Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Metroid Dread (Metroid 5)
- Viestiketjun aloittaja HideoMiyamoto
- Aloituspäivämäärä
-
- Tunnisteet
- switch
pelle
Well-Known Member
Noi shinespark kikkailut alkaa kyllä vituttaa.
Ennen sentään oli kiva kaikkien kykyjen kanssa koluta kenttiä ja kerätä kamaa, mutta ei ole enää.
Peli ei edes kerro esim sitä, että sä voit käyttää morph ball muodossa tai hypätessä shinesparkin.
Sen tiedän, että kumpikin taisi olla mahdollista jo zero missionissa, mutta muistaakseni ainakin morph ball kikkailua tarvittiin vain sequence break oikoreiteissä eikä tavaroiden keräämisessä.
Äskenkin ihmettelin miten mun pitäs saada yks power bomb päivitys ja pikainen googletus antoi nintendo lifen oppaan jossa näytetään mistä lähdetään juoksemaan, luisutaan esteen alta, otetaan shinespark talteen, muututaan palloksi ja aktivoidaan ball spark, mutta sitä ei kerrota miten helvetissä tuo tehdään.
Nyt mun pitää etsiä sitten ohjeet tuohon. Pelin pitäisi kertoa kaikki tuollaiset jos niitä vaaditaan ihan normi pelaamiseen.
edit:
Läpi meni. Kello näytti 9.5 tuntia eli oikeasti yli kymmenen ihan varmasti kaikkien kuolemien jälkeen ja 78% tavaroista.
Lopari veti välittömästi turpaan kahden ekan yrityksen aikana jonka jälkeen katsoin tubesta videon jossa näytettiin kaikki sen hyökkäykset hidastettuina niin oli aikaa opetella mitä sieltä on tulossa ja sitten tuli kommenteista luettua mitä hyökkäyksiä kannattaa käyttää.
Tuon jälkeen meni enää toiset kaksi yritystä.
Edelleen samus returns oli mun mielestä parempi paketti ja ainakin omissa muistoissa tykkäsin jopa other M:sta enemmän ja pelasin sen toisen kerran heti perään.
Tähän en halua koskea enää ikinä.
Ennen sentään oli kiva kaikkien kykyjen kanssa koluta kenttiä ja kerätä kamaa, mutta ei ole enää.
Peli ei edes kerro esim sitä, että sä voit käyttää morph ball muodossa tai hypätessä shinesparkin.
Sen tiedän, että kumpikin taisi olla mahdollista jo zero missionissa, mutta muistaakseni ainakin morph ball kikkailua tarvittiin vain sequence break oikoreiteissä eikä tavaroiden keräämisessä.
Äskenkin ihmettelin miten mun pitäs saada yks power bomb päivitys ja pikainen googletus antoi nintendo lifen oppaan jossa näytetään mistä lähdetään juoksemaan, luisutaan esteen alta, otetaan shinespark talteen, muututaan palloksi ja aktivoidaan ball spark, mutta sitä ei kerrota miten helvetissä tuo tehdään.
Nyt mun pitää etsiä sitten ohjeet tuohon. Pelin pitäisi kertoa kaikki tuollaiset jos niitä vaaditaan ihan normi pelaamiseen.
edit:
Läpi meni. Kello näytti 9.5 tuntia eli oikeasti yli kymmenen ihan varmasti kaikkien kuolemien jälkeen ja 78% tavaroista.
Lopari veti välittömästi turpaan kahden ekan yrityksen aikana jonka jälkeen katsoin tubesta videon jossa näytettiin kaikki sen hyökkäykset hidastettuina niin oli aikaa opetella mitä sieltä on tulossa ja sitten tuli kommenteista luettua mitä hyökkäyksiä kannattaa käyttää.
Tuon jälkeen meni enää toiset kaksi yritystä.
Esim parryn jälkeen kannattaa aina vaan spammata sitä sädeasetta niin nopeasti kuin pystyy sillä se tekee eniten vahinkoa ja koko ykkös vaihe loppuu jo kahden parryn jälkeen tuolla taktiikalla vaikka et muuten hyökkää ollenkaan.
Samoin kolmos vaiheen "aurinko" tuhoutuu power bombilla.
Samoin kolmos vaiheen "aurinko" tuhoutuu power bombilla.
Edelleen samus returns oli mun mielestä parempi paketti ja ainakin omissa muistoissa tykkäsin jopa other M:sta enemmän ja pelasin sen toisen kerran heti perään.
Tähän en halua koskea enää ikinä.
Viimeksi muokattu:
Baron
Well-Known Member
Ensimmäinen Metroid joka meni läpi loppupomon kukistumiseen asti: 14h 36min. Ja kaikista ärräpäistä ja ohjaimen lentelyistä huolimatta (kerran oli handheldinä, kääk), niin lähti uudelleen peluuseen. Jospa pääsisi alle 10h.
Loppupomot ovat siis opeteltavissa, mutta ilman nettiä olisi huonosti tälle tavispelaajalle käynyt. Ötökkäpomo oli kyllä epäreiluuden multihuipentuma, Shinesparkilla tavataan seuraavan kerran!
Tämä peli omasta mielestäni oletti aika paljon, että pelaajalla olisi historiaa sarjan kanssa. Itselleni jokainen ominaisuus oli etäisesti tuttu 20 vuoden takaa Metroid Primesta. Sitten joku Shinespark oli ja olisi käsitteenä edelleen täysi tuntemattomuus ilman nettiä: minun mielestä peli ei tuota selittänyt tai avannut missään vaiheessa.
Jos näin oli, niin Samuksen erikoisliikkeis olisi helposti voinut olla joku sisäinen ”wiki” ohjeita varten. Nyt ohjeet olivat aika ylätason tutoriaaleja sitä mukaan kun kyvyt palautuivat.
Loppupomot ovat siis opeteltavissa, mutta ilman nettiä olisi huonosti tälle tavispelaajalle käynyt. Ötökkäpomo oli kyllä epäreiluuden multihuipentuma, Shinesparkilla tavataan seuraavan kerran!
Tämä peli omasta mielestäni oletti aika paljon, että pelaajalla olisi historiaa sarjan kanssa. Itselleni jokainen ominaisuus oli etäisesti tuttu 20 vuoden takaa Metroid Primesta. Sitten joku Shinespark oli ja olisi käsitteenä edelleen täysi tuntemattomuus ilman nettiä: minun mielestä peli ei tuota selittänyt tai avannut missään vaiheessa.
Jos näin oli, niin Samuksen erikoisliikkeis olisi helposti voinut olla joku sisäinen ”wiki” ohjeita varten. Nyt ohjeet olivat aika ylätason tutoriaaleja sitä mukaan kun kyvyt palautuivat.
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Peliin tulossa päivityksenä Easy vaikestaso joten nyt voi pelin itsekkin poimia kun sen vaikeustaso vähän pelotti. Mutta siihen on tulossa myös super hard mode missä yksi osuma tappaa, ihan sama mikä sinuun osuu niin yksi osuma tappaa. Onnea niille jotka tätä haastetta lähtee tekemään.
Tämä on kyllä tyylipuhdas tubettajamoodi, kuka hemmetti tällaiseen muuten tarttuu
Ei siinä, kyllä kunnon hinkkaaminen on aina arvostettavaa!
jhsa
Well-Known Member
Jotkut speedrunnerit ovat jo vissiin vetäisseet no damage runeja että sikäli ei mikään uusi juttu tavallaan.Tämä on kyllä tyylipuhdas tubettajamoodi, kuka hemmetti tällaiseen muuten tarttuu
Ei siinä, kyllä kunnon hinkkaaminen on aina arvostettavaa!
Ilmaispäivitystä tuppaa: https://www.konsolifin.net/uutinen/...maispaivityksensa-mukana-boss-rush-pelimoodin
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Tulihan se nyt vihdoinkin tämä hommattua musta friday aleista. Pitkään pantannu kun alkoi ahdistaa ne takaa-ajo kohtaukset. Mut pakkohan se on tämä kokea.
Nice! Ne takaa-ajot eivät ole onneksi kovin isossa roolissa ja/tai kovin vaikeita, kunhan niiden makuun pääsee.
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Tuli nyt tämä aloitettua ja vaikka muuten maistuu erinomaiselta, peli on ehtaa Metroidia niin nuo Emmi kohtaukset on rasauttavia. Pääsin siihen kun ekan kerran kohdataan vihreä Emmi niin alkoi jo ahdistaa. Toki oli tullut pelailtua niin pitkään että senkin takia ärsytti, joten täytyy myöhemmin kokeilla uudestaan. Mutta en pidä sitten yhtään ja ainakin näin alkuun pilaa tosi vahvasti muuten niin erinomaista peliä.
Remeded
Well-Known Member
Tuntuu nuo Emmit olevan veden jakaja, ite en kokenut niitä ressaavina vaan päinvastoin. Ne Emmit liikkuu kuitenkin vaan niissä tietyissä mestoissa eikä ne tuu vastaan aka. RE3 nemesiksenä missää vaa häiritsemään.
Sit vielä varmuuden vuoksi spoileriin emmeistä:
Loppujen lopuksi kaikkia emmi kohtauksia pelissä tosi vähän.
Sit vielä varmuuden vuoksi spoileriin emmeistä:
Ne alueet vielä vapautuu emmeistä joten jos yhen saa murhattua on sen alueen emmin poissa... ikuisesti ja niitä taisi yhteensä olla 7.
Loppujen lopuksi kaikkia emmi kohtauksia pelissä tosi vähän.
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Ne on vaan raivostuttavia niiden one hit kill mekaniikallaan. No kattoo nyt myöhemmin kun oppii käyttää kaikkia kykyjä.
nedruska
Well-Known Member
Mun 2d metroid pelailu on vihdoin edennyt tähän uusimpaan osaan. Pelailin siis kronologisessa järjestyksessä aiemmat osat läpi ennen kuin hyppäsikin tähän nykyteokseen. Nyt pari ekaa pomotaistelua ja emmyä takana ja onhan tää herkkua. Vaikka nuo aiemmat osat oli edelleen tänä päivänä aivan pelattavia, niin kyllähän niiden ja Dreadin välinen ero on kuin yö ja päivä grafiikoissa, ohjauksen sujuvuudessa, välianimaatioissa yms.
Muuten olen siis nauttinut, mutta en ole kyllä noiden emmien fani minäkään. En koe niitä erityisen stressaaviksi vaan lähinnä ärsyttäviksi. Tähän mennessä fiilis niitä kohtaan on ollut lähinnä ”saisi tuon kohta tapettua pois tästä kentässä, jotta pääsisi taas rauhassa tutkimaan ja pelaamaan metroidvaniaa”. Jos emmijä ja niiden alueita ei olisi ihan niin paljon pelissä mukana, niin ärsytys olisi heti vähäisempi varmasti. Nyt ainakin pelin alkupuolella tuntuu että lähes puolet pelistä on emmien alueiden läpi hiiviskelyä ja/tai juoksemista.
Muuten olen siis nauttinut, mutta en ole kyllä noiden emmien fani minäkään. En koe niitä erityisen stressaaviksi vaan lähinnä ärsyttäviksi. Tähän mennessä fiilis niitä kohtaan on ollut lähinnä ”saisi tuon kohta tapettua pois tästä kentässä, jotta pääsisi taas rauhassa tutkimaan ja pelaamaan metroidvaniaa”. Jos emmijä ja niiden alueita ei olisi ihan niin paljon pelissä mukana, niin ärsytys olisi heti vähäisempi varmasti. Nyt ainakin pelin alkupuolella tuntuu että lähes puolet pelistä on emmien alueiden läpi hiiviskelyä ja/tai juoksemista.
R2zapiN
Well-Known Member
Jos oikein muistan, niin ns. ensimmäinen puolisko sisältää enemmän niitä emmejä, mutta harventuivat loppua kohden. Ei se lopulta ainakaan itsestäni niin pahalta tuntunut, kuin alussa kuvittelin.
nedruska
Well-Known Member
Nyt on Dreadkin pelattu 100% läpi. Noin 11h30min meni, kun etsi kaikki itemit ennen loppupomoa.
Missään kohtaa pelissä en oppinut pitämään emmeistä, mutta niiden rooli onneksi tosiaan väheni noin puolivälin jälkeen. Muuten aivan loistava peli. Pomot oli pelisarjan haastavimpia ja parhaita. Varsinkin loppupomon liikkeiden opettelu oli superhauskaa ja palkitsevaa. Itemeiden keräämisessä speedboost/shinespark haasteet oli nekin hauskoja ja vaativia, vaikka jäivätkin vaikeudessa edelleen Zero Missionin vastaavista jälkeen (onneksi). Zero Missionin vastaavien haasteiden treenaaminen varmasti auttoi tässäkin pelissä paljon. Aluksi jouduin yhden puzzlen kanssa hakemaan Youtubesta apua, kun en tajunnut, että tässä pelissä speedboost säilyy seinähypyn kautta suunnan vaihtamisen ja esteiden alle liukumisen. Kun tämän tajusi, niin loput puzzlet meni yllättävän kivuttomasti.
Dread ei myöskään ollut onneksi niin lineaarinen kuin edeltäjänsä Fusion. Peli johdattelee kyllä etenemään tiettyä reittiä aina eteenpäin, mutta siitä reitistä pystyy myös useissa kohdissa poikkeamaan (esim keräämään tavaroita vanhoilta alueilta) ja pelissä on jopa vaihtoehtoisia reittejä tarjolla. Itse esim. löysin gravity suitin luokse vahingossa oikoreitin kautta ratkottuani yhden shinespark-haasteen. Piti sitten erikseen myöhemmin käydä kiertelemässä oikeasti tarkoitettu reitti, jotta sieltäkin sai itemit talteen. Olin myös jotenkin onnistunut skippaamaan yhden välipomon. Vasta lopuksi keräillessäni vikoja kamoja ja käydessäni kaikissa paikoissa, missä kartta oli vielä tummaa, törmäsin tähän pomohuoneeseen. Ilmeisesti jossain kohtaa peliä siis sequence break:asin reittini tietämättä sitä.
Edelleen mun lempi metroidvania tähän mennessä on Hollow Knight, mutta oli nämä 2D metroiditkin loistavia. Toivottavasti joskus vielä saadaan lisää 2D metroideja ja toivottavasti niitä ei joudu odottamaan reilusti yli vuosikymmentä, kuten tätä teosta jouduttiin Fusionin jälkeen.
Nyt sitten seuraavaksi edessä Prime remake. Ensimmäisen persoonan pelit ei ole mun lemppareita, mutta nyt on jo ihan loren vuoksi motivaatioita yrittää päästä yli tästä mun ensimmäisen persoonan näkökulman vastenmielisyydestä. Ilmeisesti Primet asettuu jonnekin Zero Missionin ja Samus returnsin väliseen aikaan. Nyt kun on viiden pelin verran päässyt loreen sisään, niin kiinnostaa kyllä ehdottomasti nähdä ja kuulla lisää.
Missään kohtaa pelissä en oppinut pitämään emmeistä, mutta niiden rooli onneksi tosiaan väheni noin puolivälin jälkeen. Muuten aivan loistava peli. Pomot oli pelisarjan haastavimpia ja parhaita. Varsinkin loppupomon liikkeiden opettelu oli superhauskaa ja palkitsevaa. Itemeiden keräämisessä speedboost/shinespark haasteet oli nekin hauskoja ja vaativia, vaikka jäivätkin vaikeudessa edelleen Zero Missionin vastaavista jälkeen (onneksi). Zero Missionin vastaavien haasteiden treenaaminen varmasti auttoi tässäkin pelissä paljon. Aluksi jouduin yhden puzzlen kanssa hakemaan Youtubesta apua, kun en tajunnut, että tässä pelissä speedboost säilyy seinähypyn kautta suunnan vaihtamisen ja esteiden alle liukumisen. Kun tämän tajusi, niin loput puzzlet meni yllättävän kivuttomasti.
Dread ei myöskään ollut onneksi niin lineaarinen kuin edeltäjänsä Fusion. Peli johdattelee kyllä etenemään tiettyä reittiä aina eteenpäin, mutta siitä reitistä pystyy myös useissa kohdissa poikkeamaan (esim keräämään tavaroita vanhoilta alueilta) ja pelissä on jopa vaihtoehtoisia reittejä tarjolla. Itse esim. löysin gravity suitin luokse vahingossa oikoreitin kautta ratkottuani yhden shinespark-haasteen. Piti sitten erikseen myöhemmin käydä kiertelemässä oikeasti tarkoitettu reitti, jotta sieltäkin sai itemit talteen. Olin myös jotenkin onnistunut skippaamaan yhden välipomon. Vasta lopuksi keräillessäni vikoja kamoja ja käydessäni kaikissa paikoissa, missä kartta oli vielä tummaa, törmäsin tähän pomohuoneeseen. Ilmeisesti jossain kohtaa peliä siis sequence break:asin reittini tietämättä sitä.
Edelleen mun lempi metroidvania tähän mennessä on Hollow Knight, mutta oli nämä 2D metroiditkin loistavia. Toivottavasti joskus vielä saadaan lisää 2D metroideja ja toivottavasti niitä ei joudu odottamaan reilusti yli vuosikymmentä, kuten tätä teosta jouduttiin Fusionin jälkeen.
Nyt sitten seuraavaksi edessä Prime remake. Ensimmäisen persoonan pelit ei ole mun lemppareita, mutta nyt on jo ihan loren vuoksi motivaatioita yrittää päästä yli tästä mun ensimmäisen persoonan näkökulman vastenmielisyydestä. Ilmeisesti Primet asettuu jonnekin Zero Missionin ja Samus returnsin väliseen aikaan. Nyt kun on viiden pelin verran päässyt loreen sisään, niin kiinnostaa kyllä ehdottomasti nähdä ja kuulla lisää.
Sähköfakiiri
Member
Nyt Dreadia jonkun verran pelannut ja kyllä ne Nintendon omat studiot vaan osaa tehdä parhaat pelit. Alkuun aattelin kuinka stressaavia ne Emmit tulee olemaan mutta ainakin tähän asti ne on tehty tosi hyvin toki hieman painetta antaan mutta niiden päihitys ja tilat niitä vastaan on hyvin toteutettu vailla turhautumista eli hyvin sekin osa-alue hoidettu omasta mielestä ja erittäin lystiä seikkailua tämäkin
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Peli läpi.
En ihmettele yhtään miksi Metroidvania lajityypin nimessä mainitaan tämä pelisarja nimeltä. Metroid Dread näyttää jälleen kerran miksi Metroid on näissä hommissa ihan kirkkainta kärkeä. Peli osaa ripotella uudet ominaisuudet juuri sopivin väliajoin ja niitä on vieläpä paljon. Selvästi enemmän kuin monessa muussa saman lajityypin pelissä. Niinkin yksinkertainen, mutta nerokkaasti etenemistä rajoittava tekijä, kuin kylmyys tai kuumuus on ympätty peliin erinomaisesti. Tai vaikkapa se kuinka Samuksen liikkeet, kuten hyppy, kehittyvät useamman kerran, ja joka kerralla on varsin selvää minkälaisia uusia reittejä aukeaa.
Kenttärakenne on niin ikään kuin rakennettu tällaista varten. Ensinnäkin siellä on sarjalle ominaisia piilotettuja reittejä, mutta se oli minusta erityisen hienoa kuinka uusilta alueilta palattiin edellisille uutta hissiä, teleporttia tai junaa käyttämällä, jolloin oltiin vanhan alueen sellaisessa osassa, johon ei ollut aikaisemmin asiaa. Mielekästä tutkimista kaiken kaikkiaan.
Entäs taistelu? Tottakai uusia kykyjä, aseita ja ammuksia opitaan myös taistelua varten ja pomovastuksissa oletetaan että osaat nämä asiat. Täytyy myöntää, että aina ei tullut väistöt ja aseella tähtääminen ihan selkärangasta. Vika ei toisaalta ole pelissä - mitä nyt se on keskivertoa peliä jonkin verran haastavampi. Pomoja vastaan saa olla aika tarkka ja vikkelä liikkeissään. Useampi pomo vaati useamman yrityksen, mutta kun niiden liikerepertuaarin oppi, niin haastavamman vastuksenkin kukistaminen oli sitäkin miellyttävämpää. Pomovastuksia oli kivasti erilaisia. Sen sijaan olisin voinut elää ilman E.M.M.I -robotteja. Ne tappoivat kerrasta ja tuntuivat välillä kuin skriptatuilta, kun yritit päästä vartioidun alueen läpi. En jää kaipaamaan sitä hiiviskelyä ja paineentuntua.
Metroid Dread on mainio peli ja erinomainen Metroidvania. Se pyörii sulavasti, näyttää hyvältä jopa isommalla ruudulla (tätä ei voi aina jokaisen Switch -pelin kohdalla sanoa) ja on noin 10 tunnin kestollaan aika sopivan pituinen. Ehkä välillä meno on vähän päämäärätöntä, kun peli ei suoranaisesti ohjaa pelaajaa oikeaan suuntaa. Toki kartta omalta osaltaan tekee tätä, kun Samuksen ominaisuuksista riippuen vain osa reiteistä on auki. Silti muutaman kerran olin hieman hukassa, että mihis nyt? Jälkikäteen ajateltuna tämä oli kuitenkin parempi ratkaisu kuin merkki kartalla osoittamaan seuraavaa paikkaa. Siinä olisi tutkiminen ja löytämisen riemu kärsinyt aika pahasti.
Loistava peli.
En ihmettele yhtään miksi Metroidvania lajityypin nimessä mainitaan tämä pelisarja nimeltä. Metroid Dread näyttää jälleen kerran miksi Metroid on näissä hommissa ihan kirkkainta kärkeä. Peli osaa ripotella uudet ominaisuudet juuri sopivin väliajoin ja niitä on vieläpä paljon. Selvästi enemmän kuin monessa muussa saman lajityypin pelissä. Niinkin yksinkertainen, mutta nerokkaasti etenemistä rajoittava tekijä, kuin kylmyys tai kuumuus on ympätty peliin erinomaisesti. Tai vaikkapa se kuinka Samuksen liikkeet, kuten hyppy, kehittyvät useamman kerran, ja joka kerralla on varsin selvää minkälaisia uusia reittejä aukeaa.
Kenttärakenne on niin ikään kuin rakennettu tällaista varten. Ensinnäkin siellä on sarjalle ominaisia piilotettuja reittejä, mutta se oli minusta erityisen hienoa kuinka uusilta alueilta palattiin edellisille uutta hissiä, teleporttia tai junaa käyttämällä, jolloin oltiin vanhan alueen sellaisessa osassa, johon ei ollut aikaisemmin asiaa. Mielekästä tutkimista kaiken kaikkiaan.
Entäs taistelu? Tottakai uusia kykyjä, aseita ja ammuksia opitaan myös taistelua varten ja pomovastuksissa oletetaan että osaat nämä asiat. Täytyy myöntää, että aina ei tullut väistöt ja aseella tähtääminen ihan selkärangasta. Vika ei toisaalta ole pelissä - mitä nyt se on keskivertoa peliä jonkin verran haastavampi. Pomoja vastaan saa olla aika tarkka ja vikkelä liikkeissään. Useampi pomo vaati useamman yrityksen, mutta kun niiden liikerepertuaarin oppi, niin haastavamman vastuksenkin kukistaminen oli sitäkin miellyttävämpää. Pomovastuksia oli kivasti erilaisia. Sen sijaan olisin voinut elää ilman E.M.M.I -robotteja. Ne tappoivat kerrasta ja tuntuivat välillä kuin skriptatuilta, kun yritit päästä vartioidun alueen läpi. En jää kaipaamaan sitä hiiviskelyä ja paineentuntua.
Metroid Dread on mainio peli ja erinomainen Metroidvania. Se pyörii sulavasti, näyttää hyvältä jopa isommalla ruudulla (tätä ei voi aina jokaisen Switch -pelin kohdalla sanoa) ja on noin 10 tunnin kestollaan aika sopivan pituinen. Ehkä välillä meno on vähän päämäärätöntä, kun peli ei suoranaisesti ohjaa pelaajaa oikeaan suuntaa. Toki kartta omalta osaltaan tekee tätä, kun Samuksen ominaisuuksista riippuen vain osa reiteistä on auki. Silti muutaman kerran olin hieman hukassa, että mihis nyt? Jälkikäteen ajateltuna tämä oli kuitenkin parempi ratkaisu kuin merkki kartalla osoittamaan seuraavaa paikkaa. Siinä olisi tutkiminen ja löytämisen riemu kärsinyt aika pahasti.
Loistava peli.
Viimeksi muokattu: