Vastaus: Ketutuskeskustelu
Laitetaan nyt tänne, koska kyse on lähtökohtaisesti ikävästä tapahtumasta, vaikka aika onnellisesti tapaus ainakin tässä vaiheessa loppui...
Viime yö laittoi asioita ja elämänarvoja aikalailla tärkeysjärjestykseen. Asun nimittäin 7 asunnon luhtitalossa, ja viime yönä seinänaapurin asunto paloi aikalailla lattiasta kattoon poroksi! Noin kello 0:30 alkoi ulkoa kuulua oveen takomisen ääniä ja pari minuuttia myöhemmin talon päästä naapuri tulee rimputtamaan ovikelloa "Naapurissa palaa! Äkkiä ulos!". Parvekkeelta näin, kuinka viereisestä kämpästä iskee lieskaa ja ja ulos tulee pikimustaa savua. Saan laitettua ulkovaatteet päälle ja sitten onkin poliisi jo ovella ilmoittamassa "Ulos, ulos!". Nappaan rahakukkaron, kännykän ja vähän arvoesinettä mukaan ja suuntaan ulos. Tässä vaiheessa ensimmäinen paloauto on jo pihassa ja maskeihin pukeutuneet miehet hakkaavat naapurin ovea. Onneksi ketään ei ollut kotona, joten henkilövahingoilta säästyttiin. Palomiehet murtautuvat sisään ja aloittavat sammutustyön. Muutamassa intensiivisessä minuutissa paikalla on jo ainakin kolme ambulanssia hoitamassa savualtistuneita, viitisen paloautoa sammuttamassa ja myös poliisipartio edelleen paikalla.
Meidät talossa asuvat ohjataan sivuun ambulanssin luo, missä meidät haastatellaan, otetaan henkilötiedot talteen ja muutamalle annetaan lisähappea ja rauhoitellaan. Seuraava tunti tuntuu tähänastisen elämäni pisimmältä, kun joudumme sivusta seuraamaan sammutusta ja päässä takoo vain ajatukset, että palaako koko talo ja koko omaisuus siinä naaman edessä. Mukana ei ollut kuin päällivaatteet, rahakukkaro ja puhelin, kaikki muu jäi sisälle, diabetesinsuliineistä lähtien. Väliaikatiedot ovat kuitenkin rohkaisevia ja pelastusväen johto käy pariin kertaan sanomassa, että talo taitaa säästyä ja todennäköisesti päästään vielä omiin sänkyihin nukkumaan. Näin käykin lopulta ja noin klo 2:00 yöllä päästään takaisin, kun asunto on saatu sammutettua ja varmistettua, ettei palo ole levinnyt. Asunto, josta palo alkoi, paloi käytännössä täysin karrelle ja kyseisen asunnon alapuolella oleva asunto kärsi kosteusvaurioita. Palaneen asunnon viereisissä asunnoissa on tänään ollut hajuhaittoja, mutta muuten säästyttiin näillä näkymin evakkoon joutumiselta. Alan ihmisiä on tänään käynyt palaneessa asunnossa asentamassa laitteita, joiden pitäisi lopulta hävittää hajut niin, että viereisissä asunnoissa ei enää pitäisi haista. Haju on kyllä nyt jo helpottanut.
Sammutusviranomaisilta kuulin, että noin 3 minuuttia jos olisi mennyt pidempään, olisi palo levinnyt kattorakenteisiin ja myös ainakin viereiset asunnot olisi menetetty. Koko omaisuus autoa ja vaatteita lukuunottamatta olisi todennäköisesti palanut tai ainakin pilaantunut. Olisihan vakuutus tietenkin korvannut, mutta aamulla olisi joutunut ennen aamupalaa lähtemään ihan insuliineista lähtien metsästämään käytännössä kaikkea muualta. Muutama minuutti jos olisi mennyt vielä tuotakin pidempään, niin olisi voinut tulla jo ruumiita.
Joku Ylempi Voima varmaan on ollut varjelemassa, että naapuri oli vielä hereillä tuohon aikaan ja haistoi ja huomasi, että jotain on pielessä. Joku varjelus oli mukana, että palokunta oli paikalla 3 minuuttia ajoissa, jotta normaalia elämää voimme tässä nyt jatkaa, eikä kukaan kuollut. Itkettää tätä kirjoittaessa onnesta, kuinka pienestä se on joskus kiinni. Muutama minuutti toiseen suuntaan ja voisimme olla nyt kadulla...
Naapurille ja taivaaseen kiitos, että tilanne meni, kuten meni.
Laitetaan nyt tänne, koska kyse on lähtökohtaisesti ikävästä tapahtumasta, vaikka aika onnellisesti tapaus ainakin tässä vaiheessa loppui...
Viime yö laittoi asioita ja elämänarvoja aikalailla tärkeysjärjestykseen. Asun nimittäin 7 asunnon luhtitalossa, ja viime yönä seinänaapurin asunto paloi aikalailla lattiasta kattoon poroksi! Noin kello 0:30 alkoi ulkoa kuulua oveen takomisen ääniä ja pari minuuttia myöhemmin talon päästä naapuri tulee rimputtamaan ovikelloa "Naapurissa palaa! Äkkiä ulos!". Parvekkeelta näin, kuinka viereisestä kämpästä iskee lieskaa ja ja ulos tulee pikimustaa savua. Saan laitettua ulkovaatteet päälle ja sitten onkin poliisi jo ovella ilmoittamassa "Ulos, ulos!". Nappaan rahakukkaron, kännykän ja vähän arvoesinettä mukaan ja suuntaan ulos. Tässä vaiheessa ensimmäinen paloauto on jo pihassa ja maskeihin pukeutuneet miehet hakkaavat naapurin ovea. Onneksi ketään ei ollut kotona, joten henkilövahingoilta säästyttiin. Palomiehet murtautuvat sisään ja aloittavat sammutustyön. Muutamassa intensiivisessä minuutissa paikalla on jo ainakin kolme ambulanssia hoitamassa savualtistuneita, viitisen paloautoa sammuttamassa ja myös poliisipartio edelleen paikalla.
Meidät talossa asuvat ohjataan sivuun ambulanssin luo, missä meidät haastatellaan, otetaan henkilötiedot talteen ja muutamalle annetaan lisähappea ja rauhoitellaan. Seuraava tunti tuntuu tähänastisen elämäni pisimmältä, kun joudumme sivusta seuraamaan sammutusta ja päässä takoo vain ajatukset, että palaako koko talo ja koko omaisuus siinä naaman edessä. Mukana ei ollut kuin päällivaatteet, rahakukkaro ja puhelin, kaikki muu jäi sisälle, diabetesinsuliineistä lähtien. Väliaikatiedot ovat kuitenkin rohkaisevia ja pelastusväen johto käy pariin kertaan sanomassa, että talo taitaa säästyä ja todennäköisesti päästään vielä omiin sänkyihin nukkumaan. Näin käykin lopulta ja noin klo 2:00 yöllä päästään takaisin, kun asunto on saatu sammutettua ja varmistettua, ettei palo ole levinnyt. Asunto, josta palo alkoi, paloi käytännössä täysin karrelle ja kyseisen asunnon alapuolella oleva asunto kärsi kosteusvaurioita. Palaneen asunnon viereisissä asunnoissa on tänään ollut hajuhaittoja, mutta muuten säästyttiin näillä näkymin evakkoon joutumiselta. Alan ihmisiä on tänään käynyt palaneessa asunnossa asentamassa laitteita, joiden pitäisi lopulta hävittää hajut niin, että viereisissä asunnoissa ei enää pitäisi haista. Haju on kyllä nyt jo helpottanut.
Sammutusviranomaisilta kuulin, että noin 3 minuuttia jos olisi mennyt pidempään, olisi palo levinnyt kattorakenteisiin ja myös ainakin viereiset asunnot olisi menetetty. Koko omaisuus autoa ja vaatteita lukuunottamatta olisi todennäköisesti palanut tai ainakin pilaantunut. Olisihan vakuutus tietenkin korvannut, mutta aamulla olisi joutunut ennen aamupalaa lähtemään ihan insuliineista lähtien metsästämään käytännössä kaikkea muualta. Muutama minuutti jos olisi mennyt vielä tuotakin pidempään, niin olisi voinut tulla jo ruumiita.
Joku Ylempi Voima varmaan on ollut varjelemassa, että naapuri oli vielä hereillä tuohon aikaan ja haistoi ja huomasi, että jotain on pielessä. Joku varjelus oli mukana, että palokunta oli paikalla 3 minuuttia ajoissa, jotta normaalia elämää voimme tässä nyt jatkaa, eikä kukaan kuollut. Itkettää tätä kirjoittaessa onnesta, kuinka pienestä se on joskus kiinni. Muutama minuutti toiseen suuntaan ja voisimme olla nyt kadulla...
Naapurille ja taivaaseen kiitos, että tilanne meni, kuten meni.
