Itselleni tämä taas on ylivoimaisesti huonoin Far Cry-peli. Aivan viime aikoina olen saanut erityisen Far Cry- pureman, ja näitä tullut hakattua innolla Cyberpunkin jälkeisen tyhjiön täyttämiseksi. Aloitin tätä pelaamalla ja jäi taas kesken aika alkuunsa, kun on niin ikäviä elementtejä mitä en peleissä koskaan siedä. Todella tökerösti uudelleen spawnaantuvat ja yliaggressiiviset vihut, täysin järjettömät aseiden hajoamiset (hajoavia aseita enkä niiden takia mikromanageerausta ja säätämistä diggaa peleissä koskaan), täysin kulissi peliympöristö (ei eläimiä, ei metsästystä eikä oikein mitään muutakaan) ja onneton tarina. Itse en tästä pelistä saanut minkäänlaista immersion tunnetta, vaan tuntui ainoastaan aikansa tekniikkademolta, joka ei todellakaan ole vanhentunut arvokkaasti.
Eli kesken jäi, mutta sitten aloitinkin Far Cry 3:n alusta XSX:llä (aikoinaan jäi loppupuolelle kesken PC:llä), ja vedin sen sitten aika haipakkaa ja täysin siemauksin nauttien läpi. Yksi parhaista Far Cry-peleistä itselleni ehdottomasti, mutta ei siltikään paras, vaan käytännössä kolmanneksi paras. Aiemmin pidin nelosta selvästi parhaana, koska siinä on paras peliympäristö, paras tunnelma, orastavaa ja suhteellisen hyvin toimivaa osittaista co-op-pelaamista ja mielestäni siihen mennessä myös parhaat pelimekaniikat.
Mutta nyt kun aloitin heti kolmosen läpi pelattuani pelaamaan Far Cry vitosta XSX:llä, niin onhan se vaan todettava, että uusin on paras ja jopa ylivoimaisesti. Pidän tuosta hurahtaneiden pahisten sekopäisestä ja uhkaavasta uskonlahkomeiningistä. Pelattavaa riittää todella hyvin ja jokaisella pääpahiksella on omat erityislaatuisuutensa. Myös ajoneuvoista, apuhahmoista, aseista ja tehtävistä löytyy paljon sarjan aiempia pelejä monipuolisempia variaatioita. Kaiken kruunaa lisäksi ensimmäistä kertaa Far Cry-sarjan historiassa koko kampanjassa kaikissa kohdin hienosti pelattava co-op-pelaaminen.
Pelissä on myös omanlaisensa sekopäinen huumori, joka iskee ainakin itseeni aika kybällä. Esim. Hurkin touhut sinkonsa kanssa sekä sanailut äitinsä kanssa, Hurkin äidin törkeän kaksimieliset läpät vähän väliä, ja muidenkin hahmojen kuolemattomat onelinerit. Mm. kun laitoin liekinheittimellä eräälle niitylle oikein kunnon liekkimeren, niin mukanani ollut miespuolinen apurihahmo hieman säikähti ja kiihtyneenä tokaisi innostuneella äänellä: ”The fire’s spreading like my ex-girlfriend!”, tai vaikkapa erään leirin naispuolinen NPC-naishahmo ihasteli lemmikikseni ottamaani kesytettyä puumaa sanoin: ”Nice pussy!”, ja näiden kaltaisia juttuja huomaa aina silloin tällöin yhtäkkiä sopivissa kohdin, jolloin ei kyllä melkoisilta naurunpyrskähdyksiltä ole voinut välttyä.
Minulle tämä on kyllä sinänsä hieno pelisarja, joka on mennyt melkein järjestään vain parempaan suuntaan lähes kaikessa. Ei meinaa kuutosta oikein malttaa odottaakaan!
Vielä sellaista kyselisin, että miten pitkään te olette jaksaneet viettää tämän pelin kanssa aikaa? Itse olen pelannut jo jonkin verran ja vieläkin vain tämä 4 % Act 1. takana. Tuntuu, etten koskaan pääse etemään tässä(kään) 
pelissä. Toivottavasti edes joku viitsisi vastata. 
