Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Lies of P

DestiZ sanoi:
se on jännä miten juuri omat viestini aina herättää niin paljon tunteita vaikka monilla on aikalailla samanlaisia viestejä, Itse suhtaudun vaikeisiin peleihin samanlaisella intohimolla kun suhtaudun Fitnekseen, esim lasken joka päivä kalorit mitä syön ja lopetin kokonaan Sokerin käytön jo kolme vuotta sitten, vaikeat pelit saa vähä saman fiiliksen että pääsee haastamaan itseensä joillekin se tuntuu olevan sitten väärin. tulkitsen sen myös itse suomalaiseksi perus kateudeksi, koska siihen törmään myös arkielämässä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Älä huoli. Ei kukaan tarkoittanut pahalla mitään. Itse ainakin pidän tuosta intohimostasi pelejä kohtaan. On hienoa kun elämässä on asioita joista saa paljon irti.
 
Ippenator sanoi:
Omat kokemukset parin burnoutin jälkeen ovat vieneet ajattelun kuitenkin siihen, että perfektionismi ja pätemisen tarve ovat yksiä saatanoita ihmisen hyvinvoinnin kannalta - ainakin pidemmällä tähtäimellä. Joka tapauksessa omat kokemukset nuoruudesta ovat tällaisen minulle osoittaneet, ja sen takia pyrin yli kaiken välttämään kaikenlaista suorituskeskeisyyttä elämässä. Myöskin harrastuksissani, koska olen sen todennut, että se tie vie ainakin jossain vaiheessa ylirasittuneisuuden ja huonovointisuuden suuntaan.

Asia oli ainakin omalla kohdallani varsin salakavala, enkä huomannut kaikkivoipaisuuden tuntemuksieni keskellä asiaa, kuin vasta sitten, kun oli jo siinä vaiheessa liian myöhäistä. Kukin tavallaan, mutta muistutan silti siitä, että perfektionismi ei välttämättä ole aina niin hyvä asia, kuin se voi äkkiseltään uhon keskellä tuntua olevan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ai katos, minulla täsmälleen sama historia sekä lopputulema pääkopan sisällä puolen vuoden toipumisen jälkeen. Tuosta omasta burnoutista on jo melkein kymmenen vuotta. Hassu homma sinällään että ottaessa rennommin töissä niin onkin tullut menestystä ja onnistumisia :) Eli ei ainainen pingottaminen ja suorittaminen ole tosiaankaan takuu eteenpäin menemiselle.
Joskus vaan ignorance is a bliss! Ja hedonismi on rautaa! (haha, kohtuudella tietenkin molempia ;))
 
Viimeksi muokattu:
4 chapterissa mennään. Oikein mainio peli tähän mennessä. Kuten sanottu, hieman ristiriitaisen vastaanoton saanut fanien keskuudessa. Toisaalta suht keskinkertaisia arvosteluita mutta moni Souls veteraani kehuu uskomattomasti. En seuraa mitään streamaus sceneä tai ole siitä kiinnostunut yhtään mutta Lobosjr on ainoa pitkän linjan Souls pelaaja, josta olen kutakuinkin perillä ja youtuben kautta seuraan. Häneltä ilmeisesti suorat sanat että LoP on paras ei-Fromsoftin Souls peli. Se lupailee itselleni jo enemmän kuin moni arvostelu tai meta keskiarvot.

Vähän hirvittää jos vaikeustaso jossain kohdin pomppaa liikaa kun näitä juttuja lukee. Vaikka eipä siinä, moni tykkää lesoilla erinäisillä yksityiskohdilla tämän lajityypin peleissä, itse olen tykännyt lesoilla sillä kuinka pitkäksi aikaa mihinkin bossiin on jääty jumiin ja kauanko kesti ennen kuin mekaniikka opittiin. Kultaisimpia muistoja on ehdottomasti Dark Souls ensi kokemus, jossa loppupomo Gwyn aiheutti kovasti vaikeuksia. En tiedä kauanko siihen lopulta meni että parryttamisen oppi mutta max määrä oli inventaariossa tiettyä titanite chunkia jota matkalla bossille yhdeltä viholliselta putosi. Joten vähintään 100 yritystä ainakin meni.

Bloodbornen Orphan of Kos tuo myös lämpimiä muistoja mieleen. Tunti määriä kun laskin aikoinaan, oli se jotain 11 tunnin luokkaa, pariin päivään jaettuna. Seuraavilla hahmoilla se menikin jo huomattavasti helpommin. Bossina tuo on muutenkin yksi pelisarjan parhaista.

Sekiron Genichiroa hinkattiin kans aikoinaan ainakin viidettä tuntia vähintään.

Ylipäänsä voisi sanoa Soulseista sen verran että oikeastaan mitään muuta lajityypin peliä pelatessa ei ole oppinut itsestään yhtä paljon. On ymmärtänyt esim. että ei ole luontaisesti nopein oppimaan tai omista yliluonnollisia refleksejä. Kun pitää reaaliteetit ja omat rajallisuudet mielessä, haastavaa peliä pystyy lähestymään jo aivan eri tavalla. Ja että se on ihan ok että jossain kohtaa seinä tulee vastaan, eikä sen yli välttämättä edes pääse. Loppujen lopuksi se on taistelua myös itseään vastaan.

Huh, menipä jaaritteluksi mutta tuskin liikaa off topiciksi. Joka tapauksessa, Lies Of P:n tutkiminen jatkukoon. Ei oikeen jaksa BG3 pariin nyt palata, mielenkiintoisuudessa tämä vie nyt voiton kevyesti.
 
templar sanoi:
4 chapterissa mennään. Oikein mainio peli tähän mennessä. Kuten sanottu, hieman ristiriitaisen vastaanoton saanut fanien keskuudessa. Toisaalta suht keskinkertaisia arvosteluita mutta moni Souls veteraani kehuu uskomattomasti. En seuraa mitään streamaus sceneä tai ole siitä kiinnostunut yhtään mutta Lobosjr on ainoa pitkän linjan Souls pelaaja, josta olen kutakuinkin perillä ja youtuben kautta seuraan. Häneltä ilmeisesti suorat sanat että LoP on paras ei-Fromsoftin Souls peli. Se lupailee itselleni jo enemmän kuin moni arvostelu tai meta keskiarvot.

Vähän hirvittää jos vaikeustaso jossain kohdin pomppaa liikaa kun näitä juttuja lukee. Vaikka eipä siinä, moni tykkää lesoilla erinäisillä yksityiskohdilla tämän lajityypin peleissä, itse olen tykännyt lesoilla sillä kuinka pitkäksi aikaa mihinkin bossiin on jääty jumiin ja kauanko kesti ennen kuin mekaniikka opittiin. Kultaisimpia muistoja on ehdottomasti Dark Souls ensi kokemus, jossa loppupomo Gwyn aiheutti kovasti vaikeuksia. En tiedä kauanko siihen lopulta meni että parryttamisen oppi mutta max määrä oli inventaariossa tiettyä titanite chunkia jota matkalla bossille yhdeltä viholliselta putosi. Joten vähintään 100 yritystä ainakin meni.

Bloodbornen Orphan of Kos tuo myös lämpimiä muistoja mieleen. Tunti määriä kun laskin aikoinaan, oli se jotain 11 tunnin luokkaa, pariin päivään jaettuna. Seuraavilla hahmoilla se menikin jo huomattavasti helpommin. Bossina tuo on muutenkin yksi pelisarjan parhaista.

Sekiron Genichiroa hinkattiin kans aikoinaan ainakin viidettä tuntia vähintään.

Ylipäänsä voisi sanoa Soulseista sen verran että oikeastaan mitään muuta lajityypin peliä pelatessa ei ole oppinut itsestään yhtä paljon. On ymmärtänyt esim. että ei ole luontaisesti nopein oppimaan tai omista yliluonnollisia refleksejä. Kun pitää reaaliteetit ja omat rajallisuudet mielessä, haastavaa peliä pystyy lähestymään jo aivan eri tavalla. Ja että se on ihan ok että jossain kohtaa seinä tulee vastaan, eikä sen yli välttämättä edes pääse. Loppujen lopuksi se on taistelua myös itseään vastaan.

Huh, menipä jaaritteluksi mutta tuskin liikaa off topiciksi. Joka tapauksessa, Lies Of P:n tutkiminen jatkukoon. Ei oikeen jaksa BG3 pariin nyt palata, mielenkiintoisuudessa tämä vie nyt voiton kevyesti.
Klikkaa laajentaaksesi...
Hyvä postaus ja itsellä nousee äkkiseltään juuri nuo samat kolme pirulaista mieleen ku mietin fromin peleissä vastaan tulleita seiniä :D

Mutta itse pinokkion pariin. Tuli juuri vedettyä läpi tuo täälläkin paljon keskustelua herättänyt suomörkö bossi ja meni jopa kolmannella yrittämällä läpi. Paljon vaikeampia bosseja mielestäni ollut aiemmin tässä. Pari vinkkiä kyseiseen pomoon
-Lisää aseeseesi tuliefekti sillä grindstonella ja heittele cluster kranuja ja/tai thermitejä
-Kun spectre on menettänyt noin puolet elämästään käytä sitä toivekuutiota friendship ominaisuudella varustettuna ni spectre saa lisää hp
-Ja ehkä tärkeimpänä, päivitä puppet string nelos tasolle. Se chain link attack tekee aivan älytöntä staggerdamagea ja sitten pääseekin lyömään fatal iskun
En nyt tiedä onko näistä mitään apua mutta tulipahan rustailtua
 
Noin 6h mietteitä: Edelleen tuo perfect quard on hakusessa, mutta muuten on hieman saatu ruutia hahmoon. Act3:n nokivasaraa hiukan eilen kutittelin, läpi ei vielä mennyt, mutta taktiikka on jo sen osalta kunnossa. Näyttäisi tämäkin olevan hyvin Souls-tyyppinen levelöinnin osalta, all-round hahmoa ei oikein saa rakennettua, no tämän miinan osasin välttää.
Vaikeudesta vielä, kyllä tämä ainakin toistaiseksi on vaikeampi kuin Soulsit, johtuu varmaan siitä että tämä pakottaa aika paljon tietynlaiseen lähestymiseen.

Kyllä tähän samaa imua on saatu kuin Soulseihin, huomaa kun tunti menee hetkessä, "mä käyn vielä tuon käytävän katsomassa"
 
On tää sillein jännä peli että kun itse olin jumissa niin se johtu siitä että koitin keskittyä pomon toisessa vaiheessa perfect quardin käyttöön. Kun oikea ratkasu olikin väistäminen. Sen kun tajus niin koko homma meni suht kivuttomasti.
 
Vau, olisin kokeillut demoa mutta ei sitten. Enkä ala game passia hankkimaan tämän takia, vaikka PC varmaan jotenkin pyörittäisi tätä.
 
Viimeksi muokattu:
On kyl kieltämättä aika hölmöö poistaa life of pee demo nyt ku peli julkastu. Luulis päinvastoin tyyliin lisäävän myyntiä jos ihmiset kokeilis ja innostuis ostaa. Olisin itekki täs kokeillut nyt ku tullut hajoomisia ihmisl et sais ite vähän tuntumaa.
 
Nyt pääsin tuohon pelättyyn kaminaan. Tuskin siihen ainakaan versisuoni poksahtaa sillä pääsin eka yrittämällä jo 2/3 viemään pomon helthistä ja vaikka opettelu vaatiikin aikaa, ei nuo liikesarjat mitenkään ylivoimaisilta vaikuttaneet.

Aseena mulla on Booster Glaive Blade ja olen panostanut tekniikkaan, se on nyt hieman yli 20. Kehitin kans kädensijankin jo A-scaleen tekniikkaan tuohon. Haittapuolena yksi hyökkäys syö isosti staminaa, mutta toisaalta tekee paljon vahinkoakin kerralla. Staminaa ja healthiä olen kehittänyt tekniikan ohella.

Aseissa on näköjään slash ja stab, minulla on nyt molemmat suht. hyvillä lukemilla. En vaan vieläkään ihan ymmärrä miten tuon staggeroinnin generoi ja miten saan joskus sen spesiaalihyökkäyksen (Y-painikkeella) jälkeen joskus vielä isomman hyökkäyksen eli tulee ne verijäljet vihuun sen merkiksi että fatal attack. Sitäkään en ole vielä keksinyt miten noita vasemman käden osia kehitetään.

Mutta näinkin olen toistaiseksi pärjännyt. Jos tämä Soulssia mukailee, niin selvää on että eri bossit on vaikeita riippuen buildista. Ehkä tämä kamina on tälle buildille muita helpompi. Kaminan kanssa myös väistö toimii mainiosti.
 
m_vierimaa sanoi:
Sitäkään en ole vielä keksinyt miten noita vasemman käden osia kehitetään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä aukenee tuossa chapter 3 jälkeen, pääsee tekemään lisää käsiä ja modifioimaan niitä.

Chapter 4 pomo meni justiin läpi. Ensimmäinen joka aiheutti nyt enemmän ongelmia. Tuota left armia on tullut välteltyä kunnes tajusi kuinka hyödyllinen se olikaan tässä bossissa, Flamberge niminen käsi.

Muutoin buildi ollut quality painotteinen. Aseita vaihdeltu lennosta, sähköpamppu oli aluksi käytössä, nyt vaihtui Fire Axeen että sai tulella boostattua ja hyödynnettyä tämän chapterin vihollisten heikkouksia.

Itselläni ollut taktiikkana että muutamia matseja pomoa vastaan soolona, kokeilee oppia sen liikkeet ja rytmittää parryt, sekä tunnistaa hyökkäykset joihin dodge on parempi. Sitten summon apuri kaveriksi ja täysillä päälle, kaikki käyttöön.

En itsekkään tiedä mikä tarkalleen laukaisee bossien staggerin, onko se puhdas damage, R2 hyökkäykset vai perfect block (vai ne kaikki) mutta hyväksi taktiikaksi tähän mennessä on toiminut kuitenkin enemmän aggressiivisuus kuin passiivisuus.
 
Tässä alkaa olemaan vähän sama juttu kun Sekirossa oli että ensin joku tuntuu mahdottomalta ja sitten kun joutunut vähän opettelemaan enemmän niin se meneekin helposti.

Tuo vapaaehtonen pellebossi menikin samantien kun oli pidemmällä vähän joutunut harjottelemaan enemmän perfect quardin käyttöä.
 
Kamina tipahti aika helposti lopulta. En käyttänyt edes apuria. Tässä spoilerilla suojattuna jos joku kaipailee vinkkejä Kaminaan:
Pysyttele ihan iholla, kamina tekee joko pyörähdyshyökkäystä tai iskee aseellaan, kumpikin on helppo väistää/blokata. Käytin pääosin väistöä, mutta blokkikin voi toimia. Vielä parempi jos saat kaminan seinän viereen/nurkkaan. Iske aina takaisin ja pidä huoli että staminaa on aina yhteen väistöön/blokkiin. Ainoastaan jos kamina tekee tulialue hyökkäyksen, juokse sen ulottumattomiin.
 
Noniin läpi meni ja tykkäsin kovasti. Erittäin hyvä kokonaisuus jota vaivasi pari pientä kauneusvirhettä. Heittämällä paras soulslike fromin tuotosten jälkeen. Laitan ranskalaisilla viivoilla jotain ajatuksia

Hyviä juttuja
-Estetiikka ja tunnelma muutenkin oli aivan huippua
-Hahmoa kehitettiin monella eri tavalla, varsinkin p-organs systeemillä avattavat perkit toi lisäsyvyyttä perus attribuuttien päivittelyyn
-Tarina ja lore oli yllättävän hyvin tehtyä ja mielenkiintoista
-Aseet ja niiden yhdistely. Joka aseella tuntui olevan suht uniikit liikeradat.
-Kenttäsuunnittelu oli miellyttävää vaikkakin lineaarista

Huonoa
-Viimeinen chapteri oli aivan liian pitkitetty ja muutenki vähän heikompi ympäristöiltään yms
-Pari pomotaistelua oli suht ärsyttäviä ja tuntu että niistä oli tehty tarkoituksella vähän epäreiluja
-Ääninäyttely oli aika heikkoa joidenki kohdalla

Erittäin hyvä peli ja yksi vuoden kohokohdista remnant kakkosen ohella. New game plus tulee varmasti pelattua joskus tässä ja tuleva dlc ehdottomasti ostoon. Nyt voiski siirtyä cyberpunkin pariin.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom