Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
m_vierimaa
Well-Known Member
Aika tyly arvio. Ei ole kuitenkaan helppo päihittää tai edes päästä samalle tasolle kun itse mestari eli From. Lies of Pi on mielestäni lähimpänä, mitä tulee 3D peleihin.
Lies of P lainaa häikäilemättömästi ja hyvä niin. Se saavuttaa juuri sen mitä yrittää: hiottu ja tasaisen laadukas puhdas Soulslike puhtaitten Soulslikejen faneille. Täytyy toivoa, etteivät ihan hirveästi lähde jatko-osassa pilaamaan peliä sooloilemalla liikaa toimivan sapluunan kanssa.
FleeingNevada
Toimitus
Harmi jos jäi mielikuva, että olisi tyly! Tarkoitus oli kuitenkin kontekstoida, että tämä oli viihdyttävä peli kaikista puutteista huolimatta. Erityisesti halusin nostaa esille tuota tekijöiden lahjakkuutta: "Lies of P saa ajatukset juoksemaan vapaana, kun miettii miten paljon mielenkiintoisempi peli olisi, jos se ottaisi enemmän riskejä. Se tarkoittaa, että tekijät ovat niin hyviä, että heistä olisi muuhunkin kuin vain toisten emuloimiseen."
Ainakin itselle tuollainen kehu on kova, koska se meinaa, että tekijöiltä odottaa enemmän ja heidän menestymistä kannustaa entisestään juuri kaiken sen potentiaalin vuoksi.
alakerta
Well-Known Member
Joo tämmöisen kuvan sain itsekin tekstistä, hyvä arvostelu
Hulikopteri
Well-Known Member
En ole vielä pelannut peliä, mutta arvion perusteella kuulostaa sellaiselta peliltä mitä odotinkin. Eli liian turvallisilla vesillä mennään ja ei uskalleta ottaa riskiä ja erottua. Se on aina vähän huono asia, koska silloin vertaillaan että alkuperäiset pelit tekivät vain asiat paremmin ja aikaisemmin.
Mutta eiköhän tämä tule joskus pelattua, kunhan sopivalla hinnalla saa. Tai sitten vaikka kirjaston lainana. On tämä kuitenkin sen verran kiinnostava tapaus.
Mutta eiköhän tämä tule joskus pelattua, kunhan sopivalla hinnalla saa. Tai sitten vaikka kirjaston lainana. On tämä kuitenkin sen verran kiinnostava tapaus.
Viimeksi muokattu:
Mossy
Well-Known Member
Vihdoin pääsin tämänkin aloittamaan ja nyt on jo muutamassa päivässä tullut 20 tuntia hakattua. Odotukset peliä kohtaan olivat todella korkealla ja se on kyllä lunastanut ne kaikki, onhan tämä aivan erinomainen peli. Varmasti olisi viime vuonna ollut itselleni TOP3-pelien joukossa.
En kyllä allekirjoita ollenkaan noita kommentteja siitä, että oltaisiin menty liian turvallisilla vesillä ja peli ei ottaisi riskejä. Pelin runko on täysin yhdistelmä eri Souls pelejä, niin Bloodbornea kuin Sekiroa. Tämä runko on myös tehty äärimmäisellä tarkkuudella ja rakkaudella. Peli oikeasti tuntuu siltä, kuin pelaisi From Softin tekemää peliä, sillä tekijät ovat aidosti ymmärtäneet mistä näiden pelien magia syntyy.
Mutta kyllä peli on myös tuonut paljon uutta ja vienyt mielestäni genreä eteenpäin. Pelissä on paljon quality-of-life muutoksia, jotka loistaa From Softin peleissä poissaolollaan. Ensimmäisenä nyt on pakko mainita pelin tarina ja sivutehtävät, jotka on toteutettu omasta mielestäni paljon paremmin tässä pelissä. Molemmat pelit kertovat paljon asioita pelimaailman kautta, mutta Lies of P:ssä tarina tuodaan vielä helpommin pelaajan luokse. Ymmärrän tietysti, että jotkut pitävät enemmän siitä, että tarina on hieman sumun peitossa ja jättää myös pelaajalle tulkinnanvaraa. Lies of P on tarinansa ja lorensa puolesta kuitenkin paljon selkeämpi kokonaisuus ja täytyy sanoa, että ainakin itselleni tämä entuudestaan tuntematon, synkempi Pinokkio, kolahtanut aivan täysillä, siis todella mielenkiintoinen maailma.
Peli tuo myös paljon uutta pelattavuuden puolella. Aseita voi yhdistellä ja muokata mielensä mukaan ja Legion arm tuo täysin uudenlaisen ulottuvuuden taisteluihin. Pelissä on myös täysin erillinen "skill tree" jossa voit kehittää omaa hahmoasi mielesi mukaan. Pelissä on käytännössä transmog systeemi, eli voit käyttää mitä tahansa vaatteita ilman, että ne vaikuttavat statseihin. Pomotaisteluissa sielut (ergot) tippuvat areenan ulkopuolelle. Sivutehtävät näkyvät pikasiirtymisvalikossa siten, että tiedät minne alueelle tulisi mennä. Siis todella paljon pieniä juttuja, jotka tekevät pelistä monella tapaa miellyttävämmän kokemuksen.
Ei Lies of P nyt tietenkään aivan kaikessa oppi-isälleen pärjää. Vaikka kenttäsuunnittelu lähes vetääkin vertoja From Softille, niin onhan tämä aika putkimainen, eikä juuri jätä tilaa vaihtoehtoisille reiteille, mutta sen putken sisällä Lies of P onnistuu kyllä erinomaisesti ja pääsee hyvin lähellä From Softin magiikkaa kenttäsuunnittelussa.
Vihollisten ja pomotaisteluiden moninaisuus on yllättänyt itseni täysin. Etukäteen pelkäsin hieman sitä, että toistuuko pelissä liikaa samat vihulaiset ja alueet, mutta pelin edetessä tämä pelko kyllä hävisi varsin nopeasti. Ainakin tähän asti myös pomotaistelut ovat yllättäneet todella positiviisesti. Pelin ensimmäinen kolmannes oli aika helppo, mutta vaikeustaso pompahti kyllä nopeasti ylöspäin ja nyt viimeisimmät pomot ovat aina vaatineet useampia yrityksiä. Mikä on kuitenkin erinomaista on se, että pomot ovat lähes poikkeuksetta tuntuneet reiluilta ja kuoleman korjatessa ei voi syyttää kuin itseään.
Erinomainen peli, joka on kopioinut From Softin peleistä sen reseptin miksi ihmiset niitä rakastaa, mutta tuo peliin myös paljon uutta ja seisoo vahvasti omilla jaloillaan.
En kyllä allekirjoita ollenkaan noita kommentteja siitä, että oltaisiin menty liian turvallisilla vesillä ja peli ei ottaisi riskejä. Pelin runko on täysin yhdistelmä eri Souls pelejä, niin Bloodbornea kuin Sekiroa. Tämä runko on myös tehty äärimmäisellä tarkkuudella ja rakkaudella. Peli oikeasti tuntuu siltä, kuin pelaisi From Softin tekemää peliä, sillä tekijät ovat aidosti ymmärtäneet mistä näiden pelien magia syntyy.
Mutta kyllä peli on myös tuonut paljon uutta ja vienyt mielestäni genreä eteenpäin. Pelissä on paljon quality-of-life muutoksia, jotka loistaa From Softin peleissä poissaolollaan. Ensimmäisenä nyt on pakko mainita pelin tarina ja sivutehtävät, jotka on toteutettu omasta mielestäni paljon paremmin tässä pelissä. Molemmat pelit kertovat paljon asioita pelimaailman kautta, mutta Lies of P:ssä tarina tuodaan vielä helpommin pelaajan luokse. Ymmärrän tietysti, että jotkut pitävät enemmän siitä, että tarina on hieman sumun peitossa ja jättää myös pelaajalle tulkinnanvaraa. Lies of P on tarinansa ja lorensa puolesta kuitenkin paljon selkeämpi kokonaisuus ja täytyy sanoa, että ainakin itselleni tämä entuudestaan tuntematon, synkempi Pinokkio, kolahtanut aivan täysillä, siis todella mielenkiintoinen maailma.
Peli tuo myös paljon uutta pelattavuuden puolella. Aseita voi yhdistellä ja muokata mielensä mukaan ja Legion arm tuo täysin uudenlaisen ulottuvuuden taisteluihin. Pelissä on myös täysin erillinen "skill tree" jossa voit kehittää omaa hahmoasi mielesi mukaan. Pelissä on käytännössä transmog systeemi, eli voit käyttää mitä tahansa vaatteita ilman, että ne vaikuttavat statseihin. Pomotaisteluissa sielut (ergot) tippuvat areenan ulkopuolelle. Sivutehtävät näkyvät pikasiirtymisvalikossa siten, että tiedät minne alueelle tulisi mennä. Siis todella paljon pieniä juttuja, jotka tekevät pelistä monella tapaa miellyttävämmän kokemuksen.
Ei Lies of P nyt tietenkään aivan kaikessa oppi-isälleen pärjää. Vaikka kenttäsuunnittelu lähes vetääkin vertoja From Softille, niin onhan tämä aika putkimainen, eikä juuri jätä tilaa vaihtoehtoisille reiteille, mutta sen putken sisällä Lies of P onnistuu kyllä erinomaisesti ja pääsee hyvin lähellä From Softin magiikkaa kenttäsuunnittelussa.
Vihollisten ja pomotaisteluiden moninaisuus on yllättänyt itseni täysin. Etukäteen pelkäsin hieman sitä, että toistuuko pelissä liikaa samat vihulaiset ja alueet, mutta pelin edetessä tämä pelko kyllä hävisi varsin nopeasti. Ainakin tähän asti myös pomotaistelut ovat yllättäneet todella positiviisesti. Pelin ensimmäinen kolmannes oli aika helppo, mutta vaikeustaso pompahti kyllä nopeasti ylöspäin ja nyt viimeisimmät pomot ovat aina vaatineet useampia yrityksiä. Mikä on kuitenkin erinomaista on se, että pomot ovat lähes poikkeuksetta tuntuneet reiluilta ja kuoleman korjatessa ei voi syyttää kuin itseään.
Erinomainen peli, joka on kopioinut From Softin peleistä sen reseptin miksi ihmiset niitä rakastaa, mutta tuo peliin myös paljon uutta ja seisoo vahvasti omilla jaloillaan.
Murdoc
Well-Known Member
Tulipahan game passistä otettua testiin tämä ja herran jestas sentään tämähän on aivan loistava soulslike peli! Kovasti tulee Bloodbourne fiiliksiä tuosta maailmasta jostain syystä. Tällä hetkellä menossa 6 chapterin alussa.
Isosti lainataan Frommin peleistä mutta myös paljon omaakin on kuten nuo Legion Armit, jotka tuo hienon lisämausteen ja ulottuvuuden tuohon taisteluun. Myös paljon sellaisia pieniä parannuksia omaan makuun Frommin peleihin verrattuna kuten se, että pomolle kuollessa Ergot (tämän pelin Soulsit) löytää pomon ovelta eli ne saa halutessaan takaisin ilman, että ne on jumissa pomolla. Samoin jos kuollessaan Ergot jää keräämättä niin noista menettää vain puolet mitä ei saanut kerättyä takaisin. Aseita voi myös modailla kahvan ja terän erilaisilla comboilla.
Lisäksi tällaiselle pelaajalle, joka ei niin välitä siitä, että joutuu hieromaan samaa bossia 5h putkeen, löytyy jokaisen pomotaistelun alusta paikka, josta voi kutsua NPC:n taistelemaan kaverina. Tuo ehkä löytyy myös monesta muustakin Soulslikesta mutta tässä se on jotenkin erittäin selkeä ja säännöllinen systeemi käyttää.
Alueet on myös todella upeita ja mukavasti löytyy oikoreitteja avattavaksi, mikä tekee sen, että alueita on erittäin nautinnollinen tutkia.
Myös tekninen puoli on kunnossa. Yhtään bugia tai mitään graafisia häröjä ei ole tullut vastaan. Suorituskyky on myös erinomaista eikä minkäänlaisia droppeja ole tullut vastaan. Pelailen tuolla quality modella high frame rate päällä ja erittäin sulavaa on meno.
Kaikin puolin kyllä erittäin positiivinen yllätys ja saattaa jopa nousta omissa kirjoissa yhdeksi parhaista Soulslike peleistä koskaan.
Isosti lainataan Frommin peleistä mutta myös paljon omaakin on kuten nuo Legion Armit, jotka tuo hienon lisämausteen ja ulottuvuuden tuohon taisteluun. Myös paljon sellaisia pieniä parannuksia omaan makuun Frommin peleihin verrattuna kuten se, että pomolle kuollessa Ergot (tämän pelin Soulsit) löytää pomon ovelta eli ne saa halutessaan takaisin ilman, että ne on jumissa pomolla. Samoin jos kuollessaan Ergot jää keräämättä niin noista menettää vain puolet mitä ei saanut kerättyä takaisin. Aseita voi myös modailla kahvan ja terän erilaisilla comboilla.
Lisäksi tällaiselle pelaajalle, joka ei niin välitä siitä, että joutuu hieromaan samaa bossia 5h putkeen, löytyy jokaisen pomotaistelun alusta paikka, josta voi kutsua NPC:n taistelemaan kaverina. Tuo ehkä löytyy myös monesta muustakin Soulslikesta mutta tässä se on jotenkin erittäin selkeä ja säännöllinen systeemi käyttää.
Alueet on myös todella upeita ja mukavasti löytyy oikoreitteja avattavaksi, mikä tekee sen, että alueita on erittäin nautinnollinen tutkia.
Myös tekninen puoli on kunnossa. Yhtään bugia tai mitään graafisia häröjä ei ole tullut vastaan. Suorituskyky on myös erinomaista eikä minkäänlaisia droppeja ole tullut vastaan. Pelailen tuolla quality modella high frame rate päällä ja erittäin sulavaa on meno.
Kaikin puolin kyllä erittäin positiivinen yllätys ja saattaa jopa nousta omissa kirjoissa yhdeksi parhaista Soulslike peleistä koskaan.
Hulikopteri
Well-Known Member
Aikalailla samat fiilikset mitä nyt olen kirjaston lainana peliä aloitellut. Vaikuttaa tosiaan varsin mainiolta peliltä. Tämä on paljon Lords of the Fallenia edellä. Heti imaisi mukaansa ja otti luulot pois jo ekassa pahassa vihussa.
En tule kuitenkaan tätäkään heti hankkimaan. Ekaksi backlogia pois ja eiköhän sitten ala olemaan tämäkin paremmassa alessa.
Pitkän tauon jälkeen palasin Lies of P:n pariin ja hankin siihen puuttuvat trophyt. Muut olivat helppoja, mutta yksi vaati peräti kolme läpäisyä! Aivan järjettömän tarkasti sai pelata eri jutut kaikkine valintoineen, että tuon sai tehtyä. Perkeleen Internet ja sen keskustelupalstat, kun missään ei ollut täydellisiä ohjeita siihen. Lopulta luin ties kuinka monesta lähteestä tietoa ja yhdistelin ne kokonaisuudeksi.
Ratkaisevalla kierroksella juoksin vain kaikkien turhien vihollisten ohi, ja ennen sitä ostin muhkealla ergosaaliilla sadoittain heittoesineitä. Loppupään bosseissa otin vielä Spectrenkin maalitauluksi ja paiskoin kaikki mahdolliset heittotavarat mitään säästelemättä vastustajiin. Tuo kävi melkein speedrunista, kun läpäisyyn meni arviolta vain 1 h 50 min. Päätarinan osalta ei tarvinnut tehdä kuin kolme tärkeää valintaa, mutta puuttuva avaintekijä oli valehtelu, sitä ei ollut riittävästi aiemmilla yrityksillä, ja läpi piti tosiaan mennä. Ihmisyyttä piti olla rutkasti, muuten trophya ei saanut.
Huh sentään, peli on läpäisty nyt kuusi kertaa (NG+5) ja pelituntejakin on kertynyt 222. Tuuletus oli sen mukainen, kun näin viimeinkin endgamessa puuttuvan palasen Geppetton huoneen pöydällä ja tiesin urakan päättyvän siihen.
DLC:tä odotellessa.
Ratkaisevalla kierroksella juoksin vain kaikkien turhien vihollisten ohi, ja ennen sitä ostin muhkealla ergosaaliilla sadoittain heittoesineitä. Loppupään bosseissa otin vielä Spectrenkin maalitauluksi ja paiskoin kaikki mahdolliset heittotavarat mitään säästelemättä vastustajiin. Tuo kävi melkein speedrunista, kun läpäisyyn meni arviolta vain 1 h 50 min. Päätarinan osalta ei tarvinnut tehdä kuin kolme tärkeää valintaa, mutta puuttuva avaintekijä oli valehtelu, sitä ei ollut riittävästi aiemmilla yrityksillä, ja läpi piti tosiaan mennä. Ihmisyyttä piti olla rutkasti, muuten trophya ei saanut.
Huh sentään, peli on läpäisty nyt kuusi kertaa (NG+5) ja pelituntejakin on kertynyt 222. Tuuletus oli sen mukainen, kun näin viimeinkin endgamessa puuttuvan palasen Geppetton huoneen pöydällä ja tiesin urakan päättyvän siihen.
DLC:tä odotellessa.
Meitsikin on palannut hieman Lies of P:n pariin. Nyt jatkettu ng+ (chapter 5) ja tarkoitus olisi myös platina trophy hankkia, pari läpi kertaa se vaatisi.
Nyt kun julkkarista on se about vuosi ja pöly hiukan laskeutunut niin täytyy siltikin sanoa että on tämä yksi parhaista ei-Fromsoft souls peleistä. Pelissä on omat ongelmansa mutta mielestäni se osaa aiheuttaa samankaltaisia fiiliksiä ja tunnelmaa mitä just esim. Bloodborne, tai samanlaisia onnistumisen riemuja mitä Sekiro. Se on erittäin hyvä saavutus näin uudehkolta kehittäjältä.
DLC:tä kans odotellaan ja sitä Wizard of Oz henkistä jatko-osaa.
Nyt kun julkkarista on se about vuosi ja pöly hiukan laskeutunut niin täytyy siltikin sanoa että on tämä yksi parhaista ei-Fromsoft souls peleistä. Pelissä on omat ongelmansa mutta mielestäni se osaa aiheuttaa samankaltaisia fiiliksiä ja tunnelmaa mitä just esim. Bloodborne, tai samanlaisia onnistumisen riemuja mitä Sekiro. Se on erittäin hyvä saavutus näin uudehkolta kehittäjältä.
DLC:tä kans odotellaan ja sitä Wizard of Oz henkistä jatko-osaa.
m_vierimaa
Well-Known Member
Tänään meni tämä mestariteos läpi. Ilmeinen From kopio, mutta ehkäpä paras kopiopeleistä.
Viimeisen bossin kohdalla meinasi jo usko loppua, mutta kun hankin sopivan grindstonen, en sitten edes tarvinnut p-organ respecciä joka kävi hetken mielessä.
Pelasin tämän omalla dex buildilla aina king of puppetsiin asti, jonka toinen vaihe jumitti minut täydellisesti. PC:n game pass tuhosi pelin poistamisen yhteydessä talletuksenkin, minkä huomasin kun BF tarjouksena ostin pelin Steamille.
Onneksi netistä löytyi ystävälliseltä pelaajalta pelitallenne juuri samasta kohtaa, ja bonuksena buildi oli lähellä omaani, mutta paremmin mietitty. Jatkoin sillä sitten pelin loppuun.
Tarinan opetus: Peli on haastava. Ja älä luota muihin storeihin kuin steamiin.
Viimeisen bossin kohdalla meinasi jo usko loppua, mutta kun hankin sopivan grindstonen, en sitten edes tarvinnut p-organ respecciä joka kävi hetken mielessä.
Pelasin tämän omalla dex buildilla aina king of puppetsiin asti, jonka toinen vaihe jumitti minut täydellisesti. PC:n game pass tuhosi pelin poistamisen yhteydessä talletuksenkin, minkä huomasin kun BF tarjouksena ostin pelin Steamille.
Onneksi netistä löytyi ystävälliseltä pelaajalta pelitallenne juuri samasta kohtaa, ja bonuksena buildi oli lähellä omaani, mutta paremmin mietitty. Jatkoin sillä sitten pelin loppuun.
Tarinan opetus: Peli on haastava. Ja älä luota muihin storeihin kuin steamiin.
Viimeksi muokattu:
Hienoa nähdä että muutkin ovat vielä nauttineet tästä pelistä. Itse pääsin vähän aikaa sitten ng+ läpi ja tarkoitus on jatkaa säännöllisen epäsäännöllisesti pelaamista aina kun pieni Souls kutina tulee. Pari kertaa jo yhden tietyn npc:n questin olen kussut josta saa pari puuttuvaa savikiekkoa (meinasi jo hermo mennä lopullisesti sen vuoksi), joten joutuu hieman tarkemmin pelaamaan kolmatta kertaa, ja neljäskin ng täytyy vielä aloittaa jotta saa nuo kaikki levyt (onneksi ei ihan neljättä kertaa tarvitse pelata ihan läpi asti). Ja
pomoa vastaan ei onneksi tarvitse enää taistella!
Lies on P on kyllä melko haastava paikoitellen. Itselläni on nyt Sekiro tuoreessa muistissa kun se tuli uudestaan tahkottua läpi keväällä. Jos tätä pelaisi (ja etenkin tuota viimeistä pomoa) vain niin että pelkästään käyttää blockia/perfect guardia a'la Sekiro niin toi loppu pomo on kyllä melkeenpä vaikeempi kuin Sekirossa. Perfect Guardia helpottava grindstone on tuossa se ykkös apuri. Pari tuntia hakkasin (taas) tossa ng+ päätä seinään mutta totesin sitten että "Fuck it! Perfect Guard grindstone apuun!" ja läpi meni hyvin nopeasti.
Joka tapauksessa, paljon "kauneusvirheitä" tässä on mutta pelattavuudeltaan loistava ja summa summarum edelleen yksi viime vuoden parhaita pelejä.
Nameless Puppet
Lies on P on kyllä melko haastava paikoitellen. Itselläni on nyt Sekiro tuoreessa muistissa kun se tuli uudestaan tahkottua läpi keväällä. Jos tätä pelaisi (ja etenkin tuota viimeistä pomoa) vain niin että pelkästään käyttää blockia/perfect guardia a'la Sekiro niin toi loppu pomo on kyllä melkeenpä vaikeempi kuin Sekirossa. Perfect Guardia helpottava grindstone on tuossa se ykkös apuri. Pari tuntia hakkasin (taas) tossa ng+ päätä seinään mutta totesin sitten että "Fuck it! Perfect Guard grindstone apuun!" ja läpi meni hyvin nopeasti.
Joka tapauksessa, paljon "kauneusvirheitä" tässä on mutta pelattavuudeltaan loistava ja summa summarum edelleen yksi viime vuoden parhaita pelejä.
m_vierimaa
Well-Known Member
Sama kokemus, mulla jäi
nameless puppetin toinen ending
ostelin ensin kaikki parhaat suojat ja perfection grindstonen, sillä homma ratkesi. Sain alussa hieman osumaa nameless puppettiin ja jossain vaiheessa laitoin päälle tuon täyden suojan ja sain kertaalleen sillä ja lisähyökkäyksillä staggeroitua fatal attackin. Lopuksi heittelin itemeitä ja perus väistöliikkeellä sain sen verta osumia sisään että kellistyi.
Viimeksi muokattu:
Ippenator
Well-Known Member
Mitenkäs tämän pelin osalta on, kun noilla pomoilla tuntuu olevan aivan järjettömästi helaa. Eli tavallisella iskulla saat ihan pienen murto-osan pomon healthista pois ja tuolla tavalla menee kyllä ihan helvetikseen kauan, että noita voi voittaa. Onko tässä nyt se se juttu, että pitäisi sillä parrylla saada sitä helaa jotenkin paremmin pois, vai pitääkö hahmoa, jollain tietyllä tavalla kehittää, mitä en ole nyt itse sitten tajunnut? Jos on tuosta parrysta vaan kyse, niin sitten jää peli aikalailla alkuunsa. En vaan millään opi parrya (missään pelissä en ole oppinut satojenkin yritysten kautta), joten jos sitä on oikeasti pakko käyttää, niin sellaista peliä en voi pelata. Edes Sekirossa parryn osaaminen ei ole täysin pakollinen juttu, vaan sitä voi kiertää levua farmaamalla sekä spämmimällä erikoisliikkeitä ja niillä saa sitten myös sitä posture damaa tehtyä. Pelkkä parry ei siis ole välttämätön, vaikka varmasti helpottaa Sekiroa niille, jotka parryn osaavat.
Viimeksi muokattu:
Ippenator
Well-Known Member
Järkyttävästi vaan helaa noilla. Tai ainakaan omalla hahmolla ei saa oikein mitään damaa noihin isoihin mölleihin. Oliko joku tietty asia, jota pitää kehittää, jotta iskuilla saisi edes kohtuullista tehoa? Se joku aasi-ihminen esim. on itselleni sellainen, että yhdellä iskulla saan varmaan jonkun puoli senttiä ruudulla kerralla tehtyä damaa. Jos sitäkään. Tuntuu, että tuota pitäisi hakata puoli tuntia, että sen voisi voittaa. Eikä sitten omat helat, mutta myöskään kärsivällisyys, ole riittäneet siihen, että tuota olisin ainakaan toistaiseksi päässyt. En edes kovin lähelle tuon voittamista.
Viimeksi muokattu:
Subi
Well-Known Member
Minuakin kyllä alkoi kiinnostamaan ovatko nämä pomotappelut tässä keskimäärin pidempiä kuin Fromin peleissä? Luonnollisesti asiaan vaikuttaa moni asia, mutta näin suurin piirtein. Itsellä tämä edelleen kokeilematta, mutta odottaa tässä kyllä koko ajan vuoroaan. Liian pitkät pomo taistot tekevät vaan pelistä välittömästi liian turhauttavan itselle.
m_vierimaa
Well-Known Member
Vaikea sanoa, pomoilla on kyllä healthia mutta keskimäärin tässä mulla pomot kaatuivat soulsbornea nopeammin, voi tietysti johtua osin siitäkin että tämäntyyppiset pelit on yhä tutumpia.
Toisaalta etenkin tuo viimeinen boss on sellainen että sen kanssa ei ole hirveästi niksejäkään, noissa spoilereissa ainoa tietämäni toimiva. Mutta läpäisyn kannalta se ei ole pakollinen boss.
Tässä pärjännee sekä parrylla että dodgella, molempia voi kehittää. Talletuksen häviäminen johti buildiin joka oli enempi parry painotteisempi, joten en osaa sanoa puhtaan dodgen toimivuudesta. Murdoc tosin jo kommentoikin sitä.
Ippenator
Well-Known Member
Mutta eihän noita bosseja voi mitenkään nopeasti voittaa, jos sen muutaman millin saa iskulla vihulta helaa pois. Onko minulta jäänyt joku hahmon tai aseiden kehittämisjuttu nyt huomioimatta? Ainakin omalla kokemuksella voisin sanoa, että ehkä noin kolminkertaisen määrän tarvitsee enemmän osumia esim. tuo aasinaama, kuin mitä soulsborne-peleissä tarvitaan yleensä bosseihin. Ihan noin järjetöntä määrää hakkaamista ei ainakaan meikäläinen jaksa, kun kestää niin turkasen kauan taistelu, ja sitä kautta myös joutuu aivan liian paljon ottamaan damaa vastaan, että pärjäisi, kun ei ihan täydellinen dodgeaminen onnistu missään pelissä. Ei ole sellaista täydellisen ajoituksen masterointikykyä itselläni, vaan satunnaisemmin onnistuu täydellinen ajoitus hektisemmissä peleissä. Siksi esim. Bloodbronessa dodgen spämmiminen auttoi välillä, vaikka ajoitus ei aina mennyt nappiin. Sama pätee oikeastaan muihinkin soulsborne-peleihin. Ja nimenomaan souls-peleissä pystyy vastaavasti luottamaan vahvimpiin kilpiin ja loitsuihin, jos tuntuu siltä, ettei tarkan ajoituksen pelaaminen onnistu riittävän luotettavasti.