Vastaus: Mass Effect - BioWaren toimintarope
Paniikin ja hermostuksen sekaisin tuntein kyttäsin tuota ylvästä, sini-oranssista viestintuojaa noin kymmenen jälkeen aamulla. Lopulta viestintuoja hitaasti taistelee tiensä noita metallisia laatikoita kohti, avaa niiden jättimäiset suut ammolleen ja syöttää niille papereita. Kun viestintuoja lähti, paljain jaloin crocsit jalassa lyllersin eteenpäin lähes polviin ylettyvässä lumessa. Lopulta saatuani vaarallisen matkani päätökseen metalli laatikoiden luo, avasin laatikon suun ja kurotin käteni sen sisuksiin, laatikko ei vielä ollut ehtinyt sulattaa viestintuojan tuomia papereita joten sain ne ulos lähes vahingoittumattomina. Sen jälkeen alkoi hirvittävä matka kohti linnaani, lumi poltti jalkojani ja kylmyys salpasi hengitykseni. Lähes hypotermisessä tilassa astuin linnan takkatulen lämmittämään ilman alaan ja palasin kuolleista. Matka jatkui kohti kellarikerroksia, jossa muovilla ja vihreillä välkkyvillä valoilla päällystetty laatikko odotti. Hetken kuluttua se siinsi edessäni, otin askeleen sitä kohti ja painoin salaperäistä nappia, joka aukaisi jonkinlaisen tason sisuksistaan, vihreät valot välkkyen. Katsoin vasemaapn käteeni, joka piteli pakettia, avasin sen ja sisältä paljastui pienen kirjan kokoinen esine jonka kannessa luki isoin kirjaimin; Mass Effect. Kylmät väristykset vilistivät selkäpiitäni, kun huomasin myös toisen tekstin; Bonus Disc; Includes bonus episode. Ääni kajahti pääni sisällä sanoen neljä sanaa; Bring Down the Sky. Tärisevin käsin avasin tuon ihmeellisen kotelon ja sisältä paljastui pyöreä, reikäleivän näköinen esine. Ääni pääni sisällä kehotti ottamaan esineen käteen ja laittamaan se tasolle, joka odotti edessäni kuin nälkäinen eläin. Tein työtä käskettyä ja ääni kehotti minua vielä painamaan samaa mysteeristä nappia, joka sai tason tulemaan esille. Tein kuin käskettiin ja tärisevin käsin, hädin tuskin saamatta pyöreää esinettä tasolle tuo salaperäinen laatikko imaisi pyöreän esineen sisäänsä. Äänen ohjeistamana katseeni siirtyi hieman laatikosta vasemmalle ja edessäni oli valtava, musta taulu. Edelleen sama ääni päässäni antoi minulle ohjeita, joten etsin taulusta kohdan joka työntyisi muutaman sentin taulunkarmien sisään. Hetken tunnusteltuani taulua sormillani löysin napin. Samassa, hurahdusten saattelemana taulun tummanpuhuva kangas heräsi eloon ja siinä välkkyi mitä erikoisempia kuvia enkä voinut siirtää katsettani pois tuosta demonisesta ilmiöstä. Ääni kajahti taas päässäni ja katseeni hakeutui tahtomattani valkoiseen esineeseen jonka keskellä välkkyi vihreä äks-kirjain. Kykenemättömänä vaikuttamaan asiaan mitenkään, molemmat käteni kurottautui siihen eikä paluuta enää ollut...
Tänään kolahti siis Mass Effect postilaatikosta. Olin päättänyt antaa sille toisen mahdollisuuden luettuani ME2:sen hypeä ja ylistystä, ja tällä kertaa ajattelin olevani tarpeeksi kypsä ja valmis tälle avaruuseepokselle. Samaan aikaan odottamatta, ja odottamalla kaikkea siltä asensin sen pikaisesti kovalevylle ja laitoin pelin pyörimään. Loin hahmon ja peli lähti pyörimään. Heti introsta lähtien leukani loksahti auki ja pelin edetessä pidemmälle aina lattiaan asti. Jostain kumman syystä tämä iski nyt minuun totaalisesti vaikka ensimmäisellä kerralla noin vuosi sitten ei lainkaan. Kykenemättä laittamaan ohjainta maahan pelasin ensimmäiseltä istumalta kolmisen tuntia kunnes nälkä yllätti ja oli pakkoa palata tähän todellisuuteen. Ehdinpä jopa kokemaan kylmiä väreitä tuon session aikana. Äärimmäisen hitaasti olen lähtenyt liikkeelle, koluamalla kaikki paikat ja juttelemalla lähes kaikille vastaantuleville.
Dialogi on kyllä varmaan yksi vahvimmista puolista, välillä unohtaa, että pelaa peliä eikä katso elokuvaa
. Taistelussa tiimiläisten voimien yhdistäminen ja käyttäminen kombinaatioilla on yllättävän tyydyttävää. Kaiken hyvän keskellä huomasin tämän vielä olevan se versio missä saa Bring down the skyDLC:n vaikka tuoteselosteessa siitä ei mitään mainittukaan.
Palaanpa myöhemmin kertomaan lisää mietteitä kun tunteja saatu enemmän alle, nyt lähinnä oli alkufiilistelyä. Niin unohtui mainita, ainoa miinus puoli on se, että minua ahdistaa aivan suunnattomasti tuo hahmoni ulkonäkö (tämäkin tietysti oma vika). Välillä tuntuu, että on se ihan hyvä. Mutta välillä taas kavahtaa kun näkee naaman tietystä suunnasta ja ahdistaa, että tuollako sitä pitää kakkoseen matkata...
Annoin Mass Effectille toisen mahdollisuuden ja se kannatti! Vielä en tosin uskalla puhua (lue: myöntää) faniksi ryhtymisestä, mutta tällä menolla tuntuu että se on vielä edessä
.
Pahoin pelkään, että tiedossa on yötön yö...
). Ellen sitten vahingossa osu kaikkien kohdalle. Muutenkaan oikeestaan missään pelissä napannu tollaset tehtävät. Siks varmaan vihaankin WoWia yli kaiken 
