Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Ketutuskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja henkettu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vuosien saatossa tullut syötyä/kokeiltua paljon SSRI-lääkkeitä ja ei toimi meikällä. Olen lääkeresistantti, joten mitään hyötyä ei ollut. Haittapuolet kyllä tuli ja jäi.

Mulla riitti aikoinaan kolmen päivän cipralex kokeilu ja olen tästä muistaakseni ennenkin maininnut.
Ekana päivänä aina haukotellessa sellaiset lihaskrampit, että sängyssä makoillessa meni automaattisesti sikiöasentoon.
Toisena päivänä tuo vaikutti näköön ja kaikki oli sumeampaa kuin pitäisi.
Kolmantena päivänä sai sanoa orgasmille hei hei.
Neljättä päivää en enää tollasta hermomyrkkyä laittanut kurkusta alas.
 
Itselläni ei henk koht ole kokemusta lääkkeiden syönnistä mutta aika läheltä seuranneena puolison mielenterveysongelmia, on lääkkeet tullut tutuiksi. Tuntuu että SSRI sekä erilaisten psykoosilääkkeiden (joita käytetään mm. ahdistuksen ja paniikkioireiden hoitoon) vaikutus on loppu peleissä niin yksilöllistä että mitään vertailua toisen kokemuksiin ei pysty varmuudella tekemään. Oikean lääkkeen löytämiseen saattaa mennä pitkäkin aika. Toiselle toimii, toiselle yhtä helvetti, jollekin ei tee yhtään mitään jne... En suosittelisi lukemaan netistä ainakaan mitään kokemuksia koska ne tuppaa olemaan sinne negatiivisuuden puolelle taipuvia oli mikä tahansa lääke kyseeessä. Kokeilemalla selviää ja täytyy yrittää luottaa että ammattilaiset tietää mitä tekee.

Voimia kaikille mielenterveysongelmien kanssa painiville. Tai mt-ongelmista kärsivien puolisoille/läheisille, ei ole helppoa näin läheisen roolissa, aika voimaton olo ajoittain ja omakin jaksaminen koetuksella. Nyt tilanne onneksi ollut tosi hyvä jo jonkin aikaa ja puolisokin voi elää lähes normaalia perheenäidin elämää. Psykoterapia nyt seuraavana askeleena ja toivottavasti sen myötä pikku hiljaa kohti normaalia, tai ainakin normaalimpaa elämää.
 
Itselläni ei henk koht ole kokemusta lääkkeiden syönnistä mutta aika läheltä seuranneena puolison mielenterveysongelmia, on lääkkeet tullut tutuiksi. Tuntuu että SSRI sekä erilaisten psykoosilääkkeiden (joita käytetään mm. ahdistuksen ja paniikkioireiden hoitoon) vaikutus on loppu peleissä niin yksilöllistä että mitään vertailua toisen kokemuksiin ei pysty varmuudella tekemään. Oikean lääkkeen löytämiseen saattaa mennä pitkäkin aika. Toiselle toimii, toiselle yhtä helvetti, jollekin ei tee yhtään mitään jne... En suosittelisi lukemaan netistä ainakaan mitään kokemuksia koska ne tuppaa olemaan sinne negatiivisuuden puolelle taipuvia oli mikä tahansa lääke kyseeessä. Kokeilemalla selviää ja täytyy yrittää luottaa että ammattilaiset tietää mitä tekee.

Voimia kaikille mielenterveysongelmien kanssa painiville. Tai mt-ongelmista kärsivien puolisoille/läheisille, ei ole helppoa näin läheisen roolissa, aika voimaton olo ajoittain ja omakin jaksaminen koetuksella. Nyt tilanne onneksi ollut tosi hyvä jo jonkin aikaa ja puolisokin voi elää lähes normaalia perheenäidin elämää. Psykoterapia nyt seuraavana askeleena ja toivottavasti sen myötä pikku hiljaa kohti normaalia, tai ainakin normaalimpaa elämää.
Niinhän se on vähän kaikessa. Huonoista jutuista meuhkataan netissä minkä ehtii. Jos asiat on hyvin niin ole sillain tarvetta lähteä keuhkoamaan minnekään. Voimia sinulle ja puolisollesi, tiedän ettei ole helppo rooli tuokaan olla tukemassa.
 
Kokeilemalla selviää ja täytyy yrittää luottaa että ammattilaiset tietää mitä tekee.
Kokeilemalla itselläkin selvisi ettei toimi. Ja mitä tulee tuohon "täytyy yrittää luottaa että ammattilaiset tietää mitä tekee" niin ei nekään aina tiedä. Aikoinani pyysin saada kokeilla lääkettä nimeltään Brintellix, se kun on oli lääke mikä toimi lääkeresistanteilla ihmisillä, mutta sen aikainen psykiatrianhoitaja oli sitä mieltä, että lääke oli liian kallis. Samasta syystä ei myöskään halunnut edesauttaa pääsyäni Kelan tukemaan psykoterapiaan (olin jo kerran saanut puoltavan lausunnon psykiatrilta, mutta ei ollut ikinä muistanut laittaa eteenpäin, joten se vanheni, siispä kaikki alusta uusiksi). Sitten korona-sulun jälkeen sanoin tuolle psykiatrianhoitajalle että joko nyt saan sitä apua mitä pyydän tai tapan itseni ja se menee hänen piikkiinsä. Hän vaihtoi minut uudelle psykiatrianhoitajalle. Tämän myötä sain lääkkeet, pääsin terapiaan ja nyt vihdoinkin elän elämäni parhainta aikaa ja pelkkää nousukiitoa.

Tsemppiä sinne! Kun löytyy se oikea lääkitys ja pääsee terapiaan, uskon, että puolisollasi alkaa myös elämä paranemaan. Siis se psykoterapia teki itselleni ihmeitä. Harmi kun en päässyt jo 22 vuotta sitten kun ensimmäisen kerran hain apua. Mutta nyt kirin takaisin menetettyä aikaa.
 
Ylös Bottom