Olen pelannut uutta Final Fantasya nyt reilut kymmenen tuntia, josta puolet kaksin pelinä ja puolet yksin. Ja täytyy sanoa, että olen yllättäen viihtynyt paremmin yksin pelin parissa. Secret of Manan kaksin peli on omia suosikkejani, joten mikään kaksin pelin vihaaja en ole. Jotenkin pelin kauniin maailman tutkiminen on vain rattoisampaa yksin, valikot näkyvät telkkarissa, pelin pystyy pysäyttämään menemällä valikkoon, moogle seuraa sinua sulavasti kantaen suojakentän muodostavaa kannua ja saat pelata ergonomisesti mukavalla padilla.
Kaksin pelissä valikkoja käytetään GBA:n ruudulla, eikä peli pysähdy, kun menet valikkoon, vaikka kaverisi olisi kuollut, jolloin viholliset mätkivät sinut kuoliaaksi, sillä aikaa kun haet valikosta taikaa, jolla elvyttäisit kaverisi. Kaksin pelissä ei ole apuna mooglea, vaan toinen pelaajista joutuu kantamaan suojakentän muodostavaa kannua, mistä seuraa rasittavia kentän ulkopuolelle joutumisia, koska pelaajien aivoja ei voi linkittää yhteen, eikä suojakentän peittämä alue ole kovin laaja. Tämä ja pelin monet muut piirteethän pakottavat pelaajat jatkuvasti kommunikoimaan keskenään, mikä on ihan positiivista mutta missään vaiheessa ei päästä yksin pelin sulavuuteen. Pelin tiimellyksessä ei tule GBA:n ruutua paljon katsoneeksi, joten pelaajien ruuduilla näkyvät, eri tietoja ympäristöstä tarjoavat, kartat menevät aikalailla hukkaan. Kertaakaan en ole myöskään muistanut vilkaista kentän alussa GBA:n ruudulla annettavaa tehtävää, jonka parhaiten suorittaessaan saa ensimmäisenä valita kentän lopussa jaettavista ominaisuuksista mieleisimmän. Kaksin pelissä voi tehdä voimakkaampia taikoja yhdistämällä pelaajien taiat ja vapauttamalle ne yhtä aikaa mutta ajoituksen täytyy olla niin tarkkaa, ettei se oikein tahdo onnistua hektisen pomotaistelun keskellä.
Ehkä olen jotenkin vanhoillinen mutta mielestäni peliä olisi mukavampi pelata kahdestaan normaaleilla padeilla, SoM:n kaltaisella valikkoratkaisulla ja ilman suojakenttää tai edes niin, että jokaisella olisi oma suojakenttänsä, jos tarina sitä vaatisi. Pelaaminen on aika yksinkertaista Hack and slash -toimintaa, kentät ovat lyhyehköjä, mikä on ihan hyvä asia ja pomotaistelut toistavat samaa kaavaa. Kaikesta yksinkertaisuudesta huolimatta olen kuitenkin viihtynyt pelin parissa mutta voisi se paljon parempikin olla, jos sen tekemisessä olisi keskitytty GBA-linkityksen sijaan toisiin asioihin.
Tarkoitukseni oli sanoa, että peli toimii ihan hyvin myös yksin pelinä, eikä sitä kannata jättää hyllyyn ainakaan pelkästään sen vuoksi, ettei voi pelata monin peliä. Itse hankin toisen GBA SP:n, voidakseni pelata Crystal Chroniclesia monin pelinä, mitä en ehkä enää tekisi mutta toisaalta keväällä ilmestyvä Zelda Four Swords Plus vaikuttaa niin lupaavalta, että tuskin hankinta hukkaankaan menee.