Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Indiepelit yleisesti

Death's Door valittiin vuoden indiepeliksi Golden Joystickeissä. On ollut niin paljon kaikkea pelattavaa, että tämä on jäänyt pelaamatta erinomaisesta vastaanotosta huolimatta, mutta ehkäpä tässä vielä ehtii ennen vuoden loppua tämän teoksenkin kokemaan.
 
J.Sunderland sanoi:
Death's Door valittiin vuoden indiepeliksi Golden Joystickeissä. On ollut niin paljon kaikkea pelattavaa, että tämä on jäänyt pelaamatta erinomaisesta vastaanotosta huolimatta, mutta ehkäpä tässä vielä ehtii ennen vuoden loppua tämän teoksenkin kokemaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Isot suositukset Death's Doorille. Vuoden parhaita indie pelejä, ellei jopa vuoden parhaita pelejä budjettiin katsomatta. Omalla kohdalla koko vuoden top5 peli helposti.

Kirjoitin pelistä elokuussa näin:
Erinomainen peli - siis aivan huikea. Yritin 10 tuntisen läpipeluun aikana miettiä jotain negatiivista sanottavaa, mutta en keksi. Tässä on kaikki: raudan luja pelattavuus, söpöt mutta melankoliset toinen toistaan kiinnostavammat hahmot, onnistunut kenttäsuunnittelu, seikkailun ja löytämisen riemu, napakka vaikeustaso ja onnistunut lopetus. Tässä on kaikki.
Klikkaa laajentaaksesi...
Samat sanat voi sanoa edelleen.
 
Itellä meni tämä peli vähän ohitse, mutta sen tuossa muutama viikko sitten huomasin. Katselin parit arvostelut ja lähtee ehdottomasti ostoon.
 
J.Sunderland sanoi:
Death's Door valittiin vuoden indiepeliksi Golden Joystickeissä. On ollut niin paljon kaikkea pelattavaa, että tämä on jäänyt pelaamatta erinomaisesta vastaanotosta huolimatta, mutta ehkäpä tässä vielä ehtii ennen vuoden loppua tämän teoksenkin kokemaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Suunnittelen tämän fyysisena tilaamista (specialreservegamesillä on ennakkotilaus auki nyt, jos jotakuta muutakin kiinnostaa) ja arvon PS5 ja Switch versioin välillä. Onko joku pelannut tätä Switchillä eli pyöriikö sillä ilman ylimääräisiä bugeja? Pienet grafiikanhuononnukset ei niin haittaa, mutta bugisuus kyllä.
 






Pistetääs täältä vahvat suositukset tälle pelille, aivan loistava peli jos tykkää my time portia, Stardew valley, Animal crossing tyylisistä peleistä, pelissä on ihan järjetön määrä tekemistä ja itse vasta ottanut pintaraapaisun. tiedän jo nyt että tulen kuluttumaan peliin lukuisia tunteja. peli on myös todella mystinen ja kaunis, kokoajan tapahtuu jotain odottamatonta ja avaat uusia hienoja juttuja, myöskin exploring palkitsee tässä pelissä

Pelin idea on niinki massiivinen kun luot kokonaisen oman maailman :)
 
Pari viikkoa sitten tuli pelattua Jenny LeClue - Detectivu joka on murhamysteeri seikkailu.
Mä en nyt jaksa yrittää selittää mitään sen isommin sillä alla oleva arvostelu tekee sen paremmin.
Luvassa on kuitenkin kevyitä pulmia, paikoitellen varsin hienoja maisemia mitä en alun perusteella todellakaan odottanut sekä paljon hauskaa dialogia.
Peli ei myöskään ole lyhyt sillä switchin activity login mukaan mulla meni yli 10 tuntia.
Siitä olen myös arvostelun kanssa samaa mieltä, että tämä onnistuu jotenkin tuntumaan nostalgiselta ja tutulta vaikka hahmoa ei ole koskaan ennen edes nähnyt.

Ainoa miinus tulee siitä, että vaikka se alkuperäinen mysteeri kyllä ratkaistaan niin pelin aikana tulee vastaan toinen vielä isompi mysteeri joka ei saa päätöstä vielä tämän pelin aikana.
Silti ehdottomasti suosittelen jos tuo arvostelu herättää kiinnostuksen.

 
Little Misfortune

Jälleen yksi indiepeli läpi. Little Misfortunea voisi kuvailla aikuisten saduksi lasten vaatteissa. Peli on kuin söpö lastenkirja tai aamupiirretty, mutta teemat synkkiä kuin hakatun vaimon mustunut silmä. Pelin kantava teema on kuolema, mutta pelaajan näennäisistä valinnoista purkautuvaan tapahtumaketjuun mahtuu niin prostituutiota, huumeiden käyttöä, yksinäisyyttä, väkivaltaa ja kaikkea muuta ei niin lapsen silmille tai mielelle sopivaa. 8-vuotias Little Misfortune katselee tätä lapsen silmin ymmärtämättä kaikkea, mutta pelaaja ymmärtää.

Pelin tapa kertoa tarinaa on vähintäänkin mielenkiintoinen. Se yhdistää kaikkitietävän kertojan, jonka äänen niin Little Misfortune kuin pelaaja kuulee. Neljäs seinä rikkoutuu useamman kerran kertojan puhutellessa pelaajaa. Samaan aikaan vähemmän asioista tietävä pikkutyttö elää omaa tarinaansa pelaajan avustamana. Pelin voisi luokitella kävelysimulaattoriksi. Mukaan mahtuu muutama rytmipeli/nopeuspeli, hyvin yksinkertaisia pulmia ja valintojen tekemistä, mutta muuten pelaajan tehtäväksi jää vain liikuttaa tyttöä.

Vain muutaman tunnin mittainen peli jätti ajatuksia ilmaan. Voisin siis sanoa, että se onnistui tavoitteessaan. Nintendo eShopin Black Friday -tarjouksesta 7 euron hinnalla tämä tarjosi myös rahoille vastinetta lyhyestä kestostaan huolimatta.

Hieman ihmetyttää pelin Metacriticin 57 pisteen keskiarvo. Tosin käyttäjäarvioiden keskiarvo onkin sitten 8. Samoin Steamissa peli on saanut positiiviset arviot.

Traileri vielä kaupan päälle:
 
Fyysinen Switch versio suomalaisesta indiepelistä Arietta of Spirits saapui viimein ja pelailin sen juuri läpi.

Arietta on oikein kiva, lyhyt seikkailupeli, joka tuo mieleen vanhat kunnon SNES-ajan pelit. Pikseligrafiikat on kauniita, tarina mielenkiintoinen ja musiikeistakin pidin. Mun mielestä oli myös kiva, kun suomalaiset kehittäjät on selvästikin hakeneet peliin inspiraatiota nimenomaan suomalaisesta luonnosta tai ainakin tältä mun silmiin näytti kovasti. Läpipeluu kesti vähän reilun 4 tuntia, kun etsin samalla pelistä kaiken etsittävän. Pääjuonen lisäksi on siis etsittävänä jonkin verran sidequest-juttuja.

Vaikeustasoltaan tämä ei ole erikoisen haastava: taistelussa on käytössä alussa vaan miekka ja väistö ja myöhemminkin tähän tulee vain yksi lisäliike näiden päälle. Ihan perusasioilla mennään siis taistelut. Pelasin tämän läpi hardilla ja tulihan sitä pomotaistoissa välillä kuoltua, mutta korkeintaan pariin kertaan pomoa kohti. Hardin lisäksi alussa on valittavana myös easy ja normal vaikeustasot eli eiköhän kuka vaan tämän pysty läpäisemään, sillä en itsekään todellakaan ole kuin keskivertopelaaja. Peliin aukesi ekan läpipeluun jälkeen myös vielä yhden asteen hardia vaikeampi taso, mutta tuskin olen tätä ihan heti uudestaan pelaamassa läpi.

Vaikka peli oli lyhyt ja melko yksinkertainen, niin pidin kyllä siitä todella paljon tai ehkä juurikin siksi. Tuli hyvään hetkeen, kun tuntuu että tänä vuonna on tullut pelattua niin paljon massiivisia pitkiä pelejä, joista vielä platinum-trophy silmissä on tullut keräiltyä kaikki mahdollinen. Mielenkiinnolla jään odottelemaan tekeekö Third Spirits Game tälle jatkoa joskus: kovasti jäin kaipaamaan jatkotarinaa Arietan lopun jälkeen. Olen myös todella tyytyväinen, että laitoin tämän fyysisena tilaukseen kesällä: kyllä tämä on peli, jonka mielelläni fyysisenä lisään kirjahyllyyn talteen.

8/10
 



Tämä tosiaan julkaistiin tänään konsoleille, ja pclle tänään myöhemmin, itse en ole näitä koskaan pelannut mutta erittäin innolla odottelen 5 versiota tästä kyseisestä pelisarjasta ensi vuonna switchille, mutta RF5 japsin version läpi pelanneet, monet ovat sanoneet että, RF4 on parempi kun 5 osa joten ajattelin itse korkata pelin sarjan tällä 4:n specialilla joka on kulma erinomainen, varsinkin tykkää tuon tyylisistä peleistä, eli peli on sekoitus Action rpg:ta/JRPG ja Stardew valley tyylistä farming peliä, Romanssit on myös iso osa peliä
 
Viimeksi muokattu:
Tuli pelattua Zia & the Goddesses of Magic (Dreamcast, 2016).

Nyt on vähän sellainen julkaisu, ettei oikein tiedä mihin ketjuun laittaisi. Alustan puolesta retroketjun kamaa, mutta julkaisuvuoden puolesta ei. Saa tämän ostettua myös PC:lle Steamista, jos siis jostakin kumman syystä ei Dreamcastia omista. :) Ranskalaisen OrionSoftin kehittämä hyvin kevyt, ylhäältä kuvattu RPG pixel art -grafiikoilla. Musiikkeja lukuunottamatta tyyliltään suoraan 16-bittiseltä aikakaudelta. Musapuolta sinänsä pidin kuitenkin ihan onnistuneena, enkä jäänyt kaipaamaan sen enempää "autenttisuutta". Myös visuaalisesti toimii oikeinkin hyvin.

Reilun seitsemän tunnin läpipeluu, johon sisältyi luultavasti ainakin tunnin tai parin verran pientä harhailua ja puzzle-ratkaisujen pähkäilyä. Taistelusysteemi on sinänsä mielenkiintoinen, sillä vuoropohjainen taistelu tapahtuu näppäinkomboilla, joita kerätään pelin aikana ja jotka voi nähdä vain taisteluiden ulkopuolella (tai menettäen vuoronsa taistelun sisällä). Käytännössä läpäisyyn saakka riittää, kun muistaa parannuskombon ja yhden hyökkäyskombon, kaikki muu vain nopeuttaa etenemistä.

Paria ongelmanratkaisua lukuunottamatta peli ei pelaajalleen haasteita tarjoa, mitä voi itse kukin pitää joko miinuksena tai plussana. Itse halusinkin pelata toiminnallisempien pelien välipalana jotakin leppoisampaa, joten ei tämä hirveästi juuri tähän väliin haitannut. Viimeistä puzzlea en lopulta kuitenkaan onnistunut selvittämään, enkä Youtuben katselun jälkeenkään tiedä missä vihje ratkaisuun olisi ollut. Juoni ei juuri unohdettavampi olisi voinut olla, mutta kyllä tämän lyhyen mittansa ansiosta ihan mielellään läpi pelasi. Taistelusysteemiä lukuunottamatta kuitenkin kyseessä on niin geneerinen pikselitaide-RPG, etten keksi mitään syytä miksi juuri tätä suosittelisin.

Tai keksin yhden: sen saa Dreamcastille! En minäkään sitä muuten olisi hankkinut.
 
Koska Zia oli hiukan odottamaani lyhyempi, niin pelasinpa samaan hengenvetoon vielä toisenkin indien. Vuorossa tällä kertaa Submerged (PS4, 2015).

Huomasin tämän olevan ensimmäistä kertaa lähes kolmeen vuoteen Storessa alennuksessa, ja hinnan ollessa Plus-jäsenille vähintäänkin kohtuullinen 1,79€ (ei-plussalaisille 3,59€) tuli tämä poimittua backlogin jatkeeksi. Ja nyt siis saman tien sieltä myös pois. Australialaisen Uppercut Gamesin pelissä ohjataan tyttöä nimeltä Miku, jonka tehtävänä on pelastaa haavoittunut veljensä Taku. Kaksikko on ajautunut kalastusveneellä veden valtaamaan hylättyyn suurkaupunkiin, jonka eri puolilta Mikun tehtävä on löytää esineitä Takun pelastamiseksi. Kaupunkia pääsee tutkimaan moottoroidulla veneellä sekä rakennuksissa kiipeillen, ja tehtäviin liittyvien pakkausten lisäksi löydettävissä on yhteensä 60 piirrosta, jotka kertovat yhdessä tarinan siitä, mitä tulvivalle kaupungille on tapahtunut. Samanlaisilla piirroksilla valotetaan myös Mikun ja Takun tarinaa aina päätehtävien esineiden löytyessä. Tunnelma pelissä on seesteinen, musiikki kaunista ja visuaalinen tyyli on nätti, mutta sen alta paljastuu sen enempää spoilaamatta ei-niin-nätti taustatarina.

Peli on tyyliltään rauhallinen eikä sisällä taistelua. Varsinaisesti pelissä ei ole myöskään kuin yksi tehtävä, eli löytää kaupungista kaikki sinne piilotetut esineet. Piirrosten lisäksi löydettävissä on myös lisäboostia moottoroituun kalastusveneeseen, mutta koska missään vaiheessa peliä ei ole kiire, niin boost-ajan pidentämisen tarkoitus jää melko kyseenalaiseksi. Rakennuksissa kiipeily toimii periaatteessa hyvin, mutta on rajoitettu tiukasti vain kiipeilyyn tarkoitettuihin tasoihin. Edes alemmalle tasolle pudottautuminen ei onnistu mikäli kyseistä reunaa ei ole tarkoitettu kiipeiltäväksi tasoksi, mikä tekee etenkin korkealta laskeutumisesta välillä tuskaisen hidasta. Etenkin Assassin's Creedien pelaamisen jälkeen. :D

Ulkoisesti peli on yllättävänkin hyvännäköinen, mielestäni ikäisekseen indie-julkaisuksi jopa kaunis. PS5:llä ei minkäänlaisia suorituskykyongelmia tullut vastaan, vaan peli pyöri tasaisesti 60 ruutua sekunnissa koko n. viiden tunnin mittansa ajan. Tuossa ajassa ehdin päätarinan esineiden lisäksi kerätä täyden setin kaupunkipiirroksia sekä bongata kaupungin kaikki kahdeksan maamerkkiä. Veneen lisäboostien etsimiseen ei enää siitä saatava Trophy tuntunut riittävältä houkuttimelta. Tämän mittaisena lyhyenä tutkistelu-keräilyannoksena peli toimi mielestäni aivan hyvin, ja tarjosi melko lailla sellaisen pelikokemuksen kuin odotinkin. Mitään maailmaa mullistavaa ei ole luvassa, mutta väittäisin että mikäli stressitön muutaman tunnin tutkiskelu kuulostaa kiinnostavalta, niin vajaat kaksi euroaan voisi käyttää paljon huonomminkin. Peli on Storessa alennuksessa vielä koko ensi viikon ja osan seuraavastakin.

Traileri:
 
FGks4p9WUAUxJ3K

Get ready for a new #IndieWorld showcase arriving on 15/12, 18:00 CET! Tune in for roughly 20 minutes of information on upcoming indie games headed to #NintendoSwitch.
NoE Twitter
 
Pari potentiaalista peliä, molemmat näyttää oikein hyviltä

Shadow of Colossus boss climbing game, näitä tämän tyylisiä pelejä kyllä liikaa olekkaan.




Aeterna Noctis, mitä lueskelin parin metroidvania tyyppien arvosteluja niin heidän mielestään yksi parhaimpia metroidvanioita mutta myöskin yksi vaikeampia, että saa nähdä onko sitten liian vaikea

 
Indie Worldin kiinnostavin peli oli Endling. Tuli vähän Kaukometsän pakolaiset mieleen. Menee varmaan testiin, kunhan julkaistaan.


Mutta missä luuraa Hollow Knight Silksong? Jo monta vuotta sitten pelistä oli ihan pelattavaa demoa tarjolla pelimessuilla ja sen jälkeen ei ole kuulunut mitään. Tosin Hollow Knight taitaa olla jo niin iso nimike, että voi olla ettei enää indie directiin edes kuuluisi, mutta kyllä pikkuhiljaa alkaa ihmetyttää, mitä pelille on tapahtunut.
 



Tämähän vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta tulossa pclle ja nyky konsoleille.

Forever Skies is a first-person action survival sci-fi game coming to early access on PC in 2022, and later to next-gen consoles. It takes place on a destroyed Earth in the wake of an ecological disaster, where you play as a scientist exploring the ruins, trying to survive, and finding nswers to the mystery of what lies beneath the toxic cloud of dust enveloping the surface.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom