Sitä en ihan ymmärrä, miksi tuohon uuteen, mutta nykyisellään melko köykäiseen "refusal"-loppuun ei sidottu tuota endgamen EMS-saldoa. Vaikka Hacket ennen maahan palaamista sanookin, ettei galaksilla ole toivoa voittaa Reapereita ns. tavallisin keinoin, olisi ollut hienoa olla mahdollisuus haistattaa tähtikakaralle pitkät, ja
yrittää. Todella korkeilla statseilla ja oikeilla päätöksillä olisi sitten jotain toivoakin. Edelleen ärsyttävän kastroitu ja turhalta tuntuva tuo war assetien keräys.
Valitsin itse jälleen punaisen vaihtoehdon, joka on nykyisellään ehkä selkeämmin se itsekäs (renegade) vaihtis. Synteesi vaikuttaa hieman siltä häpihäpi Disney -tyyliseltä lopulta, mutta on myös ehkä hieman Shepardin (tai ainakin omani) ponnistelujen vastaista. Muokata nyt jokaista galaksin elävää olentoa geneettisellä tasolla, ja tehdä ko. päätös kaikkien muiden rotujen puolesta sen jälkeen, kun olen taistellut yksilönvapauden puolesta kuin heikkopäinen. Lisäksi koko kööri näyttää ihan riivatulta vihreine silmineen.
Hallinta taas on.. noh, yksi youtube-kommentti tiivisti sen hyvin:
"there is something really sinister in this ending." Itselleni tuli tuo sama tunne heti kun sheppis aloittaa puheensa. Jumalhahmoksi toisen paikalle ja isoveli/sisko valvoo. Shepard siis käyttää ko. lopun skenaariossa riippereitä kuin inter-galaktisina rauhanturvaajina oman moraalikäsityksensä mukaisesti, taisteltuaan ensin sen puolesta, että ihmiset ja kaikki muut rodut saisivat itse päättää kohtalostaan ja tehdä omat virheensä.
Joka tapauksessa, tuntuu hyvältä että lopuilla on nyt muitakin eroja kuin räjähdyksen väri.
Muista kohtauksista evakuointi ennen Citadelia oli lievästä hölmöydestään huolimatta aika koskettava, etenkin jos romanttinen mielenkiinnon kohteesi on mukana ryhmässäsi viimeisessä tehtävässä. Muistolaatan seinälle ripustaminen sai toki myös palan nousemaan kurkkuun. Slideshow-epilogin voi antaa anteeksi, näin lyhyessä ajassa ja rajallisella budjetilla ei voi vaatia välianimaatioiden vyöryä.