TUHOMURSU
KonsoliFIN Alumni
Vastaus: Final Fantasy XIII [X360 Hype]
Järkyttävän huonot suunnittelut on sulla housussas.
XII oli aikuisempaan makuun ja substanssia haettiin rakentamalla fantasiamiljöötä joka oli edes jollakin tavalla uskottava. Nomuran setti on lähes poikkeuksetta joko helvetin noloa tai sitten pelkästään tylsää. XII:ssä hahmot tuntuivat eläviltä olemuksensa puolesta koska ne ei olleet rajoitettuja johonkin ideaan tyyliin "koska tää tyyppi pukeutuu pelkästään mustaan on tää tyyppi angstaava kyynikko", tai että "koska tää henkilö on reipas ja äänekäs, pukeutuu hän räiskyvästi". Parempi suunnittelu ei kuitenkaan XII:tä pelastanut, mutta hahmoja katsoessasi et välittömästi tiennyt minkälaisia nämä ovat. Tällainen yksiulotteinen ajattelu ei tosin rajoitu pelkästään FF:iin vaan on koko jrpg-teollisuuden kulmakivi. Jos jonkun ulkomuoto tai käyttäytyminen antaa jonkun ensivaikutelman, se yleensä pitää loppuun saakka. Samalla olettamuksella kuin Zeldoista löytyy aina tulimaa.
XII uudisti roolipelaamisen mekaniikkaa hienosti, vaikka ei todellakaan kovin tyylipuhtaasti sillä lapsuksia oli läjä. Roolipelien lähestyttävyydelle tuo kuitenkin teki saman mitä RE4 teki RE-sarjalle - peliä pelataksesi nykyään ei tarvitse enää olla nostalgiatrippailija tai nihilisti. Perinteinen latausruututaisteleminen ei ole enää nykyään hyvää suunnittelua, sillä pahimmillaan se vain keskeyttää etenemistä kun kimppuun käy jatkuvasti vihollisia jotka eivät kestä edes puolikasta iskua. Itse näen latausruututaistelut halpoina teknisinä ratkaisuina jotka ei nykyään tarjoa periaatteessa mitään uutta verrattuna wanhoihin päiwiin. XII:ssä viholliset yleensä kuolivat ennen kuin pelaaja tajusi että kimpussa oli joku ja saattoi jatkaa eteenpäin. Auto-battle funktion tuleminen mukaan kuvioihin oli myönnytys sille, että kaikki taistelut eivät yksinkertaisesti ole perinteisten taistelukomentojen näppäilemisen väärtejä.
Järkyttävän huonot suunnittelut on sulla housussas.
XII oli aikuisempaan makuun ja substanssia haettiin rakentamalla fantasiamiljöötä joka oli edes jollakin tavalla uskottava. Nomuran setti on lähes poikkeuksetta joko helvetin noloa tai sitten pelkästään tylsää. XII:ssä hahmot tuntuivat eläviltä olemuksensa puolesta koska ne ei olleet rajoitettuja johonkin ideaan tyyliin "koska tää tyyppi pukeutuu pelkästään mustaan on tää tyyppi angstaava kyynikko", tai että "koska tää henkilö on reipas ja äänekäs, pukeutuu hän räiskyvästi". Parempi suunnittelu ei kuitenkaan XII:tä pelastanut, mutta hahmoja katsoessasi et välittömästi tiennyt minkälaisia nämä ovat. Tällainen yksiulotteinen ajattelu ei tosin rajoitu pelkästään FF:iin vaan on koko jrpg-teollisuuden kulmakivi. Jos jonkun ulkomuoto tai käyttäytyminen antaa jonkun ensivaikutelman, se yleensä pitää loppuun saakka. Samalla olettamuksella kuin Zeldoista löytyy aina tulimaa.
XII uudisti roolipelaamisen mekaniikkaa hienosti, vaikka ei todellakaan kovin tyylipuhtaasti sillä lapsuksia oli läjä. Roolipelien lähestyttävyydelle tuo kuitenkin teki saman mitä RE4 teki RE-sarjalle - peliä pelataksesi nykyään ei tarvitse enää olla nostalgiatrippailija tai nihilisti. Perinteinen latausruututaisteleminen ei ole enää nykyään hyvää suunnittelua, sillä pahimmillaan se vain keskeyttää etenemistä kun kimppuun käy jatkuvasti vihollisia jotka eivät kestä edes puolikasta iskua. Itse näen latausruututaistelut halpoina teknisinä ratkaisuina jotka ei nykyään tarjoa periaatteessa mitään uutta verrattuna wanhoihin päiwiin. XII:ssä viholliset yleensä kuolivat ennen kuin pelaaja tajusi että kimpussa oli joku ja saattoi jatkaa eteenpäin. Auto-battle funktion tuleminen mukaan kuvioihin oli myönnytys sille, että kaikki taistelut eivät yksinkertaisesti ole perinteisten taistelukomentojen näppäilemisen väärtejä.
.
Siinä lyötiin vähän turhan äkkiä turhan vaikee pomo naaman eteen, mutta kyllä sekin pienen tuskailen jälkeen meni. Ei tuntunu järkevältä kun medic + medic kokoonpanollakaan ei pysyny hengissä. Voiton toi ravager + ravager ja healaus pelkästään potioneilla.