1. Parade Master
Tämä vaati muutaman yrityksen. Hankala se oli siinä mielessä, että en osannut parryja ollenkaan ja koetin mennä väistöjen kautta. Olin jo autuaasti unohtanut tutoriaalit ja en tiennyt mitä tehdä pomon helamittarin vilkkuessa.
2. Scrapped Watchman
Yllättävän hankala. Olin edelleen aivan pihalla parryista, mutta monen epäonnistumisen jälkeen rupesin opettelemaan niitä. 2. vaihe tuotti aluksi tuskaa, vaan sitten tulin sattumalta tehneeksi heavy-iskun, kun pomo oli "stagger-tilassa". Se ratkaisi voiton. En itsekään tiennyt, mitä tapahtui, mutta lukaisin tutoriaalit uudestaan ja opin uutta.
3. King's Flame, Fuoco
Tämän pomon liikesarjat oli helppo oppia, ne olivat lähes alusta asti selkeitä. Päättömästi ryntäilevää pomoa oli helppo iskeä selkään väistöjen jälkeen ja ainoastaan 2. vaihe oli hankala siihen asti, kunnes opin tietyt spesiaalihyökkäykset ulkoa. Väistöjä käytin liikaa, sillä parryt olisi ollut helppo toteuttaa. Se pitkitti lopullista onnistumista.
4. Fallen Archbishop Andreus
Ensimmäinen todellinen testi, vaati kymmeniä toistoja, ja sai turhautumaan moneen kertaan. Ensimmäinen vaihe alkoi jossain kohtaa sujua, kun opettelin tiettyjen hyökkäysten sarjat kunnolla. Yhtä en koskaan oppinut kunnolla, nimittäin otuksen kielihuitaisuja, jotka aiheuttivat decayta (eli mittarin täyttyessä aseen kestävyys kuluu vauhdilla ja terveys putoaa). Mokoma lonkeroinen tuli aina niin yllättäen. 2. vaiheessa tappelin mieluummin monsteria kuin Andreusta vastaan, sillä se oli jotenkin helpompi. Tässäkin taistelussa isoin ongelma oli onnistuneiden parryjen puute. Jäin myös monta kertaa 2. vaiheen puolivälin jälkeen otuksen "raivohärkä"-hyökkäyksen alle, se pilasi monta läheltä piti -yritystä. Onnistuneella kierroksella painostin niin paljon kuin pystyin, eikä mokomaa raivolaukkaa tullut kertaakaan. Lopulta tämä meni rimaa hipoen läpi, tienasin 2 varaenergiakapselia lisää onnistuneella yrityksellä.
5. Eldest of the Black Rabbit Brotherhood
Alku meni opetellessa bossin muuveja noin 10 kierroksen ajan, sitten oli apureiden vuoro. Se pelasti paljon, kun tajusin backstabien olevan mahdollisia apureiden kohdalla. Eniten kirosin sitä perkeleen pupua (youngest), joka pomppi, hyppi, kaatoi ja teki kaikkea mahdollista, oli jatkuvasti herhiläisenä kimpussa. Perkele! Vaan kun sen yhden kerran sain kaikki apurit kaadettua, oli 1vs1-taistelu ensiyrittämällä taputeltu. Tässä(kin) tuli vielä mentyä enemmän väistöjen kautta, tutusti väistö vastustajan lähelle ja iskua perään. Sähkökäsi oli paljon käytössä, siihen tykästyin jo varhain.
6. King of Puppets (ja Romeo)
Apureita (summoneita) ei käytetä, se on aina ollut periaatteeni Souls-peleissä ensimmäisellä läpipeluukerralla. Tämä sai kuitenkin harkitsemaan sellaisen käyttöä aika lailla. En luovuttanut, vaan yritin opetella pomon muuvit mahdollisimman hyvin. Eniten kirosin 1. vaiheen jälkimmäistä puoliskoa, jossa ne saamarin venyvät, pitkät kädet tekivät usein osumia. Enkä tajunnut, että pomon tehdessä ison "sähkömyrskyn" sitä olisi voinut mennä vapaasti hakkaamaan. Romeoon pääsin kuitenkin aika usein, mutta viimeistään taistelu kosahti 2. vaiheen jälkimmäiseen osuuteen, kun tämä perkele käytti lähestulkoon mahdottomaksi tehtyä, noin 10-12 iskun sarjaansa sekä tulella terästettyä miekkaansa. Lopulta onnistuin, kun pyrin olemaan koko ajan lähietäisyydellä ja väistelin selkäpuolelle. Tuolloin mainittua comboa ei tullut lainkaan. Huuto oli sen mukainen, kun voitto tuli. Käytin ensi kertaa tehosteita aseissa ja viimeistelin Romeon parilla shokkikapselilla. Sähkökäsi oli myös iso apu.
7. Champion Victor
Tällä möykyllä oli toki paljon voimaa ja turkasen iso helamittari, mutta muuten varsin ennalta-arvattavia muuveja. Kaatui varsin helposti, 3. yrityksellä. Tässä kohtaa en enää käyttänyt nopeaa dex-asetta, vaan olin siirtynyt raskaampaan kalustoon vahingon lisäämiseksi.
8. Green Monster of the Swamp (ja Puppet-Devouring Green Monster)
Tämä oli yllättävän hankala, vaikka muuvit olivat selkeitä. Hankalinta oli osata ajoittaa torjunnat tiettyihin hyökkäyksiin. Käytin apuna miinoja, niillä sai etenkin 2. vaiheen raivoa härkää hieman kesytettyä. Decoy oli taas kerran iso ongelma, sillä monsterin piiskamaiset ja ulottuvat lonkerot kylvivät sitä tehokkaasti molemmissa vaiheissa, ja iskut tulivat kovin yllättäen. Hieman naurahdin, kun 2. vaiheessa suohirviölle tuli vastaavia liikesarjoja kuin Scrapped Watchman -bossille. Niillä sai hyvin kerättyä staggeria, helpot hyökkäykset torjuttavaksi perfect parrylla.
9. Corrupted Parade Master
Helppo, meni ylimielisyyden takia vasta 2. yrityksellä. Next.
10. Black Rabbit Brotherhood
Hieman toiston makua, mutta menkööt. Onnistui muutaman yrityksen jälkeen, ja sekin lähinnä oman viitsimättömyyden vuoksi, kun en jaksanut opetella ison körmyn uusia muuveja kunnolla. Pieksin pienemmät pois, sitten kasapäin miinoja ja heittoaseita sekä kylmää terästä. R.i.p. veljeskunta.
11. Laxasia the Complete
Aijai, miten hienosti tehty bossi. Tykkäsin joka hetkestä, vaikka kohtuullisen monta yritystä tämä vaatikin. Tässä oli ainakin Dark Souls 1:n dlc-bossi Artoriasta mukana, samoin Dark Souls 2:n Pursuer tuli mieleen. Tietyt hyökkäykset 2. vaiheessa vaativat lähes yli-inhimillisiä reaktioita, kun Laxasia syöksyy kaukaisuudesta kohti, niissä oli eniten tekemistä. Muutin P-Organ-buildiani peräti kolmesti ja kokeilin ties mitä amuletteja (4 kpl siinä kohtaa) yhdistelminä optimoidakseni taistelun, kun en meinannut millään onnistua. Jälleen miinat apuna, ja raivokas tuuletus voiton hetkellä. Sitä arvostin suuresti, että 1. vaiheessa Laxasia on kuin aito ritari, taistelee rehellisesti. En nähnyt kertaakaan hänen edes yrittävän lyödä maahan kaatunutta vastustajaa.
12. Simon Manus
Simon oli helppo. Kovia iskuja on, mutta ne oli helppo parryttaa. Jo ensiyrityksellä 2. vaiheeseen ja puolet pois. Pientä optimointia ja Simon hoitui muistaakseni 5. yrityksellä. Melkoisen vauhdikas taistelu, suorastaan kaoottinen, kuten yläpuolella olevissa viesteissä mainittiin jo aiemmin.
13. Nameless Puppet
Hoitui 3. yrityksellä, eikä ollut kaukana aiemmillakaan kerroilla. 1. vaihe on suorastaan leikittelevän helppo, toisessa alkoi tulla enemmän vastusta.
.
toisaalta bloodborne on oma suosikki fromin peleistä (ja yleensäkin peleistä) ja sopisi täydellisesti halloween tunnelmointiin. Kummastakin pelistä olisi mukava lukea vastaavanlaista pohdiskelua!
