Vastaus: Killzone 2 [PS3 Hype]
Minä en ole moninpeleistä kiinnostunut, ja demon perusteella kontrollit veivät pelaamisesta
hauskuutta; laahava kääntyminen ja tähtäimen paikoittainen omituinen 'hypähtely' aiheuttivat
lievää alapaineen nousua.
En välitä tällaisissa peleissä realismista, koska on ihan sama että 'voisiko oikeasti ampua
rynnäkkökiväärillä viisi headshottia lonkalta'. Tämä on videopeli, joissa yleensä on tarkoitus
hakea riemunkiljahduksia ja hyvää fiilistä - videopeli antaa nautintoa ansaitusta onnistumisen
tunteesta. Liian helppo peli ei sitä tuota, ja tässä tapauksessa kontrollit eivät tunnu niin
mukavalta että suorittaminen olisi hauskaa ja vaivan arvoista.
Jos laatikon takan kurkkivan helgastin ampuminen epäonnistuu koska tähtäin ei mene haluttuun
kohtaan, tuntuu siltä että peli ei haluaisi että sitä pelataan.
Ja kaikki edellinen pelaajana, ei xbox-fanipoikana.
Onko Killzone 2:n kontrolleissa ja/tai tähtäämisessa jotain niin vastenmielistä tai epäintuitiivista, että niiden kanssa ei halua pelata edes yksinpeliä läpi?
Vai onko todellinen ongelma se, että pelätään jo etukäteen, ettei moninpelissä välttämättä pärjääkään niin hyvin?
Minä en ole moninpeleistä kiinnostunut, ja demon perusteella kontrollit veivät pelaamisesta
hauskuutta; laahava kääntyminen ja tähtäimen paikoittainen omituinen 'hypähtely' aiheuttivat
lievää alapaineen nousua.
En välitä tällaisissa peleissä realismista, koska on ihan sama että 'voisiko oikeasti ampua
rynnäkkökiväärillä viisi headshottia lonkalta'. Tämä on videopeli, joissa yleensä on tarkoitus
hakea riemunkiljahduksia ja hyvää fiilistä - videopeli antaa nautintoa ansaitusta onnistumisen
tunteesta. Liian helppo peli ei sitä tuota, ja tässä tapauksessa kontrollit eivät tunnu niin
mukavalta että suorittaminen olisi hauskaa ja vaivan arvoista.
Jos laatikon takan kurkkivan helgastin ampuminen epäonnistuu koska tähtäin ei mene haluttuun
kohtaan, tuntuu siltä että peli ei haluaisi että sitä pelataan.
Ja kaikki edellinen pelaajana, ei xbox-fanipoikana.