Vastaus: NHL 11 [PS3] - keskustelu pelistä
Tuli kyllä naureskeltua. Haluaisin edes joskus nähdä tämmöisen pelin, missä toinen on YLIVOIMAINEN ja häviää. Miksikö? Koska laukausten määrällä ei ole mitään tekemistä paremmuuden kanssa.
Viestini pointti: Älkää laukoko joka ikisestä paikasta, vaan rakenakaa peliä syötöillä (myös hyökkäysalueella!) enemmän, näin ette menetä hermoja peliin niin helposti
Tuota noin. Uskoisin, ettei mun tarvitse edes terävöittää, että mainitsemani kauhujen pelit eivät ole sellaisia, että lämisin jostain turhista paikoista. One-timereita saatan kokeilla joskus erikoisemmistakin paikoista ja saattaa joskus jopa mennä sisään. B-pisteeltä ja niiden välistä tuppaan laukoa, jos tilaa annetaan, kuten varmaan kaikki muutkin. Siniviivalta ammun, jos omia löytyy maalin edestä.
Olen itsekin voittanut pelejä 3-4 maalin erolla, vaikka mulla on ollut laukauksia puolet vähemmän. Johtuu juurikin siitä, että vastustajan taktiikka on pääsääntöisesti laukoa heti kun saa hyökkäysalueelle kiekon.
Perushyökkäys: kuletat vasemmalla pakilla kiekon viivan yli alueelle, jättö vasemmalle laiturille. Tässä vaiheessa moni on rynninyt jo pelaajansa hunningolle ja voit rauhassa laiturilla kulettaa lähemmäs maalia. Maalin edessä on jo valmiina one-timerille sun centeri tai laituri. Välissä se yks jäljelle jäänyt pakki enää. Katsot, mitä pakki tekee, jos se rynnii vastaan, naps syöttö ja maali. Jos se peittää syötön, ajat maalille ja vedät jääkiekon parhaasta paikasta b-pisteen välistä. Sanoisinko, että jos vastustaja hötkyilee itsensä pihalle, niin tällä tavalla saa maalin VÄHINTÄÄN joka neljännestä yrityksestä.
Sitten vastaan tulee se Erkki Ensikertalainen, joka ei vielä tiedosta, että tässä pelissä pitää myös puolustaa voittaakseen. Suoritat näitä ns. perushyökkäyksiä sellaisen 20 kappaletta. 20 kappaletta jäällä, kiekolla ja mailoilla pelattavan pelin parhaita maalintekopaikkoja = poikittaissyöttö maalivahdin edestä tai veto parhaasta paikasta. 20 kertaa tämä sama ystävämme Erkki menee hölmöyksissään tähän yksinkertaiseen kuvioon. 20 kertaa kilahtaa tolppa OR 20 kertaa moke venyy paraatitorjuntaan OR 20 kertaa ammut mystisesti ohi OR 10 tolppaa AND 10 ohi OR 7 tolppaa AND 7 ohi AND 6 torjuntaa.. Mihin katosi se normaalisti paikkansa pitävä VÄHINTÄÄN 25% onnistumisprosentti. Usko siinä vaiheessa loppuu Päivi Räsäseltäkin!
Jos nyt laitetaan nämä statsit tänne, että oon vääntänyt tässä parin viikon aikana HUT:ssa 69 voittoa ja 32 tappiota. Väitän, että noin 20 tappiota on olleet täysin rehellisiä ja niistä loput 15 on näitä mainitsemiani "olet ihan tasan tarkkaan miljoona kertaa parempi, mutta jostain syystä et vain ole".
Miksikö tämä sitten pännii? Eikös se ole ihan sama kuka voittaa.
Tosielämän esimerkki. Pelaan kesällä tennistä kohtuullisia määriä kaverin kanssa. Kaverini on pelannut ehkä yhden kesän aiemmin ja itse olen pelannut noin kymmenen vuotta. Jos otamme "tosissamme" matsia, voitan käytännössä aina. Mikä tarkoittaa nyt noin 97% pelatuista peleistä. Ja tämä on lisäksi ihan ok molemmille. Kaveri ei menetä hermojaan, koska tietää olevansa ihan eri tasolla ja jos minä häviän, tiedän, että huonoja päiviä sattuu kaikille.
MUTTA: jos jostain ihmeen syystä alkaisin jotenkin mystisesti hävitä yhtäkkiä pelejä kaverilleni niin en pelaisi tennistä enää ikinä. Toki jos kaveri reenais sekopäisesti ja itse olisin pelaamatta, niin olisi ihan luonnollista jos tappioita alkaisi kertyä, ei muuten.
Tuodaanpas hieman lähemmäksi HUTtia tämä tennisesimerkki. Kehtaan väittää, että jos mua vastaan marssitettaisiin esim. 20 kappaletta samantasoisia pelaajia kuin kaverini, voittaisin edelleenkin niistä sen noin 95%. Miksikö? Koska laji ei pohjaudu mihinkään mystisiin sivumuuttujiin, vaan puhtaasti taitoon, kuntoon, harjoitteluun ja suorituskykyyn.
(Konsoli)pelaamisessa loppujen lopuksi pitäisi olla kyse lähinnä taidosta.
Pelisilmä, kuinka taitavasti tattiasi vemputat ja hyvät hermot. NHL 11:ssa näin ei ole. Sen takia tennis jaksaa kiinnostaa, Änäri ei.
Ugh, olen puhunut. Taas.
Yleensä kun nuo voitetaan melkein 10 maalin erolla 
hirviä kone.