Noobeinstein
Well-Known Member
Juu aika sekamelska tämä Tangon tuotos kaikenkaikkiaan niin pelillisesti kuin suorituskyvynkin suhteen.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Ghostwire Tokyo
- Viestiketjun aloittaja HideoMiyamoto
- Aloituspäivämäärä
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Joo, nyt kun on kaikki testattuna, niin näistä uusista Bethesdan julkaisemista peleistä Deathloop ja Hifi Rush vie voiton Ghostwirestä. Ovat vaan yksinkertaisesti parempia pelejä.
Jännä nähdä miten Redfallin ja varsinkin Starfieldin käy.
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Peli läpi.
Ghostwire Tokyon tarina pyörii henkiolentojen ympärillä. Mukaan mahtuu kadotettuja sieluja, jotka kaipaavat pelastusta mutta myös vihamielisiä vierailijoita. Päähenkilö Akiton ja henkiolento KK:n kohtalot kietoutuvat kirjaimellisesti yhteen liikenneonnettomuuden seurauksena, kun KK ottaa vallan Akiton kehosta – no ainakin osittain. Samaan aikaan pahaenteinen maskiin sonnustautunut hahmo muuttaa koko Tokion henkiolentojen temmellyskentäksi. Niin Akitolla kuin KK:lla on molemmilla omat motivaationsa puskea eteenpäin tässä kauhujen täyttämässä uudessa todellisuudessa. Ja kun sanon kauhujen, niin käytän sanaa hyvin löyhästi.
Ghostwire Tokyo ei ole pelottava peli, vaikka vihollisrepertuaari hakeekin inspiraatiota perinteisestä japanikauhusta ja vastaan tulee tilanteita, joissa todellisuuden rajat hämärtyvät. Viholliset ovat kyllä paikoin uhkaavia ja taistelun tiimellyksessä saa olla tarkkana, mutta ei tässä sellaista pulssinnostatusta tule kuin esimerkiksi saman kehittäjän aikaisemmissa Evil Within -peleissä. Jännistyselementtien ja Tokio -teeman alta paljastuu aika perinteinen avoimen maailman toimintapeli.
Sateinen Tokio on hieno paikka seikkailla. Yöllinen maisema kylpee eri värisissä valoissa ja uhkaava sumu reunustaa horisonttia. Pienien ruokakauppojen sisäänkäyntejä vartioivat myyntiautomaatit ja kadunkulmissa kököttää puhelinkoppeja. Polkupyöriä ja skoottereita on parkissa siellä täällä. Sateenvarjoja lojuu maassa, kuin myös muuta sekalaista tavaraa. Neuvokas seikkailija löytää reittejä talojen välistä, mutta mahdollisuuksien mukaan kiipeää myös kerrostalojen katolle. Pelastettavia henkiä löytyy joka paikasta. Miljööseen on panostettu. Ghostwire Tokyossa seikkailu tuntuu kuin olisi mukana perijapanilaisessa kauhu-/toimintaelokuvassa. Tämä siis pelkästään hyvällä tavalla.
Siinä missä Ghostwire Tokyo onnistuu tunnelmassaan, miljöössään ja varsinkin loppua kohden tarinassaan, niin toiminnan miellyttävyys ja avoimen maailman elementit jättävät toivomisen varaa. Loppua kohden huomasin vältteleväni viholliskohtaamisia niin paljon kuin mahdollista. Ne eivät innostaneet - varsinkaan rivivihollisia vastaan. Vaikka Akito oppi uusia kykyjä ja kehityspisteet sai laittaa haluamallaan tavalla, niin taistelu kävi puuduttavaksi. Muutamalle välipomolle ja isommalle pomovastukselle täytyy tosin nostaa peukkua. Lisäksi perinteiset avoimen maailman pelien lainalaisuudet kuten kartan avaaminen Torii portteja putsaamalla ja merkityksettömältä tuntuvat loputtomat sivutehtävät jaksoivat innostaa muutaman tunnin, jonka jälkeen sivutehtävät lähinnä sivuutti ja portteja avasi koska karttaa oli pakko avata tarinassa edetäkseen.
Ghostwire Tokyo on sekalainen soppa hyvää ja huonoa. Tango Gameworks on luonut hienon maailman, jossa seikkailla, mutta toiminta ei jaksa kantaa koko pelin läpi. Perinteiset avoimen maailman pelien lainalaisuudet on kohtuullisen hyvin piilotettu hienon miljöön taakse, mutta ties kuinka monetta samanlaista Torii porttia putsatessani mietin, että olisiko kartan avaamisen voinut toteuttaa jotenkin muuten. Läpipeluu kesti 13 tuntia, kun muutaman ensimmäisen tunnin jälkeen jätin sivutehtävät pääasiassa omaan arvoonsa. Pituus tuntui sopivalta. Putsaamalla kartan merkeistä tähän saa halutessaan tuhlattua toisen mokoman.
Ghostwire Tokyo ei ole huono peli, mutta ei myöskään erinomainen. Jos jollekin pelille pitäisi antaa seiskan arvosana, niin se olisi tämä.
Ghostwire Tokyon tarina pyörii henkiolentojen ympärillä. Mukaan mahtuu kadotettuja sieluja, jotka kaipaavat pelastusta mutta myös vihamielisiä vierailijoita. Päähenkilö Akiton ja henkiolento KK:n kohtalot kietoutuvat kirjaimellisesti yhteen liikenneonnettomuuden seurauksena, kun KK ottaa vallan Akiton kehosta – no ainakin osittain. Samaan aikaan pahaenteinen maskiin sonnustautunut hahmo muuttaa koko Tokion henkiolentojen temmellyskentäksi. Niin Akitolla kuin KK:lla on molemmilla omat motivaationsa puskea eteenpäin tässä kauhujen täyttämässä uudessa todellisuudessa. Ja kun sanon kauhujen, niin käytän sanaa hyvin löyhästi.
Ghostwire Tokyo ei ole pelottava peli, vaikka vihollisrepertuaari hakeekin inspiraatiota perinteisestä japanikauhusta ja vastaan tulee tilanteita, joissa todellisuuden rajat hämärtyvät. Viholliset ovat kyllä paikoin uhkaavia ja taistelun tiimellyksessä saa olla tarkkana, mutta ei tässä sellaista pulssinnostatusta tule kuin esimerkiksi saman kehittäjän aikaisemmissa Evil Within -peleissä. Jännistyselementtien ja Tokio -teeman alta paljastuu aika perinteinen avoimen maailman toimintapeli.
Sateinen Tokio on hieno paikka seikkailla. Yöllinen maisema kylpee eri värisissä valoissa ja uhkaava sumu reunustaa horisonttia. Pienien ruokakauppojen sisäänkäyntejä vartioivat myyntiautomaatit ja kadunkulmissa kököttää puhelinkoppeja. Polkupyöriä ja skoottereita on parkissa siellä täällä. Sateenvarjoja lojuu maassa, kuin myös muuta sekalaista tavaraa. Neuvokas seikkailija löytää reittejä talojen välistä, mutta mahdollisuuksien mukaan kiipeää myös kerrostalojen katolle. Pelastettavia henkiä löytyy joka paikasta. Miljööseen on panostettu. Ghostwire Tokyossa seikkailu tuntuu kuin olisi mukana perijapanilaisessa kauhu-/toimintaelokuvassa. Tämä siis pelkästään hyvällä tavalla.
Siinä missä Ghostwire Tokyo onnistuu tunnelmassaan, miljöössään ja varsinkin loppua kohden tarinassaan, niin toiminnan miellyttävyys ja avoimen maailman elementit jättävät toivomisen varaa. Loppua kohden huomasin vältteleväni viholliskohtaamisia niin paljon kuin mahdollista. Ne eivät innostaneet - varsinkaan rivivihollisia vastaan. Vaikka Akito oppi uusia kykyjä ja kehityspisteet sai laittaa haluamallaan tavalla, niin taistelu kävi puuduttavaksi. Muutamalle välipomolle ja isommalle pomovastukselle täytyy tosin nostaa peukkua. Lisäksi perinteiset avoimen maailman pelien lainalaisuudet kuten kartan avaaminen Torii portteja putsaamalla ja merkityksettömältä tuntuvat loputtomat sivutehtävät jaksoivat innostaa muutaman tunnin, jonka jälkeen sivutehtävät lähinnä sivuutti ja portteja avasi koska karttaa oli pakko avata tarinassa edetäkseen.
Ghostwire Tokyo on sekalainen soppa hyvää ja huonoa. Tango Gameworks on luonut hienon maailman, jossa seikkailla, mutta toiminta ei jaksa kantaa koko pelin läpi. Perinteiset avoimen maailman pelien lainalaisuudet on kohtuullisen hyvin piilotettu hienon miljöön taakse, mutta ties kuinka monetta samanlaista Torii porttia putsatessani mietin, että olisiko kartan avaamisen voinut toteuttaa jotenkin muuten. Läpipeluu kesti 13 tuntia, kun muutaman ensimmäisen tunnin jälkeen jätin sivutehtävät pääasiassa omaan arvoonsa. Pituus tuntui sopivalta. Putsaamalla kartan merkeistä tähän saa halutessaan tuhlattua toisen mokoman.
Ghostwire Tokyo ei ole huono peli, mutta ei myöskään erinomainen. Jos jollekin pelille pitäisi antaa seiskan arvosana, niin se olisi tämä.
J.Sunderland
Well-Known Member
Tango on julkaissut optimointi-päivityksen:
Sisällöstä tarkemmin Bethesdan sivuilla:
Lähde: https://bethesda.net/en/article/5C1...-thread-update-patch-1?linkId=100000202441155
Varsinkin Ässän osuus tuossa kiinnostaa henkilökohtaisesti. Vaikka itse olenkin tyytyväisenä pelaillut tätä kuutisen tuntia Series S:llä, enkä ole huomannut mitään bugeja tai omaan fiilikseen vaikuttavaa epätasaista suoriutumista, niin hieno homma, että ovat optimoineet tätä vielä entisestään.
Sisällöstä tarkemmin Bethesdan sivuilla:
Lähde: https://bethesda.net/en/article/5C1...-thread-update-patch-1?linkId=100000202441155
Varsinkin Ässän osuus tuossa kiinnostaa henkilökohtaisesti. Vaikka itse olenkin tyytyväisenä pelaillut tätä kuutisen tuntia Series S:llä, enkä ole huomannut mitään bugeja tai omaan fiilikseen vaikuttavaa epätasaista suoriutumista, niin hieno homma, että ovat optimoineet tätä vielä entisestään.
P
Poistettu jäsen 17549
Guest
Tässä on sanoitettu erinomaisesti omia fiiliksiäkin, mitä nyt peli on loppupuolella kesken. Paljon hyvää, paljon todella vanhanaikaista ja kankeaa.
Katsotaan tuleeko siihen palattua sitten joskus tämän yhden mammuttiprojektin jälkeen, vai viekö kiinnostus sitten johonkin muuhun suuntaan.
m_vierimaa
Well-Known Member
Ghostwire on ensi kuun humblebundle peli, eli me jotka olemma malttaneet odotella ostamista, saamme nyt tämän mukavaan asevelihintaan PC:llä.
Uskoisin että peli maittaa itselleni, tykkäsin myös Evil Within sarjasta jonka jatko-osana tätä voi käytännössä pitää.
Uskoisin että peli maittaa itselleni, tykkäsin myös Evil Within sarjasta jonka jatko-osana tätä voi käytännössä pitää.
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
PC:n Game Passista tätä on myös päässyt ihan huokeaan hintaan pelaamaan. Sanoisin että pieni harmi ettei tämä ollut ihan niin paljon Evil Withinin jatko-osa kuin olisin toivonut. Ei kovin pelottava, eikä toiminnaltaan yhtä mukaansa vetävä. Omana itsenäisenä pelinä ihan ok, mutta kyllä tässä jäi kova odotus siihen oikeaan Evil Within jatko-osaan.
Hulikopteri
Well-Known Member
Itsekkin olin kieltämättä pettynyt kun tuli tämä, eikä jatkoa Evil Withinille. Ne pelit kyllä iskivät itselle lujaa.
J.Sunderland
Well-Known Member
No niin, tänään rullaili lopputekstit ja yllätyksekseni tämä olikin oikein viihdyttävä ja yllättävän tiivis paketti, kun vain vähän reilu 12 tuntia tuli pelikelloon. En tehnyt juuri ollenkaan sivutehtäviä, joita oli kymmeniä ja taas kymmeniä siellä kartalla, mutta kun näin nopeasti peli meni läpi, niin ei ainakaan ähkyä tullut. Heti putkeen tuli hieman myös kokeiltua tuota Spider's Threadia ja ihan mukavalta jumpalta sekin vaikutti. En yleensä pelaile pelejä lopputekstien jälkeen, mutta tämä saattaa vielä jäädä rotaatioon.
Parasta Ghostwiressä on ehdottomasti sateinen Tokio. Kaupungissa on tullut kymmenisen päivää vietettyä ja kyllä tuossa sitä samaa tunnelmaa kyllä aistii. Jouduin vaihtamaan autenttisen japanilaisen ääniraidan englanniksi, kun meni ohi muuten mitä hahmot keskustelivat kesken pelaamisen, mutta onneksi sinänsä oikein pätevä englannin kielinen ääniraita ei pilaa tunnelmaa. Sumuun kääritty, hylätty ja erikoisten aaveiden kansoittama kaupunki on pelin päähahmo, joka tuntuu samaan aikaan tyhjältä ja kuitenkin mielenkiintoiselta. Ja kun peliä pelaa pääjuoni edellä, niin turhaan toistoon ei suotta joudu. Maisemat vaihtuu ihan mukavasti, eikä kyllästymään pääse.
Juonesta pidin, vaikka se ei sinänsä mitään mullistavaa sisältänyt. Päähahmojen tarinat kiinnostaa nähdä loppuun saakka ja asetelma kaikkineen on tarpeeksi omaperäinen, ettei se tunnu miltään tusinatuotteelta. Kauhua tai edes jännitystä Ghostwire Tokyo ei ole, joten sitä ei kannata odottaa. Musiikki sopii tunnelmaan ja teknisesti ainakin omalla kohdallani peli pyöri Series S:llä ilman bugeja tai mitään muutakaan peli-iloon vaikuttavaa haittaa.
Heikointa antia on ehdottomasti taistelumekaniikka. Hahmoa saa kehitettyä paremmaksi, systeemi monipuolistuu pelin edetessä ja lopulta taistelu ei ole mitään pakkopullaa, mutta kaukana ollaan kuitenkin aidosti todella hyvin toimivasta systeemistä. Hiippailusta tehdyt tapot olivat parasta antia rivivihollisten kanssa, muutama pomotaistelu oli ihan mukava esitys ja vähän Doom Eternalia muistuttava kristallien keräily tapoista on sellaista melko tyydyttävää touhua ihan ylipäätään, mutta vähän kuitenkin tylpäksi jää tällä osastolla kokonaisuus. Peli antaa mahdollisuuksia monenlaiseen ja kun taidot sisäistää, niin joskus toiminta on oikeinkin mukavaa, mutta jotenkin tuntuma ei vaan kokonaisuutena toimi ihan niin hyvin kuin voisi odottaa.
Arvosanaksi lopulta kuitenkin 4/5 ja nimenomaan tunnelmasta sekä yleisesti vähän erilaisesta näkökulmasta open worldiin annan kiitosta Tangolle.
Parasta Ghostwiressä on ehdottomasti sateinen Tokio. Kaupungissa on tullut kymmenisen päivää vietettyä ja kyllä tuossa sitä samaa tunnelmaa kyllä aistii. Jouduin vaihtamaan autenttisen japanilaisen ääniraidan englanniksi, kun meni ohi muuten mitä hahmot keskustelivat kesken pelaamisen, mutta onneksi sinänsä oikein pätevä englannin kielinen ääniraita ei pilaa tunnelmaa. Sumuun kääritty, hylätty ja erikoisten aaveiden kansoittama kaupunki on pelin päähahmo, joka tuntuu samaan aikaan tyhjältä ja kuitenkin mielenkiintoiselta. Ja kun peliä pelaa pääjuoni edellä, niin turhaan toistoon ei suotta joudu. Maisemat vaihtuu ihan mukavasti, eikä kyllästymään pääse.
Juonesta pidin, vaikka se ei sinänsä mitään mullistavaa sisältänyt. Päähahmojen tarinat kiinnostaa nähdä loppuun saakka ja asetelma kaikkineen on tarpeeksi omaperäinen, ettei se tunnu miltään tusinatuotteelta. Kauhua tai edes jännitystä Ghostwire Tokyo ei ole, joten sitä ei kannata odottaa. Musiikki sopii tunnelmaan ja teknisesti ainakin omalla kohdallani peli pyöri Series S:llä ilman bugeja tai mitään muutakaan peli-iloon vaikuttavaa haittaa.
Heikointa antia on ehdottomasti taistelumekaniikka. Hahmoa saa kehitettyä paremmaksi, systeemi monipuolistuu pelin edetessä ja lopulta taistelu ei ole mitään pakkopullaa, mutta kaukana ollaan kuitenkin aidosti todella hyvin toimivasta systeemistä. Hiippailusta tehdyt tapot olivat parasta antia rivivihollisten kanssa, muutama pomotaistelu oli ihan mukava esitys ja vähän Doom Eternalia muistuttava kristallien keräily tapoista on sellaista melko tyydyttävää touhua ihan ylipäätään, mutta vähän kuitenkin tylpäksi jää tällä osastolla kokonaisuus. Peli antaa mahdollisuuksia monenlaiseen ja kun taidot sisäistää, niin joskus toiminta on oikeinkin mukavaa, mutta jotenkin tuntuma ei vaan kokonaisuutena toimi ihan niin hyvin kuin voisi odottaa.
Arvosanaksi lopulta kuitenkin 4/5 ja nimenomaan tunnelmasta sekä yleisesti vähän erilaisesta näkökulmasta open worldiin annan kiitosta Tangolle.
Ac3way
Well-Known Member
Tänään pelannut peliä 4h. Odotuksissa oli, että peli ei oikein itselle iskisi ja tylsä taistelu saisi pelin äkkiä poistamaan kovalevyltä.
No yllättäen upposinkin täysin Ghostwire Tokyon omituisen maailmaan, yksityiskohdat presentaatiossa ja tunnelmassa on todella korkealla tasolla. Taistelusta saisi pienellä hieno säädöllä oikein hyvän, nyt se ajaa vain asiansa ihan kohtalaisesti.
Erinomaiselta peliltä vaikuttaa, mutta kartan ja alun pelaamisen perusteella saattaa olla vähän turhaan paisutettu peli.
Kiva, kun kuitenkin oikein innostuu pelamaan jotain itselle uutta peliä. Monesti tulee nykyään skipattua uudet pelit ja jotain vanhempiakin laatupelejä joutuu vähän pakottamaan, että niitä pelaisi eteenpäin. Yleensä tekee enemmän mieli pelata niitä itselle tuttuja pelejä.
No yllättäen upposinkin täysin Ghostwire Tokyon omituisen maailmaan, yksityiskohdat presentaatiossa ja tunnelmassa on todella korkealla tasolla. Taistelusta saisi pienellä hieno säädöllä oikein hyvän, nyt se ajaa vain asiansa ihan kohtalaisesti.
Erinomaiselta peliltä vaikuttaa, mutta kartan ja alun pelaamisen perusteella saattaa olla vähän turhaan paisutettu peli.
Kiva, kun kuitenkin oikein innostuu pelamaan jotain itselle uutta peliä. Monesti tulee nykyään skipattua uudet pelit ja jotain vanhempiakin laatupelejä joutuu vähän pakottamaan, että niitä pelaisi eteenpäin. Yleensä tekee enemmän mieli pelata niitä itselle tuttuja pelejä.
Sähköfakiiri
Active Member
Itse pelasin juuri läpi GhostWire Tokion tän kuun ilmaispeleistä ja ei olisi kyllä ollut lainkaan ostamisen arvoinen aikanaan eli olisin suuresti pettynyt jos olisin ostanut.. Pelissä parasta antia oli Tokyon miljöö mutta senkin Yakuzasarja hoitaa kyllä niin paljon mielekkäämmin.. Pelillinen anti oli sitä mitä en toivoisi enää peleiltä eli ei tällaista typerää bloattia heikon tarinan oheen enää nykypeleihin missä ilman mitään saavutuksen tunnetta vaan metsästetään karttamerkkejä.. 4-5/10 oli korkeintaan oma kokemukseni
BaDari
Well-Known Member
Itselle tämä taas on yksi ehdottomia suosikkipelejä uudelta konsolisukupolvelta. Jotenkin vaan tarina ja ympäristö uppoaa itseeni. Ja tietenkin kun olen hulluna kaikkiin myytteihin, legendoihin, uskontoihin jne. niin tykännyt senkin puolesta tästä pelistä. Harvoin koukuttaa peli tällä tavalla kuin tämä.
J.Sunderland
Well-Known Member
Itsekin pidin tästä, mutta en myöskään tehnyt juuri yhtään noita avoimen maailman turhanpäiväisiä sivutehtäviä, mikä ainakin omalla kohdallani on todennäköisesti pelkästään positiivinen asia ja siksi peli tuntui pitävän hyvin otteessaan sen 12 tuntia mitä tuohon pääjuoneen meni. Tunnelmallinen Tokio on pelin kohokohta itselleni.