Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Lies of P

Tulipas tämäkin läpäistyä keskinkertaiselta vaikuttavan alun jälkeen. Puolessa välissä peli parantuu jonkin verran, mutta täytyy sanoa ettei tämä hirveesti mitään uutta tuo Soulslike-genreen, muuten kuin että vastustajat ovat nukkeja ja aseen kahvan pystyy yhdistää muihin teriin. Ei tämä mahdottoman vaikea ollut, pariin pomoon jäin jumiin vähäksi aikaa. Viimeinen alue oli kyllä pirun vaikea ja siinä yhteen pomoon jäin 3h jumiin. Jonkinlainen Katana oli lopussa käytössä, se oli hyvä. Ehkä joku 3,5/5 vois antaa.
 
Tulipas tämäkin läpäistyä keskinkertaiselta vaikuttavan alun jälkeen. Puolessa välissä peli parantuu jonkin verran, mutta täytyy sanoa ettei tämä hirveesti mitään uutta tuo Soulslike-genreen, muuten kuin että vastustajat ovat nukkeja ja aseen kahvan pystyy yhdistää muihin teriin. Ei tämä mahdottoman vaikea ollut, pariin pomoon jäin jumiin vähäksi aikaa. Viimeinen alue oli kyllä pirun vaikea ja siinä yhteen pomoon jäin 3h jumiin. Jonkinlainen Katana oli lopussa käytössä, se oli hyvä. Ehkä joku 3,5/5 vois antaa.
Joo eihän tämä mitään uutta juuri tuokaan, mutta ilahduttava pelata laadukas lineaarisempi soulslike. Kumman harvassa ovat onnistumiset tässä genressä, vaikka yrittäjistä ei kyllä ole ollut pulaa.
 
Läpihän se meni, ihan viihdyttävä tapaus kaikkineen. Tuli vielä läpäisyn jälkeen katsottua muut mahdolliset loput, sinänsä erilaisia, mutta ei mitään suurempia twistejä mennyt ohi.

Eikä tuota erityisen vaikeana voi pitää enää loppuvaiheessa, jos on hiukkaakaan mennyt kykyjen valinnat oikein.
Puppetstring täysin päivitetty + booster handle + Bone cutting saw(+9/+10) = pystyy iskemään kaukaa ja staggeroi käytännössä kaikki riviviholliset. Siihen on vielä helppo tyrkätä parit Fable artsit perään. Sulattaa usealta bossiltakin kunnolla health baria. Tämän lisäksi tuolla pystyy oikomaan/väistämään väijytyksiä, kun tarttuu kiinni viholliseen ja imaisee itsensä vihollisen luokse.
Yhteen bossiin pito katsoa Googlesta vinkki, kun tuntui ettei tehoa mikään
Joku Door guardian tms. Tuntui ettei mikään tehoa, no takajalkahan oli se todella heikko kohta. Sen jälkeen kun tuon katsoin, niin ihan paperia

Sellainen 8.5/10 peli, nyt joku vähemmän keskittymistä vaativa peli seuraavaksi :)
 
Block alkaa lähtemään jo selkärangasta, joten esim katedraalin pomokin meni aika kivuttomasti. Toki siihen toimii hyvin asia, jota koko kenttä yrittää pelaajalle kertoa. Pelotti hieman etukäteen kun täältä luki kommentteja, mutta tosiaan tuntuu olevan hyvin build-riippuvainen miten bossit tippuu.

Yleisellä tasolla on todella monelta osin ihan röyhkeä kopio Fromin peleistä, mutta kyllähän se vaan toimii.

Kohti seuraavaa chapteria...
Oiskos tohon hyviä vinkkejä muuta kuin
ilmeisesti tuli?
kakkosvaiheeseen aina oma yritys kaatuu.
 
Oiskos tohon hyviä vinkkejä muuta kuin
ilmeisesti tuli?
kakkosvaiheeseen aina oma yritys kaatuu.
Tulta vaan tosiaan eri muodoissa. Pelaatko Specteriä apua käyttäen vai et? Kakkosvaiheessa ainakin Specterillä pelatessa pystyy ns. valitsemaan puolensa ja voi taistella sitä ykkösvaihetta vastaan, uskon että toimii myös ilman Specteriä. Yleisenä vinkkinä kannattaa koittaa päästä bossin sivustalle, kombojen jälkeen on aika hyvin aikaa kurmuuttaa takaisin. Mutta tosiaan kuten jo aikaisemmin totesin, niin hyvin build-riippuvainen on eri bossien vaikeus, kyllä se sullakin läpi menee;).
 
Tulta vaan tosiaan eri muodoissa. Pelaatko Specteriä apua käyttäen vai et? Kakkosvaiheessa ainakin Specterillä pelatessa pystyy ns. valitsemaan puolensa ja voi taistella sitä ykkösvaihetta vastaan, uskon että toimii myös ilman Specteriä. Yleisenä vinkkinä kannattaa koittaa päästä bossin sivustalle, kombojen jälkeen on aika hyvin aikaa kurmuuttaa takaisin. Mutta tosiaan kuten jo aikaisemmin totesin, niin hyvin build-riippuvainen on eri bossien vaikeus, kyllä se sullakin läpi menee;).
Juu, kuten sanoit oikealla buildillahan se sit meni aika helpostikkin
 
Läpi meni tänään aamulla. Oli reilun viikon taukoa pelaamisesta kun esikoinen syntyi maailmaan. Vanhempainvapaalla oli mukava jatkaa.

King of Puppetsiin
asti pääsin ennen taukoa mutta en päihittänyt. Isompi päivitys tuli tällä väliä, jossa nerffattiin suurinta osaa pomoista. Varsinkin spectrejen avustuksella pomot kaatui suht helposti, ehkä jopa liiankin. Malttamattomana en jaksanut opetella kaikkia, vaikka soolonakin testattuna vaikuttivat rehellisiltä.

Loppu puolella parhaat pomot, tässä mietteitä niistä:

Laxasia the Complete
ehdottomasti pelin paras pomo! Tähän en halunnut käyttää apuja vaan soolona piti opetella, parin tunnin jälkeen kaatui ja fiilis oli katossa. Muistutti hieman Dark Soulsin parempia pomoja a'la Artorias, Nameless King, jne. ja Sekiron loppupomo jonka salamoja deflectattiin takaisinpäin. Bellissimo!

Simon Manus
aikas perseestä. Liian kaoottinen taistelu ollakseen viihdyttävä.

Nameless Puppet
eli se varsinainen oikea loppupomo oli myös todella hyvä. Reilu kovanluokan Sekiromainen parry mäiskintä, haastava mutta miellyttävä.

Haaste oli sopiva näissä pomoissa, joten nerffaus oli varmasti paikallaan. Ei olis kaivannu niille lisää hpta. Hyvän mekaniikan pomon saa helposti pilattua liiallisella pituudella tai liian monella phasella.

Ng+ vois hieman testailla mutta muutoin peli menee jäähylle Lords of the Fallenin tieltä. Summa summarum: tiukkaa actionia parhaimmillaan tämän lajityypin peliin. Mitään uutta pyörää ei keksitä mutta se on ok. Kenttäsuunnittelu paikoin vähän itseään toistavaa ja niukempi lineaarisuus olisi ollut kiva. Mutta joka tapauksessa ei-Fromsoft Soulslike peliksi ehdottomasti sieltä paremmasta päästä, ei näitä liikaa ole.
 
Kattelin tuossa Maxin lets playtä tästä pelistä ja hän heitti ilmoille äärettömän mielenkiintoisen idean. Mitä jos kehittäjän seuraava peli olisi Alice in Wonderland. Tietenkin olisin toivonut American McGee olis saanut tehdä 3 osan sarjaansa, mutta tämän kehittäjän versio twisted and dark Alice maailmaasta olisi kyllä erittäin mielenkiintoinen.
 
Kattelin tuossa Maxin lets playtä tästä pelistä ja hän heitti ilmoille äärettömän mielenkiintoisen idean. Mitä jos kehittäjän seuraava peli olisi Alice in Wonderland. Tietenkin olisin toivonut American McGee olis saanut tehdä 3 osan sarjaansa, mutta tämän kehittäjän versio twisted and dark Alice maailmaasta olisi kyllä erittäin mielenkiintoinen.
No lopussa nähdään vihjeitä ihmemaa Oz:n suuntaan.
 
Kuulemma pinokkio on alunperin ollut synkkä tarina ja disney teki siitä sitten koko perheen kauniin kertomuksen puupojasta joka halua olla oikea poika.

Alice in wonderland teema sopis kyl hyvin tai oz souls ympäristöks synkäks muutettuna.
 
Kuulemma pinokkio on alunperin ollut synkkä tarina ja disney teki siitä sitten koko perheen kauniin kertomuksen puupojasta joka halua olla oikea poika.

Alice in wonderland teema sopis kyl hyvin tai oz souls ympäristöks synkäks muutettuna.
Juu siis disneyhä on tehny noista klassisista "lastentaruista" vähän lapsille ystävällisemmät. Kaikki pohjautuu tyyliin johonkin antiikkisiin lastentaruihin joissa on aika synkkiä käänteitä.
 
Alkuperäisiä, "hieman" synkempiä Grimmin satuja kantsii kans tsekata esim. Grimms Grimmest kirjasta. Pitäisi kaivaa tuo kirja pitkästä aikaa tsekkaukseen. Sikäli aihepiirihän on mitä loistavin juuri tämän tyyppisiin peleihin, näitä lisää!

Hienoa kuulla että LoP on menestynyt hyvin, ehdottomasti aktiivisen tarkkailun alle tämän kehittäjän seuraavat pelit.
 
Sainpa seikkailun viimein loppuun. Eri paikkoja tuli tutkittua hieman liiankin tarkasti, ja se viivästytti lopputekstien saapumista varsin paljon. Enkä edes löytänyt kaikkea tai sitten tein valintoja väärillä tavoilla, mutta kuitenkin 57 % trophyista on plakkarissa uutta kierrosta aloitettaessa.

Haastavuudesta ja vaihtelevista bosseista isosti pisteitä Lies of P:lle. Ainoastaan seikkailun jotakuinkin ensimmäinen kolmannes oli jotenkin vaisuhko ja tyhjä, kunnes alkoi tulla hieman erilaista öllimölliä ja kiinnostavamman oloisia paikkoja tutkittavaksi. Muutaman kerran tuli jopa säikähdettyä, vaikka kauhupelistä ei olekaan kyse, se piristi muutamassa kohdassa.

Loppu oli yllättävänkin helppo, siinä ei tarvittu paljoa toistoja. Listaanpa huvikseni pomot niiden ilmaantumisjärjestyksessä ja kirjoitan jokaisesta jotakin alle.

1. Parade Master

Tämä vaati muutaman yrityksen. Hankala se oli siinä mielessä, että en osannut parryja ollenkaan ja koetin mennä väistöjen kautta. Olin jo autuaasti unohtanut tutoriaalit ja en tiennyt mitä tehdä pomon helamittarin vilkkuessa.

2. Scrapped Watchman

Yllättävän hankala. Olin edelleen aivan pihalla parryista, mutta monen epäonnistumisen jälkeen rupesin opettelemaan niitä. 2. vaihe tuotti aluksi tuskaa, vaan sitten tulin sattumalta tehneeksi heavy-iskun, kun pomo oli "stagger-tilassa". Se ratkaisi voiton. En itsekään tiennyt, mitä tapahtui, mutta lukaisin tutoriaalit uudestaan ja opin uutta.

3. King's Flame, Fuoco

Tämän pomon liikesarjat oli helppo oppia, ne olivat lähes alusta asti selkeitä. Päättömästi ryntäilevää pomoa oli helppo iskeä selkään väistöjen jälkeen ja ainoastaan 2. vaihe oli hankala siihen asti, kunnes opin tietyt spesiaalihyökkäykset ulkoa. Väistöjä käytin liikaa, sillä parryt olisi ollut helppo toteuttaa. Se pitkitti lopullista onnistumista.

4. Fallen Archbishop Andreus

Ensimmäinen todellinen testi, vaati kymmeniä toistoja, ja sai turhautumaan moneen kertaan. Ensimmäinen vaihe alkoi jossain kohtaa sujua, kun opettelin tiettyjen hyökkäysten sarjat kunnolla. Yhtä en koskaan oppinut kunnolla, nimittäin otuksen kielihuitaisuja, jotka aiheuttivat decayta (eli mittarin täyttyessä aseen kestävyys kuluu vauhdilla ja terveys putoaa). Mokoma lonkeroinen tuli aina niin yllättäen. 2. vaiheessa tappelin mieluummin monsteria kuin Andreusta vastaan, sillä se oli jotenkin helpompi. Tässäkin taistelussa isoin ongelma oli onnistuneiden parryjen puute. Jäin myös monta kertaa 2. vaiheen puolivälin jälkeen otuksen "raivohärkä"-hyökkäyksen alle, se pilasi monta läheltä piti -yritystä. Onnistuneella kierroksella painostin niin paljon kuin pystyin, eikä mokomaa raivolaukkaa tullut kertaakaan. Lopulta tämä meni rimaa hipoen läpi, tienasin 2 varaenergiakapselia lisää onnistuneella yrityksellä.

5. Eldest of the Black Rabbit Brotherhood

Alku meni opetellessa bossin muuveja noin 10 kierroksen ajan, sitten oli apureiden vuoro. Se pelasti paljon, kun tajusin backstabien olevan mahdollisia apureiden kohdalla. Eniten kirosin sitä perkeleen pupua (youngest), joka pomppi, hyppi, kaatoi ja teki kaikkea mahdollista, oli jatkuvasti herhiläisenä kimpussa. Perkele! Vaan kun sen yhden kerran sain kaikki apurit kaadettua, oli 1vs1-taistelu ensiyrittämällä taputeltu. Tässä(kin) tuli vielä mentyä enemmän väistöjen kautta, tutusti väistö vastustajan lähelle ja iskua perään. Sähkökäsi oli paljon käytössä, siihen tykästyin jo varhain.

6. King of Puppets (ja Romeo)

Apureita (summoneita) ei käytetä, se on aina ollut periaatteeni Souls-peleissä ensimmäisellä läpipeluukerralla. Tämä sai kuitenkin harkitsemaan sellaisen käyttöä aika lailla. En luovuttanut, vaan yritin opetella pomon muuvit mahdollisimman hyvin. Eniten kirosin 1. vaiheen jälkimmäistä puoliskoa, jossa ne saamarin venyvät, pitkät kädet tekivät usein osumia. Enkä tajunnut, että pomon tehdessä ison "sähkömyrskyn" sitä olisi voinut mennä vapaasti hakkaamaan. Romeoon pääsin kuitenkin aika usein, mutta viimeistään taistelu kosahti 2. vaiheen jälkimmäiseen osuuteen, kun tämä perkele käytti lähestulkoon mahdottomaksi tehtyä, noin 10-12 iskun sarjaansa sekä tulella terästettyä miekkaansa. Lopulta onnistuin, kun pyrin olemaan koko ajan lähietäisyydellä ja väistelin selkäpuolelle. Tuolloin mainittua comboa ei tullut lainkaan. Huuto oli sen mukainen, kun voitto tuli. Käytin ensi kertaa tehosteita aseissa ja viimeistelin Romeon parilla shokkikapselilla. Sähkökäsi oli myös iso apu.

7. Champion Victor

Tällä möykyllä oli toki paljon voimaa ja turkasen iso helamittari, mutta muuten varsin ennalta-arvattavia muuveja. Kaatui varsin helposti, 3. yrityksellä. Tässä kohtaa en enää käyttänyt nopeaa dex-asetta, vaan olin siirtynyt raskaampaan kalustoon vahingon lisäämiseksi.

8. Green Monster of the Swamp (ja Puppet-Devouring Green Monster)

Tämä oli yllättävän hankala, vaikka muuvit olivat selkeitä. Hankalinta oli osata ajoittaa torjunnat tiettyihin hyökkäyksiin. Käytin apuna miinoja, niillä sai etenkin 2. vaiheen raivoa härkää hieman kesytettyä. Decoy oli taas kerran iso ongelma, sillä monsterin piiskamaiset ja ulottuvat lonkerot kylvivät sitä tehokkaasti molemmissa vaiheissa, ja iskut tulivat kovin yllättäen. Hieman naurahdin, kun 2. vaiheessa suohirviölle tuli vastaavia liikesarjoja kuin Scrapped Watchman -bossille. Niillä sai hyvin kerättyä staggeria, helpot hyökkäykset torjuttavaksi perfect parrylla.

9. Corrupted Parade Master

Helppo, meni ylimielisyyden takia vasta 2. yrityksellä. Next.

10. Black Rabbit Brotherhood

Hieman toiston makua, mutta menkööt. Onnistui muutaman yrityksen jälkeen, ja sekin lähinnä oman viitsimättömyyden vuoksi, kun en jaksanut opetella ison körmyn uusia muuveja kunnolla. Pieksin pienemmät pois, sitten kasapäin miinoja ja heittoaseita sekä kylmää terästä. R.i.p. veljeskunta.

11. Laxasia the Complete

Aijai, miten hienosti tehty bossi. Tykkäsin joka hetkestä, vaikka kohtuullisen monta yritystä tämä vaatikin. Tässä oli ainakin Dark Souls 1:n dlc-bossi Artoriasta mukana, samoin Dark Souls 2:n Pursuer tuli mieleen. Tietyt hyökkäykset 2. vaiheessa vaativat lähes yli-inhimillisiä reaktioita, kun Laxasia syöksyy kaukaisuudesta kohti, niissä oli eniten tekemistä. Muutin P-Organ-buildiani peräti kolmesti ja kokeilin ties mitä amuletteja (4 kpl siinä kohtaa) yhdistelminä optimoidakseni taistelun, kun en meinannut millään onnistua. Jälleen miinat apuna, ja raivokas tuuletus voiton hetkellä. Sitä arvostin suuresti, että 1. vaiheessa Laxasia on kuin aito ritari, taistelee rehellisesti. En nähnyt kertaakaan hänen edes yrittävän lyödä maahan kaatunutta vastustajaa.

12. Simon Manus

Simon oli helppo. Kovia iskuja on, mutta ne oli helppo parryttaa. Jo ensiyrityksellä 2. vaiheeseen ja puolet pois. Pientä optimointia ja Simon hoitui muistaakseni 5. yrityksellä. Melkoisen vauhdikas taistelu, suorastaan kaoottinen, kuten yläpuolella olevissa viesteissä mainittiin jo aiemmin.

13. Nameless Puppet

Hoitui 3. yrityksellä, eikä ollut kaukana aiemmillakaan kerroilla. 1. vaihe on suorastaan leikittelevän helppo, toisessa alkoi tulla enemmän vastusta.

Plussaa myös minibosseista, sillä niitä vastaan käydyt kamppailut olivat usein vauhdikkaita ja viihdyttäviä.

Arvosanaksi antaisin pelille 8-8,5/10. Ei tämä tosiaan aivan niin vetovoimainen ole kuin vaikkapa Soulsit, mutta silti erittäin toimiva. Souls-teemaan en todennäköisesti kyllästy koskaan, ja se oli suurin kiihoke pelata peli läpi.

Sen verran kovaa koulutusta sain parryamisesta, että pitäisiköhän seuraavaksi harkita Sekiroa? Tai pelata sittenkin Bloodborne ensimmäistä kertaa loppuun asti?
 
Sainpa seikkailun viimein loppuun. Eri paikkoja tuli tutkittua hieman liiankin tarkasti, ja se viivästytti lopputekstien saapumista varsin paljon. Enkä edes löytänyt kaikkea tai sitten tein valintoja väärillä tavoilla, mutta kuitenkin 57 % trophyista on plakkarissa uutta kierrosta aloitettaessa.

Haastavuudesta ja vaihtelevista bosseista isosti pisteitä Lies of P:lle. Ainoastaan seikkailun jotakuinkin ensimmäinen kolmannes oli jotenkin vaisuhko ja tyhjä, kunnes alkoi tulla hieman erilaista öllimölliä ja kiinnostavamman oloisia paikkoja tutkittavaksi. Muutaman kerran tuli jopa säikähdettyä, vaikka kauhupelistä ei olekaan kyse, se piristi muutamassa kohdassa.

Loppu oli yllättävänkin helppo, siinä ei tarvittu paljoa toistoja. Listaanpa huvikseni pomot niiden ilmaantumisjärjestyksessä ja kirjoitan jokaisesta jotakin alle.

1. Parade Master

Tämä vaati muutaman yrityksen. Hankala se oli siinä mielessä, että en osannut parryja ollenkaan ja koetin mennä väistöjen kautta. Olin jo autuaasti unohtanut tutoriaalit ja en tiennyt mitä tehdä pomon helamittarin vilkkuessa.

2. Scrapped Watchman

Yllättävän hankala. Olin edelleen aivan pihalla parryista, mutta monen epäonnistumisen jälkeen rupesin opettelemaan niitä. 2. vaihe tuotti aluksi tuskaa, vaan sitten tulin sattumalta tehneeksi heavy-iskun, kun pomo oli "stagger-tilassa". Se ratkaisi voiton. En itsekään tiennyt, mitä tapahtui, mutta lukaisin tutoriaalit uudestaan ja opin uutta.

3. King's Flame, Fuoco

Tämän pomon liikesarjat oli helppo oppia, ne olivat lähes alusta asti selkeitä. Päättömästi ryntäilevää pomoa oli helppo iskeä selkään väistöjen jälkeen ja ainoastaan 2. vaihe oli hankala siihen asti, kunnes opin tietyt spesiaalihyökkäykset ulkoa. Väistöjä käytin liikaa, sillä parryt olisi ollut helppo toteuttaa. Se pitkitti lopullista onnistumista.

4. Fallen Archbishop Andreus

Ensimmäinen todellinen testi, vaati kymmeniä toistoja, ja sai turhautumaan moneen kertaan. Ensimmäinen vaihe alkoi jossain kohtaa sujua, kun opettelin tiettyjen hyökkäysten sarjat kunnolla. Yhtä en koskaan oppinut kunnolla, nimittäin otuksen kielihuitaisuja, jotka aiheuttivat decayta (eli mittarin täyttyessä aseen kestävyys kuluu vauhdilla ja terveys putoaa). Mokoma lonkeroinen tuli aina niin yllättäen. 2. vaiheessa tappelin mieluummin monsteria kuin Andreusta vastaan, sillä se oli jotenkin helpompi. Tässäkin taistelussa isoin ongelma oli onnistuneiden parryjen puute. Jäin myös monta kertaa 2. vaiheen puolivälin jälkeen otuksen "raivohärkä"-hyökkäyksen alle, se pilasi monta läheltä piti -yritystä. Onnistuneella kierroksella painostin niin paljon kuin pystyin, eikä mokomaa raivolaukkaa tullut kertaakaan. Lopulta tämä meni rimaa hipoen läpi, tienasin 2 varaenergiakapselia lisää onnistuneella yrityksellä.

5. Eldest of the Black Rabbit Brotherhood

Alku meni opetellessa bossin muuveja noin 10 kierroksen ajan, sitten oli apureiden vuoro. Se pelasti paljon, kun tajusin backstabien olevan mahdollisia apureiden kohdalla. Eniten kirosin sitä perkeleen pupua (youngest), joka pomppi, hyppi, kaatoi ja teki kaikkea mahdollista, oli jatkuvasti herhiläisenä kimpussa. Perkele! Vaan kun sen yhden kerran sain kaikki apurit kaadettua, oli 1vs1-taistelu ensiyrittämällä taputeltu. Tässä(kin) tuli vielä mentyä enemmän väistöjen kautta, tutusti väistö vastustajan lähelle ja iskua perään. Sähkökäsi oli paljon käytössä, siihen tykästyin jo varhain.

6. King of Puppets (ja Romeo)

Apureita (summoneita) ei käytetä, se on aina ollut periaatteeni Souls-peleissä ensimmäisellä läpipeluukerralla. Tämä sai kuitenkin harkitsemaan sellaisen käyttöä aika lailla. En luovuttanut, vaan yritin opetella pomon muuvit mahdollisimman hyvin. Eniten kirosin 1. vaiheen jälkimmäistä puoliskoa, jossa ne saamarin venyvät, pitkät kädet tekivät usein osumia. Enkä tajunnut, että pomon tehdessä ison "sähkömyrskyn" sitä olisi voinut mennä vapaasti hakkaamaan. Romeoon pääsin kuitenkin aika usein, mutta viimeistään taistelu kosahti 2. vaiheen jälkimmäiseen osuuteen, kun tämä perkele käytti lähestulkoon mahdottomaksi tehtyä, noin 10-12 iskun sarjaansa sekä tulella terästettyä miekkaansa. Lopulta onnistuin, kun pyrin olemaan koko ajan lähietäisyydellä ja väistelin selkäpuolelle. Tuolloin mainittua comboa ei tullut lainkaan. Huuto oli sen mukainen, kun voitto tuli. Käytin ensi kertaa tehosteita aseissa ja viimeistelin Romeon parilla shokkikapselilla. Sähkökäsi oli myös iso apu.

7. Champion Victor

Tällä möykyllä oli toki paljon voimaa ja turkasen iso helamittari, mutta muuten varsin ennalta-arvattavia muuveja. Kaatui varsin helposti, 3. yrityksellä. Tässä kohtaa en enää käyttänyt nopeaa dex-asetta, vaan olin siirtynyt raskaampaan kalustoon vahingon lisäämiseksi.

8. Green Monster of the Swamp (ja Puppet-Devouring Green Monster)

Tämä oli yllättävän hankala, vaikka muuvit olivat selkeitä. Hankalinta oli osata ajoittaa torjunnat tiettyihin hyökkäyksiin. Käytin apuna miinoja, niillä sai etenkin 2. vaiheen raivoa härkää hieman kesytettyä. Decoy oli taas kerran iso ongelma, sillä monsterin piiskamaiset ja ulottuvat lonkerot kylvivät sitä tehokkaasti molemmissa vaiheissa, ja iskut tulivat kovin yllättäen. Hieman naurahdin, kun 2. vaiheessa suohirviölle tuli vastaavia liikesarjoja kuin Scrapped Watchman -bossille. Niillä sai hyvin kerättyä staggeria, helpot hyökkäykset torjuttavaksi perfect parrylla.

9. Corrupted Parade Master

Helppo, meni ylimielisyyden takia vasta 2. yrityksellä. Next.

10. Black Rabbit Brotherhood

Hieman toiston makua, mutta menkööt. Onnistui muutaman yrityksen jälkeen, ja sekin lähinnä oman viitsimättömyyden vuoksi, kun en jaksanut opetella ison körmyn uusia muuveja kunnolla. Pieksin pienemmät pois, sitten kasapäin miinoja ja heittoaseita sekä kylmää terästä. R.i.p. veljeskunta.

11. Laxasia the Complete

Aijai, miten hienosti tehty bossi. Tykkäsin joka hetkestä, vaikka kohtuullisen monta yritystä tämä vaatikin. Tässä oli ainakin Dark Souls 1:n dlc-bossi Artoriasta mukana, samoin Dark Souls 2:n Pursuer tuli mieleen. Tietyt hyökkäykset 2. vaiheessa vaativat lähes yli-inhimillisiä reaktioita, kun Laxasia syöksyy kaukaisuudesta kohti, niissä oli eniten tekemistä. Muutin P-Organ-buildiani peräti kolmesti ja kokeilin ties mitä amuletteja (4 kpl siinä kohtaa) yhdistelminä optimoidakseni taistelun, kun en meinannut millään onnistua. Jälleen miinat apuna, ja raivokas tuuletus voiton hetkellä. Sitä arvostin suuresti, että 1. vaiheessa Laxasia on kuin aito ritari, taistelee rehellisesti. En nähnyt kertaakaan hänen edes yrittävän lyödä maahan kaatunutta vastustajaa.

12. Simon Manus

Simon oli helppo. Kovia iskuja on, mutta ne oli helppo parryttaa. Jo ensiyrityksellä 2. vaiheeseen ja puolet pois. Pientä optimointia ja Simon hoitui muistaakseni 5. yrityksellä. Melkoisen vauhdikas taistelu, suorastaan kaoottinen, kuten yläpuolella olevissa viesteissä mainittiin jo aiemmin.

13. Nameless Puppet

Hoitui 3. yrityksellä, eikä ollut kaukana aiemmillakaan kerroilla. 1. vaihe on suorastaan leikittelevän helppo, toisessa alkoi tulla enemmän vastusta.

Plussaa myös minibosseista, sillä niitä vastaan käydyt kamppailut olivat usein vauhdikkaita ja viihdyttäviä.

Arvosanaksi antaisin pelille 8-8,5/10. Ei tämä tosiaan aivan niin vetovoimainen ole kuin vaikkapa Soulsit, mutta silti erittäin toimiva. Souls-teemaan en todennäköisesti kyllästy koskaan, ja se oli suurin kiihoke pelata peli läpi.

Sen verran kovaa koulutusta sain parryamisesta, että pitäisiköhän seuraavaksi harkita Sekiroa? Tai pelata sittenkin Bloodborne ensimmäistä kertaa loppuun asti?
Hyvä teksti, oli ilo lukea. Ja ehdottomasti sekiro peluuseen, siinä parryn ajoittaminen on helpompaa kuin tässä lies o piissä, vaikka muuten ei mikään helppo peli olekaan :D toisaalta bloodborne on oma suosikki fromin peleistä (ja yleensäkin peleistä) ja sopisi täydellisesti halloween tunnelmointiin. Kummastakin pelistä olisi mukava lukea vastaavanlaista pohdiskelua!
 
Muutoksia peliin palautteen perusteella.

-Rising Dodge on default skilli seuraavan patchin jälkeen.
-Voit pitää hattuja ja laseja samaan aikaan.
-DLC suunnitelmiin kurkistus.

 
Ylös Bottom