Ajattelin vielä palata tähän eiliseen ”yleistason paasaukseen” muutamalla konkreettisemmalla videopeliesimerkillä, koska aihe on kiehtova. Eli kaksi todella, todella erilaista esimerkkiä siitä, miten videopelit voivat ottaa kantaa:
Kentucky Route Zero on pitkällä aikavälillä episodeissa & välinäytöksinä julkaistu teos, jossa päähenkilö on pitkän uran tehnyt duunari, jonka tehtävänä on vielä toimittaa suuri lähetys osoitteeseen, jota ei meinaa löytyä. Matkan varrella käydään mm. selvittämässä asioita erikoisessa virastossa, nähdään kuihtuvan alueen baariin sijoittuva näytelmä velkaantumisesta sekä käydään hyytävä keskustelu työntekijän kanssa, jonka kollegat ovat menettäneet työpaikkansa tietokoneille.
Tyylilaji on vahvasti kallellaan maagiseen realismiin ja tyylille uskollisena myöskään KRZ ei sido itseään liiaksi tosimaailmaan, vaikka sitä peilaakin. Pankkikriisiä, kotitalouksien ylivelkaantumista, Amerikan teollisuuskaupunkien romahtamista, työn murrosta jne. ei tarvitse mainita ääneen. Jos pelaaja ei poimi näitä viittauksia on hänellä käsissään erityislaatuinen, pelimekaniikoiltaan simppeli seikkailu. Jos pelaaja katsoo maagisuuden taakse on hänellä käsissään tunnelmallinen seikkailu, joka on toisaalta ajoittain jopa raivokas siinä mitä se pyrkii sanomaan.
Jos The Wire on pohjimmiltaan sosiologinen tv-sarja, niin jotain samaa on myös tässä pelissä, vaikka muuten teoksilla ei mitään yhteistä olisikaan.
Ja sitten täysin toisenlainen esimerkki: No More Heroes III jatkaa valomiekkaa heiluttelevan Travis Touchdownin sekkailuja. Jälleen kerran pelastetaan maailmaa tappamalla joukko pahiksia yksi kerrallaan, jälleen kerran taisteluiden välissä tehdään itseriittoisen simppeleitä ja hölmöjä välitehtäviä ja mm. jutellaan itseriittoisen tietoisesti Takashi Miiken elokuvista.
Ja jossain vaiheessa peliä Travisille voi avata FUCK RACISM -asukokonaisuuden. Joku voisi sanoa, että tämä on aika päälleliimattu juttu pelissä, joka ei (kai?) muuten ota mitään kantaa tällaisiin asioihin. Mutta tämä sopii erinomaisesti sekä pelin auteur-tekijän Suda 51:n että päähenkilön tyyliin: Jos jotain sanotaan niin sitä kuorrutella vaan huudetaan suoraan päin naamaa. Meno on punk.
Isolla osalla pelaajista tämä ominaisuus menee varmaan ohi, mutta ne jotka haluavat jatkossa hakata pahiksia rasisminvastaisissa sandaaleissa (kyllä
) voivat niin tehdä. Ja olen varma, että jos joku yksittäinen rasisti tällaisesta ”saarnaamisesta” suuttuukin, niin Suda 51 tiimeineen ei paljoa välitä.
