Vastaus: Killzone 2 -arvosteluiden tarkempi analysointi
Mulle on tullut nyt näitä arvosteluja ja niiden arvosteluja seuratessa jotenkin sellainen kuva, että tässä pelissä ei ole oikein keksitty mitään merkittävästi uutta. Sen sijaan että tämä oltaisiin sivuutettu sen takia keskinkertaisena (ei silti tietenkään huonona, huom!) on kova hypetys saanut aikaan sen, että monet odottavat pelaajat ovat päättäneet tämän olevan niin paljon parempi kuin mitä se oikeasti onkaan. Heikompaa arvostelijaakin tämä massahype varmasti jo heiluttaa. Kova hype nostaa ihmisten odotuksia, ihmisten odotukset nostavat arvosanoja ja arvosanat nostavat hypeä. Tästä pulkasta pois hyppäämistä ei todellakaan kauheasti kiitellä, vaikka yksilöllisyys muuten olisi ihmisten arvoissa korkealla.
Kaikki eivät pysty tunnistamaan itsestään laumaeläintä lainkaan, ja naiivisti uskovat että ryhmäpaineella ei ole mitään merkitystä itseensä. Tämä on todella säälittävää itsepetosta, tottakai se vaikuttaa kaikkiin ja kokoajan. Oli mun mielestä ihan oikein sanottu että arvostelijoiden arvostelijoilla on huono itsetunto. En väitä että te kaikki olisitte tällaisia, mutta kai kaikki tiedostaa sen että joukosta löytyy nyt ihmisiä jotka ovat tietämättään ryhmäinnostuksen mukana päättäneet sisimmissään että tässä on paras peli ever. Ja koska kaikkia, _kaikkia_, pelottaa olla väärässä, he hyökkäävät erimieltä olevien kimppuun ja yrittävät jotenkin saada heidän sanoiltaan / pisteiltään uskottavuuspohjaa pois, vaikka ehkä aikaisemmin olisikin heidän kanssaan ollut oikein samaa mieltä.
Tosiasiat pöytään: Peliä ei ole vielä kenelläkään teistä. Jokaista peliä pelanneista joku tykkää enemmän kuin toiset. Pisteillä ei ole mitään merkitystä, maailmasta löytyy kasapäin ihmisiä jotka hitot välittää pelistä vaikka Famitsu sille 40 pojoa antaakin. Etsikää arvosteluista teitä kiinnostavia asioita ja eläkää omaa hypeänne. Mutta älkää luulko etteikö tämä fiilis, että tässä on hiton hyvä peli muut ei vaan tajua, olisi vain teidän oman päänne sisällä. Se ei ole taivaan kiviin hakattu pyhä totuus.
Kaikista makeintahan se on kun isolla porukalla ollaan tosi fiiliksissä jostain! Eihän kukaan oikeasti usko että se oman kaupungin lätkäjengi on maailman paras, mutta ei sillä väliä kun isolla porukalla sitä fanitetaan. Fanittakaa siis ihmeessä peliä niin paljon kuin sielu sietää, se on hauskaa! Mutta älkää ruvetko arvostelemaan peliarvostelijoita jos he eivät liity teidän juhlaan. Sama koskee myös muita pelejä, ette tykkää kun teidän lempparipeliä mollataan, eikä siitä tykkää muutkaan.
Eli hölmö ja innoissaan saa olla, mutta ei ole kiva nähdä että tämä innostuminen kääntyy negatiiviseksi, muuta mieltä olevien mollaamiseksi. Itse en pysty tähän Killzone 2 hypeen hyppäämään nyt mukaan, mutta hienoa jos jotkut siinä pysyvät. Toivottavasti pelikokemus on yhtä antoisaa kuin pelin odottaminen!
Mulle on tullut nyt näitä arvosteluja ja niiden arvosteluja seuratessa jotenkin sellainen kuva, että tässä pelissä ei ole oikein keksitty mitään merkittävästi uutta. Sen sijaan että tämä oltaisiin sivuutettu sen takia keskinkertaisena (ei silti tietenkään huonona, huom!) on kova hypetys saanut aikaan sen, että monet odottavat pelaajat ovat päättäneet tämän olevan niin paljon parempi kuin mitä se oikeasti onkaan. Heikompaa arvostelijaakin tämä massahype varmasti jo heiluttaa. Kova hype nostaa ihmisten odotuksia, ihmisten odotukset nostavat arvosanoja ja arvosanat nostavat hypeä. Tästä pulkasta pois hyppäämistä ei todellakaan kauheasti kiitellä, vaikka yksilöllisyys muuten olisi ihmisten arvoissa korkealla.
Kaikki eivät pysty tunnistamaan itsestään laumaeläintä lainkaan, ja naiivisti uskovat että ryhmäpaineella ei ole mitään merkitystä itseensä. Tämä on todella säälittävää itsepetosta, tottakai se vaikuttaa kaikkiin ja kokoajan. Oli mun mielestä ihan oikein sanottu että arvostelijoiden arvostelijoilla on huono itsetunto. En väitä että te kaikki olisitte tällaisia, mutta kai kaikki tiedostaa sen että joukosta löytyy nyt ihmisiä jotka ovat tietämättään ryhmäinnostuksen mukana päättäneet sisimmissään että tässä on paras peli ever. Ja koska kaikkia, _kaikkia_, pelottaa olla väärässä, he hyökkäävät erimieltä olevien kimppuun ja yrittävät jotenkin saada heidän sanoiltaan / pisteiltään uskottavuuspohjaa pois, vaikka ehkä aikaisemmin olisikin heidän kanssaan ollut oikein samaa mieltä.
Tosiasiat pöytään: Peliä ei ole vielä kenelläkään teistä. Jokaista peliä pelanneista joku tykkää enemmän kuin toiset. Pisteillä ei ole mitään merkitystä, maailmasta löytyy kasapäin ihmisiä jotka hitot välittää pelistä vaikka Famitsu sille 40 pojoa antaakin. Etsikää arvosteluista teitä kiinnostavia asioita ja eläkää omaa hypeänne. Mutta älkää luulko etteikö tämä fiilis, että tässä on hiton hyvä peli muut ei vaan tajua, olisi vain teidän oman päänne sisällä. Se ei ole taivaan kiviin hakattu pyhä totuus.
Kaikista makeintahan se on kun isolla porukalla ollaan tosi fiiliksissä jostain! Eihän kukaan oikeasti usko että se oman kaupungin lätkäjengi on maailman paras, mutta ei sillä väliä kun isolla porukalla sitä fanitetaan. Fanittakaa siis ihmeessä peliä niin paljon kuin sielu sietää, se on hauskaa! Mutta älkää ruvetko arvostelemaan peliarvostelijoita jos he eivät liity teidän juhlaan. Sama koskee myös muita pelejä, ette tykkää kun teidän lempparipeliä mollataan, eikä siitä tykkää muutkaan.
Eli hölmö ja innoissaan saa olla, mutta ei ole kiva nähdä että tämä innostuminen kääntyy negatiiviseksi, muuta mieltä olevien mollaamiseksi. Itse en pysty tähän Killzone 2 hypeen hyppäämään nyt mukaan, mutta hienoa jos jotkut siinä pysyvät. Toivottavasti pelikokemus on yhtä antoisaa kuin pelin odottaminen!