Tämä onkin sitten tapaus melkoinen.. voisi melkein noin luonnehtia.
Pitkälti ne tyypit jotka kolmen ensimmäisen leffan takana olivat, vallankin siellä ”tuotantopuolella” olivat todella vahvasti sitä mieltä että se homma päättyi nyt niihin kolmeen elokuvaan ja neljättä ei pitäisi missään nimessä tehdä.
Jos tätä alkaa vertaamaan noihin Tim Burtonin ja Joel Schumacherin neljään Batman leffaan (toki sielä vain kaksi ohjaajaa näissä siis neljä) niin tietyllä tapaa näistä löytyy vähän ”samankaltaisuutta” jos hivenen kauempaa tähän perspektiiviä haetaan.
Jos sen neljännen bättiksen kahteli sillä mielellä että se on campia ja kunniaosoitusta tietyllä tavalla sinne menneisyyteen.. kuitenkin sellainen hupaisa supersankarileffa niin se kyllä menee..
..siinä tulee mielestäni hyvinkin samankailtaista tähän verrattuna. Okei tämä ei ole hömeliä campia ja sillain niin täysin ylitse överiksi vedettyä huumoria ja näyttelemistä.. mutta tietyllä tavalla tähän on mustaa huumoria (pervessiä lievästi koomista kauhua) ripoteltu yllättävän paljon ja tässä yhteydessä tulee äärimmäisen vahvasti tuo ”nelonen” sieltä suunnalta mieleen. Toki se rajumpikin puoli tosiaan löytyy, mitä bättiksestä nyt ei varsinaisesti löytynyt sit.
Tätä on alettava katsomaan aikamoisen erilaisin odotuksin ja varsinkin mieli, jotta tästä saisi mahdollisimman paljon irti sitten.. aivan kuten tuon ”ysäri”bättiksen sitä neljättä elokuvaa. Toki perimmäiset syyt vähän eroavat mutta kuitenkin.
Ihmiskunta osoittaa jälleen tyhmyytensä ja tekee Ellen Ripleystä kloonin vain sitä varten että saisi sen ksenomorphin poikasen napsastua hänen masustaan elävänä. Tosiaan kun aikoinaan kolmosen päätös sen kertoo mistä tuossa asiassa on kyse.. Luutnantti Ellen Ripleystä kun edellinen havainto oli että hän syöksyi sulaan lyijyyn kohti kuolemaansa, kun samaan aikaan hänen rintakehästään ylos purskahtaa kuningatar-alien.
Tässä tosiaan nyt sitten 200 vuotta pompataan tuosta eteenpäin. Weyland Utani yhtiö tuo kaiken pahan alku ja juuri ei ole enää kuvioissa. Nyt hommaa johtaa ”Yhdistyneisen järjestelmien armeija” jonka tiedemiehet ovat ottaneet tehtäväkseen oman alien farmin kasvattamisen, mikäpäs sen parempi ”sotilas” voisi olla kuin tuollainen äärimmäinen tappo”kone” ja vieläpä sopiva risteytys kummastakin lajista..
..kahdeksas kerta on toden sanonut tämän kloonatun version muodossa Ripleystä.. lieköhän siinä vähän viittausta ensimmäiseen leffaan, niin ainakin vois helposti olettaa. Näin tutkijat, solttuosastolle hän on vain numero 8 ..aiempiakin pieleen menneitä varsin groteskeja versioita tässä näkee, joista huokuu Cronenbergmäisyys taasen.
Uudesti syntynyt Ellen Ripley (Sigourney Weaver) klooni on sekoitus niin ihmisen kuin alienin geeniä.. verenperintönä tällä kertaa hänenkin veri on hitaasti ja lievästi syövyttävää sekä hän paranee poikkeuksellisen nopeasti, ei tunne sillain kipua samalla tavalla, on normi ihmistä voimakkkaampi jne…
Vähemmän yllättäen hommat kusee ja tämä uudistunut Ripley pääsee sitten erään aluksen miehistö mukaan ”Alienia” vastaan taistelemaan.. tämä poppoo (josta tulee hieman yllättäen jopa muistettavampia hahmoja, kuin mitä kolmos elokuva pystyi tarjoamaan omalta osaltaan) he siis kuljettavat lastin ihmisiä joita tämä järjestö joka pitää jöötiä avaruudessa ja pyrkivät kehittämään superarmeijaa ovat tilannet alienille ”ruuaksi” ihsmipopulaatiota jotta se pystyisi parhaalla mahdollisella tavalla lisääntymään. Kyseisen aluksen miehistö on sinällään hivenen karskia mutta kuitenkin suht hyväsydämellistä poppoota siitäkin huolimatta että ovat palkkionmetsästäjiä..
..tuosta sakista löytyy näyttelijöinä mm. Winona Ryder, Brad Dourif, Ron Perlman, Dan Hedaya, Dominique Pinon, Gary Rourdan, Michael Wincott, Leland Orser…
Sellainen vanha ja ehtaa kissa ja hiiri leikki käynnistyy jälleen kerran, noin elokuvallisessa hippailussa..
..kuitenkin itse Ripley on tällä kertaa muuttunut aikamoisesti, erittäinkin kyyninen jolle ei ole väliä onko hän elossa vai ei. Mikään ei oikein merkkaa hänelle mitään. Hänen veressään virtaa hieman alienmaista happoa myös ja uusien geeniensä kautta hän tälla kertaa tuntee todella henkistä ja tietynlaista telepaattista yhteyttä niihin kyseisiin hirviöihin.,
..jos hän on muuttunut sinne suuntaan niin uusittu alien on taas sitten vastapainoisesti saanut jopa ”inhimillistä” piirrettä..
..ERipley on tällä kertaa tietynlainen uuden aliensukupolven se perimmäinen äitihahmo. Hänelle ei oikein ole selvää kuvaa siitä miksi hänen pitäisi elää.
Winona Ryder esittää tällä kertaa leffan androidi/robottia, joka vaikuttaa olevan nykyään huomattavasti ihhimillisempi ”olento” kuin mitä ihmiset itse ovat. Aiemminhan tuo on Lance Henriksenin jykevään olemuksen varassa ollut.
Ohjauksesta vastaa Jean-Pierre Jeunet (Kadonneiden Lasten Kaupunki, Delicatessen). Joten sinällään tietty hyvin tumma groteuskinen visuaalisuus ei ole miehelle mitään uutta.
Visuaalisesti ajoittain aikamoisen tyylikäs ilmestys. Sysimustaa riittää todellakin noin värillisessä maailmassa mutta myös kullanruskean erivivahteita ja vihreyttäkin ruudulle ajoittain pusketaan, luoden synkkyyttä huokuvia varjoja.
Tässä on ripaus aiemmista elokuvista otettuja juttua.. ekasta hivenen sitä kauhua, toisesta sitten toiminnan puolta, kolmannesta taasen ”tarinallista” ja yksilönvapauden filosofiaa josta tässä tulee kloonaamisen etiikkaa lievästi sivuava.. tämä sitten pitkälti lisää sen oman visuaalisuutensa noihin..
..tietyllä tavalla jääden kuitenkin vähän sellaiseksi sekavaksi sekasikiöksi, kuten lopulta elokuvan se vihukin. On ikään kuin rääpitty noista kolmesta noi jutut tähän mukaan mutta yhtäkään niistä ei suoranaisesti ole kuitenkaan paremmin tehty tässä kuin mitä ne ois niissä isommissa määrin ja annoksina tehty..
..tässä jokainen osa-alue jää siltä osin vähän puolitiehen.. on vähän kaikenlaista mutta ei varsinaisesti sitten lopulta mitään niistä tehty tavalla joka tekisi elokuvasta oikeasti todella hyvän, vaikkei kolmonen nyt sinällään kovin kummoinen ollut..
..hommat jää tietyllä tavalla vähän siellä sun täällä tässä puolitiehen. Sieltä mainiosta päästä vaikkapas se vedenalainen toimintajakso on mainio tapaus siellä seassa ja tuoreella tavalla ihan onnistunut sitten ja siinä on hetkessä on päästy sinne maaliin asti.
Ensimmäiselle ja toiselle leffallehan tällä ei ole mitään jakoa kun ne siellä huippuleffojen joukossa korkealla viilettävät !
..mutta kolmoseen verrattuna tässä on asioita jotka jopa paremmin uppoavat meikäläiseen kuin mitä sen jutut upposivat. Itse asiassa jopa tämän niistä alieneista pidän huomattavasti enempi, siis lähinnä miltä ne näyttävät ! ylipäätään tässä, vaikkei niiden parin ekan tasolle tässäkään päästä.
Eivät ei ollut niin totaalisen kustun näköisiä tapauksia mitä siinä kolmannessa olivat, se oli siltä osin aivan täydellinen rimanalitus.. on tässäkin omat CGI tuomat ongelmansa toki kans tuolta osin.. sitten siitä ”viimeisestä tapauksesta” voi olla montaa mieltä sitten ylipäätään, toki se on sitten jo itse tarinaankin aika vahvasti sidoksissa oleva juttu.
Ai niin, aikamoisen yllättäen tarinallisesta puolesta vastaa Joss Whedon.. siellä parissa ekassahan mukana oli mm. Walter Hill.
Ensimmäisen elokuvan sitä visuaalisuutta tuli aikoinaan hehkutettua ja korostettua täällä kyseisen leffan höpinöissäni (löytyypi vaikkapas tuolla tiimalasilla hakemalla jos jotakuta kiinnostaa mitä siitä sanonut), kuinka se on täydellisen ajatonta ja iätöntä ja toimii huikeasti ! Tässä on vaikkapas sitten itse alus jolla olalan ja sitä kautta visuaalisuus aivan erilasita ja tyyliä, ei niin huikeata mutta kyllä JP Jeunet handlaa tuon puolen oikeasti tässä ihan kelvollisesti ja sillain tietyllä tapaa tämä on visuaalisesti tänäkin päivänä kelpo tapaus..
..ja tuossa nimen omaan kyseessä siltä kannaltas että miltä toi itse päänäyttämö alus näyttää sieltä sisältä tässä elokuvassa, lavastuksen puolesta ihan onnistunut tämä tapaus, mikä oikeastaan yllättääkin hivenen meikäläistä. Tietynlaista hyvällä tapaa ranskalaisuutta ripaus tällä kertaa tarjolla.
Jollain erikoisella tavalla ja tasolla kuiteskin itselleni sellaista jopa hieman "guiltu pleasure" kaman kutkuttelua tämän kanssa tarjolla.
www.konsolifin.net
