Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Iältään varttuneemmat eli yli 30-vuotiaat pelaajat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Blackdawn
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ac3way sanoi:
Kauhea yleistys, mutta...

Olisiko muuten pelien keskustelufoorumit vähän varttuneemman väen paikka, koska siihen on totuttu vuosien saatossa. Ja nuorisolle nykyisin sitten muita uusia alustoja/keinoja kommunikoida (en tosin tiedä mitä, kun en ole perehtynyt).

Aika paljon oli foorumit ennen täynnä teinejä ja nykyisin näyttäisi tämänkin keskustelun perusteella varttuneita pelaajia olevan puolestaan aika paljon.

Just my thoughts..
Klikkaa laajentaaksesi...
Hyvinkin mahdollista, tämmöinen fiilis jäänyt itsellekin. Omasta mielestä hyvä jos näin on. Onpahan semmoisiakin paikkoja missä on juuri sellaista porukkaa ketkä on kokenut "peliskenen" alkuvaiheen. Nostalgista meininkiä "saman henkisten" ihmisten kanssa voisi olla osuva ilmaisu, ja tietenkin nykyaikaiset harrastukset myös siinä samassa :)
 
Jar sanoi:
Vastaus: Yli 30 v. pelaajat foorumilla?

Kolkytviis kilahtaa mittariin kesällä...
Aika menee jotenkin helvetin nopeasti nykyään, kelasin tossa, että ei kai siitä ole niin kauan kun pääsin intistä, mutta siitähän on kohta 15 vuotta!:(
Klikkaa laajentaaksesi...
Vastaanpa tässä omaan viestiini vuodelta 2007. Aika tosiaankin menee nopeasti. Tuosta on jo 15 vuotta!
Oma pelihistoria on hyvin samanlainen kuin monella muullakin, Atari2600, C64, Amiga 500 ja siihen lisämuistipalikka, pc-koneita, kunnes vuonna -99 Playstation. Foorumilla olen ollut jäsen alusta saakka, pääsääntöisesti kyllä lukijana.
Muistan hyvin, kun 80-luvulla kaverin kanssa koulun pihalla haaveiltiin peleistä minkälaisia nykyään pelaan. Bäfät, Gran Turismot jne.
 
Tässä hieman yli 40v pelaajana olen huomannut, että aika jää hieman rajalliseksi pelaamiselle.
Tässä kesälomalla olenkin koittanut etsiä peliseuraa, koska suurin osa vanhoista pelikavereista ei enää pahemmin pelaa.

Onko jotain esim Discord servua josta voisi kysellä juurikin 30+ peliseuraa? En ole mikään ikä rasisti, mutta esim suomen COD Discordissa on välillä semmosia pelikavereita, että huh.. :D
 
nedruska sanoi:
Jos ”varttuneemman pelaajan” ikäraja on 30 vuotta, niin taitaa valtaosa foorumin aktiivisista keskustelijoista kuulua tähän kerhoon. Itsekin siis olisin varttuneeksi pejaaksi laskettavissa näin 34 vuoden ikäisenä. Sinänsä kyllähän tuo ”titteli” varmaan jollain tasolla osuu, sillä kuitenkin tullut pelattua (elämäntilanteesta riippuen enemmän tai vähemmän) noin 30 vuoden ajan homman alkaessa NES:istä lapsena.

Toisaalta välillä kyllä tuntuu, että onko sitä pelaaja ollenkaan, kun oma pelaaminen on aina keskittynyt yksinpeleihin tai korkeintaan saman ruudun co-oppeihin. Oon siis ihan pihalla aina kaikista multiplayer peleistä, joista taas valtaosa pelaajiksi itsensä laskevat ovat just kiinnostuneita. Lisäksi mun pelimakua vielä rajaa se, etten pysty pelaamaan kauhua tai liian väkivaltaisia pelejä. On siis tullut usein huomattua, ettei välttämättä ole paljoa yhteistä keskusteltavaa muiden livenä kohdattujen pelaajien kanssa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Meillä on tässä aika paljon yhtäläisyyksiä selvästi. Itsellä on ikää 36 ja samalla tavalla 90-luvun alussa pelailut alkoivat NES-konsolilla Marion, Tetriksen, Mega Manin ja vastaavien kanssa. Siitä sitten siirryttiin 'suoraan' 3D-aikakauteen Sonyn Playstationin kanssa ja sillä tiellä ollaan pysytty pientä PC-välivaihetta lukuunottamatta.

Itsekin viihdyn nykyään parhaiten yksinpelien parissa. Tarinavetoisiin seikkailuihin on mukava ja helppo uppoutua, kun yleensä ei ole kukaan häiritsemässä, eikä tule sellaista ADHD-maista suorittamista, mitä usein varsinkin nettiräiskinnöissä tulee. En ole tainnut nettiräiskintöjä jaksaa pelata Battlefront 2:n jälkeen, jota kyllä aika paljon tahkosin pelin ensimmäisen puolen vuoden aikana. Toki urheilupelejä ja autoilua on välillä ihan kiva verkkopeleinä pelata, mutta enimmäkseen viihdyn ja nautin omassa rauhassa pelailusta.

Olen myös huomannut viime vuosina, että valitsen hyvinkin tarkkaan pelit, joille olen valmis aikaani antamaan. Joku 5-10 vuotta sitten tuli tehtyä huomattavasti enemmän 'heräteostoksia' pelirintamalla, mutta asiaan vaikutti paljon varmasti myös paikkakunnalta löytynyt GameStop-myymälä, jossa pelien vaihtaminen oli helppoa ja rahallisestikin jopa 'melko kannattavaa'.
 
Itse olen 43 nuori ikikakara. Kaksi lastakin olen tässä ehtinyt kasvattaa täysi-ikäiseksi.
Kaikki me pelataan, koko perhe. Tokihan eri mieltymyksiä kaikilla mutta esim. 'knowledge is power' ja sitä ennen ps3 'buzz' oli hauskoja koko perheen pelejä.
Tytär kajahti ihan totaalisesti RDR2 ja jatkaa edelleen onlinen puolella kun kampanjan oli pelannut ensin 2 kertaa läpi. Until dawn hänellä mennyt hänellä useamman kerran. Ja Simsit + Minecraft :D
Poitsu taas kallistuu shootereiden puolelle, CODit, Destinyt jne.

Niinku Kauko Röyhkä lauloi yhdessä biisissään: "Mieluummin kuuskyt vuotta vanha kuin aikuinen" ;)
 
Keskustelufoorumikulttuuri on hiljalleen kuolemassa ja siksi kaikki on niin vanhoja. Aika iso kynnys olisi hypätä mukaan teininä. Jo ihan viestinnän tapa on muuttunut sen verran, että nuoret teurastetaan sen vuoksi heti, jos kokeilevat osallistua.
 
Ikää on 39v ja pelaaminen tuli aloitettua vuonna 1989 Spectrumilla. Heti perään tuli vuonna 1990 Nintendo ja siitä se sitten lähti. Yläasteella tuli pelailtua Pc:llä jonka ja yläasteen jälkeen aktiivinen pelaaminen jäi muutamaksi vuodeksi. Kesällä 2002 näin siskonmiehen pelaavan jollain konsolilla mielenkiintoisen näköistä räiskintää ja eikun testaa. Kyseessä oli Xbox ja Halo. Siitä sitten ostohousut jalkaan ja Gigantin kautta kotia kohti ja tässä sitä ollaan.

Xboxin seuraksi tuli myöhemmin Gamecube ja Ps2. Niitä seurasi Xbox 360, Ps3 ja Wii. Siitä sitten Ps4, Xbox One joka vaihtui myöhemmin X:ään ja Switch. Nyt pojan kanssa on Xbox Series X ja S, Ps5 ja Ps4. Switch on kauniimman osapuolen muksuilla ollu kohta toista vuotta käytössä. Edelleen tulee käytännössä päivittäin pelailtua ja into ei lopu.
 
Miika_- sanoi:
Huh joulukuussa tulee 32 vuotta täyteen niin voi ottaa itsekkin osaa ketjuun! @Ippenator ikä tuli itselle puskista mutta se ei kyllä miestä pahenna!
:)
Klikkaa laajentaaksesi...

Tosiaan PC:llä itse aloittelin aikoinaan ja lerput ja korput olivat pelien kantajia, PS1 tuli sitten myös myöhemmin taloon ja CD asemalla varustettu tietokone johon taidettiin tuttavalta saada mukaan Max Paynet ja muut sen ajan kovat. Xbox tuli myös samoihin aikoihin meille mutta pitkään PS1 ja vanhalla PC kombolla aikoinaan pärjäsi.
 
Doctor Pepper sanoi:
Keskustelufoorumikulttuuri on hiljalleen kuolemassa ja siksi kaikki on niin vanhoja. Aika iso kynnys olisi hypätä mukaan teininä. Jo ihan viestinnän tapa on muuttunut sen verran, että nuoret teurastetaan sen vuoksi heti, jos kokeilevat osallistua.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mutta näin vanhoille se on aika hienoa että KonsoliFIN porskuttaa eteenpäin ja toivottavasti ei unohda juuriaan! On tämä foorumikulttuuri itselle se tapa jolla ainakaan tuli jäätyä netissä koukkoon. 56K modeemia pidettiin yhteyttä monta tuntia ja vanhemmilla menee hermot kun ei voi soittaa kenellekään. Ja se yhteysääni.... Siinä oli silloin jotain taikaa.

Minähän olen vallan nuorikko kun ikää on vasta 36.
 
Ittellä ikää jo yli 50v ja pelaaminen vaan jatkuu. Varmaan vielä vanhainkodissakin pelaan. Nuorempaan tyttöönkin pelaaminen tarttunut. Aloittelin joskus 80-luvun alkupuolella vic20.llä johon pelit piti itse naputella. Silloin ei vielä ollut nettiä vaan tietoa hankittiin lehdistä. Sen jälkeen on ollut paljon eri laitteita. Koitin pc pelaamistakin jonkun aikaa mutta rahapussi ei kestänyt sitä jatkuvaa laitteiden päivittelyä (välillä pc.t raahattiin jokun luokse ja pidettiin muutaman päivän laneja). Tällä hetkellä kotoa löytyy xbox, xbox360, ps4 ja ps5. Boxit on kaapissa mutta en ole poiskaan viitsinyt myydä kun pelejä molempiin iso laatikollinen.
 
Itsellä ikää yli 40 vuotta, ja pelaaminen alkanut periaatteessa 80-luvun alussa Pong -tv-pelivariantilla, jonka isäni oli jotain haalinut. Todellisuudessa pitäisin kuitenkin varsinaisen pelaamisen alkamista vuonna -85, jolloin isäni hankki meille Commodore 64 -tietokoneen, puhuttuaan äitimme ympäri, koska tietokoneelle pystyisi syöttään ruoka-aineita, joilla saisi palautettua ruokareseptejä (näitä äitini ei ole vieläkään tietokoneelle saanut).
 
Ilmeisesti meikäläinen lasketaan jo vanhusosastolle kun ikää jo 40+. Perheessä xboxin kanssa touhuaa meikäläinen ja molemmat lapset. Pelejä tullut hakattua jo 80-luvulla c-64:llä. Kultaisimmat muistot varmaan 90-luvulla kun lama-ajan hikisellä pc:llä tuli pelailtua sellaisia klassikoita kuin Lands of Lore ja Dune 2. SB pro ja ainainen taistelu conventional memoryn riittävyydestä... Love those times!
 
Tämän vuoden lopulla tulee 40 vuotta mittariin. Pelaaminen on ollut mukana elämässäni varsin varhaisesta vaiheesta, ensikosketus lienee MSX tai Amiga 500. Näitä laitteita ei kuitenkaan itselläni ole tähän päivään mennessä ollut, vaan pelejä pelattiin sosiaalisesti jo edesmenneen kaverin luona. Vuosien varrella näitä pelilaitteita on käynyt läpi lukuisia ja muutama löytyy omistakin nurkista:

Näitä on tullut naputeltua:
Amiga 500, MSX, C64, lukuisia kolikkopelejä ja flippereitä

Nämä löytyvät nurkista, joitakin koneita jopa useita kappaleita:
NES, SNES, N64, Wii, Wii U, PS 1-5, Xbox, X60, XOne S, XOne X, SeX, PC, PSP, PSVITA, GBC, GBA SP, NDS, 3NDS, New 3NDS

Pelaamisen määrä on vaihdellut elämäni aikana paljon. Suhtautumiseni pelaamiseen on myös ollut hyvin ristiriitainen. Vaikka parhaimmillaan koen suurtakin iloa hyvästä teoksesta, tulee ajoittain mietittyä samassa ajassa saavutettavista opintopisteistä tai muista saavutuksista, joista voisi olla oikeasti jotain hyötyä myös kanssaihmisille (tai eläimille). Mutta nämä on taas näitä, ehkä sitä ei tarvitse olla tuottava 24/7.

Vaikka pelaamisesta on tullut helpompaa kuin koskaan, on helppouden ja modernisoinnin mukana tullut myös itselleni epämiellyttäviä ilmiöitä. Tilauspalveluista ja digitaalisuuteen siirtymisestä on jo muualla väitelty tarpeeksi, niin turha niistä on täällä enää jankata. Nämä eivät kuitenkaan ole ainoat vastenmieliset asiat, sillä myös pelialaa piinaavat somen syövyttämät ilmiöt. Pelit ovat ennennäkemättömän inklusiivisia ja moninaisia, mutta samalla pelätään omaa varjoakin, ettei vaan Twitterissä kukaan harmistuisi pelintekijän vääristä valinnoista. Samaan aikaan pelin arvostusta mitataan somevaikuttajien (hyi helvetti mikä termi!) suun avautumiskorkeuden perusteella.

Kyllä tässä kieltämättä harmittaa myös varsinkin konsolipelaamisen amerikkalaistuminen, vaikka siellä alunperin hyvät juuret pelaamiseen onkin. Itselleni edelleen ne parhaimmat laitteet ja pelit tulevat Japanista. Sony on valitettavasti malliesimerkki amerikkalaistumisesta, kun päämajan siirryttyä Kaliforniaan on päätökset tehty lähinnä osakkeenomistajia nuoleskellen kun samalla on näytetty persettä omille juurille Japanissa. Se toinen suuri ja ihan alunperinkin amerikkalainen firma puolestaan normalisoi pelaajille maksullisen nettipelaamisen, konsoleiden drm-painajaiset ja massiiviset yrityskaupat. Toki molemmille löytyy omat fanaattiset fanikuntansa, joille nämä asiat eivät merkitse mitään. Nintendo hiihtää tässä seurassa aivan omia latujaan suunnitteluratkaisuneen, mutta on samalla omien tuotantojensa vanki ja toisaalta niiden ansiosta pinnalla.

Ei nyt ehkä ihan se koostunein teksti, mutta ehkä tässä palautuu ajatus tämän aiheen otsikkoon Roger Murtaughin sanoin; I'm too old for this shit.
 
Tämän ketjunkin perusteella olen selvästi keski-ikäinen, kun haitarin molemmin puolin mahtuu väkeä. Eli tämä naapuruston ystävällinen päiden moderoija on tällä hetkellä 44-vuotias keravalainen perheenisä ja työn puolesta ohjelmistotestaaja. Tietokoneet, videopelit ja tietotekniikka ihan yleisesti olleet tärkeitä pienestä pitäen. Meininki alkoi "ensin kuusnepalla, sitten Amigalla" aivan kuten Sere(moniamestarikin) räppäili aikanaan. Ensimmäisen PC:ni sain jouluaattona 1992, ja syksyllä 2007 hankin ensimmäisen Apple-tietokoneeni. Nykyään talosta löytyy jo ties kuinka paljon omenalogolla varustettuja laitteita, kun taas Windowsia en ole aktiivisesti käyttänyt sitten XP:n.

Pelien suhteen PlayStation vei hiljalleen mukanaan, ja PC-pelaamisen hylkäsin joskus vuoden 2003 paikkeilla. Nykyään huushollissa on varmaan parisentuhatta peliä (joista tosin valtaosa diginä) ja yli puolentusinaa pelilaitetta; PS5 Digital Edition, PS4 Pro+PSVR, PS3 Super-Slim, Xbox Series X, Xbox One X, Xbox 360E, PlayStation Vita, PlayStation Portable ja Wii U:kin vielä. Ja varmaan se Apple TV:kin täytyy Apple Arcaden takia pelilaitteeksi luokitella. Niin ja Stadia. :D

Muksutkin ovat pelanneet aika lailla pienestä pitäen. Tytär on tosin jo muutaman vuoden viettänyt aikansa lähinnä Robloxin ja Minecraftin parissa, kun taas poitsu pelailee edellä mainittujen lisäksi myös milloin mitäkin omalla PS4 Prollaan ja Switch Litellään. Erityisesti kaikki Mario-pelit tuntuvat ovat kova juttu, ja PSVR-peleistäkin jaksaa edelleen innostua. Ja välillä poika haluaa pelailla iskän kanssa esim. Lego-pelejä tai muita saman sohvan co-opeja.

Summa summarum: olen tylsä mutta edelleen lapsenmielinen insinööri, joka rakastaa perheensä lisäksi videopelejä - ja Raptoria.
 
Kiitos vain kun saan taas tuntea itseni vanhaksi ;). Minä olen kohta 57-vuotias eli kuuden kympin rajapyykkiä lähestytään. Ammatiltani koodari eli ohjelmistosuunnittelija.

Ensimmäiset pelikokemukset tuli hankittua naapurin tennispelikonsolilla joskus 70-80 lukujen vaihteessa. Oma ensimmäinen kone oli kuusnepan edeltäjä VIC-20. Siitä sitten kuusnepan ja jonkun Amstrad:in kautta PC-maailmaan. Nykyään suurin osa pelaamisesta tapahtuu PlayStation 5:llä. PC:tä en ole päivittänyt enää vuosiin niin että sillä viitsisi pelata. Ainoat käytössä olevat PC-pelit tällä hetkellä ovat Civ VI ja Cities Skylines, jotka pyörivät hyvin työnantajan tarjoamalla MacBookilla. Konsoleihin hyppäsin PS3:n kohdalla ja siitä eteenpäin se on ollut pääasiallinen pelialusta.

Pelien suhteen olen hieman nirso. Nyt on työn alla Horizon Forbidden West. Kestosuosikkina on Destiny 2, jonka pariin palaan aina jos ei mitään uutta ole luvassa. ME remake on myös kesken. Pitäisi sitäkin joskus jatkaa. Lastenlasten kanssa tulee pelattua Fortniteä, mutta siinä en nykyään pärjää alakoululaisille ollenkaan.
 
Täällä tulee loppuvuodesta 36v mittariin, ja tämän ketjun perusteella olen lähempänä juniori kuin senioriosastoa tällä foorumilla;)

Pelailut alkoivat 90-luvun alussa kavereiden ja naapureiden NES:llä, ja jatkuivat SNES ja Mega Drive koneilla. Kotona ensimmäinen pelilaite oli isäukon Apple Macintosh II, sen myötä mm. Wolfenstein 3D:llä on ikuinen paikka sydämmessäni. Myöhemmin sain ensimmäiseksi omaksi konsoliksi Playstationin, ja sittemmin noita on kertynyt joka sukupolvesta. Nykyisin pelaan niin PC:llä, PS5:llä kuin Switchillä, ja into ei ole hiipumassa mihinkään, vaikka reilu parikymppisenä olikin muutaman vuoden tauko pelailusta.

Varttuneemmista pelaajista puhuttaessa, yksi hahmo omassa elämässäni joka vaikutti positiivisesti pelaamiseen "vakavasti" otettavana harrastuksena, on isäni vanha kaveri, joka silloin 90-luvun lopulla 2000-luvun alussa oli siinä vajaassa 50v iässä yksi ahkerimmin pelaavista tutuistani, ja hänen kansaan käytiin aina pitkiä keskusteluja pelistä ja laitteista, sieltä suunnalta sain myös paljon apuja PC säädön kanssa.

Videopelaaminen on ainakin omaan elämään tullut jäädäkseen, ja niin kauan pelataan kun kädet ja pää jossain määrin toimii!
 
Täälläkin yksi neljänkympin jo ylittänyt. Pelaaminen alkanut aikoinaan koneella jonka nimeä en enää edes muista. Vihreä monochrome näyttö ja joku kiva Marble Madness peli jääneet vain mieleen. C64 ja Amiga ovat tulleet myös tutuiksi. Ensimmäinen ihan oma kone oli IBM ps/2 486sx-33 joskus 90-luvun alkupuolella ja sieltä ne edelleen rakkaimmat muistot ja pelit ovat. Civilization, Railroad Tycoon, Sim City 2000, UFO: Enemy Unknown, Stunts, LHX, Panzer General, Doom, Gabriel Knight ja monet muut. Oi aikoja. Tuolla koneella pelailtiinkin (kituutettiin?) tyytyväisenä aina lähelle 2000-lukua saakka kunnes sai veljeltä vanhan Pentium koneen tilalle kera Voodoo kortin. Konsolien mukaan tuli hypättyä vasta ps3lla ja MGS4 pelillä. Vaikka nykyään aika paljon rajatumpaa onkin ei pelaamisesta varmasti koskaan tule luovuttua.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom