Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Ghost of Yōtei

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja R2zapiN
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
  • Tunnisteet Tunnisteet
    ps5
Uutta traileria pukkaa. Tähän ei ole vielä oikeen hype syttynyt vaikka rakastin ensimmäistä peliä.


Täällä kanssa ykkösosa teki todella ison vaikutuksen. Tykkäsin tarinasta, pelattavuudesta ja käytin jopa hetken miettien haikupareja, ainiin ja ne ketut!
Ainoa nega oli pelin pituus ja muistan että loppuvaiheessa puskettiin vaan paikat ohittaen pakolliset paikat koluten että päästiin tarina loppuun, ähky oli todella iso.

Tämä taas ei kiinnosta yhtään.

Jotenkin Tsushiman aikaan tuntui että samurai peli oli fresh, päästä nyt keskiajan Japaniin heiluttelee katanaa. Mutta sellainen fiilis että täs viides vuodessa on tullut sen verran monta samurai seikkailua, että tämä ei erotu enää millään lailla edukseen.

Vaikka varmasti SP tarjoaa laatua jälleen kerran joka osa-alueella, mutta jotenkin traileri ei tarjoa mitään uutta mikä saisi kiinnostumaan. Okei, meillä on polven korkuiset lumihanget, mutta muuten peli näyttäisi olevan täysin samaa tuulen puuskien mukaan paikasta toiseen laahustamista satunnaisilla yhteenotoilla. Ei jaksa.
 
Muistelen että pidin ykkösen taisteluista mutta vaikka maailma ei ihan Ubi-ähkyksi mennyt, niin se oli jo vähän turhan hidasta hengailua. Tai no, ehkä mietin lähinnä niitä kylpyjä ja haikuja, joissa ei oikein ollut mitään tekemistä, vaan enemmän juuri vain fiilistelyä. Bambujen pätkiminen ja kettupönttöjen etsiminen oli muistaakseni ihan jees.

Paljon riippuu pelin saamasta vastaanotosta ja siitä, mitä on samaan aikaan tarjolla pelaukseen. Backlogissa nyt on aina vaikka ja mitä mutta jos kovasti kehutaan, niin saattaahan tuon laittaakin pelaukseen. Aika vähän kuitenkaan mitään intoa on heti päästä pelaamaan.
 
Sehän saattaa olla niin, että vaikka vuoden päästä tekeekin taas mieli yhteen open world seikkailuun ja esim. Ghost of Yotei voi olla hyvin vahva ehdokas siihen.

Ei minuakaan tämä Yotei oikein innosta tällä hetkellä, mutta veikkaan siellä olevan kuitenkin laatua, fiilistelyä ja hauskaa pelattavaa tarjolla, joten jossain vaiheessa pääsee varmaan kokemaan aika päräyttävän kokemuksen. Lisäksi viimeisen vuoden aikana olen pelannut GoT osittain uudelleen ja aloittanut DLC:n ensimmäisen kerran, joten se melkein on tällä hetkellä riittänyt Samurai fiilistelyyn.

Toki hommasin myös Ghost of Tsushiman vasta PS5 konsolin julkaisun aikoihin, kun ajattelin siinä olevan laadukas launchpeli. Vaikka se oli silloin vain "PS4-peli" niin en kyllä pettynyt. Oli huikea kokemus, lähes mestariteos, vaikka omat "Ubi-viat" siinä olikin.
 
Peli on valmis. Toivottavasti ottaa maailmassa eroa Ubisoft kaavaan niin saadaan loistava peli myös loistavan teeman ympärille.



Otan nyt vain tän kerran asian esille, monesti en tiie onko siitä vaan tullut joku tapa että eroa "ubisoft kaavaan" jne. Monet itse ubisoft pelit on ollut mulle maailman tutkimisen osalta paljon parempia kun mitä tämä ghost of tshushima, esim AC: Valhalla ja Division 1-2 oli paljon hauskempaa tutkia ja löytää asioita kun tässä nämä kettujen perässä juoksemiset jotka johti aina siihen samaan tylsään porealtaaseen istumiseen tai bambujen miekkasilvonta minipeliin, eikä mulla ainakaan ollut sen jännempää kulkea sen ketun perässä kun vaikka laittaa waypoint ? kysymysmerkin päälle ja mennä katsomaan mikä se on.

Ei ne ketut ja linnut kyl sen parempi/jännempi ratkasu ole kun se perus waypoint.
 
Otan nyt vain tän kerran asian esille, monesti en tiie onko siitä vaan tullut joku tapa että eroa "ubisoft kaavaan" jne. Monet itse ubisoft pelit on ollut mulle maailman tutkimisen osalta paljon parempia kun mitä tämä ghost of tshushima, esim AC: Valhalla ja Division 1-2 oli paljon hauskempaa tutkia ja löytää asioita kun tässä nämä kettujen perässä juoksemiset jotka johti aina siihen samaan tylsään porealtaaseen istumiseen tai bambujen miekkasilvonta minipeliin, eikä mulla ainakaan ollut sen jännempää kulkea sen ketun perässä kun vaikka laittaa waypoint ? kysymysmerkin päälle ja mennä katsomaan mikä se on.

Ei ne ketut ja linnut kyl sen parempi/jännempi ratkasu ole kun se perus waypoint.
Totta, ei se sen jännempi ollut. Tuossa varmaan oli pointti, että ettei vaan tämä jatko-osa putoaisi niihin samoihin sudenkuoppiin, kuin eka osa.
 
Omasta mielestäni nuo linnut, tuuli ja tuliperhoset olivat huikeasti tehty Tsushimassa. Sopivat täydellisesti siihen peliin, eivät häirinneet yhtään pelaamista ja toivat samalla lisää elävyyttä maailmaan. Siinä oli semmoinenkin lisä, että periaatteessa pystyi tutkimaan ja löytämään asioita ääneen perusteella. Eikä ainakaan tarvinnut mitään waypointteja katsella ruudulla.

Ketuissa ne systeemit vähän paistoi sieltä läpi, mutta ihan ok nekin olivat. Liikaa vaan toistoa.
 
Otan nyt vain tän kerran asian esille, monesti en tiie onko siitä vaan tullut joku tapa että eroa "ubisoft kaavaan" jne. Monet itse ubisoft pelit on ollut mulle maailman tutkimisen osalta paljon parempia kun mitä tämä ghost of tshushima, esim AC: Valhalla ja Division 1-2 oli paljon hauskempaa tutkia ja löytää asioita kun tässä nämä kettujen perässä juoksemiset jotka johti aina siihen samaan tylsään porealtaaseen istumiseen tai bambujen miekkasilvonta minipeliin, eikä mulla ainakaan ollut sen jännempää kulkea sen ketun perässä kun vaikka laittaa waypoint ? kysymysmerkin päälle ja mennä katsomaan mikä se on.
Mielestäni Tsushima ei ollut edes mitenkään iso tai merkittävä parannus näiden pelien kaavoihin mutta ainakin omasta mielestä se Ubin kaava on aina ollut lähinnä tympeää suorittamista. Ja vaikka se alussa olisikin mielenkiintoista, niin sitä on niin paljon liikaa että siihen väsyy ja kyllästyy. Sanon siis taas että Ubin pelit olisi monesti parempia jo sillä, etteivät ne olisi tungettu niin täyteen toistoa.

Divisionin maailma taas tuntui täysin kulissilta koska se ei reagoinut mitenkään pelaajaan. Hienon näköinen mutta staattinen. Se vei itseltä paljon sitä tutkimisen intoa pois enkä muista että siinä olisi lopulta mitään tutkinut. Tosin peli muutenkaan ei ollut luotisieni-vihuineen yhtään meikäläisen juttu.

Tsushimassa oli minunkin mielestäni paljon sellaisia tylsiä "tekemisiä" eli jotain haikuja tai lammessa istumista. Mitä pelaamista se on? Bambujen hakkaaminen taas oli periaatteessa puzzle, joten sellaisesta tykkään kyllä aina. Mikäpä sen perinteisempää pelaamista edes olisi: haaste, joka ratkaista - sen sijaan että painaa näppäintä ja näet kun ukko menee lillumaan veteen.
 
Yotei keskustelu lähtisi enempää leviämään muihin avoimiin maailmoihin, siirsin nipullisen viestejä alla olevaan ketjuun.

 
Tsushimassa oli minunkin mielestäni paljon sellaisia tylsiä "tekemisiä" eli jotain haikuja tai lammessa istumista. Mitä pelaamista se on?

Eivät ne olleet lampia vaan kuumia lähteitä :) No kuten koko peli, kaikella tällä oltiin yritetty tavoittaa jotain tosi japanilaista, hiljaista mietiskelyä jne. Olivathan ne sen kerran pari tosi tunnelmallisia, enkä muista mistään peleistä moisia aikaisemmin. Mutta sen kerran parin jälkeen niihin kyllästyi.

Itse kyllä tykkään kaikesta tuollaisesta ”turhasta” mutta tosielämällisestä, vaikka nyt että pystyt Yakuza-sarjassa kävelemään ramenpaikkaan ja pelihahmo hörppii siinä kipon eikä vain syö nimetöntä health potionia. Muistan joskus miten huikean hämmästyttävää oli, kun vanhassa Samurai Warriorissa (C64, 1988) jänö pystyi pysähtymään matkalla majataloon puputtamaan riisiä. Immersiota :D

Mitä itse Yoteihin tulee, niin itseltä on vähän haippi tästä kadonnut, ja lokakuun odotetuin peli on The Outer Worlds 2. En tainnut ostaa Tsushimaakaan julkaisussa, joskus myöhemmin vasta.
 
Viimeksi muokattu:
Eivät ne olleet lampia vaan kuumia lähteitä :) No kuten koko peli, kaikella tällä oltiin yritetty tavoittaa jotain tosi japanilaista, hiljaista mietiskelyä jne. Olivathan ne sen kerran pari tosi tunnelmallisia, enkä muista mistään peleistä moisia aikaisemmin. Mutta sen kerran parin jälkeen niihin kyllästyi.

Itse kyllä tykkään kaikesta tuollaisesta ”turhasta” mutta tosielämällisestä, vaikka nyt että pystyt Yakuza-sarjassa kävelemään ramenpaikkaan ja pelihahmo hörppii siinä kipon eikä vain syö nimetöntä health potionia. Muistan joskus miten huikean hämmästyttävää oli, kun vanhassa Samurai Warriorissa (C64, 1988) jänö pystyi pysähtymään matkalla majataloon puputtamaan riisiä. Immersiota :D
Itse pidän enemmän KCD2:n tavasta tehdä tuon pelissä elämisen. Siinäkin voi (tai siis pitää) syödä. Sitten voi (ja on hyväksi) peseytä tai vaikka mennä tavernaan vetämään olutta. Ne on siellä pelissä ja ne on sidottu myös osaksi sekä pelimaailmaa että tehtäviä, niin että voit tehdä niitä ihan muuten mutta usein myös tehtävät tapahtuvat näiden asioiden ympärillä. Sekä se, että jos olet taistelun jäljiltä verinen, niin on hyvä pestä ne pois ennen kuin menee kaupunkiin kävelylle.

Mutta en pidä että ne tehdään kuten Tsushimassa, jossa ne on omia "toimintapisteitään", joissa ei kuitenkaan tapahdu mitään pelillistä. Okei, niillä taisi saada toki jotain staminaa, elämää tai muuta mutta sekin on taas sitten niin päälle liimattua pelimäistä hommaa että ei noin. Tykkäisin enemmän että tuollaisissa olisi jokin haaste eikä vain "paina X että (kylvet ja) saat parannuksia hahmolle".

Otan taas KCD2:n esimerkiksi: siinä hahmo paranee asioissa tekemällä juuri niitä kyseisiä asioita. Se tuntuu loogiselta vaikka toki on myös pelillistä sekin.

Mutta toki itse en peleissä juurikaan huvikseni tai muuten vaan peseydy, kokkaa tai muutakaan, joten se on syy miksi pidän siitä että nuo sidotaan enemmän tai vähemmän edistymiseen tai pelin maailmaan niin, että on jokin oikea (pelillinen) syy tehdä niitä. Peseydy, ettet ole verinen ja säikytä siviilejä tai kerää huomiota. Syö ettet näänny. Nuku ettet väsy. Toisaalta usein nuo mekaniikat on tehty vähän tympeästi mutta KCD2:ssa nuo on jopa meikäläisen mielestä olleet hyvin peliin sisällytettyjä.
 
Viimeksi muokattu:
Itse pidän enemmän KCD2:n tavasta tehdä tuon pelissä elämisen. Siinäkin voi (tai siis pitää) syödä. Sitten voi (ja on hyväksi) peseytä tai vaikka mennä tavernaan vetämään olutta. Ne on siellä pelissä ja ne on sidottu myös osaksi sekä pelimaailmaa että tehtäviä, niin että voit tehdä niitä ihan muuten mutta usein myös tehtävät tapahtuvat näiden asioiden ympärillä. Sekä se, että jos olet taistelun jäljiltä verinen, niin on hyvä pestä ne pois ennen kuin menee kaupunkiin kävelylle.

Mutta en pidä että ne tehdään kuten Tsushimassa, jossa ne on omia "toimintapisteitään", joissa ei kuitenkaan tapahdu mitään pelillistä. Okei, niillä taisi saada toki jotain staminaa, elämää tai muuta mutta sekin on taas sitten niin päälle liimattuja pelimäistä hommaa että ei noin. Tykkäisin enemmän että tuollaisissa olisi jokin haaste eikä vain "paina X että (kylvet ja) saat parannuksia hahmolle".

Otan taas KCD2:n esimerkiksi: siinä hahmo paranee asioissa tekemällä juuri niitä kyseisiä asioita. Se tuntuu loogiselta vaikka toki on myös pelillistä sekin.

Mutta toki itse en peleissä juurikaan huvikseni tai muuten vaan peseydy, kokkaa tai muutakaan, joten se on syy miksi pidän siitä että nuo sidotaan enemmän tai vähemmän edistymiseen tai pelin maailmaan niin, että on jokin oikea (pelillinen) syy tehdä niitä. Peseydy, ettet ole verinen ja säikytä siviilejä tai kerää huomiota. Syö ettet näänny. Nuku ettet väsy. Toisaalta usein nuo mekaniikat on tehty vähän tympeästi mutta KCD2:ssa nuo on jopa meikäläisen mielestä olleet hyvin peliin sisällytettyjä.
Itse pitäisin kans, että peleissä olisi enemmän tuota KCD tyylistä kehittymistä. Niinku sanoit niin on paljon loogisempaa, että jos hahmona miekkailet paljon niin sinun taitosi miekkailijana kasvaa jne. Pidin aikanaan todella paljon Silent Hill 2:ssakin olevasta systeemistä missä, jos vaikka tapoit kaikki viholliset ja käyttäydyin muutenkin aggressiivisesti niin sait sitä vastaavan lopun tai jos pidit huolta Mariasta ja kuljit hänen lähellään tms niin vait Maria lopun. Ei toki suoraan liity hahmon kehitykseen mutta sama idea silti, että pelaajan teot itsessään muokkaavat kokemusta.
 
Ylös Bottom