Ketutuskeskustelu

Omenanraato

Well-Known Member
Ei saatana, voin kuvitella vitutuksen määrän.
Tuosta määrästä ehkä 4 oli sellaisia et saadaan käytettyä seuraavaan laskuun, mut kaik muut oli ns kertaluontoisia maksuja, joten s-posti ja puhelin laulamaan vaa. :(

Eniten tossa ärsyttää, kun pitää nyt säästöistä repiä rahat lainoihin ja vaimolla/toisella lapsella Espanjan reissu parin viikon päästä. :/
 

Barca11910

Well-Known Member
En nyt keksi muutakaan paikkaa mihin tästä kirjoittaa. :(

Tässä vaan viimesen kahden viikon aikana heränny siihen että mä oon ihan totaalisen yksin joka päivä koulun jälkeen. Niin sanottuja kavereita ei juuri ole.

Toki siihen vaikuttaa sekin että satun olemaan ujo ja hiljanen tapaus että todellakaan en halua olla esillä. Tietysti sekin kun on absolutisti niin rajaa mahdollisia "kavereita" aika paljon.

Mua ei se juominen ja muu sekoilu kiinnosta niistä saa lukea Iltalehdestä joka viikonloppu et joku on kuollu.

Mistä niitä kavereita oikein löytäis futista pelaan mut ei joukkueessakaan oo semmosta kaveria joka haluis tutustua muhun paremmin. :(
 
Viimeksi muokattu:
Tuskin mitään yhtä selvää ohjetta on. Harrastukset ovat olleet aina hyvä väylä löytää porukoihin. Käy tarkistamassa löytyisikö nuorisotalolta sopivaa ohjelmaa?
 

Omenanraato

Well-Known Member
Ei itelläkään kavereita oo. Aina kaverit olleet koulusta tai työpaikoilta. Sit ku siirty esim yläasteelta amikseen, vanhat kaverit jäi ja uudet tuli.
Muutaman vuoden sisällä koulujen loppumisesta niin katosi nekin.

Työpaikoilta sit saanutkin aina kavereita kenen kanssa ollaan töiden ulkopuolellakin oltu tekemisissä, mutta kun joku muu vaihtaa firmaa, tai itse, niin nekin kuihtuu.

Nyt olen kohta 2v ollu tapaturmaeläkkeellä (sitä ennenkin 3-6kk jaksoja pari), niin ei ole töistä kukaan ollut ekan 2kk jälkeen yhteyksissä, enkä oo sit itsekään jaksanut olla.

Nyt oma terveydentila vieläpä sellainen, että olen käytännössä oman tontin sisällä ”vankina”, enkä pääse ilman ulkopuolisia minnekään, enkä oikeastaan halua lähteäkään kipujen vuoksi.

Itse kanssa olen todella ujo ja Aspergerin takia sosiaalisesti erittäin kömpelö (jonka seurauksena jo netissä tulen jatkuvasti väärinymmärretyksi).
Toisaalta kuormitun äänistä, hälinästä ja liikkeestä, eli en missään kaupungin keskustassa pysty kyl olemaan myöskään ja ihmisten kanssa en kauheasti sinällään halua olla tekemisissä.

Mut 2v ”yksinolon” jälkeen on vähän fiilis et ois kiva jos esim kerran kuussa kävis edes joku vähä pelaa kimpas pleikkaa, tai ajelee rc autoilla tos pihalla tai jotain. Siis muutkin kuin lapset/vaimo

Mut ku asuu keskellä korpea niin tänne kukaan suostu/halua tulla. Toisaalta vanhoista ”kavereista” käytännössä kukaan ei ole kiinnostunut niistä mistä minä, tai ainakaan niistä mitä tässä kunnossa voin tehdä.
 

Barca11910

Well-Known Member
Sehän tässä pelottaa että mä jään ihan yksin :(

Eikä tämä kävelyssä näkyvä onneksi lievä CP-vamma ainakaan auta siinä että saisin kavereita.

Joukkuekavereilta usein ainoa mikä kiinnostaa on se että olenko treeneissä paikalla. Minä IHMISENÄ en kiinnosta :(

En mä nyt juomaan rupea vaan sen takia koska on yksinäistä.

Kummallista et Suomessa saa selittää miljoonaan eri tilanteeseen miksi ei juo.

Ķännissä tapat jonkun niin kukaan ei sano mitään koska alkoholi.
 

OK

Well-Known Member
En nyt keksi muutakaan paikkaa mihin tästä kirjoittaa. :(

Tässä vaan viimesen kahden viikon aikana heränny siihen että mä oon ihan totaalisen yksin joka päivä koulun jälkeen. Niin sanottuja kavereita ei juuri ole.

Toki siihen vaikuttaa sekin että satun olemaan ujo ja hiljanen tapaus että todellakaan en halua olla esillä. Tietysti sekin kun on absolutisti niin rajaa mahdollisia "kavereita" aika paljon.

Mua ei se juominen ja muu sekoilu kiinnosta niistä saa lukea Iltalehdestä joka viikonloppu et joku on kuollu.

Mistä niitä kavereita oikein löytäis futista pelaan mut ei joukkueessakaan oo semmosta kaveria joka haluis tutustua muhun paremmin. :(
Kannattaa harkita muita harrastuksia futiksen rinnalle. Toki mieluiten sellaisia missä olet tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Tältä istumalta neuvoisin katsomaan löytyykö esim. viittomakielen kursseja omalta seudulta tai sitten muita vieraan kielen kursseja, jos käsillä viuhtominen ei kiinnosta :D Lisäksi vapaaehtoistyö voisi olla myös yksi vaihtoehto. Kummasti sekin piristää, kun saa auttaa kulkukoiria ja -kissoja.
 

Dragonfly

Well-Known Member
Sehän tässä pelottaa että mä jään ihan yksin :(

Eikä tämä kävelyssä näkyvä onneksi lievä CP-vamma ainakaan auta siinä että saisin kavereita.

Joukkuekavereilta usein ainoa mikä kiinnostaa on se että olenko treeneissä paikalla. Minä IHMISENÄ en kiinnosta :(

En mä nyt juomaan rupea vaan sen takia koska on yksinäistä.

Kummallista et Suomessa saa selittää miljoonaan eri tilanteeseen miksi ei juo.

Ķännissä tapat jonkun niin kukaan ei sano mitään koska alkoholi.
Alkoholilla läträys ja sitä kautta uusiin ihmisiin tutustuminen ei toden totta ole paras tapa. Harvemmin sitä kautta oikeita kavereita saa. Kuten OK jo sanoikin, uudet harrastukset ovat ehkä se luontaisin keino. Miten olisi videopelailun lisäksi vähän analogista pelailua? Esim. Poromagialle pelailemaan Magic The Gatheringia, lautapelejä tai Warhammeria (oletin että asut Helsingissä :) Jos et, niin oman paikkakuntasi vastine Poromagialle)? Entäpä joku muu urheilulaji jalkapallon lisäksi? Olit koulussa? Löytyisikö sieltä jotain koulun jälkeistä kerhotoimintaa?

Ujous tietysti vähän hankaloittaa uusien kaverisuhteiden luomista, mutta kun mukava tyyppi tai tyyppejä löytyy, niin juttukin luistaa. Varsinkin jos löytyy yhteisiä intressejä. En tiedä haluaisinko itse sellaisia kavereita, joita häiritsee lievä CP-vamma. Ei semmosista tosiystäviä saa.

Sitten jos mennään parisuhteisiin, niin oman vaimoni löysin Tinderistä. Sielläkin on oikeasti ihan mukavia ihmisiä.
 

Lebe80

Active Member
Sitten jos mennään parisuhteisiin, niin oman vaimoni löysin Tinderistä. Sielläkin on oikeasti ihan mukavia ihmisiä.
Tähän varmasti auttaa se, millaisen kuvan itsestään antaa kyseisissä palveluissa. Profiilitekstin perusteella voi hyvin antaa vastapuolelle kuvan millaista suhdetta palvelusta hakee, mikä edesauttaa siihen, millaisia kontakteja sieltä saa.
 

Dragonfly

Well-Known Member
Tähän varmasti auttaa se, millaisen kuvan itsestään antaa kyseisissä palveluissa. Profiilitekstin perusteella voi hyvin antaa vastapuolelle kuvan millaista suhdetta palvelusta hakee, mikä edesauttaa siihen, millaisia kontakteja sieltä saa.
Tämä on totta. Sieltä oli itseasiassa yllättävän helppoa karsia pois kaikki tyrkyt, yhden illan suhteita etsivät jne. profiilitekstien ja kuvien perusteella.
 

P33RO

Artikkeli- ja arvostelutoimituksen päätoimittaja
Ylläpitäjä
Kannattaa tosiaan miettiä mikä kiinnostaisi ja sitä kautta etsiä kavereita. Lautapelit olisi varmasti yksi hyvä tapa, kuten @Dragonfly kirjoitti jos ne kiinnostavat. Itse muutin aikoinaan pääkaupunkiseudulle tuntematta täältä ketään. Muropaketin kautta löysin höntsäfutiksen, vaimon Facebookista (silloin ei Tinderia tunnettu) ja KonsoliFINin ylläpitoonkin liityin kun tuppauduin vaan livecastin nauhoituksiin yleisöksi.

Rohkeutta uusiin ihmisiin tutustuminen tosiaan vaatii, mutta palkitsee sitten hyvällä tuurilla pitkäksi aikaa.
 

Dragonfly

Well-Known Member
Tämä on kyllä totta ja jos ei alkoholi kiinnosta, niin joutuu heti ulkopuoliseksi. Oudosti ne omatkin ”kaverit” hävisivät, kun ei itseänikään tuo alkoholin juominen kiinnosta pätkääkään.
Tämä on niin perseestä. Itselle toki kalja maistuu silloin tällöin, mutta ketään en syrjisi sen takia ettei juo. Aina voi juoda vaikka limua tai vettä, jos niikseen tulee.
 

Miika_-

Well-Known Member
Joo tuo alkoholin lopetamminen oli myös itsellä se kun olin 3kk juomatta niin meinasin vähän jo joutua piireistä aikoinaan ulos mutta kummasti seurasi kelpaa myös selvin, mutta mitä tulee tohon että jos joku alkaisi sen takia juomaan että saisi kavereita esim vaikka 22v kaveri niin siinä voi käydä niin että kun hän niitä saa niin voivat muut alkaa häntä huijaamaan ja käyttämään hyväksi luotetaan kun hän nyt kavereita sai.. Tätä on joutunut joskus kuulemaan kyliltä ja se on jotakin aivan sairasta hommaa.. mutta asiasta ei sen enempää vaan varmana harrastusten kautta kavereita voi löytyä kuten esim kalastus ja valokuvaus myös jota harrastetaan joissakin paikoin ryhmissä. Ressiä ei kannata ottaa ku noin nuori kaveri oot, kaikki alkaa napsahtaa jossakin välissä kohdilleen ja sitä ei Huomaakkaan, nyt kun muutkin kertoivat miten vaimonsa tai kumppaninsa niin omani löysin jo 12 vuotiaana kesäleiriltä mutta yhteen ajauduimme vasta 23 vuotiaina kun meidän välille syntyi salasuhde koska hän oli kihloissa veljeni kanssa ja meidät tunnetaan nykyään Raahen kauhutarinana :D me olemme kuitenkin ollu yhdessä 6 vuotta ja naimisissa kohta 2 vuotta ja meillä on lapsi sekä talo hyvällä paikalla kuin myös hyvät työpaikat ja sen semmoista ja en myöskään oman sukuni kanssa ole tekemisissä ja ihan vaan sen takia koska olen heitä lapsesta asti vihannut sekä isää ja äitiä ja heidän omia vanhempiaan ja muita jatkeita myöten :D vaimon puolen suku on hyvää väkeä hänen vanhemmistaan lähtien.
 

Fabre#4

Well-Known Member
Tämä on kyllä totta ja jos ei alkoholi kiinnosta, niin joutuu heti ulkopuoliseksi.
Se on kyllä melkein aina hyvin huvittava tilanne ja reaktio, kun tulee puhe vähän kaukaisemman kaverin tai tutun kanssa juomisesta. Tai tarkemmin sanottuna siitä, että itse ei juo. Varsinkin se reaktio "Ah, okei. Joo siis eihän kaikkien tarviikaan juoda, jos ei haluu! Absolutismi on siis ihan okei..."-luokan juttua tulee vastaan hyvin toistuvasti.

Se on varmasti todella tapauskohtaista, jääkö sen takia sitten ulkopuoliseksi, mutta suhtautumista se kyllä muuttaa. Itse olen huomannut, että kutsuja kaikenlaisiin ex tempore-tilaisuuksiin tulee vähemmän, kun porukka on alkanut tietämään, etten ota tippaakaan. Ulkopuoliseksi en sillä tavalla itseäni koe, koska ei tuollaiset bailut ja vastaavat muutenkaan kiinnosta yhtään, eli en lähtisi todennäköisesti mukaan, vaikka pyydettäisiinkin.
 

Dragonfly

Well-Known Member
Se on kyllä melkein aina hyvin huvittava tilanne ja reaktio, kun tulee puhe vähän kaukaisemman kaverin tai tutun kanssa juomisesta. Tai tarkemmin sanottuna siitä, että itse ei juo. Varsinkin se reaktio "Ah, okei. Joo siis eihän kaikkien tarviikaan juoda, jos ei haluu! Absolutismi on siis ihan okei..."-luokan juttua tulee vastaan hyvin toistuvasti.

Se on varmasti todella tapauskohtaista, jääkö sen takia sitten ulkopuoliseksi, mutta suhtautumista se kyllä muuttaa. Itse olen huomannut, että kutsuja kaikenlaisiin ex tempore-tilaisuuksiin tulee vähemmän, kun porukka on alkanut tietämään, etten ota tippaakaan. Ulkopuoliseksi en sillä tavalla itseäni koe, koska ei tuollaiset bailut ja vastaavat muutenkaan kiinnosta yhtään, eli en lähtisi todennäköisesti mukaan, vaikka pyydettäisiinkin.
Ihmisiä on tietysti moneen junaan. Joitakin juomattomuus varmasti häiritsee tai ihmetyttää. Edelleen omasta puolestani se on ihan sama juotko vai et. Sillä en syrji ketään pois illanistujaisista. Itse asiassa en ole edes ihan varma kuka tai ketkä kaveripiiristäni eivät juo, mutta kaikki kutsun silti, jos jotain pippaloita pidän. Omaan kuoreensa sulkeutuneille suomalaisille vaan monesti muutama kalja avaa äänihuulet. Ehkä tästä syystä jengi sen muutaman kaljan ottaa. Se onkin sitten ihan eri asia jos juodaan kaatokännit. Ei silloin kenestäkään juttuseuraksi ole, satuttaa vaan itsensä ja läheisensä. Perisuomalaiseen tapaan se vaan tuntuu liian monelle olevan aika vaikeaa lopettaa, kun on vauhtiin päästy, eikä sitten tunneta omia rajoja.
 

Gimble

Well-Known Member
En nyt keksi muutakaan paikkaa mihin tästä kirjoittaa. :(
Ei ole käytännön kokemuksia enkä kuulu ryhmään ja näe mitä siellä on, mutta voisin kuvitella että tästä tai muista vastaavista voisi olla apuja? Löytää samanhenkistä väkeä joilla ei ole kavereita jonoksi saakka. Ei tarvi heti oven taakke mennä kirjottelee siellä ryhmässä ja viestittelee jne. en tiedä miten toimii mutta suattaapi olla tsekkaamisen arvoinen juttu.
 
Ylös Bottom