hmm
Ekana vähän kantaa universumin laajenemiseen:
jokainen kappale vetää jokaista toista kappaletta puoleensa, oli se miten kaukana tahansa. Tämän takia kaiken materian on joskus kasauduttava jälleen. (näin siis näen asian, as simple as that, kritisoikaa ihmeessä.)
En itse ole uskovainen ja huomatkaa, että kun sanon jumala en tarkoita kristinuskon jumalaa:
Tavallaan uskon jumalaan, tai siis uskon että jokin pitää huolta luonnonlaeista, kuten painovoima, johon esim. fysiikka ei ole löytänyt painovoimalle mitään syytä joka ei perustuisi millään tavalla mihinkään oletukseen.
Itse maailman syntymisen mysteeriota ei voida selittää jumalalla, sillä samalla pitäisi selittää sen syntymä, kun taas ikuisuus (toinen vaihtoehto jumalan/maailman olemassaololle) ei ole oikein ihmisen ymmärrettävissä. Maailman olemassaolon pitäisi olla ihmisjärjelle täysin ristiriitainen asia jos sitä rupeaa pohtimaan.
Raamatun tarinat mielestäni ovat.. juuri sitä, tarinoita. En näe myöskään mitään järkeä liittyä kristinuskoon, jokaisella pitäisi olla oma uskonsa, oma näkemyksensä, jos vain liittyy jonkun toisen näkemykseen (kristinusko) esim. syystä tyliin "niin moni uskoo = ei voi olla väärä" niin pettää vaan itseään.
Maailma on niin järkevä että mielestäni sen pitää johtua joko satunnaisuudesta ja äärettömyydestä, jota kukaan ei ymmärrä, mutta jonka voisi kuvitella johtuvan reaktiosta Big Bang -> kasaantuminen -> repeat (yhteisvaikutus, kaikki mahdollisuudet toteutuvat), taikka vaihtoehtoisesti jonkun säännön tai tahdon takia, tämän säännön tai tahdon olemassaolo olisi taas kerran kysymys johon ei voi vastata.
Elämä voisi mielestäni taas olla käsittämättömän monimutkainen kemiallinen reaktio, lukuunottamatta itsetietoisuutta, jolle, taas kerran en löydä yhtään mitään järkevää selitystä
