Vastaus: Mass Effect 3 [PS3/X360] - Biowaren avaruusseppojen mehustelua
Avaruusoopperoiden ystävänä Mass Effect -sarja on minulle tämän laitesukupolven tärkeimpiä pelisarjoja, siitäkin huolimatta että jokaisessa osassa on pahatkin ongelmansa, eikä sitä voi pitää erityisen omaperäisenä kokonaisuutena. En yleensäkään kovin paljon lue peleistä ennakkotietoja tai katso niiden trailereita, mutta Mass Effect 3:n kanssa välttelin poikkeuksellisen tarkasti kaikkea mahdollista achievement-listoja myöten. Tein myös melkoisen poikkeuksen ja ostin pelin heti julkaisussa, ja myös pelasin sen välittömästi tiedostaen, että netti on päivissä täynnä keskustelua tarinan lopusta. Useimmiten odotan hinnan putoamista ennen kuin pelin ostan. Mass Effect 2:nkin ostin julkaisussa, mutta se(kin) odotti hyllyssä pelaamistaan melkein vuoden, ykkösen kovasta fanituksesta huolimatta.
Pelasin pelin loppuun asti viime viikonloppuna, kaikki mahdollinen tehtynä lopullinen peliaika hieman alle 47 tuntia, ja ajatukset ovat nyt hieman ehtineet jäsentyä. Seuraa mittava pohdinta siitä, mikä toimi, mikä ei ja mitä nyt.
Plussaa:
- Mass Effect. Tunnelma ja universumi on edelleen hieno ja hyvin rakennettu.
- Pelin mittainen payoff. Lähes koko peli on hyvin rakennettua tarinan loppua, jossa saatetaan loppuun merkittävimpiä juonikuvioita jotka ovat olleet mukana jo ykkösestä asti, sekä esitellään mihin tutut hahmot ovat päätyneet. Pelissä on paljon hienoja kohtauksia vahvalla tunnelatauksella.
- Parannetut taistelumekaniikat. Tappelumekaniikkoja on hiottu hieman sujuvammiksi, vaikka ne tuntuvatkin vieläkin hieman kömpelöiltä tietyissä tilanteissa suojautumisen kanssa. Esim. Gears of Wareja en ole pelannut, joten en osaa sinne suuntaan verrata.
- From Ashes. Ehdottomasti tiukimmin itse pääjuoneen nivoutuva DLC mitä tähän mennessä on nähty, äärettömän tärkeä osa kokonaisuutta, Shadow Brokerin kanssa selvästi parasta DLC:tä Mass Effecteihin. Jotkuthan ovat valittaneet kyseessä olevan 800MSP maksava puolen tunnin tehtävä, mikä on kyllä todella virheellinen käsitys. Uuden hahmon mukanaan tuoma sisältö on todella paljon laajempi ja syvemmälle menevä kuin vain yksi planeettatehtävä, nyt ovat mukana kaikki ne mittavat dialogit ja kontekstisidonnaiset kommentit joita ME2:n todella pinnallisiksi jääneiltä DLC-hahmoilta kaivattiin.
Miinusta:
- From Ashes. Täysin älytöntä pudottaa näin tärkeä osa peliä DLC:ksi, sillä ilman sitä kokemus jää selvästi vajaaksi. Ilman sen tuomaa ekspositiota pitemmän aikavälin historiallinen perspektiivi jää pelistä lähes kokonaan pois. Huomio 1: From Ashes on mukana PC-version levyillä. Huomio 2: Xbox 360 -version ykköslevyn installikoko on 7,6GB, kakkoslevyn 7,0GB, ja From Ashesin koko on 629MB, eli todennäköisesti kakkoslevyllä olisi juuri sopivasti tilaa sille. Virallinen selitys pelistä pudottamiselle taisi olla aikataululliset syyt, mutta hyvinpä se ehti silti valmiiksi julkaisuun.
- Journal. Journalin tehtäväosio on kastroitu lähes käyttökelvottomaksi. Aiemmissa Biowaren peleissä olleet vaihe kerrallaan edenneet tehtäväselitykset olivat joka suhteessa valtavan paljon paremmat. Nyt ei aina ole mukana edes pointteria mihin suuntaan pitäisi mennä. Jos jokin sivutehtävä jää tekemättä juonessa etenemisen vuoksi ei sitä pysty erottamaan tehdyistä tehtävistä mitenkään.
- Putkiräiskintä. Erityisesti pelin loppupää menee aivan liiaksi puhtaaksi putkiräiskintäpeliksi.
- Äkkikuolemat. Eivät kuulu moderniin pelidesigniin, kun niitä checkpointtejakin kuitenkin on vähän väliä, mikä voi aiheuttaa hyvin lyhyen pätkän runsasta iterointia. Muutamissa loppupään tappeluissa on useampiakin äkkikuoleman lähteitä samaan aikaan, mikä voi aiheuttaa nopeasti epäreilun fiiliksen.
- Moninpelin tyrkyttäminen. Moninpelaaminen (tai vaihtoehtoisesti iOS-pelien pelaaminen) on pakollista joidenkin loppujen saamiseksi. Ja koska Galactic Readiness Rating putoaa hissukseen itsekseen ei välttämättä myöhemmin uudestaan läpi pelatessaan pysty saamaan samoja loppuja edes samoista tallennuksista ladattaessa, ellei pelaa myös lisää moninpeliä. Vaikka se moninpeli sinänsä kaveriporukalla omituisen addiktoivaa onkin.
- Kai Leng. Joo, tiedän että hahmo on tuttu kirjoista, mutta pelilliseltä kantilta tällainen perustylsä animepahis ravistettiin lahkeesta.
- Runsaat bugit. Erityisesti grafiikka- ja äänipuolella tuntuu olevan todella paljon pieniä ja vähän isompiakin glitchejä. Texture pop-in on jälleen merkittävästi näkyvämpää kuin kakkosessa. Dialogissa on lauseita, jotka katkeavat kesken vaikka tekstissä näkyy jatkoa. Kerran kaikki hahmot katosivat War Roomista, mikä tosin korjaantui helposti quick savella ja reloadilla. Peli kaatui minulla kokonaan pariin otteeseen, ja multiplayerissa on ollut ongelmia tyyliin "unable to read disc" ykköslevyn kanssa (kovalevyinstalloituna!), tai vaikeuksia päästä takaisin mukaan sessioihin sen jälkeen kun niistä on pudonnut. Googlettelun perusteella tuo disc read error saattoi ilmaantua jopa pelin ladattavan demon kanssa, mikä viittaa vahvasti siihen että kyseessä saattaa olla aika mielenkiintoinen bugi, eikä mikään oikeasti levyyn tai asemaan liittyvä lukuvirhe.
Kaikesta huolimatta kokonaisuus jää reilusti plussalle, varsinkin kun minusta loppukin oli tietyin varauksin ihan hyvä. "Flawed masterpiece" olisi varmaan paras luonnehdinta jokaisesta trilogian pelistä, kussakin on ongelmansa eikä yksikään pysty kokonaisuutena räjäyttämään pankkia.
Ja lopuksi tietysti mittava pohdinta jo omaa elämäänsä elävästä lopusta.
Pahoitteluni maraton-viestistä, mutta tämä aihe tuntuu generoivan sellaisia kautta linjan.
Avaruusoopperoiden ystävänä Mass Effect -sarja on minulle tämän laitesukupolven tärkeimpiä pelisarjoja, siitäkin huolimatta että jokaisessa osassa on pahatkin ongelmansa, eikä sitä voi pitää erityisen omaperäisenä kokonaisuutena. En yleensäkään kovin paljon lue peleistä ennakkotietoja tai katso niiden trailereita, mutta Mass Effect 3:n kanssa välttelin poikkeuksellisen tarkasti kaikkea mahdollista achievement-listoja myöten. Tein myös melkoisen poikkeuksen ja ostin pelin heti julkaisussa, ja myös pelasin sen välittömästi tiedostaen, että netti on päivissä täynnä keskustelua tarinan lopusta. Useimmiten odotan hinnan putoamista ennen kuin pelin ostan. Mass Effect 2:nkin ostin julkaisussa, mutta se(kin) odotti hyllyssä pelaamistaan melkein vuoden, ykkösen kovasta fanituksesta huolimatta.
Pelasin pelin loppuun asti viime viikonloppuna, kaikki mahdollinen tehtynä lopullinen peliaika hieman alle 47 tuntia, ja ajatukset ovat nyt hieman ehtineet jäsentyä. Seuraa mittava pohdinta siitä, mikä toimi, mikä ei ja mitä nyt.
Plussaa:
- Mass Effect. Tunnelma ja universumi on edelleen hieno ja hyvin rakennettu.
- Pelin mittainen payoff. Lähes koko peli on hyvin rakennettua tarinan loppua, jossa saatetaan loppuun merkittävimpiä juonikuvioita jotka ovat olleet mukana jo ykkösestä asti, sekä esitellään mihin tutut hahmot ovat päätyneet. Pelissä on paljon hienoja kohtauksia vahvalla tunnelatauksella.
- Parannetut taistelumekaniikat. Tappelumekaniikkoja on hiottu hieman sujuvammiksi, vaikka ne tuntuvatkin vieläkin hieman kömpelöiltä tietyissä tilanteissa suojautumisen kanssa. Esim. Gears of Wareja en ole pelannut, joten en osaa sinne suuntaan verrata.
- From Ashes. Ehdottomasti tiukimmin itse pääjuoneen nivoutuva DLC mitä tähän mennessä on nähty, äärettömän tärkeä osa kokonaisuutta, Shadow Brokerin kanssa selvästi parasta DLC:tä Mass Effecteihin. Jotkuthan ovat valittaneet kyseessä olevan 800MSP maksava puolen tunnin tehtävä, mikä on kyllä todella virheellinen käsitys. Uuden hahmon mukanaan tuoma sisältö on todella paljon laajempi ja syvemmälle menevä kuin vain yksi planeettatehtävä, nyt ovat mukana kaikki ne mittavat dialogit ja kontekstisidonnaiset kommentit joita ME2:n todella pinnallisiksi jääneiltä DLC-hahmoilta kaivattiin.
Miinusta:
- From Ashes. Täysin älytöntä pudottaa näin tärkeä osa peliä DLC:ksi, sillä ilman sitä kokemus jää selvästi vajaaksi. Ilman sen tuomaa ekspositiota pitemmän aikavälin historiallinen perspektiivi jää pelistä lähes kokonaan pois. Huomio 1: From Ashes on mukana PC-version levyillä. Huomio 2: Xbox 360 -version ykköslevyn installikoko on 7,6GB, kakkoslevyn 7,0GB, ja From Ashesin koko on 629MB, eli todennäköisesti kakkoslevyllä olisi juuri sopivasti tilaa sille. Virallinen selitys pelistä pudottamiselle taisi olla aikataululliset syyt, mutta hyvinpä se ehti silti valmiiksi julkaisuun.
- Journal. Journalin tehtäväosio on kastroitu lähes käyttökelvottomaksi. Aiemmissa Biowaren peleissä olleet vaihe kerrallaan edenneet tehtäväselitykset olivat joka suhteessa valtavan paljon paremmat. Nyt ei aina ole mukana edes pointteria mihin suuntaan pitäisi mennä. Jos jokin sivutehtävä jää tekemättä juonessa etenemisen vuoksi ei sitä pysty erottamaan tehdyistä tehtävistä mitenkään.
- Putkiräiskintä. Erityisesti pelin loppupää menee aivan liiaksi puhtaaksi putkiräiskintäpeliksi.
- Äkkikuolemat. Eivät kuulu moderniin pelidesigniin, kun niitä checkpointtejakin kuitenkin on vähän väliä, mikä voi aiheuttaa hyvin lyhyen pätkän runsasta iterointia. Muutamissa loppupään tappeluissa on useampiakin äkkikuoleman lähteitä samaan aikaan, mikä voi aiheuttaa nopeasti epäreilun fiiliksen.
- Moninpelin tyrkyttäminen. Moninpelaaminen (tai vaihtoehtoisesti iOS-pelien pelaaminen) on pakollista joidenkin loppujen saamiseksi. Ja koska Galactic Readiness Rating putoaa hissukseen itsekseen ei välttämättä myöhemmin uudestaan läpi pelatessaan pysty saamaan samoja loppuja edes samoista tallennuksista ladattaessa, ellei pelaa myös lisää moninpeliä. Vaikka se moninpeli sinänsä kaveriporukalla omituisen addiktoivaa onkin.
- Kai Leng. Joo, tiedän että hahmo on tuttu kirjoista, mutta pelilliseltä kantilta tällainen perustylsä animepahis ravistettiin lahkeesta.
- Runsaat bugit. Erityisesti grafiikka- ja äänipuolella tuntuu olevan todella paljon pieniä ja vähän isompiakin glitchejä. Texture pop-in on jälleen merkittävästi näkyvämpää kuin kakkosessa. Dialogissa on lauseita, jotka katkeavat kesken vaikka tekstissä näkyy jatkoa. Kerran kaikki hahmot katosivat War Roomista, mikä tosin korjaantui helposti quick savella ja reloadilla. Peli kaatui minulla kokonaan pariin otteeseen, ja multiplayerissa on ollut ongelmia tyyliin "unable to read disc" ykköslevyn kanssa (kovalevyinstalloituna!), tai vaikeuksia päästä takaisin mukaan sessioihin sen jälkeen kun niistä on pudonnut. Googlettelun perusteella tuo disc read error saattoi ilmaantua jopa pelin ladattavan demon kanssa, mikä viittaa vahvasti siihen että kyseessä saattaa olla aika mielenkiintoinen bugi, eikä mikään oikeasti levyyn tai asemaan liittyvä lukuvirhe.
Kaikesta huolimatta kokonaisuus jää reilusti plussalle, varsinkin kun minusta loppukin oli tietyin varauksin ihan hyvä. "Flawed masterpiece" olisi varmaan paras luonnehdinta jokaisesta trilogian pelistä, kussakin on ongelmansa eikä yksikään pysty kokonaisuutena räjäyttämään pankkia.
Ja lopuksi tietysti mittava pohdinta jo omaa elämäänsä elävästä lopusta.
Loppu on hyvin pitkälle sen tyylinen, mitä vähän ounastelinkin, poislukien se, että galaksin kohtalo päätetään muutamassa sekunnissa vastauksena hieman epäselvästi muotoiltuun kysymykseen. Loppu on tarinallisesti minusta ihan hyvä, ymmärrän mitä sillä haetaan takaa, ja se on varsin tyypillinen genrelle. Olen riittävästi mittavia kertomuksia nähnyt ja lukenut aiemminkin tietääkseni, että yksioikoinen "isoin pyssy voittaa" on tylsä ja useimmiten väärä loppuratkaisu tällaiselle eeppiselle tarinalle. Pystyn myös hyväksymään lopun sellaisena kuin se on, eikä minulla ole mitään tarvetta lähteä barrikadeille vaatimaan uusintaotosta, sen enempää kuin vaikkapa Star Warsin prequelien jälkeen.
Yksi suuri ongelma oli varmasti se, että viiden vuoden jälkeen ihmisten odotukset olivat täysin epärealistiset. Mikään loppu ei pystyisi tyydyttämään kaikkia, huuto alkaisi joka tapauksessa. Jos jotain en ymmärrä niin sitä, miten ihmiset ottavat niin henkilökohtaisesti sen jos eivät pidäkään lopusta. Ei kyseessä todellakaan ole ensimmäinen viihteessä nähty tarina, joka hienon alun jälkeen viedään kiisteltyyn päätökseen. Enpä vain muista vaikkapa Matrixien jälkeen nähneeni vaatimuksia uudesta lopusta, tai ehkä netin kommunikaatiokanavat olivat vielä niin lapsenkengissään ettei se vyörynyt samanlaisella voimalla. Toki ihmiset ovat nyt panostaneet sata tuntia aikaansa hahmoihin ja päätöksiin, mutta ei se ole mikään oikeutus suoranaiselle vihamielisyydelle.
Lopun pahin vika minusta ei ole niinkään se, että aiempien ratkaisujen vaikutus on kovin vähäinen. Useimmat päätökset kolmesta pelistä redusoituvat Military Strengthiin, jonka määrä vaikuttaa jonkin verran loppuvariaatioon, mutta sekin vaikutus tuntuu kovin pieneltä kun Effective Military Strength nousee helpommin multiplayerilla kuin hakemalla Mass Effect ykkösestä asti optimaalisempia päätöksiä. Lopun pahin vika on se, että sen hyvinkin dramaattiset vaikutukset galaksiin jätetään täysin käsittelemättä, ja sanoisin että tämä on pääasiassa modernien odotusten muokkaama rytmitysongelma.
Klassisen draaman rakenteen mukaan tarinan suurin kliimaksi ei tule aivan lopussa, vaan ehkä jo noin 2/3 - 3/4 -matkassa, jolloin loppuun jää vielä aikaa käsitellä hahmojen kohtaloita ja tarkastella kliimaksin vaikutuksia laajemmin. Modernissa tarinankerronnassa tällainen vaan on pääasiassa täysin unohdettu. Valtaosa peleistä, elokuvista ja TV-sarjoista jättää suurimman kliimaksin aivan loppuun, koska ihmiset on opetettu odottamaan sinne jotain suurta rytinää tai yllätyskäännettä. Jos tarinan suurin tai odotetuin kliimaksi tuleekin klassisten oppien mukaisesti rytmitettynä jo hyvän matkaa ennen loppua yleisö alkaa valittaa pitkittämisestä tai keinotekoisesta venyttämisestä, mistä esimerkkinä vaikkapa Taru sormusten herrasta -elokuvat tai Babylon 5 -TV-sarja.
Koska pelissä muutoin käsitellään hyvin ja aiemmat valinnat huomioiden loppuun ykkösestä asti mukana olleita pelin maailmalle keskeisiä juonteita genophagesta quarianien kotimaailmaan, sekä lähes kaikkien mukana olleiden hahmojen kohtalot, ei aivan lopun vaikutusten käsittelyn olemattomuus oikein tunnu sopivalta. Rytmityksellisesti se olisi pitänyt siirtää paria tuntia aikaisemmaksi, jolloin olisi jäänyt vähän tilaa käsittelyynkin. Tosin muutama tunti kokonaan ilman Shepardia olisi voinut tuntua erikoiselta ratkaisulta, vaikka onhan sitä aiemmin pelattu hetki Jokerinakin.
Paljonkohan trilogian loppupuoleen lopulta vaikutti se, että alunperin tarinan visioinut, ensimmäisen pelin pääkirjoittaja Drew Karpyshyn ei enää ollut mukana kolmosessa siirryttyään Star Wars: The Old Republiciin kesken Mass Effect 2:n kehityksen. Hänen visionsa lopusta oli hieman erilainen, vaikkakin hengeltään sama, mutta erityisesti konsistentimpi sen kanssa mitä pohjustettiin ykkösestä asti: Xbox 360 News: Revealed: the Mass Effect 3 ending BioWare canned before release - Xbox 360 - The Official Magazine
Joskus vuotaneiden ME3-käsikirjoitusotteiden perusteella asiat muuttuivat aika loppuvaiheessakin. Pelin pelattuani silmäilin tuota syksyllä vuotanutta "käsikirjoitusta" läpi, ja ei sitä varsinaisena käsikirjoituksena voi pitää. Kuvauksia tapahtumista ja paloja dialogista ei mitenkään jäsennettynä tai järjestyksessä. Tarkkuus on kuitenkin monien kohtausten kohdalla niin hyvä, että kai sitä on aitona materiaalina pidettävä. Se pitää vielä Protheania Catalystina, mikä viittaa siihen, että aivan loppua ja Catalystia rukattiin uusiksi kehityksen aika viime hetkille asti. Muistaakseni jossain haastattelussakin myönnettiin että Martin Sheenin repliikkien äänittämistä lykättiin aivan loppuvuoteen 2011 asti kun käsikirjoitus eli vielä.
Nyt muutaman päivän luettuani spekulaatioita, teorioita ja kehittäjien sanomisia vuosien varrelta olen tullut siihen johtopäätökseen, että kunnianhimo voitti resurssit. Kävi kuten monille muillekin peleille aiemmin ja kehityksen loppuvaiheessa piti alkaa oikoa mutkia. Joku tarpeeksi korkea taho kieltäytyi lykkäämästä pelin julkaisua enää vuodella jotta peli saataisiin ulos joskus. Yksi kuuluisa esimerkki tällaisesta on Squaresoftin legendaarinen Xenogears, joka on teemoiltaan tyypillistä japaniropellusta kunnianhimoisempi, mutta aika ja raha loppuivat kesken, joten tarinan loppupuoli kerrotaan käytännössä kertojalla sen sijaan että sen saisi pelata itse kuten alkupuolen. Peli nauttii silti (vai juuri siksi?) suunnatonta kulttimainetta.
Törmäsin muuten netissä aika mielenkiintoiseen kaavioon, joka "lähteen mukaan" oli pelin lopun suunnitelma vielä vuosi-pari sitten: http://i.minus.com/ibbjvr8PuIzXfL.jpg. Aitoudesta ei tietenkään voi sanoa mitään, yhtä hyvin kyseessä voi olla fanituotos kun sellaisia netti on tällä hetkellä muutenkin täynnä, mutta ainakin se vaikuttaa hyvinkin järkevältä ja loogiselta, ja täsmäisi kehittäjien lupauksiin hieman paremmin. Yleisellä tasolla lopun henki on julkaistussa pelissä sama, mutta yksityiskohtiin ei pureuduta yhtä pitkälle.
Mutta ehkä tätä pitää ajatella vain Shepardin tarinana, joka kieltämättä saatetaan päätökseen. Onhan siitä ollut puhetta, että universumista kerrottaisiin vielä tarinoita, mille kyllä kieltämättä jää ovi auki, mutta tuntuu myös siltä että mahdollisuudet ovat hieman rajallisemmat. Kuten usein tarinoista sanotaan, matka on tärkeämpi kuin määränpää. Niin tässäkin tapauksessa. Trilogia on minulle edelleen tämän laitesukupolven tärkeimpiä pelisarjoja, ja aion pelata sen läpi vielä useaan otteeseen.
Yksi suuri ongelma oli varmasti se, että viiden vuoden jälkeen ihmisten odotukset olivat täysin epärealistiset. Mikään loppu ei pystyisi tyydyttämään kaikkia, huuto alkaisi joka tapauksessa. Jos jotain en ymmärrä niin sitä, miten ihmiset ottavat niin henkilökohtaisesti sen jos eivät pidäkään lopusta. Ei kyseessä todellakaan ole ensimmäinen viihteessä nähty tarina, joka hienon alun jälkeen viedään kiisteltyyn päätökseen. Enpä vain muista vaikkapa Matrixien jälkeen nähneeni vaatimuksia uudesta lopusta, tai ehkä netin kommunikaatiokanavat olivat vielä niin lapsenkengissään ettei se vyörynyt samanlaisella voimalla. Toki ihmiset ovat nyt panostaneet sata tuntia aikaansa hahmoihin ja päätöksiin, mutta ei se ole mikään oikeutus suoranaiselle vihamielisyydelle.
Lopun pahin vika minusta ei ole niinkään se, että aiempien ratkaisujen vaikutus on kovin vähäinen. Useimmat päätökset kolmesta pelistä redusoituvat Military Strengthiin, jonka määrä vaikuttaa jonkin verran loppuvariaatioon, mutta sekin vaikutus tuntuu kovin pieneltä kun Effective Military Strength nousee helpommin multiplayerilla kuin hakemalla Mass Effect ykkösestä asti optimaalisempia päätöksiä. Lopun pahin vika on se, että sen hyvinkin dramaattiset vaikutukset galaksiin jätetään täysin käsittelemättä, ja sanoisin että tämä on pääasiassa modernien odotusten muokkaama rytmitysongelma.
Klassisen draaman rakenteen mukaan tarinan suurin kliimaksi ei tule aivan lopussa, vaan ehkä jo noin 2/3 - 3/4 -matkassa, jolloin loppuun jää vielä aikaa käsitellä hahmojen kohtaloita ja tarkastella kliimaksin vaikutuksia laajemmin. Modernissa tarinankerronnassa tällainen vaan on pääasiassa täysin unohdettu. Valtaosa peleistä, elokuvista ja TV-sarjoista jättää suurimman kliimaksin aivan loppuun, koska ihmiset on opetettu odottamaan sinne jotain suurta rytinää tai yllätyskäännettä. Jos tarinan suurin tai odotetuin kliimaksi tuleekin klassisten oppien mukaisesti rytmitettynä jo hyvän matkaa ennen loppua yleisö alkaa valittaa pitkittämisestä tai keinotekoisesta venyttämisestä, mistä esimerkkinä vaikkapa Taru sormusten herrasta -elokuvat tai Babylon 5 -TV-sarja.
Koska pelissä muutoin käsitellään hyvin ja aiemmat valinnat huomioiden loppuun ykkösestä asti mukana olleita pelin maailmalle keskeisiä juonteita genophagesta quarianien kotimaailmaan, sekä lähes kaikkien mukana olleiden hahmojen kohtalot, ei aivan lopun vaikutusten käsittelyn olemattomuus oikein tunnu sopivalta. Rytmityksellisesti se olisi pitänyt siirtää paria tuntia aikaisemmaksi, jolloin olisi jäänyt vähän tilaa käsittelyynkin. Tosin muutama tunti kokonaan ilman Shepardia olisi voinut tuntua erikoiselta ratkaisulta, vaikka onhan sitä aiemmin pelattu hetki Jokerinakin.
Paljonkohan trilogian loppupuoleen lopulta vaikutti se, että alunperin tarinan visioinut, ensimmäisen pelin pääkirjoittaja Drew Karpyshyn ei enää ollut mukana kolmosessa siirryttyään Star Wars: The Old Republiciin kesken Mass Effect 2:n kehityksen. Hänen visionsa lopusta oli hieman erilainen, vaikkakin hengeltään sama, mutta erityisesti konsistentimpi sen kanssa mitä pohjustettiin ykkösestä asti: Xbox 360 News: Revealed: the Mass Effect 3 ending BioWare canned before release - Xbox 360 - The Official Magazine
Joskus vuotaneiden ME3-käsikirjoitusotteiden perusteella asiat muuttuivat aika loppuvaiheessakin. Pelin pelattuani silmäilin tuota syksyllä vuotanutta "käsikirjoitusta" läpi, ja ei sitä varsinaisena käsikirjoituksena voi pitää. Kuvauksia tapahtumista ja paloja dialogista ei mitenkään jäsennettynä tai järjestyksessä. Tarkkuus on kuitenkin monien kohtausten kohdalla niin hyvä, että kai sitä on aitona materiaalina pidettävä. Se pitää vielä Protheania Catalystina, mikä viittaa siihen, että aivan loppua ja Catalystia rukattiin uusiksi kehityksen aika viime hetkille asti. Muistaakseni jossain haastattelussakin myönnettiin että Martin Sheenin repliikkien äänittämistä lykättiin aivan loppuvuoteen 2011 asti kun käsikirjoitus eli vielä.
Nyt muutaman päivän luettuani spekulaatioita, teorioita ja kehittäjien sanomisia vuosien varrelta olen tullut siihen johtopäätökseen, että kunnianhimo voitti resurssit. Kävi kuten monille muillekin peleille aiemmin ja kehityksen loppuvaiheessa piti alkaa oikoa mutkia. Joku tarpeeksi korkea taho kieltäytyi lykkäämästä pelin julkaisua enää vuodella jotta peli saataisiin ulos joskus. Yksi kuuluisa esimerkki tällaisesta on Squaresoftin legendaarinen Xenogears, joka on teemoiltaan tyypillistä japaniropellusta kunnianhimoisempi, mutta aika ja raha loppuivat kesken, joten tarinan loppupuoli kerrotaan käytännössä kertojalla sen sijaan että sen saisi pelata itse kuten alkupuolen. Peli nauttii silti (vai juuri siksi?) suunnatonta kulttimainetta.
Törmäsin muuten netissä aika mielenkiintoiseen kaavioon, joka "lähteen mukaan" oli pelin lopun suunnitelma vielä vuosi-pari sitten: http://i.minus.com/ibbjvr8PuIzXfL.jpg. Aitoudesta ei tietenkään voi sanoa mitään, yhtä hyvin kyseessä voi olla fanituotos kun sellaisia netti on tällä hetkellä muutenkin täynnä, mutta ainakin se vaikuttaa hyvinkin järkevältä ja loogiselta, ja täsmäisi kehittäjien lupauksiin hieman paremmin. Yleisellä tasolla lopun henki on julkaistussa pelissä sama, mutta yksityiskohtiin ei pureuduta yhtä pitkälle.
Mutta ehkä tätä pitää ajatella vain Shepardin tarinana, joka kieltämättä saatetaan päätökseen. Onhan siitä ollut puhetta, että universumista kerrottaisiin vielä tarinoita, mille kyllä kieltämättä jää ovi auki, mutta tuntuu myös siltä että mahdollisuudet ovat hieman rajallisemmat. Kuten usein tarinoista sanotaan, matka on tärkeämpi kuin määränpää. Niin tässäkin tapauksessa. Trilogia on minulle edelleen tämän laitesukupolven tärkeimpiä pelisarjoja, ja aion pelata sen läpi vielä useaan otteeseen.
