Ketutuskeskustelu

[Rottamopo]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

Ei kun mulla menee joulu aina siihen, että keskityn olemaan masentunut. Ei silloin mitään kakkosnelosia katota.

Jos se johtuu pimeydestä, hommaa talo täyteen natrium lamppuja. Jos kylmyydestä, sama kuin tuo edellinen. Jos taas joulusta ja joulupukista (sukulaisista, vouhotuksesta yms.) niin ainahan on olemassa vaihtoehto jouluja. Esim paikallisen räkälän "vihaamme joulua" kerhot joista saattaa löytyä yllättävänkin sofistikoitunutta seuraa. Sieltä on hyvä tulla aamulla takaisin ja kertoa rehellisesti mitä mieltä on touhusta. Voi ehkä kerran kirpaista, mutta tietävätpähän ensijouluna, että tonttulakin voi myös tunkea "piip"seen.

Ja minua joulussa potuttaa se, että en viimeksi mennyt Theodorantsin legendaariselle joulukeikalle. Ja viimeks tais olla viimeinen sellanen.

 

[Joblo]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

Suomi, vapaan ihmisen valtio!

Tosiaan, tämän asian kehityksessä maailmalla on Suomi vielä suhteellisen jälkijunassa!

Ei kun mulla menee joulu aina siihen, että keskityn olemaan masentunut. Ei silloin mitään kakkosnelosia katota.

Vettä myllyyn ja turhat tunteilut sikseen: kannattaa ihan oikeasti säästää se kaksnelonen sinne joululle, niin "masiskin" karisee, kun epäuskoisena naurat vielä tunteja jälkikäteen sitä, kuinka yliliitoitellun stereotyyppiseksi meno tv-sarjassa voi ikinä vaan äityä!
Ja niin, ne aivot ovat tiukasti narikassa, eivät pääse masennuksesta tummumaan, ellei masenna sitten oikein sielun pohjasta.
"Glögiä" en lähtisi neuvomaan, oikeastaan.

 

[Hinin]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

Ei kun mulla menee joulu aina siihen, että keskityn olemaan masentunut. Ei silloin mitään kakkosnelosia katota.

Yleensä jouluna pitää vetää kännit. Auttaa minulla. Viime jouluna olin aika naamat ja sitä edeltävänä sammuin jo ruokapöytään. Suosittelen.

 

[TuxuAnkka]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

"Leevi & the Leavings - Jouluaattona kännissa"
Noh, itelläni ketutuksen kohteena se, että pitkän aikavälin suunnitelmat meni täysin pieleen. No kyllähän elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta välillä tuntuu että kolisee vähän liiankin kovalla rytmillä.

 

[Joohanh]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

Enpä tiedä, onko humala sitten vaihtoehto. Olen ennen esittänyt jouluärsyynnyksen perusteluksi teennäisen ostoshelvetin ja vaihtoehtoisesti kristillisen instituution korostuksen, jota en hyväksy henkilökohtaisella tasolla sitäkään.
Nyt olen ymmärtänyt, että joulu- (tai mikä tahansa muukin juhlapyhä-) -masennus johtuu vain yksinkertaisesti yksinäisyydestä, mikä on sinänsä huono juttu, sillä oloni on vastaavasti ihmisten joukossa todella epämukava. Äärimmäisen introverttiuden eli sisäänpäinsuuntautuneisuuden kiroja.

 

[Corca]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

Nyt olen ymmärtänyt, että joulu- (tai mikä tahansa muukin juhlapyhä-) -masennus johtuu vain yksinkertaisesti yksinäisyydestä, mikä on sinänsä huono juttu, sillä oloni on vastaavasti ihmisten joukossa todella epämukava.

Eräällä läheiselläni on vähän samanlainen juttu juhlapyhinä ja muutenkin. Hän tosin mielellään olisi ihmisten läheisyydessä ja hyvin tuleekin juttuun kun mukaan lyöttäytyy, mutta ei oikein osaa tehdä aloitetta ja lähteä ihmisten ilmoille. Eräänlaista omasta viitsimättömyydestä/passiivisuudesta johtuvaa yksinäisyyttä siis.

Sulla tilanne hieman toinen. Aktiivisuutta löytyy, mutta mukavaa porukkaa ei ole löytynyt. Vai onko isommin sosiaalista pelkopuolta? Jos ei, niin yksikin "luottokamu" riittäisi jaksamaan arjessa ja etenkin pyhien aikana. Kelpona antidoottina toimivat nettikaverit. Pyhät vilahtaa silmissä samoja nettipelejä pelaten. Yksinäisyyttä se ei poista, mutta helpottaa hetkeksi ikäviä fiiliksiä. Ja kyllä tänne KonsoliFINiinkin voi tulla synkällä hetkellä tukea hakemaan. Avaudu vaikka tähän ketjuun tai blogahda aiheesta jos tunteet puskee isommin pintaan. Yksinäisiä konsolipelimiehiä on varmasti enemmänkin, joten tiedä vaikka yhdestä kohtalotoverista löydät itsellesi elämää suuremmän ystävän.

PS. Perinteinen humala helpottaa sekin ikäviä fiiliksiä, mutta laskuhumala/krapula/mahdolliset vahingot itselle ja muille --> not worth it. Säännöllinen ongelmiin juominen on ehkä tyhmintä mitä voi itselleen ja läheisilleen tehdä. Sivusta seuranneena moisesta on kylliksi kokemusta. Itse kaatelen kuppiini jääkylmää Pepsi Maxia, jos pahasti korpeaa. Sillä useimmiten selviää. =)

 

[Joohanh]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

Aktiivisuutta löytyy, mutta mukavaa porukkaa ei ole löytynyt. Vai onko isommin sosiaalista pelkopuolta?

Sanottaisiinko niin, että kun kaksi ihmistä nojailee seinään juhlissa, ujo ja sisäänpäinsuuntautunut, niin ujo on tuolla pelkojen ja pakotuksen tunteen takia, sisäänpäinsuuntautunut koska viihtyy parhaiten omissa oloissaan. En voisi mitenkään väittää omaavani sosiaalisia pelkoja jännityksen ja hankaluuden lisäksi, mutta tunnen oloni todella vaivautuneeksi ja rasittuneeksi hiemankin pidemmässä sosiaalisessa vaihdossa.

Toki ongelmaa on myös siinä, että elän täysin omassa teoreettisessa maailmassani, joka työntää suurimman osan ihmisistä välittömästi pois.

Jos ei, niin yksikin "luottokamu" riittäisi jaksamaan arjessa ja etenkin pyhien aikana.

Itseasiassa minulta löytyykin yksi 'reaalimaailman' ystävä, joka on samalla absoluuttisesti ainoa. Onnekseni tämä henkilö on myös todella lojaali ja samanmielinen, joten ehkä homma ei kuitenkaan ole niin huonolla tolalla. Tämä ei kuitenkaan jostain kumman syystä riitä, vaan tunnen itseni tästäkin huolimatta surkeaksi, joka on aivan naurettavaa ottaen huomioon juurikin sen faktan, että vieroksun sosiaalista kanssakäyntiä.

Kelpona antidoottina toimivat nettikaverit. Pyhät vilahtaa silmissä samoja nettipelejä pelaten. Yksinäisyyttä se ei poista, mutta helpottaa hetkeksi ikäviä fiiliksiä. Ja kyllä tänne KonsoliFINiinkin voi tulla synkällä hetkellä tukea hakemaan. Avaudu vaikka tähän ketjuun tai blogahda aiheesta jos tunteet puskee isommin pintaan. Yksinäisiä konsolipelimiehiä on varmasti enemmänkin, joten tiedä vaikka yhdestä kohtalotoverista löydät itsellesi elämää suuremmän ystävän.

Tämä on aivan totta, ja olenkin huomannut foorumi- ja nettiverkostojen olevan minulle sopivin 'välimallin ratkaisu', joissa pääsen keskustelemaan ja kommunikoimaan ilman välitöntä loppuunpalamista. En yleensä juurikaan vuodattele internetiin tuntemuksiani, kun omalla nimelläni kuitenkin esiinnyn, mutta onkohan tuollakaan loppujen lopuksi sitten niin väliä oman turhamaisuuden lisäksi.

Niin, ja onhan täällä KonsoliFINissä tehtykin todella hyviä kavereita.

 

[Coustille]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

mutta tunnen oloni todella vaivautuneeksi ja rasittuneeksi hiemankin pidemmässä sosiaalisessa vaihdossa.

Itselläni hyvin pitkälti samat fiilikset lähes kaikissa sosiaalisissa tilanteissa ja kanssakäymisissä. Tunnen oloni paikoin hyvin ahdistuneeksi tilanteissa joissa on tuntemattomia ihmisiä, hyvänä esimerkkinä kaikenlaiset juhlat ynnä muut sellaiset. Huolestuttavinta on se, että saatan tuntea samaa ahdistuneisuutta jopa tuttujen ihmisten keskuudessa.

Itseasiassa minulta löytyykin yksi 'reaalimaailman' ystävä, joka on samalla absoluuttisesti ainoa. Onnekseni tämä henkilö on myös todella lojaali ja samanmielinen, joten ehkä homma ei kuitenkaan ole niin huonolla tolalla. Tämä ei kuitenkaan jostain kumman syystä riitä, vaan tunnen itseni tästäkin huolimatta surkeaksi, joka on aivan naurettavaa ottaen huomioon juurikin sen faktan, että vieroksun sosiaalista kanssakäyntiä.

Minulla on käytännössä ollut koko elämäni ajan yksi ja ainoa ystävä. Tietysti on "pakollisia" tuttuja koulusta vuosien varrelta joiden kanssa tulee hyvin satunnaisesti vietettyä aikaa, mutta tämän yhden ystävän kanssa tulee jaettua elämän ilot ja surut. Tuo niin sanottu riittämättömyys ja itsensä surkeaksi tunteminen on varsin tuttua. Tulee väkisinkin ajatuksia onko jotenkin outo tai pelkuri, kun ei uskalla ottaa kontaktia ja tutustua muihin ihmisiin, mutta minun kaltaiselle ihmiselle se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Alku kesästä tuli otettua niinkin suuri harppaus sosiaalisesti, että tuli oikein pukahdettua mikkiin konsolifiniläisille, joka on sekin tuntunut erittäin vaikealta.

Pääasia on, että on edes se yksi ehdottoman luotettava kaveri jolle voi purkaa hieman ajatuksiaan. Ilmeisesti näiden pelkojen ja ahdistustilojen kanssa on vain elettävä ja yrittää hyväksyä itsekin oma itsensä sellaisena kuin on.

 

[Kaislamies]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

Olin tulossa avautumaan kuinka juuri tällä hetkellä vituttaa, kun pitää lukea tentteihin eikä edes voi vaihtoehtoisesti pelata, koska olen vaihdossa Perussa ja konsoli Suomessa, mutta edellisiä viestejä lukiessani omat murheeni vaikuttavat turhilta...

Mutta annan panokseni myös aikaisempaan keskusteluun, sillä myös minulla on omakohtaista kokemusta sosiaalisen kanssakäymisen ongelmista. Olin nuorempana(yläaste-/ lukioikäisenä) hyvin ujo enkä tiennyt miten kommunikoida tuntemattomien ihmisten kanssa saati sitten miten luoda uusia ihmissuhteita. Noihin aikoihin minulla ei ollut juurikaan ystäviä koulun ulkopuolella ja vietin illat ja viikonloput kotona pelaillen ja aku ankkaa lukien. Olisin halunnut mennä ulos tuttujeni ja saada parempia kavereita, mutta en uskaltanut kysyä enkä tiennyt miten, eikä kukaan koskaan kysynyt minua koska en osoittanut kiinnostustani. Muutto opiskelemaan toiselle paikkakunnalle muutti kuitenkin kohdallani asian...

En tuntenut ketään uudella paikkakunnalla tai uudessa yliopistossani ja olin yhä sama epävarma poika pienestä kaupungista. Tutustuin onnekseni pariin mukavaan ja sosiaalisesti hiukan itseäni varmempaan ihmiseen, jotka olivat samassa elämäntilanteessa kuin minä. Kukaan ei tuntenut ketään etukäteen, joten kaikkien oli pakko tutustua uusiin ihmisiin, jos ei todella halunnut olla yksin. Ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana onnistuin muuttumaan ja voittamaan aikaisemmat pelkoni uusista sosiaalisista tilanteista, hiukan pakon sanelemana tietysti. Pitää uskaltaa yrittää

Tämän jälkeen en kuitenkaan ole enää pelännyt mennä vaikka yksin tapahtumiin, joissa en tunne ketään, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa olla ystäviä kanssasi, sinun täytyy vain ilmaista heille että myös sinä haluat olla heidän ystävänsä Voittamalla pelkosi ja uskaltamalla aloittaa keskustelun uusien ihmisten kanssa et voi hävitä mitään, enimmillään löydyt uuden hyvän ystävän

 

[Juikki]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

Voittamalla pelkosi ja uskaltamalla aloittaa keskustelun uusien ihmisten kanssa et voi hävitä mitään, enimmillään löydyt uuden hyvän ystävän

Totta tämä. Mitäpä siinä on oikeasti mitään hävittävänä yrittää luoda keskustelua ihmisten kanssa. Minä ainakin pidän tilanteista, jossa minulle ennestään tuntematon ihminen tulee juttelemaan (ellei sillä ole kirvestä kainalossa)sillä yhteisiä mielenkiinnon kohteita voi löytyä yllättävän paljon. Ei se ainakaan kotona murjottamalla se tilanne parane.

Ja jos on luonut täällä konsolifinissä suhteita ihmisiin niin mitäpä jos heitä koittaisi tavata ihan reaalimaailmassa. Jos täällä ja Liven välityksellä tulee juttuun niin varmasti myös netin ulkopuolella. Jos nyt ei ihan toisella puolella Suomea asu.

 

[Joohanh]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

Minulla siis jutun juju ei ole edelleenkään se, että haluaisin ystäviä mutta en kykenisi niiden hankintaan, vaan se, että en halua ystäviä ja työnnän nekin ihmiset, jotka minuun haluaisivat tutustua, pois. Tämä ei olisi missään nimessä ongelma, mutta siitä muodostuu paradoksi, kun sitten juurikin jouluina ynnä muina surkutellaan, miten yksin sitä ollankaan. Toisaalta minusta olisi muutenkin moraalisesti arvelluttavaa kohdella ihmisiä hyvin vain sen takia, että nämä tukisivat minua silloin kuin itse sitä tarvitsisin, välinearvoina itseisarvojen sijaan. (Disclaimer: totta kai kohtelen ihmisiä aina hyvin, itseisarvoina, mutta eradikoin itseni kuitenkin ennen ystävyyssuhteiden muodostumista.)

Toki minullakin on tuttuja kosolti, mutta auta armias, jos joku tohtii tulla vähänkään lähemmäs!

Tämä on tosin INTP-tyypille ominainen persoonamalli. Kuten Coustille tuossa ehkä hakikin, ei kannata lähteä muovailemaan itsestään mitään sellaista, mikä olisi luonnotonta. Tässä tapauksessa introverttius on vain yksinkertaisesti osa minua, ei siinä loppujen lopuksi mitään ihmeellisempää arvolatausta ole. Tosin myönnetään, että varmasti olisi ihan terapeuttista hieman purkaa niitä henkisiä muureja. Siihen minulta ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi työkaluja löydy.

 

[stammy]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

masennus johtuu vain yksinkertaisesti yksinäisyydestä, mikä on sinänsä huono juttu, sillä oloni on vastaavasti ihmisten joukossa todella epämukava.

Kuulostaa huonolta tilanteelta, sillä ilmeisesti kumpikaan vaihtoehto (yksinäisyys/muiden kanssa olo) ei tuota täysin tyydyttävää olotilaa. Johtuuko masennus todella yksinolosta, vaiko olisiko taustalla vain jonkinlaista huolta omasta erilaisuudesta ja normaaleihin sosiaalisiin normeihin sopeutumattomuudesta? Jos kyse on jälkimmäisestä, niin kannattaa vain yrittää unohtaa liiat murheet toisten ajattelusta ja tehdä niin kuin itse tykkää parhaimmaksi.

Itselläni on kavereita ja sosiaalista elämää omaan makuuni täysin riittävästi, mutta viihdyn myös paljon omassa rauhassani. Joskus yksinäisinä hetkinä saatan potea asiasta huonoa omaa tuntoa, mutta lopulta tykkään kuitenkin siitä mitä teen. Itse sitä parhaiten tietää paljonko haluaa sosiaalisuutta ja paljonko "omaa aikaa", ja tuota omaa sisäistä ääntään kannattaa kuunnella ulkoisten vaikuttimien sijaan.

 

[Joohanh]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

Kuulostaa huonolta tilanteelta, sillä ilmeisesti kumpikaan vaihtoehto (yksinäisyys/muiden kanssa olo) ei tuota täysin tyydyttävää olotilaa. Johtuuko masennus todella yksinolosta, vaiko olisiko taustalla vain jonkinlaista huolta omasta erilaisuudesta tai normaaleihin sosiaalisiin normeihin sopeutumattomuudesta? Jos kyse on jälkimmäisestä, niin kannattaa vain yrittää unohtaa liiat murheet toisten ajattelusta ja tehdä niin kuin itse tykkää parhaimmaksi.

Tietysti looginen johtopäätös olisi, että jos vastausta ei löydy tästä nimenomaisesta arvotasosta tai -ulottuvuudesta, pitäisi ongelman lähtökohtaa etsiä jostain muualta. Tässä tapauksessa olen kuitenkin varma, ettei hypoteesi yhteiskuntaan sopeutumisesta aiheutuvasta paineesta ole omalla kohdallani oikea, sillä tuon olen filosofian kautta todistanut täysin yhdentekeväksi autonomiselle yksilölle. Tietysti muodolliset mielipiteet eivät usein kohtaa sen kanssa, miltä ihmisestä käytännössä tuntuu.

Ehkäpä sitten valutaankin klassisen korneihin ongelmiin elämän tyhjyyksien täyttämisestä, mutta niistäpä en sitten osaa omalla kohdallani sanoakaan yhtään mitään. Muille kyllä selitän, että viisas luo oman onnellisuutensa stoalaisen järkiperäisen ajattelun peruspilareille, mutta teorian soveltaminen itseeni on epäonnistunut. Enpä ole tosin koskaan itseäni viisaaksi väittänytkään.

 

[stammy]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

Tässä tapauksessa olen kuitenkin varma, ettei hypoteesi yhteiskuntaan sopeutumisesta aiheutuvasta paineesta ole omalla kohdallani oikea, sillä tuon olen filosofian kautta todistanut täysin yhdentekeväksi autonomiselle yksilölle.

Voi olla. Liha on kuitenkin heikkoa ja alitajunta voi tehdä tepposet, vaikka tietoisesti olisi itselleen muuta todistanut. Itselläni tilanne on juuri tämä, että jos joskus yksinolosta jotain masista kokee, niin kyse on oman erilaisuuden hyväksymisen kanssa painimisesta. Yksinoloon lyödään kuitenkin yhteiskunnassa yleisesti negatiivinen leima, jolloin siitä tykkäämisen kokee jotenkin kielletyksi ja pahaksi.

Jos olet kaiken tämän yläpuolelle päässyt, niin en osaa sanoa, mistä paha olosi kumpuaa. Lähde olisi kuitenkin selvitettävä, sillä muutoin on onnellisuutta vaikea löytää.

 

[Joohanh]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

Voi olla. Liha on kuitenkin heikkoa ja alitajunta voi tehdä tepposet, vaikka tietoisesti olisi itselleen muuta todistanut. Itselläni tilanne on juuri tämä, että jos joskus yksinolosta jotain masista kokee, niin kyse on oman erilaisuuden hyväksymisen kanssa painimisesta. Yksinoloon lyödään kuitenkin yhteiskunnassa yleisesti negatiivinen leima, jolloin siitä tykkäämisen kokee jotenkin kielletyksi ja pahaksi.

Asiaa kun tarkemmin ajattelee, niin tämän vaihtoehdon tyrmääminen suoralta kädeltä ei itseasiassa olekaan kovin pitkänäköistä. En toki haluaisi asian olevan näin, sillä sehän todistaisi ajatteluni heikkouden.

Jos tutkin yksinäisyyden aiheuttamia riittämättömyyyden tunnetiloja, niin nehän kumpuavat ainakin muun muassa siitä ajatuksesta, miten tutut ja vähemmänkin tutut pitävät hauskaa yhdessäolon merkeissä, itse ollessani siinä tilanteessa, missä nyt olen. Tämähän selittäisi johdonmukaisesti myös sen, minkä takia kurjuus korostuu juhlapyhinä.

 

[Coustille]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

Postistani saattoi tulla juuri tämä mielikuva, että haluaisin ystäviä mutten niitä pystyisi hankkimaan. Kyse on käytännössä siitä kuin Joohanhillakin, en halua ystäviä, osin johtuen juuri uuden tuntemattoman ihmisen kanssa sosiaaliseen tilanteeseen joutumisesta. Toisin sanoen en halua uusia ystäviä, mutta en luultavasti kykene myöskään tutustumaan uusiin ihmiisin muutoin kuin omien pelkojen voittamisella. En halua lähestyä uusia ihmisiä, vaan olla "näkymätön" muulle maailmalle ja elää omaa elämääni. Joskus tietysti tulee varsin yksinäinen olo, mutta siinä kohtaa voin oikeastaan syyttää vain itseäni.

Tässä tapauksessa olen kuitenkin varma, ettei hypoteesi yhteiskuntaan sopeutumisesta aiheutuvasta paineesta ole omalla kohdallani oikea, sillä tuon olen filosofian kautta todistanut täysin yhdentekeväksi autonomiselle yksilölle.

Yksilön tarve sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan sen painostuksesta on mielestäni naurettavaa. On totta, että yksilön on tiettyjen asioiden puitteissa sopeuduttava vallitsevaan ympäristöön, mutta ei missään nimessä muokata itseään jotta muut kanssa ihmiset hyväksyisivät tämän. Nyky-yhteiskunta asettaa hyvin kärkkäästi erilaisia normeja ja käyttäytymissääntöjä joista poikkeamalla yksilö määritellään epänormaaliksi (tämä efekti erityisesti havaittavissa koulumaailmassa). Koko käsite "normaali" on aivan naurettava ajatus. Mikä tai kuka määrittelee onko ihminen normaali?

mutta teorian soveltaminen itseeni on epäonnistunut.

Olen lähes täysin varma ettei kukaan kykene soveltamaan omaa arvomailmaansa ja moraalejansa täysin ja virheettömästi omaan elämään .

 

[stammy]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

Jos tutkin yksinäisyyden aiheuttamia riittämättömyyyden tunnetiloja, niin nehän kumpuavat ainakin muun muassa siitä ajatuksesta, miten tutut ja vähemmänkin tutut pitävät hauskaa yhdessäolon merkeissä, itse ollessani siinä tilanteessa, missä nyt olen.

Teoriassahan homma on hyvin helppo ratkaista sillä, että jos haluaa olla muiden mukana, niin sitten on vain voitettava itsensä ja mentävä. Tai jos ei halua olla muiden mukana, mutta ajatus rassaa silti, niin sitten on vain voitettava itsensä ja unohdettava muut. Pirun helppoa kirjoittaa näin, mutta käytännössähän homma ei ole lainkaan yksinkertaista, sillä ihminen ja sen tunteet on harvinaisen monimutkainen koneisto. Pahoittelen aiheen yksinkertaistamista ja aliarvioimista, mutta muutoin vajotaan jo hyvin syviin tekstivesiin.

Minulta puuttuu täysin tarvittava kokemus mihinkään hyvien neuvojen antamiseen, mutta kuunnelkaa itseänne, sillä avain onneen löytyy kuitenkin meidän jokaisen sisältä. Pliisuu fraasii, joo, mutta koittakaa kestää.

Näin aihetta sivuten, tämä intti on myös hyvin avartava kokemus erilaisten ihmisten suhteen. Oma problemaattinen minäkin vaikuttaa harvinaisen hyvältä kaikkien moniongelmaisten hiihtäjien rinnalla, joita täällä tulee vastaan. Kurjimmat tapaukset ovat tosin jo lähteneet hakemaan uutta puhtia siviilistä. Eilenkin karkasi taas yksi.

 

[Traddash]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

Mitäpä siinä on oikeasti mitään hävittävänä yrittää luoda keskustelua ihmisten kanssa. Minä ainakin pidän tilanteista, jossa minulle ennestään tuntematon ihminen tulee juttelemaan (ellei sillä ole kirvestä kainalossa)sillä yhteisiä mielenkiinnon kohteita voi löytyä yllättävän paljon.

Itse kyllä kuulun siihen porukkaan jolla on kaikki hävittävissä jos nyt mokaisi aloittamansa keskustelun tai jos edes avaisi suunsa jonkun tuntemattoman kanssa. Tämä alunperin ei johdu minusta vaan muista mikä on kehittynyt pitkän aikavälin kanssa. Yritän olla tekemättä samaan virhettä kahdesti jonka vuoksi en ole kauhean sosiaalinen ja yleensä vain puhun nykyisten kavereiden kanssa.
Ja itsestäni en halua kauheasti puhua myöskään sillä jotenkin kaikki mitä sanon itsestäni kääntyy minua vastaan, eikö ihmiset sitten olekaan niin hyväksyviä kuin väitetään?

 

[Juikki]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

eikö ihmiset sitten olekaan niin hyväksyviä kuin väitetään

Olisihan se hienoa jos näin todellakin olisi. Valitettavasti joukkoon mahtuu myös sitä pahansuopaa tyyppiä. Enkä todellakaan itse tarkoittanut niin, että menisin vaikka kaupassa tuntemattomille juttelemaan. Kokisin oloni myös melko ahdistuneeksi jos kävelylenkillä joku lyöttäytyisi seuraan, vaikka kyseisellä ihmisellä olisikin puhtaita jauhoja pussissa.

Tarkoitin lähinnä jos kaverin kautta joudut tilanteeseen, jossa muut ovat tuntemattomia niin siinä tilanteissa olen todella tyytyväinen jos myös minut otetaan keskusteluun mukaan. Pyrin tietenkin myös itse osallistumaan.

 

[BeliEvil]

Vastaus: Ketutuskeskustelu

Kokisin oloni myös melko ahdistuneeksi jos kävelylenkillä joku lyöttäytyisi seuraan, vaikka kyseisellä ihmisellä olisikin puhtaita jauhoja pussissa.

Itse olen jonkinlainen "hihhuli-magneetti", joten kaikenlaista hiipparia on lyöttäytynyt seuraan tässä vuosien varrella. Oli kyseessä mikä vaan julkinen paikka, näen jo kaukaa, kuinka se yksi hämärähemmo alkaa raahautua meikäläistä kohti, ihan vain kertoakseen jotain h*lvetin tärkeää...

Nykyään iskeekin vain kauhea v*tutus, mikäli joku tuntematon tulee meikäläiselle avautumaan... Ei vain yksinkertaisesti voisi vähempää kiinnostaa...