Jossain toisaalla marisin siitä kun LähiTapiolan tapaturmavakuutus pesi kätensä polvestani koska siinä on rakenteellisesti suurentunut riski tuohon sijoiltaanmenoon. Eli liukastuminen lumen peittämällä jäällä minkä mukana tullut loukkaantuminen ei tosiaan ole tapaturma heidän mielestään.
No tästä viisastuneena 21.12. menin Mehiläiseen kaiken uhalla missä otti röntgenit ja näki tuon lumpion puolikkaan siinä.
Sanoin suoraan lääkärille että ei kanna edes yritää laittaa lähetettä (ortopedi/MRI) mehiläiselle kun rakas vakuutusyhtiö ei niitä tule kattamaan vaan että laittaa julkiselle sen sijaan. Ja laittoikin.
Eilen sain omapostiin viestiä että on julkisella MRI ja Ortopedi varattu tän kuun loppupuolella. Mehiläisellä noi ois hoitunut viikossa. Kyllä mä tuon nielen vielä mutta se on vaikea niellä että nyt LähiTapiola on alkanut kiusaamaan minua tuosta 21.12. käynnistä mehiläisen tapaturmapäivystys käynnistä. Mihin noita vakuutuksia edes tarvitaan? Vastasinkin niille että voisiko tämä olla verrattavissa tilanteeseen missä joku vajaaälyinen kävelee kerrostalon sivua pitkin ja saa päällensä jäätä ja lunta sieltä katolta niin ei mene tapaturmavakuutukseen koska on nin tyhmä että kävelee siinä?
Kaappasin oman monologini tuolta hyvänmielen ketjusta koska alkaa hymy hyytymään. On paljon hyviäkin asioita tapahtunut, MRI ja ortopedi julkisella sano että eipä tuossa mitään mahda, leikkauspöydälle vaan. Eli sama minkä teki tuolle vasemmalle polvelle 6v sitten. Hyvä että leikkaa, vituttaa vaan jo valmiiksi se kuukauden tuska ja rehab leikkauksen jälkeen. Toisaalta taas, tänään ensimmäistä kertaa joulukuun incidentin jäkeen ollut vähän pidempään jalkeilla niin kivut on taas omalla levelillään. Välillä sitä ei vaan jaksaisi.
Julkisen leikkausjonot on 6kk-9kk. Jos noi nykyiset kivut hellittää, ni alan taas kikkaileen, ja sitten se on taas sijoiltaan. Olenkin vaimon kanssa laittanut vedot pystyyn että kuinka monta kertaa ehtii mennä sijoiltaan ennenko leikkaavat. Itse arvasin 2, vaimo sano 1.
Lyhyt historia, meni elokuussa ekan kerran, lokakuussa toisen ja joulukuussa pamahti vähän isommin.
Vasen koipi oli sijoiltaan 7 kertaa ennenko leikkasi kuntoon. Rakennevika.
Semmoistakin kelaillut että jos niille sanois ettei mulla sillain ole mikään kiire, ottakaa kiiresemmät ensteks. Jos sais ton leikkauksen jonnekin joulukuuulle tms ni ei välttämäti menisi hyviä kesäkuukausia sitte potilaana
Onkohan toi osasyy että tykkään sniikkailla ja olla stealth kaikissa peleissä?

kun en vaan saatana pysty parempaan

Sen sanon että just vaikka jääkiekossa näkee noita taipumia polvessa jne niin minulla on paljon sympatiaa sinne. Se kivun määrä noissa on jotain mitä ei oikein pysty kuvailemaan, minulla on murtunut molemmat ranteet (no siis meni kokonaan poikki se toinen luu oikeasta kädestä), kylkiluita poikki jne mutta kyllä mä sanon että noi polvivammat on vaan ihan jotain jäätävän kivuliasta, lähti jopa tajunta kerran tuon oikean polven kanssa kun meni sijoiltaan.
Musta tulee Terminator tätä vauhtia - alkaa olemaan kohtuumäärä metallia sisällä.