkillä :)
 
On tämä peli kokonaisuudessaan huikea taidonnäyte, mutta valitettavasti omalla kohdalla on puutuminen tullut eteen. Pelaamista tuntuu olevan edessä niin paljon, ettei pysty vielä konkretisoimaan missä loppu häämöttää.

Ehkäpä sellainen puolikas DLC vastuksista saatu läpi, siellä on jäljellä vielä ne isoimmat pihvit, mm. Shadow Keepin linnassa. Mutta itsellä jo hyvän aikaa, itseasiassa jo toisen rememberance -bossin jälkeen tuli tunne, että en vaan jaksa vääntää tätä sapluunaa. En jaksa nähdä sitä vaivaa, jota peli heittää eteen ja tarjoaa siitä sen harvinaisen palkinnon, jota muut pelit eivät tavoita. Ei kiinnosta jäädä kolmesta-neljään tuntia opetella pomojen toistuvia viiveiskuja ja lukemattomia jatkoyhdistelmiä. Peli ei vaan saanut itselle sitä puraisua, että "kyllä tämä vielä menee läpi", vaan ennemmin että "taasko tätä samaa settiä".

Päätin jo hyvin aikaisessa vaiheessa, että käytän kaikki mahdolliset avut joita on mahdollista saavuttaa, ja eipä siinä, ei ongelma ole se vaikeustaso. Eli sittenhän kaikki on ratkaistu? Koska jos jäljelle jää maailman tutkiminen rauhakseen, pala palalta. Maailmassa on lähes joka kolkassa niemennotkossa jokin upea näkymä maailmasta, oli kyseessä päivä tai yö, jolla voi saada aikaan hyvin erilaisen tunnelman, jota tuo entisestään vaihtuvuutta.

Mutta kun sekään ei jaksa pitää pihdeissään. Uusia aseitakin tulee aivan tolkuton määrä, enemmän kuin koskaan jaksaisin niihin panostaa. Olen DLC aikana jaksanut ehkä viittä asetta kokeilla yhteen vihuun, ja sitten palannut vanhaan. En jaksa opetella.

Vaikka se saattaa kuulostaa oudolta, mutta joskus liika on liikaa. En voisi kuvitellakaan että jaksaisin pelata peliä uudestaan läpi alusta alkaen, koluta polkuni Limgravesta lähtien ja raivata tieni edes tähän pisteeseen jossa olen nyt.

Tänään jaksoin viikon tauon jälkeen puristaa sen verran paukkuja, jos kävin hakemassa kaikki karttapalaset, ja nyt on se on kokonainen. Mutta siihen se jäänee. Ehkä talvella kun on kerätty voimia niin jaksaa pelata loppuun. Nyt taidan tyytyä katsojan rooliin ja nautiskella mielummin paremmin pelaavien suorituksista ja ahmia loppumaailma sohvalla löhöillen. Hommaan hikoiluni mielummin juoksulenkillä :)
Toisaalta ymmärrän nuo fiilikset, vaikka ne eivät itselleni ole pysyvästi vielä iskeneet minkään muun Fromsoftin pelin kanssa kuin Sekiron kanssa. Syynä juurikin ne itsekin mainitsemasi helpotukset, joita peli ja pelimaailma tarjoavat loppujen lopuksi varsin avokätisesti. Itselleni näissä peleissä on melkeinpä hauskimmaksi jutuksi muodostunut juurikin se, että mitä kaikkia keinoja keksin itse, joilla sitten lopulta helpotan vaikealtakin tuntuneen vihun varsin kesyksi loppujen lopuksi. Rankan muistinvaraisesti bossien pikkutarkkaan liikkeiden opetteluun perustuva ”gitguud”-meininki ei kiinnosta sinänsä itseäni ollenkaan näissä peleissä.

Itselleni tämä buildien ja keinojen kehitteleminen yhdessä kiehtovan pelimaailman kanssa, tekevät tästä sapluunasta sitten kuitenkin sellaisen, etten ihan helposti näihin peleihin kyllästy. Kunhan Fromsoft ei enää tekisi niin julmasti gitguudiin pakotettua peliä, kuin Sekiro on. Vaihtoehtoja pelin helpottamiseen saisi aina olla. Sitä ei kuitenkaan näissä Fromsoftin peleissä tarvitse mielestäni olla valikosta tehtävän pelin vaikeustason vaihtamisen kautta.
 
On tämä peli kokonaisuudessaan huikea taidonnäyte, mutta valitettavasti omalla kohdalla on puutuminen tullut eteen. Pelaamista tuntuu olevan edessä niin paljon, ettei pysty vielä konkretisoimaan missä loppu häämöttää.

Ehkäpä sellainen puolikas DLC vastuksista saatu läpi, siellä on jäljellä vielä ne isoimmat pihvit, mm. Shadow Keepin linnassa. Mutta itsellä jo hyvän aikaa, itseasiassa jo toisen rememberance -bossin jälkeen tuli tunne, että en vaan jaksa vääntää tätä sapluunaa. En jaksa nähdä sitä vaivaa, jota peli heittää eteen ja tarjoaa siitä sen harvinaisen palkinnon, jota muut pelit eivät tavoita. Ei kiinnosta jäädä kolmesta-neljään tuntia opetella pomojen toistuvia viiveiskuja ja lukemattomia jatkoyhdistelmiä. Peli ei vaan saanut itselle sitä puraisua, että "kyllä tämä vielä menee läpi", vaan ennemmin että "taasko tätä samaa settiä".

Päätin jo hyvin aikaisessa vaiheessa, että käytän kaikki mahdolliset avut joita on mahdollista saavuttaa, ja eipä siinä, ei ongelma ole se vaikeustaso. Eli sittenhän kaikki on ratkaistu? Koska jos jäljelle jää maailman tutkiminen rauhakseen, pala palalta. Maailmassa on lähes joka kolkassa niemennotkossa jokin upea näkymä maailmasta, oli kyseessä päivä tai yö, jolla voi saada aikaan hyvin erilaisen tunnelman, jota tuo entisestään vaihtuvuutta.

Mutta kun sekään ei jaksa pitää pihdeissään. Uusia aseitakin tulee aivan tolkuton määrä, enemmän kuin koskaan jaksaisin niihin panostaa. Olen DLC aikana jaksanut ehkä viittä asetta kokeilla yhteen vihuun, ja sitten palannut vanhaan. En jaksa opetella.

Vaikka se saattaa kuulostaa oudolta, mutta joskus liika on liikaa. En voisi kuvitellakaan että jaksaisin pelata peliä uudestaan läpi alusta alkaen, koluta polkuni Limgravesta lähtien ja raivata tieni edes tähän pisteeseen jossa olen nyt.

Tänään jaksoin viikon tauon jälkeen puristaa sen verran paukkuja, jos kävin hakemassa kaikki karttapalaset, ja nyt on se on kokonainen. Mutta siihen se jäänee. Ehkä talvella kun on kerätty voimia niin jaksaa pelata loppuun. Nyt taidan tyytyä katsojan rooliin ja nautiskella mielummin paremmin pelaavien suorituksista ja ahmia loppumaailma sohvalla löhöillen. Hommaan hikoiluni mielummin juoksulenkillä :)
Varmaan yksi syy miksi pidän Bloodbornea parempana - se on kompaktimpi. Tämä on eräänlainen Fromin Skyrim, ja sellaisenaan mainio, mutta laajuus on kieltämättä myös ahdistavaa.

Olen opetellut pikku hiljaa uusia aseita, olisiko nyt joku kuusi erilaista täyteen kehitettyinä, sillee ei tunnu ihan älyttömältä kaikkien kokeilu vaikkei ihan optimissa olisikaan. Talismanien ja aseiden comboaminen on aika työlästä, parempi jos voisi säätää joka aseelle oman talisman setin.
 
Varmaan yksi syy miksi pidän Bloodbornea parempana - se on kompaktimpi. Tämä on eräänlainen Fromin Skyrim, ja sellaisenaan mainio, mutta laajuus on kieltämättä myös ahdistavaa.

Olen opetellut pikku hiljaa uusia aseita, olisiko nyt joku kuusi erilaista täyteen kehitettyinä, sillee ei tunnu ihan älyttömältä kaikkien kokeilu vaikkei ihan optimissa olisikaan. Talismanien ja aseiden comboaminen on aika työlästä, parempi jos voisi säätää joka aseelle oman talisman setin.
Itselläni menee juurikin päinvastoin. Minulle Bloodborne häviää jonkin verran Elden Ringille, juurikin pienemmän ja suppeamman pelimaailman takia. Toki maailma on Bloodbornessa erittäin kiehtova ja tunnelmallinen, mutta jäi ainakin inasen harmittamaan, että se oli sitten kuitenkin hieman pienempi, kuin olisin toivonut. Ei se toki pieni ollut, mutta itselläni on juurikin niin, että pelimaailman suuri koko on silloin ehdoton plussa, kun puhutaan niin laadukkaista teoksista kuin mitä esim. Elden Ring on.

Toki olen suuri avoimen maailman pelien ystävä noin muutenkin, eikä minua taas usein jaksa pitää otteessaan kovin kompaktit pelimaailmat. Itselleni siis paras Fromsoftin peli on melko selvästi sitten kuitenkin Elden Ring, ja sitten sen jälkeen tulevat Bloodborne ja aivan sen vanavedessä Dark Souls 3. Heikoimpia Sekiron jälkeen ovat minulle ne pienimmät ja kompakteimmat, eli Demon’s Soul sekä Dark Souls 1. Kumpikin sinänsä hienoja pelejä nekin, mutta hiukan liian pieniä ja kompakteja sitten kuitenkin - varsinkin kun on päässyt Elden Ringin kaltaista avoimen maailman upeutta kokemaan.
 
Joo kyllähän varsinkin emopelin maailma oli jo niin iso etten todellakaan jaksanut joka nurkkaa tutkia. En lähellekään. Enkä edes sen jälkeen, kun aloin wikistä katsomaan mitä kaikkea on jäänyt löytämättä. Mutta toisaalta ei kaikkea ole edes ajateltu yhden pelaajan löytävän eikä se ole mitenkään tarpeellista pelissä etenemiseksi.

Joka tapauksessa seuraavan pelin Fromilta voin hyvin ottaa vastaan hieman kompaktimmassa muodossa (Bloodborne 2 kiitos :D)
 
Joo kyllähän varsinkin emopelin maailma oli jo niin iso etten todellakaan jaksanut joka nurkkaa tutkia. En lähellekään. Enkä edes sen jälkeen, kun aloin wikistä katsomaan mitä kaikkea on jäänyt löytämättä. Mutta toisaalta ei kaikkea ole edes ajateltu yhden pelaajan löytävän eikä se ole mitenkään tarpeellista pelissä etenemiseksi.

Joka tapauksessa seuraavan pelin Fromilta voin hyvin ottaa vastaan hieman kompaktimmassa muodossa (Bloodborne 2 kiitos :D)
En nyt sanoisi, etteikö olisi ajateltu yhdenkin pelaajan löydettäväksi kaikkea mitä Elden Ring tarjoaa. Pelaajalle annetaan vaan nimenomaan itselle valittavaksi haluaako kaiken koluta, vai vain suopeammin pelimaailmaa tutkia. Tämä on vähän niinkuin sen avoimen maailman idea avoimen maailman peleissä.

Itse olen ainakin kolunnut aivan kaiken läpi mitä Elden Ringin emopeli tarjoaa. Siis kaiken sen mitä yhdellä pelikerralla pystyy tekemään. Melkein 500 pelituntia siihen meni, mutta kaikki nurkat on koluttu, eikä tehnyt edes tiukkaa pelata sen 500 tuntia näin loistavaa peliä. Nyt on itse asiassa lisärin kanssa plakkarissa 550 tuntia, kun lisäri alkaa pikkuhiljaa olemaan loppupuolella,
 
En nyt sanoisi, etteikö olisi ajateltu yhdenkin pelaajan löydettäväksi kaikkea mitä Elden Ring tarjoaa. Pelaajalle annetaan vaan nimenomaan itselle valittavaksi haluaako kaiken koluta, vai vain suopeammin pelimaailmaa tutkia. Tämä on vähän niinkuin sen avoimen maailman idea avoimen maailman peleissä.

Itse olen ainakin kolunnut aivan kaiken läpi mitä Elden Ringin emopeli tarjoaa. Siis kaiken sen mitä yhdellä pelikerralla pystyy tekemään. Melkein 500 pelituntia siihen meni, mutta kaikki nurkat on koluttu, eikä tehnyt edes tiukkaa pelata sen 500 tuntia näin loistavaa peliä. Nyt on itse asiassa lisärin kanssa plakkarissa 550 tuntia, kun lisäri alkaa pikkuhiljaa olemaan loppupuolella,

Suurin osa pelaajista ei varmasti löydä läheskään kaikkea pelistä ja kyllä kehittäjät sen tietävät. En mitenkään tarkoittanut etteikö se mahdollista olisi niille joilta löytyy siihen riittävä motivaatio.
 
Tuli tuossa dlc jälkimainingeissa innostuttua pelaamaan myös pääpeliä ja napsahti juuri läpi toistamiseen. Saavutuksiakin puuttuu vain kaksi kpl enää: ns normaali loppu ja yksi ainoa ase legendary armamenteista. Pakkohan tuo on vielä kertaalleen mennä läpi niin saa nuo viimeisetkin saavutukset talteen. :D
 
Suurin osa pelaajista ei varmasti löydä läheskään kaikkea pelistä ja kyllä kehittäjät sen tietävät. En mitenkään tarkoittanut etteikö se mahdollista olisi niille joilta löytyy siihen riittävä motivaatio.
Niin edelleenkään en usko, että kehittäjillä on sen paremmin ajatuksissa, että pelissä pitäisi löytää tai olla löytämättä kaikkea, vaan tuossa annetaan pallo aivan puhtaasti pelaajalle. Eli sitä iki-ihanaa valinnan vapautta, mitä itse peleissä rakastan.
 
Niin edelleenkään en usko, että kehittäjillä on sen paremmin ajatuksissa, että pelissä pitäisi löytää tai olla löytämättä kaikkea, vaan tuossa annetaan pallo aivan puhtaasti pelaajalle. Eli sitä iki-ihanaa valinnan vapautta, mitä itse peleissä rakastan.

No mä kyllä väitän, että heillä on ollut jonkinlainen ajatus/olettamus siitä mitä asioita/alueita pelaajat keskimäärin pelistä tulevat löytämään ja tasapainoittavat peliä sen mukaan.
 
Ylös Bottom