Vastaus: No Man's Sky
Mikäpä peli ei alkaisi toistaa itseään viimeistään, kun mittarissa on kymmeniä tunteja, useimmat paljon aiemmin. Juju on siinä, riittääkö pelimekaniikassa viihdykettä toiston perusteiksi. Jotain Dark Soulsia pelaa uudestaan ja uudestaan ihan vain koska sitä on kiva pelata, samaa kaavaa siinäkin toistetaan kerta toisensa jälkeen. Itsekin pelkään, että pahimmassa tapauksessa tämä turtuu kävelysimulaattoriksi ja kaikilla planeetoilla toistetaan jokseenkin puuduttavaa kaavaa, eikä se uuden kohtaaminen ole enää muutaman planeetan jälkeen sellainen wow kokemus.
Paljon on kiinni myös pelin vaikeudessa. Todella toivon, että pelkkä hengissä selviytyminen on alussa haaste, eikä pelaajaa pidellä kädestä. Tällaista kehittäjät mainostivat jossain yhteydessä, mutta en nyt sentään kädestä syö näitä juttuja. Olisi kuitenkin hyvin valtavirrasta poikkeavaa tehdä peli, joka läpsii poskille oikein tosissaan, soulsien suosista huolimatta.
Senkin takia vähän pelottaa, kun meille on esiyelty maailma ja niin komealta kuin se kaikessa massiivisuudessaan vaikuttaakin, niin itse pelaamisesta on näytetty hyvin vähän. Lyhyitä pätkiä enimmäkseen planeetan pinnalla kävellen. Se voi tarkoittaa hyvää tai huonoa, tässä vaiheessa voimme vain arvailla. Syynä voi olla se, että pelaaminen ei yksinkertaisesti ole kovin päräyttävän näköistä ja hypeä pidetään mieluummin yllä savuverholla kuin palkastamalla liikaa. Toinen syy voi olla siinä, että sitä tekemistä ei sittenkään ole niin paljoa eikä se ole niin mielenkiintoista.
En ole pelistä erityisen hypettynyt, mutta silti tämä on ehkäpä mielenkiintoisin julkaisu koko vuonna ja odotan todella, mitä sieltä oikein lopulta tulee. Koreisiin puitteisiin puettu kävelysimulaattori vai messiaaninen avaruuspeli täynnä lukuisia tapoja pelata ja tutkia. Ehkäpä jotain siltä väliltä, kesällä olemme viisaampia.
Mikäpä peli ei alkaisi toistaa itseään viimeistään, kun mittarissa on kymmeniä tunteja, useimmat paljon aiemmin. Juju on siinä, riittääkö pelimekaniikassa viihdykettä toiston perusteiksi. Jotain Dark Soulsia pelaa uudestaan ja uudestaan ihan vain koska sitä on kiva pelata, samaa kaavaa siinäkin toistetaan kerta toisensa jälkeen. Itsekin pelkään, että pahimmassa tapauksessa tämä turtuu kävelysimulaattoriksi ja kaikilla planeetoilla toistetaan jokseenkin puuduttavaa kaavaa, eikä se uuden kohtaaminen ole enää muutaman planeetan jälkeen sellainen wow kokemus.
Paljon on kiinni myös pelin vaikeudessa. Todella toivon, että pelkkä hengissä selviytyminen on alussa haaste, eikä pelaajaa pidellä kädestä. Tällaista kehittäjät mainostivat jossain yhteydessä, mutta en nyt sentään kädestä syö näitä juttuja. Olisi kuitenkin hyvin valtavirrasta poikkeavaa tehdä peli, joka läpsii poskille oikein tosissaan, soulsien suosista huolimatta.
Senkin takia vähän pelottaa, kun meille on esiyelty maailma ja niin komealta kuin se kaikessa massiivisuudessaan vaikuttaakin, niin itse pelaamisesta on näytetty hyvin vähän. Lyhyitä pätkiä enimmäkseen planeetan pinnalla kävellen. Se voi tarkoittaa hyvää tai huonoa, tässä vaiheessa voimme vain arvailla. Syynä voi olla se, että pelaaminen ei yksinkertaisesti ole kovin päräyttävän näköistä ja hypeä pidetään mieluummin yllä savuverholla kuin palkastamalla liikaa. Toinen syy voi olla siinä, että sitä tekemistä ei sittenkään ole niin paljoa eikä se ole niin mielenkiintoista.
En ole pelistä erityisen hypettynyt, mutta silti tämä on ehkäpä mielenkiintoisin julkaisu koko vuonna ja odotan todella, mitä sieltä oikein lopulta tulee. Koreisiin puitteisiin puettu kävelysimulaattori vai messiaaninen avaruuspeli täynnä lukuisia tapoja pelata ja tutkia. Ehkäpä jotain siltä väliltä, kesällä olemme viisaampia.
