Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Indiepelit yleisesti

nedruska sanoi:
Mutta missä luuraa Hollow Knight Silksong? Jo monta vuotta sitten pelistä oli ihan pelattavaa demoa tarjolla pelimessuilla ja sen jälkeen ei ole kuulunut mitään. Tosin Hollow Knight taitaa olla jo niin iso nimike, että voi olla ettei enää indie directiin edes kuuluisi, mutta kyllä pikkuhiljaa alkaa ihmetyttää, mitä pelille on tapahtunut.
Klikkaa laajentaaksesi...
Siinä viime vuoden Nvidia GeForce Now -tietovuodossa oli Silksong merkattuna helmikuulle 2022. Aika moni muu asia siitä on toteutunut, joten ensi kuussa voisi olla ihan mahdollinen ajankohta kuulla infoa ja/tai julkaista peli. Mutta pieni tiimi, jolla pienen projektin työstäminen lähtenyt laukalle täysiveriseksi peliksi, niin en ihmettele, jos kestää. Kovat paineet varmaan myös, kun edellinen peli oli niin hulppean hyvä.
 
Onkos tästä ollut puhetta? Vanhan koulun CRPG-meininkiä Fallout 1:n ja 2:n hengessä. Tämä on niitä pelejä jossa sitä hahmon buildia pitää miettiä jo ensimmäisestä skill pointista lähtien.
 
Paradise Lost

Lähdin pelaamaan toiveikkain mielin, sillä tarinan lähtökohdat ovat erittäin mielenkiintoiset. Mitä jos toinen maailmansota olisikin kestänyt 20 vuotta pidempään ja Natsit olisivat häviönsä kynnyksellä pommittaneet koko Euroopan paskaksi ydinaseilla. Tästä lohduttomasta tilanteesta lähdetään, kun 12-vuotias puolalaispoika avaa oven maanalaiseen bunkkeriin. Mitä syvemmälle poika bunkkerin käytäviä tutkii, sen enemmän hän oppii siitä mitä siellä on tapahtunut ja miten se on kytköksissä myös häneen itseensä hyvin henkilökohtaisella tasolla.

Paradise Lost on hidastempoinen kävelysimulaattori. Ja kun sanon hidastempoinen, niin todellakin tarkoitan sitä. Hahmo liikkuu kuin tervassa, vaikka painaisi juoksunappia. Itseasiassa tuntuu että juoksunappi on vain siinä saadakseen pojan ääntelemään hengästyneesti, vauhti kun ei juurikaan kasva. Tämä hieman söi peli-iloa, vaikka bunkkeria tutkikin ihan mielellään. Kyseessä kun on kävelysimulaattori, niin ei ole pelkoa toimintakohtauksista, mutta painostava tunnelma on silti läsnä. Ympäristöt ovat hienon näköisiä. Hitusen kulmikkaita, mutta hienon näköisiä. Peli kulkee hyvin vahvasti raiteillaan. Pulmat ovat tasoa "väännä vipua" tai "etsi puuttuva esine", mutta tarinan voimalla tätä pelasi eteenpäin.

Tavallaan ihan hyvä, että peli pyörähti läpi alle neljän tunnin. Tällaisena lyhyenä kokemuksena kiinnostus pysyi yllä loppuun asti, eikä pelin hitaus käynyt liiaksi hermoon.

Meinasin linkata tähän vielä pelin trailerin, mutta katsottuani sen nyt pelin läpäisyn jälkeen, tuntui että se paljastaa aivan liikaa. Joten en siis edes linkkaa sitä. :) Jos peli kiinnostaa, niin en suosittele katsomaan traileria. Hypätkää ennemmin pelin pariin sokkona.

Peli on tällä hetkellä puoleen hintaan tarjolla Xboxin kauppapaikalla. Tähän diiliin itse tartuin. Täysi 15 euron hinta näin lyhyestä pelistä, tuntuisi ehkä hieman kalliilta.

Osta Paradise Lost | Xbox

Mitä bunkkerissa tapahtui?
www.xbox.com
 
Viimeksi muokattu:
Through the Woods

Paradise Lostin vanavedessä tuli pelattua toinenkin lyhyt kävelysimulaattorin tyyppinen peli. Through the Woodissa on vähän enemmän "pelattavaa" kuin perinteisessä kävelysimulaattorissa, mutta silti suurimman osan ajasta päähahmo vain kävelee metsän läpi (dah!).

Through the Woods on lajityypilleen ominaisesti vahvasti tarinapainotteinen. Peli kertoo tarinan äidistä ja pojasta. Näiden yhteisestä lomasta mökillä, mikä nopeasti muuttuu painajaiseksi, kun poika kaapataan. Hieman yllättäen kaappaaja vaikuttaa olevan ehta viikinki aivan toiselta aikakaudelta. Äiti säntää kaappaajan perään ja näin sinkoutuu itsekin jonnekin ihan muualle kuin nykypäivän Norjaan. Matka pojan perässä sotkee kuvioihin Norjalaisia kansantaruja, äidin oman menneisyyden tutkiskelua ja painostavaa tunnelmaa.

Vaikka pelin alkuperäinen julkaisuvuosi on niinkin tuore kuin 2016, peli näyttää kovin ikääntyneeltä. Hahmomallit ovat tönkköjä ja ilmeettömiä. Maisematkin hieman viimeistelyä vailla, mutta silti metsässä samoilu toimii varsin hyvin. Suurimmaksi osaksi siksi, että kenttäsuunnittelu onnistuu hämäämään saaden metsän tuntumaan isommalta ja monimutkaisemmalta kuin taustalla piilevä varsin suora etenemisreitti oikeasti on. Metsä on metsää, eikä siellä aina mene polkua paikasta a paikkaan b.

Paikkojen tutkimisen lisäksi pelaaminen koostuu vihollisten välttelystä. Tässä ei taistella, mutta kohdataan kyllä vaaroja, jotka hoitelevat varomattoman äidin hengiltä alta aika yksikön. Kohtaamiset vihollisten kanssa on toteutettu kohtuullisen hyvin, joskin yksi välienselvittely tuntui vaativan enemmän tuuria kuin taitoa pelimekaniikan puutteiden takia. Matkan varrelta löytyy kerättävää, jotka paljastavat tarinan taustoja. Sinällään mukavaa syventymistä, mutta myös niin kovin helposti missattavaa.

Jos tähän asti tuntui, että jaa kuulostaapa mielenkiintoiselta indiepeliltä, niin saanen lyödä kapuloita rattaisiin. Kyllä, kaikki yllä mainittu pitää paikkansa, mutta pelikokemusta sotkee aika pahasti pelin tekninen toteutus. Tämä on moneen vuoteen kaatumisherkin peli mitä olen pelannut. Kolmetuntisen läpipeluun aikana peli kaatui yli 10 kertaa. Tässä vaiheessa Cyberpunk 2077 tuntui julkaisussa pelattuna maailman ehjimmältä peliltä. Jos en olisi tiennyt, että kyseessä on lyhyt muutaman tunnin peli, niin olisin jättänyt pelin kesken. Ei tätä kaatuilua olisi kovin montaa tuntia enempää jaksanut, vaikka peli muuten onnistuikin pitämään otteessaan.

Pelin ohjevähittäishinta 19,99e on liikaa. Se on ehdottomasti liikaa näin rikkinäiselle pelille, mutta se on liikaa myös näin lyhyelle pelille. Itse ostin pelin Xboxille alennuksesta jokunen päivä sitten vajaalla kuudella eurolla, joka sekin tuntuu hieman korkealta hinnalta. Peli on tällä hetkellä Steamissa alennuksessa hintaan 3,99e. Se on jo aika sopiva hinta. Ehkä Steam-versio (tai PS4-versio) kaatuilee vähemmän kuin Xbox-versio.

*****************************************

En tiedä olenko tulossa vanhaksi vai mikä homma, mutta tällaiset hidastempoiset ja lyhyet pelikokemukset ovat viime aikoina kiehtoneet selvästi aikaisempaa enemmän. Kun kerran indiepelit -ketjussa ollaan, niin saa suositella kävelysimulaattoreita tai muuten hidastempoisia lyhyehköjä pelejä. Niiden ei tarvitse olla mitään arvostelumenestyksiä tai pelillisiä riemuvoittoja, vaan nimenomaan haen uusia kokemuksia ja mielenkiintoisia tarinoita.
 
Dragonfly sanoi:
En tiedä olenko tulossa vanhaksi vai mikä homma, mutta tällaiset hidastempoiset ja lyhyet pelikokemukset ovat viime aikoina kiehtoneet selvästi aikaisempaa enemmän. Kun kerran indiepelit -ketjussa ollaan, niin saa suositella kävelysimulaattoreita tai muuten hidastempoisia lyhyehköjä pelejä. Niiden ei tarvitse olla mitään arvostelumenestyksiä tai pelillisiä riemuvoittoja, vaan nimenomaan haen uusia kokemuksia ja mielenkiintoisia tarinoita.
Klikkaa laajentaaksesi...
In rays of the light voisi olla hyvä suositus, ellei ole jo tuttu. Hylätyn rakennuksen tutkimista ja flashbackeja menneisyydestä, juurikin muutaman tunnin hidastempoinen kävely. Löytyy mm. Xboxille ja pleikkarille, ovh 8€ ja ainakin PS5:llä käynyt muutaman kerran jo alessakin.

 
Ferraro sanoi:
In rays of the light voisi olla hyvä suositus, ellei ole jo tuttu. Hylätyn rakennuksen tutkimista ja flashbackeja menneisyydestä, juurikin muutaman tunnin hidastempoinen kävely. Löytyy mm. Xboxille ja pleikkarille, ovh 8€ ja ainakin PS5:llä käynyt muutaman kerran jo alessakin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tätä ei ole tullut pelattua. Kiitokset vinkistä. Menee hankintalistalle.
 
DestiZ sanoi:



Tämmönen action rpg tullut Gamepassiin kannattaa pistää testiin :), itse ainakin viihdyn pelin parissa :) hyvää huumoria ja mielenkiiintoisia class comboja :) vähä tulee ehkä Humoristinen Hades mieleen :)
Klikkaa laajentaaksesi...

Tätäpä Nobody Saves the Worldia muuten pelailin yhteensä jotain päälle kolmisen tuntia todetakseni, että ei omiin makunystyröihin tämä iske sitten millään. Ihan vekkuli idea, mutta pelaaminen ei tuntunut kovinkaan hauskalta, vaikka hahmojen kykyjä pääsikin yhdistelemään miten lystäsi (etana, joka osaa laukata ja ampua nuolia, woot) ja huumoria riitti kosolti.

Erityisen harmi sen takia, että Drinkbox Studiosin edeltävät pelit, Guacamelee! ja etenkin todella upea Guacamelee! 2, olivat sen verta hyviä pelejä. Nuuh.

Pelatkaa Guacamelee! 2:a, se on upea.
 
Those Who Remain
(PC, PS4, Xbox One)

Seuraava kävelysimulaattori läpi. Tai ehkä tämä on enemmän kauhupeli. Paljon tässä on kävelyä ja paikkojen tutkimista, mutta myös pulmanratkontaa, tasohyppelyä, vihollisilta pakenemista ja piilossa pysymistä. Peli tempo on hidas, mutta samalla paikoin saa juosta kirjaimellisesti henkensä edestä. Rytmitys on mielestäni oikein onnistunut. Pulmien kanssa ei tarvitse kiirehtiä, mutta jännemmissä paikoissa saa olla varuillaan.

Those Who Remain on vähintäänkin jännittävä, paikoin jopa niskavilloja nostattavan pelottava peli. Säpsähdin jokusen kerran. Juoksin myös pakokauhun vallassa pakoon useasti. Vihollisia on vähän, mutta ne mitä on jättävät jälkensä samaan aikaan kun pimeässä kiiluvat silmät pitävät huolen siitä, että koko ajan on liikuttava valonlähteiden lähellä.

Miksi Dormontin pikku kaupunki on ajautunut näin karmeaan tilaan? Tätä pahaa-aavistamaton Edward lähtee selvittämään kuin vahingossa. Hänen oli vain tarkoitus erota salarakkaastaan. Matkan varrella tehdään kouriintuntuvia valintoja. Kun ihmisten kohtalot ovat vaakalaudalla, päätöksiä on syytä miettiä. Ilahduttavasti pelissä on näihin valintoihin perustuen peräti kolme eri loppuratkaisua.

Läpipeluussa meni reilu seitsemän tuntia. Olisi tämän pelannut paljon nopeamminkin läpi, mutta tutkin paikkoja rauhassa ja muutamaan pulmaan jäin hitusen jumiin. Vaikka suurin osa näistä pulmista oli mukavan erilaisia ja paikoin haastavia, niin osa taas hieman epäloogisia tai sellaisia ettei oikein annettu suuntaa miten tästä eteenpäin. Joka tapauksessa kiva, kun oli vähän muutakin kuin ”vedä vivusta”.

Tarina kannatteli hyvin loppuun asti ja kun painostava tunnelma oli onnistunut, niin mielellään tämän pelasi läpi. Pienen kritiikin tosin voisi antaa automaattitallennuksien ajoituksista. Paikoin mentiin aika pitkiä pätkiä ilman, että peli tallensi. Siihen kun lisätään tällaiseen kauhupeliin vahvasti liittyvät äkkikuolemat vihollisten kanssa, niin turhan pitkiä osuuksia joutui välillä pelaamaan uudelleen. Onneksi nämä nyt eivät olleet turhan yleisiä mutta muutamassa kohdassa meinasi hitusen keittää. Toinen kritiikin aihe on laiskat kontrollit. Ehkä se vähän niin kuin kuuluu tämäntyyppisiin peleihin, mutta ei hahmon liikuttelu tarvitsisi ihan näin raskaalta tuntua. Tämä teki myös sen, että tavaroiden nostaminen ja ovien avaaminen oli välillä tähtäilypeliä.

Kokonaisuutena viihdyttävä indiekauhuilu, jonka vahvuusalueet ovat hitaasti aukeava tarina ja painostava tunnelma. Kyseessä ei ole tekniseltä kantilta täysin priima tekele, mutta se ei ainakaan omaa läpipeluuta liiaksi häirinnyt. Täyteen 20 euron ohjevähittäishintaan tämä on turhan kallis, mutta jos alennuksista lähtee alta 10 euron, niin uskallan suositella. Toki sillä olettamuksella, että tämän tyyppiset pelit nyt ylipäätään kiinnostavat.

Traileri vielä tunnelmaa luomaan:
 
Dragonfly sanoi:
Through the Woods

Paradise Lostin vanavedessä tuli pelattua toinenkin lyhyt kävelysimulaattorin tyyppinen peli. Through the Woodissa on vähän enemmän "pelattavaa" kuin perinteisessä kävelysimulaattorissa, mutta silti suurimman osan ajasta päähahmo vain kävelee metsän läpi (dah!).

Through the Woods on lajityypilleen ominaisesti vahvasti tarinapainotteinen. Peli kertoo tarinan äidistä ja pojasta. Näiden yhteisestä lomasta mökillä, mikä nopeasti muuttuu painajaiseksi, kun poika kaapataan. Hieman yllättäen kaappaaja vaikuttaa olevan ehta viikinki aivan toiselta aikakaudelta. Äiti säntää kaappaajan perään ja näin sinkoutuu itsekin jonnekin ihan muualle kuin nykypäivän Norjaan. Matka pojan perässä sotkee kuvioihin Norjalaisia kansantaruja, äidin oman menneisyyden tutkiskelua ja painostavaa tunnelmaa.

Vaikka pelin alkuperäinen julkaisuvuosi on niinkin tuore kuin 2016, peli näyttää kovin ikääntyneeltä. Hahmomallit ovat tönkköjä ja ilmeettömiä. Maisematkin hieman viimeistelyä vailla, mutta silti metsässä samoilu toimii varsin hyvin. Suurimmaksi osaksi siksi, että kenttäsuunnittelu onnistuu hämäämään saaden metsän tuntumaan isommalta ja monimutkaisemmalta kuin taustalla piilevä varsin suora etenemisreitti oikeasti on. Metsä on metsää, eikä siellä aina mene polkua paikasta a paikkaan b.

Paikkojen tutkimisen lisäksi pelaaminen koostuu vihollisten välttelystä. Tässä ei taistella, mutta kohdataan kyllä vaaroja, jotka hoitelevat varomattoman äidin hengiltä alta aika yksikön. Kohtaamiset vihollisten kanssa on toteutettu kohtuullisen hyvin, joskin yksi välienselvittely tuntui vaativan enemmän tuuria kuin taitoa pelimekaniikan puutteiden takia. Matkan varrelta löytyy kerättävää, jotka paljastavat tarinan taustoja. Sinällään mukavaa syventymistä, mutta myös niin kovin helposti missattavaa.

Jos tähän asti tuntui, että jaa kuulostaapa mielenkiintoiselta indiepeliltä, niin saanen lyödä kapuloita rattaisiin. Kyllä, kaikki yllä mainittu pitää paikkansa, mutta pelikokemusta sotkee aika pahasti pelin tekninen toteutus. Tämä on moneen vuoteen kaatumisherkin peli mitä olen pelannut. Kolmetuntisen läpipeluun aikana peli kaatui yli 10 kertaa. Tässä vaiheessa Cyberpunk 2077 tuntui julkaisussa pelattuna maailman ehjimmältä peliltä. Jos en olisi tiennyt, että kyseessä on lyhyt muutaman tunnin peli, niin olisin jättänyt pelin kesken. Ei tätä kaatuilua olisi kovin montaa tuntia enempää jaksanut, vaikka peli muuten onnistuikin pitämään otteessaan.

Pelin ohjevähittäishinta 19,99e on liikaa. Se on ehdottomasti liikaa näin rikkinäiselle pelille, mutta se on liikaa myös näin lyhyelle pelille. Itse ostin pelin Xboxille alennuksesta jokunen päivä sitten vajaalla kuudella eurolla, joka sekin tuntuu hieman korkealta hinnalta. Peli on tällä hetkellä Steamissa alennuksessa hintaan 3,99e. Se on jo aika sopiva hinta. Ehkä Steam-versio (tai PS4-versio) kaatuilee vähemmän kuin Xbox-versio.

*****************************************

En tiedä olenko tulossa vanhaksi vai mikä homma, mutta tällaiset hidastempoiset ja lyhyet pelikokemukset ovat viime aikoina kiehtoneet selvästi aikaisempaa enemmän. Kun kerran indiepelit -ketjussa ollaan, niin saa suositella kävelysimulaattoreita tai muuten hidastempoisia lyhyehköjä pelejä. Niiden ei tarvitse olla mitään arvostelumenestyksiä tai pelillisiä riemuvoittoja, vaan nimenomaan haen uusia kokemuksia ja mielenkiintoisia tarinoita.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ite ostin kans tän vajaal kuuvel eurol täs psn tarjouksest ku vaikutti mielenkiintoiselta, mut toteutus oli jotenkin tosi köyhää. Ei niinkään tarinan puolesta mut se peli tuntui ku se olisi jonkun opiskelijan demo. Tosi tönkköö kaikki liikkumien puhumattakaan siitä lagista. Meni se nyt kuitenkin läpi paris tai kolmes tunnis.
 
OMI3R sanoi:
Ite ostin kans tän vajaal kuuvel eurol täs psn tarjouksest ku vaikutti mielenkiintoiselta, mut toteutus oli jotenkin tosi köyhää. Ei niinkään tarinan puolesta mut se peli tuntui ku se olisi jonkun opiskelijan demo. Tosi tönkköö kaikki liikkumien puhumattakaan siitä lagista. Meni se nyt kuitenkin läpi paris tai kolmes tunnis.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tiedä sitten millaisia konsoliversiot ovat, mutta PC:llä kyllä pyöri ihan hyvin. Toki oli tönkköä, mutta näkisin että tuo on ainakin osittain tarkoituksellista tai sitten suurinpiirtein kaikki tämän tyyppiset pelit langeavat samaan ansaan. :)
 
No ite pelasin ps5lla ja siin kyl oli tosi tahmeeta ja lagista. Varmaa sit huono käännös, muuten kyl tykkään kävelysimulaattoreista kuha ne ei nyt ole aivan täysin pelkkää kävelyy tai ryömimistä.
 



tämähän vaikuttaa pirun siistiltä, Cyberpunk keskeisiä pelejä ei ole koskaan liikaa :), ja itse tykkään kovasti pixel grafiikasta :)
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom