Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Joo tiedän tasan tarkkaa mitä tarkoitat. Monessa suomalaisessa perheessä on niin kova suoritus kaikesta että on "hyvä" tai hyväksyttävä ihminen. Orjamainen suorittaminen siirtyy työpaikalta sukulaistapaamisiin, lomailuun ja kaikkeen vapaa-aikaan. Sitten et enää nauti elämästä ollenkaan koska kaikki on vaan pelkkää suorittamista ja pintapuolisten asioiden ylläpitoa ja kiillottamista.
Itselläni ollut se onni, että omien vaikeuksiensa kanssa paininut yksinhuoltajaäitini ei ole ollut sitten tippaakaan tuollainen, vaan on aina hyväksynyt minut sellaisena kuin olen, ja ilman jatkuvaa suoriutumisvaatimusta. Toki sai itse juuri tuota mainittua kohtelua omilta vanhemmiltaan. Samaan törmäsin itsekin isovanhempien osalta, vaikka he toki rakkaita ovat olleetkin, ja monessa asiassa ovat osanneet välittämistäkin omalla tavallaan osoittaa. Mutta tosiaan tuo suorittamistarve ja paineet siitä ovat siis kuitenkin isovanhempien ja muunkin suvun kautta tulleet aivan liiankin hyvin itsellenikin tutuksi. Voin vain kuvitella kuinka rasittavaa se on ollut, mikäli sen kanssa on tarvinnut elää lähes päivittäin omassa kodissaan.
Eipä kestä! Hyvä jos tuli parempi mieli.Kiitos kaikille vastauksista ja tsempistä! Ei kuulosta ollenkaan pahalta, jos joku nainen noin ajattelisi!Tässähän ihan fiilis ja mieliala kohosi, kiitos.
Juuri näin. Hitosti kaikenlaisten turhien asioiden suorittamista koska "niin nyt vain pitää tehdä". Kuinkahan monen suomalaisen miehen 50v-juhlat on vietetty niin että päivänsankari istuu juhlien ajan yksin autotallissa juomassa kaljaa ja odottaa että vieraat lähtee pois koska: "50v-juhlat nyt vaan täytyy viettää vaikka ei haluaisikaan". Tai poika tulee koulusta kotiin ja isä odottaa eteisessä lätkävarusteiden kanssa "ilmoitin sut just lätkäjunnuihin!" Kiitti vitusti iskä...Ei kiinnosta mutta minkäs teet, pakko mennä koska muuten ne ajattelee vaikka mitä. Johan ne luulee homoksi jos jääkiekko ei maistu. Ja sitten kävellään yksin itku kurkussa, lätkäkamat kainalossa, pimeässä pakkasessa kohti harjoituksia, tuntemattomien ihmisten luokse ja pelätään että joutuu kiusatuksi. Varmaan aika moni, suurten ikäluokkien kasvattama, osaa samaistua näihin ajatuksiin.
Jos nyt pitäisi omat viisikymppiset järjestää, niin muutamat parhaat ystävät (Maks. 4-5 henkilöä) paikalle, hyvä ruoka ja ehkä saunomiset siihen päälle. Sen jälkeen voisi istuskella iltaa takapihan terassilla elokuisessa ilta-auringossa virvoitusjuomia nautiskellen (alkoholilla tai ilman). Ei mitään isoja juhlia ja kymmeniä ja taas kymmeniä puolituttuja vieraita. Yleiset normit tosin varmaan sanovat juurikin näin. Pitää vuokrata joku monitoimitalon juhlasali ja kutsua paikalle sukulaiset, naapurit, vanhat koulukaverit ja työkaverit. Siinä sitten jonkun virallisen kaavan mukaan maljapuheet ynnä muut kilistelyt. Ei kiitos.
Onneksi, siis ONNEKSI omat vanhemmat antoivat täyden vapauden harrastaa mitä itse halusi. Pelasin junnuna tosin myös jääkiekkoa, mutta en vanhempien tai yleisten normien asettamien suorituspaineiden takia, vaan siksi että tykkäsin pelata ja olin ihan hyväkin, mikä tietysti ruokki kiinnostusta jatkaa pelaamista. Vastapainona vaikka sitten videopelejäkin sai pelata ihan vapaasti käytännössä niin paljon kuin halusi.
Mä vietin omat viiskymppiset ihan itseni kanssa ja kivaa oli. En kertonut kenellekään ja pisti puhelimenkin kiinni siltä varalta jos joku on onnistunut kaivamaan tiedon mun syntymäpäivästä. Pelasin koko päivän ja siinähän se. Normipäivä.
Ei ollenkaan hassumpi suunnitelma tuokaan.Mä vietin omat viiskymppiset ihan itseni kanssa ja kivaa oli. En kertonut kenellekään ja pisti puhelimenkin kiinni siltä varalta jos joku on onnistunut kaivamaan tiedon mun syntymäpäivästä. Pelasin koko päivän ja siinähän se. Normipäivä.
Suosittelen. Jos oikein villiksi menee niin voi keittää kahvitkin.Ei ollenkaan hassumpi suunnitelma tuokaan.
Saako käydä yksin (tai vaimon kanssa) synttärisaunassa ja ottaa jopa yhden saunaoluen?
Nyt pistit pahan. Sauna,olut ja vaimo on jo aika riehakasta juhlimista mutta menkööt tämän kerran. Muista nyt kuitenkin pitää verhot kiinni koko päivän. Ja puhelimesta virta pois! Vaimon puhelimesta myös. Säästyy monelta harmilta.
Synttärisankari (ja kait vaimokin) saa tuonkin varmasti itse päättää?
Itse pidin viime kesänä viisikymppiset ja ehkä oli pientä painettakin lopulta pitää niin, että kutsuin koko sukuni paikalle. (Toki muutaman kaverin kesken ryypiskeltiin sopivasti myös yksi ilta pääkaupunkiseudulla kevyellä synttäriteemalla, mutta ei siinä mitään isoja järjestelyjä ollut). Mutta en sitten muita. Ja olin kyllä kahden vaiheilla, että en olisi millään tavalla juhlinut, mutta lopulta ajattelin, että sukua saadaan liian harvoin enää koolle, ja siellä on niitä pienempiäkin (oma poikani muiden joukossa), joiden on kuitenkin hyvinkin mukavaa toisiaan edes joskus nähdä, ja itsekin useitakin sukulaisia tapaan ihan mielelläni. Toki suvussa on joidenkin kesken riitaa, mutta pahin riitapukari ei sitten edes tullut paikalle, vaikka hänetkin kutsuin, joten ihan mukavissa merkeissä juhlat lopulta menivätkin.
Tämä osuu kyllä ihan asian ytimeen. Jotenkin tuntuu siltä, että nimenomaan pojilla/miehillä nuo massasta poikkeavat valinnat nähdään valitettavan usein outoina asioina, ihan kuin jotain olisi vialla jos esim. armeija on käymättä tai vaikka autot eivät kiinnostaisi. En nyt tarkoita että asia välttämättä tytöillä/naisillakaan sen helpompi olisi, mutta tuntuu vain olevan runsaasti asioita, jotka nyt vain miehen "kuuluisi" tehdä tai olla tehnyt.
Töihin olen mennyt, tosin en ollakseni "mies" vaan saadakseni toimeentulon, onnekkaasti vieläpä itselleni mielekkäässä ammatissakin. Olen kuitenkin saanut olla siinä hyvin onnellisessa asemassa, että perheen tai lähisukulaisten osalta ei mitään painostusta ole tullut, ja itsekin olen elämääni ja tähänastisiin valintoihini aivan tyytyväinen. Varmasti olen monen silmissä vähemmän "mies" kuin joku muu, mutta ei se minua haittaa. Parempi olla onnellinen ihminen, kuin "riittinsä" suorittanut mies. Valitettavasti kovin moni tuntuu ajattelevan juuri päin vastoin, mikä luo aivan turhaa suoriutumistarvetta jos tällaista painetta tulee varsinkin omasta lähipiiristä. Ei elämä ole mikään suoritus tai kilpailu.
Melkolailla noin meni omatkin marraskuisena korona-aikana. Sisko kävi ja sai kakkua, seuraavana päivänä sitten lautapeliporukka tuli vaihteeksi tänne ja syötiin kakun loput. Itse 'juhlistin' tuota lähinnä kävelemällä 10km lenkin päivällä. Muutama lähisukulainen muisti tekstarilla ja taisi joku kukkalähetyskin tulla. Merkki/juhlapäiviä kun ei muutenkaan tule vietettyä oikein mitenkään (jouluna nyt siskon luona, mutta sekin vain aattona).Mä vietin omat viiskymppiset ihan itseni kanssa ja kivaa oli. En kertonut kenellekään ja pisti puhelimenkin kiinni siltä varalta jos joku on onnistunut kaivamaan tiedon mun syntymäpäivästä. Pelasin koko päivän ja siinähän se. Normipäivä.
Niinpä. Tosin onhan nuo asenteet ja tavat muuttuneet siitä kun mä olin nuori mutta varmasti löytyy vieläkin korjaamisen varaa monessa asiassa. Ja tosiaan, tuskin tytöillä/naisilla on yhtään sen helpompaa. Mun on vaan helpompi puhua oman suokupuoleni näkökulmasta.Tämä osuu kyllä ihan asian ytimeen. Jotenkin tuntuu siltä, että nimenomaan pojilla/miehillä nuo massasta poikkeavat valinnat nähdään valitettavan usein outoina asioina, ihan kuin jotain olisi vialla jos esim. armeija on käymättä tai vaikka autot eivät kiinnostaisi. En nyt tarkoita että asia välttämättä tytöillä/naisillakaan sen helpompi olisi, mutta tuntuu vain olevan runsaasti asioita, jotka nyt vain miehen "kuuluisi" tehdä tai olla tehnyt.
Itse en ole käynyt armeijaa, en omista moottoriajoneuvoa, en ole perustanut perhettä enkä edes yrittänyt löytää elämänkumppania, koska koen viihtyväni mainiosti omissa oloissani. Baari-iltoja en harrasta ja johonkin "äijäporukkaan" kuuluminen tuntuisi jo ajatuksenakin vastenmieliseltä.
Siihen päälle jos heittää että ei ota kahvia niin hiljaista on joissain tilanteissa
Tästä on minullakin kokemuksia että on itsekin ihmetellyt että onko jotenkin outo kun ei autot kiinnosta kuten muita tuntuu kiinnostavan. Lopulta selvisi että riitti se, että osti itselle ensimmäisen auton, niin oli syytä jo jotain ymmärtää ja kiinnostus nousi siitä selkeästi. Sitä aiemmin tuntui että muut tiesi automallit ja merkit ongelmitta eikä itsellä ollut mitään hajua niistä. Ja se syy oli yksinkertaisesti se, ettei ollut motivaatiota/syytä aiemmin tietää.
Tämä on muuten hauska sosiaalinen tilanne joka kerta. Jos haluat lisätä vaikeuskerrointa, niin älä myöskään ota teetä, kun sitä usein kahvista kieltäytymisen jälkeen tarjotaan. Pomovastuksina sitten mummot ja vaarit, jotka eivät muista lukuisien kertojen jälkeenkään, että ei en juo kahvia, enkä myöskään teetä.Siihen päälle jos heittää että ei ota kahvia niin hiljaista on joissain tilanteissa
Kahvinjuonti onkin muuten yksi harvoista asioista, jotka olen omaksunut yksinomaan sosiaalisen paineen vuoksi! No alkoholi ehkä toinen, mutta se ei onneksi tavaksi muodostunut. Kahvia en juo kotonani enkä edes keitintä omista, mutta jo vuosia olen sujuvasti kupillisen nauttinut jos sellaista joku on tarjonnut.Tämä on muuten hauska sosiaalinen tilanne joka kerta. Jos haluat lisätä vaikeuskerrointa, niin älä myöskään ota teetä, kun sitä usein kahvista kieltäytymisen jälkeen tarjotaan. Pomovastuksina sitten mummot ja vaarit, jotka eivät muista lukuisien kertojen jälkeenkään, että ei en juo kahvia, enkä myöskään teetä.
Itsekään en kahvia juo, paitsi jos oikein väsyttää. Maustakin kyllä tykkään, jos sitä saa (mielellään kaura- tms)maidolla, mutta olen niin kofeiiniherkkä, että aamupäivän jälkeen en sitä uskalla juoda edes väsymykseen, koska sitten valvon reilusti yli puolen yön. Tuota herkkyyttä tulikin opiskeluaikana pari kertaa hyödynnettyä, mutta ei sitä tavaksi viitsinyt ottaa. Ja kyllähän sitä jotkut ihmettelee kun ei kahvi kelpaa.Kahvinjuonti onkin muuten yksi harvoista asioista, jotka olen omaksunut yksinomaan sosiaalisen paineen vuoksi! No alkoholi ehkä toinen, mutta se ei onneksi tavaksi muodostunut. Kahvia en juo kotonani enkä edes keitintä omista, mutta jo vuosia olen sujuvasti kupillisen nauttinut jos sellaista joku on tarjonnut.
No ei mullakaan ole autoa mutta en mä ihan suoriltaan usko että mua alkaisi ne kiinnostamaan yhtään sen enempää vaikka sellainen olisikin.Siihen päälle jos heittää että ei ota kahvia niin hiljaista on joissain tilanteissa
Tästä on minullakin kokemuksia että on itsekin ihmetellyt että onko jotenkin outo kun ei autot kiinnosta kuten muita tuntuu kiinnostavan. Lopulta selvisi että riitti se, että osti itselle ensimmäisen auton, niin oli syytä jo jotain ymmärtää ja kiinnostus nousi siitä selkeästi. Sitä aiemmin tuntui että muut tiesi automallit ja merkit ongelmitta eikä itsellä ollut mitään hajua niistä. Ja se syy oli yksinkertaisesti se, ettei ollut motivaatiota/syytä aiemmin tietää.
En siis ollutkaan epänormaali vaan erittäinkin normaali sillä tapaa, että syvennyin aiheeseen vasta kun se oli itselle ajankohtainen.
Ehkä urheilukin alkaisi kiinnostamaan jos itse olisi innostunut jääkiekosta tai vastaavasta? Mitään joukkuelajeja en ole, peruskoulunkin liikunnan takia, ikinä kiinnostunut seuraamaan mutta esimerkiksi itsepuolustuslajia jokusen vuoden harrastaneena saattaa jäädä niitä televisiosta katsomaankin. Samoin vaikkapa jousiammunta kiinnostaa, joten sitäkin saattaa jäädä katsomaan televisiosta sen takia.
Tuntuukin hyvin oudolta että on silti olemassa jokin normi että täytyy olla tietyn sukupuolen edustajana kiinnostunut tietyistä asioista. Sen sijaan, että kiinnostuisi asioista, jotka itseään kiinnostavat.
Armeija on sitten toinen. Kävin armeijan koska "piti". En siis itse miettinyt asiaa tai päättänyt sitä itse; en miettinyt syitä puolesta enkä vastaan. Kävin koska "piti". Koska miehet käy armeijan.
Jo ajatus siitä että "pitää" tehdä jotain miettimättä ollenkaan on erittäin ärsyttävää. En tiedä mitä olisin silloin aikanaan valinnut armeijan suhteen mutta siinä ärsyttää se, että on tehnyt asioita, joita muka vain "pitää" tehdä.
Tästä tuli oma 90v mummoni mieleen. Minulla kun on keliakia ja joka kerta mummo tarjoaa jotain tavallista pullaa tai leipää. Muistutan aina, että en voi edelleenkään tavallista ruokaa syödäTämä on muuten hauska sosiaalinen tilanne joka kerta. Jos haluat lisätä vaikeuskerrointa, niin älä myöskään ota teetä, kun sitä usein kahvista kieltäytymisen jälkeen tarjotaan. Pomovastuksina sitten mummot ja vaarit, jotka eivät muista lukuisien kertojen jälkeenkään, että ei en juo kahvia, enkä myöskään teetä.
Meidän perheessä taas autot on verissä. Aina joku projekti päällä. Itsellä tällä hetkellä 2,5 autoa kun isän kanssa omistan yhden puoliksi OIen kaksi kertaa joutunut ammattikoulu aikoina joutunut kulkemaan julkisilla bussilla eikä kolmatta kertaa ihan äkkiä tule. Oma auto on se paras vaihtoehto vaikka auton omistajuus nykyään rinnastetaan murhaan...