Planet of Lana II tänään arviossa:
Planet of Lana II: Children of the Leaf on kaiken kaikkiaan avausosan kaltainen, sympaattinen ja sielukas seikkailu, joka harmittavasti tuntuu enemmänkin jonkun uuden pohjustukselta kuin itsenäiseltä osalta.
www.konsolifin.net
En ole Petrin kanssa samaa mieltä tarinan keskeneräisyydestä, mutta sympaattisuudesta olen.
Planet of Lana II
(Pelattu: Xbox Series X)
Peli läpi.
Ensimmäinen Planet of Lana herätti kiinnostuksen hienolla visuaalisella ilmeellään ja piti pelaajan sen jälkeen otteessaan sympaattisella mutta painokkaalla tarinalla ja mukavan kekseliäillä pulmilla. Planet of Lana II jatkaa samoilla linjoilla, mutta parantaa ensimmäisestä osasta, niin skaalansa kuin monipuolisuutensa suhteen.
Toinen osa jatkaa tarinaa muutaman vuoden ensimmäisen osan jälkeen. Lana ja hänen tuttu Mui -otuksensa ovat edelleen kovin kiinnostuneita ensimmäisen osan esittelemästä ”ihmiset ja robotit ja miten tänne päädyttiin” -mysteeristä ja ei aikaakaan, kun he ovat jälleen keskellä seikkailua, jossa saadaan lisää vastauksia ihan tarinan alkulähteiltä asti. Tykkäsin kovasti siitä, miten tarina rakentuu. Seinien maalaukset valottavat asioita, kuin myös takaumat. Se mikä joskus oli loistelijasta ja kiiltävää, on nyt raunioina. Tarina antaa myös pikkuhiljaa viitteitä siitä miksi henkilöt käyttäytyvät niin kuin ne käyttäytyvät. Ja kaikki tämä on toteutettu ilman varsinaisia vuorosanoja. Hahmot kyllä ääntelevät, mutta se on epämääräistä siansaksaa. Sen minkä ensimmäisestä osasta muistan, niin tässä tarina tuntui synkemmältä. Mukaan mahtui löytämisen riemua ja ihmetystä, mutta myös hädin tuskin selviytymistä ja menetyksen tuomaa surua. Tosi onnistunutta tarinankerrontaa.
Planet of Lana II on edelleen ykkösosan tavoin kaksiulotteista tasohyppelyä pulmilla höystettynä. Niin Lana kuin Mui ovat oppineet uusia liikkeitä. Lanan liikkeet ovat nopeampia kiitos sprintin ja liukumisen. Mui osaa hakkeroida erilaisia robotteja. Nämä kyvyt avaavat mahdollisuuksia vaikka minkälaisille pulmille. Peli hyödyntää kaksikon kykyjä ja tarjoaakin monimutkaisempia aivopähkinöitä ensimmäiseen osaa verrattuna. Lisäksi pelin maisemat vaihtuvat lumisesta vuoristosta, vehreään metsään ja aina syvällä veden pinnan alle, joten ympäristö antaa myös oman lisämausteensa etenemistä estäviin pulmiin.
Planet of Lana II on kaunis katsella. Ihan kuten ensimmäinenkin osa, taidesuunnittelu kirkkaine väreineen ja isoine kontrasteineen saa kuvan pomppaamaan ruudulta. Kakkososassa on vieläpä erilaisia maisemia runsaammin kuin ensimmäisessä, joten uutta ihasteltavaa tarjoillaan tasaisin väliajoin.
Läpipeluu kesti vajaa seitsemän tuntia ja sen jälkeen loppujen saavutusten kerääminen nosti kokonaisajan yhdeksään ja puoleen tuntiin. Peli on siis selvästi pidempi kuin ensimmäinen osa, mikä on tosi tervetullutta. Peli tuntui edelleen hieman lyhyeltä, mutta ei kuitenkaan niin että lyhyys olisi ollut merkitsevä tekijä. Peli vaan oli sen verran hyvä, että olisi mieluusti pelannut vähän pidempäänkin.