Kyllä mä vielä sentään jotain sanottavaa keksin.
Marcus Fenix tosiaan
on persoonallinen hahmo, mutta samalla sellainen, johon kuka tahansa voi samaistua (kukkahattutätejä lukuunottamatta). Hänellä ei ole juuri mitään vahvoja piirteitä, jotka voisivat erityisemmin ärsyttää tai ihastuttaa, toisin kuin kaikilla muilla Delta Squadin jäsenillä. Tästä syystä GeOW:it ovat miellyttäviä pelata alusta loppuun Marcuksella.
On kyllä aivan totta myös tuo, että ei ole mukavaa jos hahmo ei reagoi johonkin mihin pitäisi, mutta toisaalta, silloinhan se jättää reagoinnin itselle. Jos pelin tunnelma on huono tai ei muuten ole siihen päässyt oikein sisään, ei se herätä tunteita, mutta ideaalitapauksissa kyllä. Tässä juuri aikaisemmin käyttämäni esimerkki F.E.A.R., jossa se sohvalta hyppiminen jätetään sinulle. Mielestäni olisi jopa hölmöä, jos päähenkilö kirkuisi kauhusta. Myöskin Resident Evilit eivät ole ikinä pelottaneet minua lähinnä sen takia, että (tosin huonosti käsikirjoitetut) hahmot ovat jo peliin ennalta määrättyjä, enkä sen takia tunne itse olevani pelissä.
Mielestäni Rookien armorin ja kypärän sisällä on parhaassa tilanteessa aina se, kuka peliä pelaa. Eihän tämä nyt ihan loppujen lopuksi täysin onnistunut, mutta itse ainakin pidän tuollaisen ajatuksen maalailusta.
Itseasiassa täytyy kyllä sanoa, että olet silti ihan yhtä oikeassa kuin minä. Mielestänihän tämä voisi olla ihan makuasia, miten haluaa pelinsä nauttia.
