Nyt alkaa taas oleen täällä jotain luettavaakin mutta pari sivua sitten oli kyllä pisimpiä näkemiäni itkuvirsiä putkeen monta sivua.
Osuit Timppa naulankantaan ainakin minun kohdalla. Pelaaminen jäi tossa muutama viikko sitten ja olo on varsin vapautunut (lue:nauttii nyt muista peleistä). Ei mitään ongelmia myöntää sitä, etten tosiaankaan osaa tätä MW2:sta. MW1:stä ainakin luulin osaavani pelata joten se tuntui palkitsevalta. Tässä kakkosessa on vaikka mitä siistiä hässäkkää ja kommervenkkiä joista puhuminen olisi ykkösen mahtihetkinä saanut kenet tahansa kuolaamaan. No nyt ne on täällä ja vihu käyttää niitä päin näköä joten paskojahan ne on.
Ennen sitä löysi lähes aina itsensä matsin kärkikastista. Ei enää. Se suola... ...se oli voitto
. Kehotan myös muita harkitsemaan sitä, että josko odotukset peliä kohtaan eivät vesittyneet, vaan odotukset omaa pärjäämistä kohtaa.
Ja juu. Saa valittaakkin. Eihän mikään täydellistä ole. Kunhan muistaa vetää sen rajan sinne jonnekkin. Itselläni raja meni maalitauluna olemisen ja "muka" pärjäämisen välissä.