Pari vuotta myöhässä sain minäkin viimein tatitettua Ghost of Tsushiman maaliin. Peli oli houkutellut kovasti aina julkaisusta lähtien, mutta sniiduna miehenä olin odotellut turhaan tuntuvaa alennusmyyntiä. Assassin's Creed Valhallan ja Far Cry 6:sen jäljiltä olin myös huolissani mahdollisesta ubi-ähkystä. Nyt oli pistämätön tutustumistarjous PS plussan extraan (tattis vinkistä
@TT-2k!) ja pääsin viimein korkkaamaan Ghostini.
Jo alkumetreiltä peli imi tehokkaasti sisäänsä ja PSVR2-pelit saivat jäädä tauolle. Mä olin varsinkin nuorempana melkoinen feodaaliajan Japani-fani. Musashin, Clavellin Shogunin, Kurosawojen ja Usagi Yojimbojen myötä olin aina kasarilta asti haaveillut videopelistä, joka toistaisi näitä maailmoja. Lähes poikkeuksetta potentiaaliset samuraipelit karkaavat yliluonnollisiin demonivastustajiin. Tuuttasin nuoruuden innolla pelin pääjuonen tavoistani poiketen muutamien päivien aikana yhteensä noin 21 tunnissa. Tämä oli tietoinen suoritus, jottei orastava ähky ja päämäärätön haahuilu vie peliä pitkille tauoille.
Luin oikeasti tämän koko 43-sivua pitkän ketjun alta ja nyt lisään oman kortenikin arviokekoon:
Tarinalliset plussat
+ Feodaaliajan Japani hahmoineen, kunniakäsityksiineen, uskontoineen on tavattoman hienosti tehty. Peli on toteutettu verrattomalla tyylitajulla. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että pelin oli tehnyt länkkäristudio. Aiemmin oli mainittu kotimainen Reinikais-esimerkki, jossa ulkopuolelta voi itse asiassa nähdä kulttuurin teemat sisäpuolta selvemmin.
+ Pääjuoni pysyi hienosti kasassa. Selkeä compelling-reason-to-act alusta loppuun.
+ Maailma pysyi suosiolla realistisena eikä sortunut yliluonnollisuuksiin. Legendoja en ole ainakaan vielä testannut ja voi olla, että jää väliin.
+ Katana on ja pysyi vaarallisena aseena pelin loppuun asti. Näin sen pitääkin olla. Minua tympii vastustajat, jotka kestävät holtittomasti iskua tai ammusta. Kaksintaisteluissa ymmärrän, että vastustajat kestävät hieman enemmän kurmotusta.
+ Eshkerin säveltämä soundtrack on erinomainen. Hienosti nostattaa tunnelmaan. Se on soinut duunipäivän sulostuttajana.
+ Japaninkielinen ääninäyttely lisäsi immersion määrää.
+ Haikut, ketunpesät, temppelit, kaksintaistelut olivat kaikki hienoja kohtauksia.
+ Hieno lopetus tarinaan. Aika ajoin on vaara, ettei tarinaa osata paketoida kunnialla. Tässä ei langettu tarinallisiin suden- tai paremminkin ketunkuoppiin.
+ Peli, jossa voi silittää kettua ei voi olla läpensä paha!
Tekniset plussat
+ Pelin audiovisuaalinen esillelaitto on huumaava. PS4:sen joutsenlaulu näytti näillä PS5-herkuilla kerrassaan erinomaiselta. 21 tuntiin mahtui varmaan pari tuntia valokuvamoodin kanssa askartelua. Maailma on kauniimpi kuin IRL. Plussaa myös todella upeista tilaäänien käytöstä.
+ Taistelumekaniikka oli mukavan monipuolinen verrattuna vaikka ass creedeihin. Eri taisteluasennot uppoutuivat kivasti selkäytimeen. Loppua kohden väkivaltabaletti soljui sulavasti.
+ Orastavan ähkyn pystyi välttämään täysin, eikä pääjuoni vaatinut lainkaan grindausta verrattuna vaikka Horizon 2:seen, jossa tuon tuosta piti nostattaa Aloyn tasoa, jotta kohtuudella pystyi seuraamaan pääjuonta. Arvostan tällaista 20 h tiivispääjuoni + paljon lisäkoluttavaa, niille jotka sitä kaipaavat. Cyberpunk teki tämän myös oikein.
+ Pistin merkille, että dialogissa viitattiin kivasti tehtyihin ja tekemättömiin asioihin. Mukava, että maailma tietää missä mennään ja reagoi siihen. Ymmärrän, että tämä vaatii kehittäjältä muutamia vaihtoehtoisia dialogipolkuja. Pieni juttu, mutta nostan siitä Sucker Punchille olkihattua.
+ Huditon tuulen seuraaminen ohjasi askelta ja hevosen kaviota perille rikkomatta immersiota. Kekseliästä!
+ Normaali vaikeustaso oli mun boomer-reflekseille just sopiva. Puolihuolimaton huitominen mongolilauman keskellä johti kuoleman korjuuseen ja kaksintaistelukohtaukset pistivät yrittämään useamman kerran. Tahtopallosysteemi oli vallan hieno keksintö. Alakynnestäkin voi vielä nousta.
Miinukset
- Olihan ne tehtävät rehellisesti sanottuna toisteisia: seuraa jälkiä, hiivi, tapa joukko mongolia tai olkihattua. Vaan niin ne meinaa olla monessa muussakin pelissä, jos näin haluaa pelkistää.
- Jossei feodaalijapania napeksi, niin ymmärrän hyvin, ettei tämä nouse mitenkään muiden vastaavien open worldien yli.
- Ehkä olisin haaveillut näkeväni isompaakin itensätutkiskelua Sakai-sanilta tämän ajautuessa samurai-kunnian tuolle puolen.
Yhteenvetona heittämällä
5/5 peli just mulle. Edellisen viiden tähden pelin, Elden Ringin, jälkeen olen läpäissyt kirjanpitoni mukaan 12 peliä ja niiden tähtikeskiarvo on ollut 3,5. Ihan kiva pelata, mutta vähän meh. Tämä todella tuntui jossain. Miten tämä olikin jäänyt julkaisussa hankkimatta!
Noinkohan tässä plus extran aikana pitäisi vielä se Iki-saari käydä koluamassa...Vai pitäisikö suosiolla maksaa Sucker Punchille koko korvaus hienosta kokemuksesta ja sitten palata joskus Tsushiman lumoihin myöhemmin.