Onko isompi ja pidempi aina parempi? - ja nyt puhutaan videopeleistä senkin pervot

Dragonfly

KonsoliFIN Alumni
Dying Light 2 -ketjun keskustelun kirvoittamana avaan uuden ketjun pelien pituudesta keskusteluun.

Onko isompi ja laajempi peli aina hyvä juttu? Ärsyttääkö loputtomat sivutehtävät? Pelaisitko ennemmin vajaan 10 tunnin putkijuoksuja? Miten moninpeli sopii tähän yhtälöön? Muuttaako toisia ihmispelaajia vastaan ja/tai kanssa pelaaminen pelin luonnetta ja pelin pituuden merkitystä?

Dying Light 2 - keskustelusta lainattu kehittäjän twiitti pelin 500 tunnin "completionista".



Skillupin Assassin's Creed Valhallan arvostelu, jossa hän ihan hyvin summaa tätä pelien paisumista, varsinkin tietysti Assassin's Creedien.
 

HideoMiyamoto

Well-Known Member
Mielenkiintoinen juttu, sattumaa vai twiitin aiheuttama reaktio. Dying Light 2 menetti odotetuimman pelin tittelin Elden Ringille juuri ennen julkaisua vaikka piti sitä hallussaan koko 2021.



Itselle ei ole väliä kuinka monen sadan tunnin edestä pelissä on tekemistä kunhan se on täysin vapaaehtoista, ei ole mitään tarvetta vetää pelejä 100% läpi. Toisaalta myös jos pelissä on paljon tekemistä ja se on mieluisaa niin en näe tämän kuin win-win tilanteena. Silloin jos peli ei iske nii se on ihan sama onko sitä tekemistä 30h vai 500h, ei sitä silti tule pelattua.
 

shamaniac

Well-Known Member
Tuo videon otsikko "Bloated. Boring. Endless." kertookin ne syyt miksi tarkoituksella massiiviseksi tehdyt pelit on niin huonoja. Sisältö kun niissä on yleensä nimenomaan "bloated" eli paisutettua mutta sitä ei varsinaisesti ole paljoa. Eli vähän kuin pullataikina: alunperin pieni pallero paisutetaan kupin yli pursuavaksi massaksi.

Erikseen sitten teokset, joissa on oikeasti jokin syy sille pituudelle. Roolipeleissä on totutusti pituutta ja pääosin se on ymmärrettävää. Toisaalta esim. CP2077:aa on käsittääkseni kehuttu juuri siitä että pääjuoni ei vie kymmeniä tunteja mutta lisähommien kanssa hommaan saa kulumaan ilmeisesti roolipelieepoksen tuntimäärät. Tosin tuo peli ei kai kaikkien mielestä ole "oikea" roolipeli. Mutta esimerkkinä käyköön, eli se ns. punainen lanka voisi olla reilusti usein tiiviimpi mitä se on ja lisäpituutta voisi saada sivutouhujen kautta.

Sivutouhujen toivoisi taas olevan jotain Witcher 3:n tasoa, jossa ne olivat osittain jopa mielenkiintoisempia kuin pääjuoni ja osittain muistaakseni myös avasivat pääjuonenkin asioita. Ei siis mitään copypastea pelitunteja paisuttamaan.

Jos peli siis oikeasti on putkijuoksu, joka vain on naamioitu sadan tunnin open worldiksi niin miksei sitä voi suoraan tehdä putkijuoksuksi? Tämä on retorinen kysymys, sillä vastaukset ovat:
-raha: kuluttaja miettii paljonko saa pelitunteja vastineeksi rahalleen.
-raha: open world on genre, joka yksinkertaisesti myy.
-raha: copypaste on halvempaa kuin suunnitella oikeasti erilaista ja vaihtelevaa sisältöä.

Viime aikoina onneksi on tullut teoksia, joita on nimenomaan (käsittääkseni) kehuttu myös tiiviiydestä: Resident Evil Village (ja yleensäkin sarjan pelit), Kena ja Guardians of the Galaxy. Kaikki kehuttuja tapauksia, joiden läpäisy ei vie loputtomasti pelitunteja.

Mutta niin se vain taitaa olla että ostetaan silti niitä satojen tuntien teoksia mieluummin/massoittain koska niistä saa paremmin "vastinetta" rahalle. Samaahan se on monessa muussakin asiassa: ostetaan määrää eikä laatua.
Mielenkiintoinen juttu, sattumaa vai twiitin aiheuttama reaktio. Dying Light 2 menetti odotetuimman pelin tittelin Elden Ringille juuri ennen julkaisua vaikka piti sitä hallussaan koko 2021.
Sanoisin Souls-ihmisenä että kyseessä on vain reilusti mielenkiintoisempi ja todennäköisesti parempi peli, joten odotukset on realistisemmat sen paremmuudesta :D

Itselle ei ole väliä kuinka monen sadan tunnin edestä pelissä on tekemistä kunhan se on täysin vapaaehtoista, ei ole mitään tarvetta vetää pelejä 100% läpi. Toisaalta myös jos pelissä on paljon tekemistä ja se on mieluisaa niin en näe tämän kuin win-win tilanteena. Silloin jos peli ei iske nii se on ihan sama onko sitä tekemistä 30h vai 500h, ei sitä silti tule pelattua.
Minusta tällainen taas on omituista ajattelua. Minulle pelit ovat sitä että kehittäjät tekevät minulle "esteradan", joka "suorittaa" ja josta saada jonkinlainen tyydytys. Jos en sitten pelaakaan pelistä kaikkea vähänkään olennaista, on se vähän kuin jättäisin sarjasta jaksoja katsomatta tai leffasta kymmeniä minuutteja näkemättä.

Ei täysin suora (tai toimivin) vertaus toki mutta mielestäni on melko typerää tehdä ylipäänsä "sisältöä", jota "ei tarvitse" kokea. Ja se on se ongelma eikä se että "voi jättää pelaamattakin". Jos se sisältö alunperinkin on sellaista että sen voi sivuuttaa, niin miksi se on olemassa? Se kai on tässä se keskustelun pointti.

Ja se ettei peli kiinnosta on taas ihan eri asia. En esimerkiksi pelaa urheilupelejä, joten se koko peli (ja jopa genre) jää minulta välistä sen sijaan että pelaisin vaikkapa änäristä pelkästään jotain yhtä "moodia".
 
Viimeksi muokattu:

Murdoc

Well-Known Member
Tuo videon otsikko "Bloated. Boring. Endless." kertookin ne syyt miksi tarkoituksella massiiviseksi tehdyt pelit on niin huonoja. Sisältö kun niissä on yleensä nimenomaan "bloated" eli paisutettua mutta sitä ei varsinaisesti ole paljoa. Eli vähän kuin pullataikina: alunperin pieni pallero paisutetaan kupin yli pursuavaksi massaksi.

Erikseen sitten teokset, joissa on oikeasti jokin syy sille pituudelle. Roolipeleissä on totutusti pituutta ja pääosin se on ymmärrettävää. Toisaalta esim. CP2077:aa on käsittääkseni kehuttu juuri siitä että pääjuoni ei vie kymmeniä tunteja mutta lisähommien kanssa hommaan saa kulumaan ilmeisesti roolipelieepoksen tuntimäärät. Tosin tuo peli ei kai kaikkien mielestä ole "oikea" roolipeli. Mutta esimerkkinä käyköön, eli se ns. punainen lanka voisi olla reilusti usein tiiviimpi mitä se on ja lisäpituutta voisi saada sivutouhujen kautta.

Sivutouhujen toivoisi taas olevan jotain Witcher 3:n tasoa, jossa ne olivat osittain jopa mielenkiintoisempia kuin pääjuoni ja osittain muistaakseni myös avasivat pääjuonenkin asioita. Ei siis mitään copypastea pelitunteja paisuttamaan.

Jos peli siis oikeasti on putkijuoksu, joka vain on naamioitu sadan tunnin open worldiksi niin miksei sitä voi suoraan tehdä putkijuoksuksi? Tämä on retorinen kysymys, sillä vastaukset ovat:
-raha: kuluttaja miettii paljonko saa pelitunteja vastineeksi rahalleen.
-raha: open world on genre, joka yksinkertaisesti myy.
-raha: copypaste on halvempaa kuin suunnitella oikeasti erilaista ja vaihtelevaa sisältöä.

Viime aikoina onneksi on tullut teoksia, joita on nimenomaan (käsittääkseni) kehuttu myös tiiviiydestä: Resident Evil Village (ja yleensäkin sarjan pelit), Kena ja Guardians of the Galaxy. Kaikki kehuttuja tapauksia, joiden läpäisy ei vie loputtomasti pelitunteja.

Mutta niin se vain taitaa olla että ostetaan silti niitä satojen tuntien teoksia mieluummin/massoittain koska niistä saa paremmin "vastinetta" rahalle. Samaahan se on monessa muussakin asiassa: ostetaan määrää eikä laatua.

Sanoisin Souls-ihmisenä että kyseessä on vain reilusti mielenkiintoisempi ja todennäköisesti parempi peli, joten odotukset on realistisemmat sen paremmuudesta :D


Minusta tällainen taas on omituista ajattelua. Minulle pelit ovat sitä että kehittäjät tekevät minulle "esteradan", joka "suorittaa" ja josta saada jonkinlainen tyydytys. Jos en sitten pelaakaan pelistä kaikkea vähänkään olennaista, on se vähän kuin jättäisin sarjasta jaksoja katsomatta tai leffasta kymmeniä minuutteja näkemättä.

Ei täysin suora (tai toimivin) vertaus toki mutta mielestäni on melko typerää tehdä ylipäänsä "sisältöä", jota "ei tarvitse" kokea. Ja se on se ongelma eikä se että "voi jättää pelaamattakin". Jos se sisältö alunperinkin on sellaista että sen voi sivuuttaa, niin miksi se on olemassa? Se kai on tässä se keskustelun pointti.

Ja se ettei peli kiinnosta on taas ihan eri asia. En esimerkiksi pelaa urheilupelejä, joten se koko peli (ja jopa genre) jää minulta välistä sen sijaan että pelaisin vaikkapa änäristä pelkästään jotain yhtä "moodia".
Hmmm, mites sitten pelit joissa on yksinpeli ja moninpeli mutta josta monet pelaa vain toista? Onko siinäkin tapauksessa se toinen pelimuoto turha ja pitäis poistaa?

Minusta on hyvä, että pelissä joka maksaa 70e on sitten kans kunnolla rahalle vastinetta. Ja jos tuossa kyseisessä pelissä on tekemistä mihin saa menemään 500h (vertaa moninpeli) mutta se ei ole pakollista tekemistä niin mitä haittaa siitä on. Se on siellä niille, jotka sitä kaipaavat mutta jos ei kiinnosta, niin pelin voi tyytyväisin mielin laittaa hyllyyn tarinan läpäisyn jälkeen. Käsittääkseni esim Nioh 2 on vähän vastaavanlainen tässä mielessä. Tarinan läpäisy ei kestä mahottoman kauaa mutta sen jälkeen pelattavaa sitä kaipaaville on vielä pilvin pimein. Jotku jopa pitävät grindailustakin ihan sellaisenaan, miksi muuten esim Diablo 3:n kaltaista peliä joku jaksaisi pelata satoja tunteja.
 

Mattix

Well-Known Member
40 tuntia laatua on parempi kuin 200 tuntia toistoa.

En tiedä minne kuuluisi, niin kirjoitan tähän.

Tarinavetoisen huippupelin sopiva mitta on 40-50 tuntia sisältäen platina-trophyn vaatimukset.

Lyhyet erinomaiset pelit kuten Ratchet ja Spiderman Miles Morales ovat hieman liian lyhyitä noin 20 tunnin mitallaan ja syvällisyyttä hahmoihin ja peliin liittyviä sopivia täytteitä jää puuttumaan. Taasen Fallout 4:n platina 400+ tunnin suorituksella oli 150 tunnin jälkeen pelkkää masokismia. Lisäksi nykyisin tuon pelin platina kestänee alle 300h, kun latausajat olisivat historiaa.

Minusta täydellinen tarinvetoinen peli kestoltaan on ollut Ghost of Tsushima, joka taisi itselläni kestää vajaa 50h. Siinä ajassa saa peliin tulee uppouduttua kunnolla, erilaiset keräilyt/grindaukset ovat sopivan kokoisia ja pelin päätyttyä tuntee saavuttaneensa jotain ilman hurjaa puurtamista.

Tälläisenä elämän ruuhkavuosia elevänä toivon siis Horizon Forbidden Westin, seuraavan God of Warin ja muiden huippujulkaisuiden tähtäävän laatuun noin kahden vuorokauden pelisuorituksella. Esim. AC Valhalla on aivan liian pitkä. Ilokseni taas Far Cry 6 on viestitty olevan järkimitoissa.

Tämä toive ei siis koske nettipelejä (codit, bäfät, fifat, änärit, turismot ja forzat).

Näkemyksiä?
 

Murdoc

Well-Known Member
40 tuntia laatua on parempi kuin 200 tuntia toistoa.
Aivan samaa mieltä, mutta tässähän ei vielä tiedetä mitä esim Dying Lightin kohdalla tuo 500h tarkoittaa. Ihmiset vain olettaa, että se on jotain saman toistoa. Se voi olla myös tarinan useaa läpipeluuta eri valinnoilla. Minusta tuo ainakin olisi ihan perusteltua kestoa.
 

Doctor Pepper

Well-Known Member
Pääsen kunnolla sisälle pelin maailmaan ja kontrolleihin aika hitaasti enkä tykkää jatkuvasti opetella uusia pelejä, siksi pelaan usein pitkään sellaisia pelejä, jotka jaksavat kiinnostaa. Ongelmaksi pelin pituus tulee, jos se ei jaksa kiinnostaa, eli ei ole hyvä peli oikeastaan alunperinkään. Moni 10 tunnin elokuvallinen spektaakkeli osoittautuisi pitemmällä pelaamisella aika huonoksi peliksi. Toisaalta minusta on naurettavaa aina kun joku valittaa 200 pelitunnin jälkeen, ettei pelissä ole sisältöä.

Omasta pelihistoriasta pitkään pelatut pelit ovat usein taitoa vaativia ja sellaisia joissa on haastetta ja kehittymisen mahdollisuuksia tarjolla lähes loputtomasti. Viime vuonna pelasin varmaan 400 tuntia Elder Scrolls Onlinea ja kyllästyin vasta siinä vaiheessa kun pelin tarinat alkoivat toistaa samaa kaavaa vähän liian monta kertaa peräkkäin. Joskus ammoisina aikoina pelasin Dreamcastilla satoja tunteja Soul Caliburia kyllästymättä, koska pelissä oli koko ajan uutta opittavaa vaikka käytännössähän peli oli saman yhden asian grindausta loputtomasti. Yleensä kyllästymispiste tulee vastaan kun kehittyy liian ylivoimaiseksi. Esimerkiksi Skyrimissä hylkäsin pitkään kehitetyn hahmon, koska taisteluissa ei ollut enää mitään haastetta.

Eniten kuitenkin tulee pelattua strategiapelejä ja erilaisia ajopelejä pitkään. Strategiapeleissä hyväksi oppiminen saattaa kestää kymmeniä tai satoja tunteja ja sellaista panostusta ei jaksa kovin usein tehdä. Samaa peliä voi jauhaa vaikka 20 vuotta kun sen on kerran oppinut kunnolla. Ajopeleissä taas ajetaan usein samoissa ympäristöissä loputtomasti mutta kehittymistä tapahtuu hyvin pitkään esimerkiksi ajolinjoissa ja kierrosajoissa.

Oikeastaan pelin pituus riippuu aika paljon pelityypistä. Roolipeleiltä odotetaan pituutta, kauhupelien toivotaan olevan yleensä lyhyitä ja tiiviitä kokonaisuuksia. Koska keskustelun innoittajana toiminut The Dying Light 2 on kauhupelin ja roolipelin hybridi, se menee monella automaattisesti kauhupelien kategoriaan. Olisi kuitenkin hyvin vaikeaa tehdä lyhyttä roolipeliä, jossa olisi silti kattava ja kiinnostava hahmonkehitys.
 

Fabre#4

Well-Known Member
Meinasin jo tuonne Dying Light 2:n ketjuun kirjoitella, mutta kirjoitankin nyt sitten tänne. Liika on tietenkin aina liikaa, mutta noin yleisellä tasolla en ymmärrä valittamista liiasta sisällöstä. Se on toki totta, että viimeisten vuosien aikana open world-pelit ovat kasvattaneet kokoaan melkein jopa eksponentiaalisesti, mutta silti valtaosassa niistä "kiireisten" on mahdollisuus melkein kulkea päätehtävältä toiselle, jos ne sivuaktiviteetit eivät niin kiinnosta. En usko, että Dying Light 2 tuosta juurikaan poikkeaa ja "kiireiset" varmasti pystyvät ainakin suurimmaksi osaksi keskittymään pääjuoneen, jos niin haluavat.

Omalta kohdalta melkolailla samat sanat kuin yllä arvon Tohtori Pippurilta. Ostelen nykyään pelejä sen verran harvoin, että haluan niissä olevan myös määrällisesti sisältöä. Kymmenen tunnin putkijuoksut eivät ole enää aikoihin kiinnostaneet ja tykkään, että pelissä on sisältöä kuukausiksi. Assassin's Creed Valhallaakin on ollut kiva pelailla aina muutama viikko intensiivisesti, pitää pieni tauko jonkun muun pelin kanssa ja sitten taas jatkaa viikinkiteemaa. Jos ja kun Dying Light 2 tulee jossain vaiheessa omaan hyllyyn, niin sen kanssa menee varmaan samalla tavalla. Itse tykkään kaikenlaisesta sivuaktiiviteetistakin open worldeissa, vaikka jokaista collectiblea en jaksakaan kerätä. Tykkään siitä, että matkalla sinne seuraavalle päätehtävän aloitusmerkille tulee vastaan jotain yllättävää sivuaktiviteettia, tutkittavaa tai löydettävää.
 

Dragonfly

KonsoliFIN Alumni
Se on toki totta, että viimeisten vuosien aikana open world-pelit ovat kasvattaneet kokoaan melkein jopa eksponentiaalisesti, mutta silti valtaosassa niistä "kiireisten" on mahdollisuus melkein kulkea päätehtävältä toiselle, jos ne sivuaktiviteetit eivät niin kiinnosta. En usko, että Dying Light 2 tuosta juurikaan poikkeaa ja "kiireiset" varmasti pystyvät ainakin suurimmaksi osaksi keskittymään pääjuoneen, jos niin haluavat.
Tämä olisi toivottavaa, vaikka siitäkin huolimatta pelkkä pääjuoni voi olla liian pitkä. Jos sama asia toistuu kerta toisensa jälkeen ilman mitään sen kummempaa lisäarvoa, niin tällä tavalla myös pääjuoni voi olla liian pitkä.

Otan nyt viimeaikaisista peleistä sen pahimman esimerkin turhaan pitkitetystä, turvonneesta, pelistä. Se on aloitusviestissäkin mainittu AC Valhalla. Tämä peli onnistui syyllistymään useampaan liian pitkän pelin helmasyntiin. Pelin pääjuoni on ensinnäkin turhan pitkä. Vallataan yksi alue englannin saarta kerrallaan. Vähempikin määrä näitä vallattavia alueita olisi riittänyt saman tarinan kertomiseen. Onneksi näissä päätehtävissä on sentään vähän vaihtelua, vaikka punainen lanka on kutakuinkin sama. Tämä ei ole kuitenkaan Valhallan turvottuneisuuden huonoin puoli, vaan se, että jo valmiiksi pitkää pääjuonta ei voi vain kulkea tehtävästä toiseen keinotekoisten vihollisten tasojen nousun myötä. Tämä pakottaa nostamaan oman hahmon leveliä sivutehtäviä tehden näin pidentäen peliä entisestään. Sivutehtävistä ei myöskään herunut mitenkään liian anteliaasti kokemuspisteitä, joten niitä sai paikoin tehdä oikein urakalla.

AC Valhalla on valitettavasti niin tuoreessa muistissa, että väkisinkin uudet "500 tunnin pelit" herättävät epäilyksiä. Toivottavasti muun muassa Dying Light 2:n kanssa saa yllättyä positiivisesti ja pääjuoni on pelattavissa läpi kohtuullisessa ajassa, eikä mitään keinotekoisia esteitä pääjuonen etenemiselle ole.
 

J.Sunderland

Well-Known Member
Ei pituudesta tule turhaan valitettua. Jos sisältö on rautaa ja peli ohjattu hyvin, niin kyllä pidempiäkin pelejä voi kymmeniä tunteja jauhaa. Useimmiten sekä japanilaiset että länsimaiset roolipelit ottavat aikansa ja se on ihan ok. Myös monotoninen grindaaminen jaksaa itseäni viihdyttää tiettyyn pisteeseen asti, onhan se usein osa "kasvutarinan kokemusta".

Ongelma onkin kuitenkin siinä, että jostain syystä nykyään halutaan tehdä pelistä pitkä sen pituuden itsensä takia. Studiot käyttää turhaan resursseja mitäänsanomattoman sisällön tuottamiseen, koska siitä pituudesta on tullut itseisarvo. Tämä näkyykin tässä Dying Lightinkin mainoksessa - ja onneksi kuitenkin nyt nähtiin vastareaktio. Itselleni tosiaan tuokin peli on noussut nimenomaan sen takia odotuslistalle, että siitä näytetty pelikuva luo fiiliksen hienosti ohjatusta seikkailusta. Nyt en ole enää varma. Satoja tunteja sisältöä ei ole voinut olla vaikuttamatta kokonaisuuden eheyteen negatiivisesti, mutta kohtahan se nähdään.

Omiin suosikkeihin on aina kuulunut pääosin tiiviit seikkailut kuten Silent Hillit, Alan Wake, Resident Evilit ja Max Payne. Ei erinomaisen peli tarvitse olla kuin 10h, jos sitäkään. Tasapaino on tärkeintä.
 

John Smith

Well-Known Member
Onhan sillä pituudella ja leveydellä väliä kuulemma. Mutta laatu korvaa nämäkin.

Ainiin puhuttiin peleistä! Joo niin se laatu tosiaan korvaa.

Vanhemmaksi kun tullut niin yhä vähempi peli jaksaa kiinnostaa pidempiä aikoja, liekö nähnyt liikaa ja se että on osittain aika levoton henkilö niin kiinnostus menee helposti keskittymisen mukana.

Muutaman esimerkin voin listata mitkä on kiinnnostanut:
Oblivion
Skyrim
Witcher 3

Viimeisimpänä suorituksena Witcher 3 minkä aloittanut noin 5 kertaa alusta ja aina lopettanut Skelligeen kunnes tuli vedettyä lopulta läpi. Menee vähän offtopicin mutta voi pojat ku haikee olo tuli kun sai "paskimman" endingin. Eli siis pelin paras naispäähahmo delas. Triss ja Yennifer kumpikin feidas koska olin ehdottanut kaksykköstä mikä ei natsannu. Siihen päälle vielä että sodan voitti ns. pahin kuningas... Yksi harvoista peleistä missä samastunu hahmoihin niin että on ollu lopussa haikea olo muutaman tunnin pelin päättymisen jälkeen, ja sen tosiaan kruunasi vielä masentunein loppu missä Geralt ihan huonona autiotalossa ja lopulta yksin Kaer Morhenissa, ei pystynyt enää suorittamaan DLC:tä loppuun kun olo oli niin ontto kun kaikki ystävät oli kaikonnut tai delannu ympäriltä.
 

PeWi

Well-Known Member
Kyllähän sellainen 10 - 15h on aivan passeli pituus hyvin rakennetulle ja sopivan tiukalle pelille. Metroid Dread ja No More Heroes III taisivat viime vuonna mennä tähän määrään ja olivat kestoltaan juuri sopivia.
Muutenkin itselle pitää nykyään olla ihan Zelda-tasoa, että tulee upotettua edes 50h johonkin tekeleeseen. Death Stranding varmaankin ainoa johon on viimeisen parin v sisään tullut kyseiseksi määräksi upottua.
 

Huliulikopteri

Well-Known Member
Nuorempana kun oli aikaa pelailla niin ei sillä pelin kestolla nyt ollut väliä. Mitä enemmän contenttia niin sen parempi oli. Toki silloin pelit ei ollut mitään pitkiä, vaan just noita yli 10tunnin juoksuja jos tiesi mitä teki. Ja nyt puhun siis vuosista 2002-2014 jolloin oli aikaa pelata vaikka kuinka paljon. Esimerkkinä jäi eniten mieleen Resident Evil 5 ja Resistance 2 joita kaverin kanssa pelattiin satoja tunteja, vaikka toistoa rupesi nopeasti tulemaan. Mutta oli silti hauskaa. Yksinään en olisi jaksanut vaikka olisi ollut aikaa pelata jotain peliä satoja tunteja.

Nykyään kun alkaa olemaan kaikkea muuta elämässä ja on paljon kriittisempi pelien suhteen niin pitkät pelit jäävät melkeinpä kesken. Isoin poikkeus on RDR2, jossa siinäkin oli vuoden tauko välissä mutta sain lopulta pelkän pääjuonen pelattua läpi. Tuntui aikamoiselta urakalta vaikka tarina kiinnosti kovasti. Mutta pakkoa sanoa että ensimmäinen osa paljon parempi kokemus.

Eli joo, vaikka olisi hyväkin peli niin mielummin se alle 50h kaiken kokemiseen olisi itselle passeli. Toki Souls-peleissä tulee enemmän tunteja selvästi ainakin ensimmäisellä kerralla, mutta ne on itselle niin lähellä sydäntä, että mieluusti käytän enemmän aikaani niihin.
 

kopolanpoika

Well-Known Member
Sopiva kesto riippuu luonnollisesti tosi paljon peligenrestä.

Mielestäni toimintaseikkailuissa (esim. R&C, Spiderman, Batman, Guardians of Galaxy, Jedi Fallen Order, Uncharted jne) main storyn optimaalinen kesto on suurinpiirtein n. 20-25h. Ja siihen sitten kymppi lisätehtäviä ynm.

Sitten taas rpg kuuluu mielestäni grindaus ja alueet ovat isompia, joten niiden sopivana pituutena pidän n.35-50h, riippuen vähän pelin rakenteesta.

Aidosti mieleeni liian lyhyinä ovat jääneet SW Jedi Fallen Order ja Spiderman Miles Morales, joka taisi olla yhden työpäivän puhde. Molempia olisin ahminut mieluusti lisää. Ensimmäinen ei taida varsinaisesti olla edes erityisen lyhyt, mutta se jäi tarinaltaan vain niin kesken.

Sitten taas uusin RC taisi olla kestoltaan vain 15h ja mielestäni se oli jo tarjonnut kaiken mitä tarjottavana oli, joten peli oli osattu lopettaa oikeaan aikaan, ilman että alkoi puuduttaa.

Pitkänä pelinä sitten mieleen tulee ekana etenkin Persona 5 Royal, jossa pelin rakenne piti mielenkiinto yllä lähemmäs 100h ajan.

Loistavana 'putkimaisena juoksuna' FF7 Remake, jossa tämä ei haitannut yhtään, koska juoni piti jatkuvasti niin hyvin otteessaan.


Naurettavan pitkinä peleinä olen kokenut viimeiset Assassins Creedit, joissa kestoa oli enemmän kuin tarinassa lihaa luiden ympärillä ja mielenkiinto lopahti nopeasti ykstoikkoisten tehtävien takia.

Itse otan mielummin lyhyemmän, hyvin juonessa pysyvän, vaihtelevia tehtäviä sisältävän putkijuoksun, kuin jonkun päättömän pitkän open worldin, jossa juostaan yli 5min tyhjää pelimaailmaa ympäriinsä jatkuvasti ja jonka kesto rakentuu itseään toistavien tehtävien ympärille, antamatta kuitenkaan tarinalle mitään lisää.
 

kriswel

Well-Known Member
Saahan pelillä pituutta olla jos se jaksaa kiinnostaa mutta pituuden sijasta mä panostaisin mielummin uudelleen pelattavuuteen. Pitkien tarinoiden kanssa mulla käy yleensä niin että se kiinnostus loppuu väkisin siinä parin-kolmenkymmen tunnin jälkeen ja sitä vain haluaa pelin loppuvan. Ihan sama miten mutta kunhan loppuu. Laaja avoin maailma ja lukemattomat sivutehtävät taas tekee sen että jään puuhaamaan kaikkea muuta ja unohdan koko tarinan.
 

Noobeinstein

Well-Known Member
Vaikken pelannutkaan Cyberpunkia loppuun asti niin siinä mielestäni hoidettiin hyvin tuo suhdanne main storyn ja side content-sisällön välillä. Itse main story on varsin pitkä reilu 20h mutta ei mikään 50-60h niin kuin monessa muussa open world pelissä. Tällä tapaa vältytään main storyssa isoimmilta ongelmilta jaksotuksen suhteen ja suurella todennäköisyydellä isompi osa pelaajista pääsee näkemään myös pelin loppuratkaisun.

Mutta sitten jos peliä enemmän vielä haluaa pelata niin sivutehtäviä on varsin paljon joihin on käsittääkseni sen verran panostettu, että ne ei ole mitään viiden minuutin pituisia "käy clearaan tämä camp ja tuo todiste niin saat rahaa"-tyylisiä vaan niissä ihan päätarinastakin tuttujen hahmojen kanssa toimitaan, ainakin suurimmaksi osaksi.

Tuollaista lähestymistapaa näkisi mieluusti muissakin open world peleissä.
 

rap

Well-Known Member
Pääasiassa pelin genre ja muutenkin toteutus kertoo paljonko sitä jaksaa pelata. Esimerkkinä Gran Turismo Sport, johon olen käyttänut yli 300 tuntia. Kun taas vaikka Death Strandingia jaksoin tunnin kun loppui mielenkiinto.
 

Mathael

Well-Known Member
Niin tämä on vähän peligenre kysymys ARPG peleihin saa uppoon ihan älyttömän määrän tunteja, MMO peli sama juttu. Tarina vetoset pelit nyt sit on asia erikseen niitä nyt ei kyllä 10-40 tuntia enempää jaksais, koska pelien tarinat on edelleen aika kaukana kirjoista, leffoista ja sarjoista.
 

shamaniac

Well-Known Member
Hmmm, mites sitten pelit joissa on yksinpeli ja moninpeli mutta josta monet pelaa vain toista? Onko siinäkin tapauksessa se toinen pelimuoto turha ja pitäis poistaa?
Moninpelejä en ottaisi edes mukaan tähän keskusteluun kun toiselle voi riittää/kiinnostaa 10 tuntia ja toisille ei vielä satakaan.

Noin yleisesti ottaen olen sitä mieltä että pääosan moninpeleistä voisi heittää tunkiolle jos se on vain kylkeen liimattu lisuke. Tosin TLoU:n Factions oli sen verran hyvä että olisin ostanut sen erikseenkin jos olisin tiennyt siitä pitäväni, joten eivät nekään täysin turhia ole.

Ylipäänsä kritiikkini koskikin kamaa, joka on "yhdentekevää". Viitaten juurikin copypastettamalla "luotuihin" asioihin kuten "hyöhenten" keräämiseen tai samanlaisten tukikohtien tyhjentämiseen.

Esimerkiksi Witcher 3 on täysin samaa kaavaa noudattava peli alusta loppuun (kuten pelit toki aina) mutta se tekemisen miellekkyys tuli juuri siitä että edes sivutehtävissä ei tiennyt mitä siellä on luvassa. Ei todellakaan mitään jo aiemmin nähtyä vaan uutta oli aina tarjolla.

Ja olihan myös tuossakin pelissä sitä "copypastea" niiden ihan pienempien juttujen osalta mutta ne oli minusta onnistuttu laittamaan sinne vähän vain mausteeksi. Paljon parjatuissa Assassin's Creedeissä se sivutouhujen "copypaste" on oikeasti valtaosa peliä ja luultavasti vie enemmän aikaa kuin mitä pääjuoni.

Ei tuollaista tarvitse kokonaan siis poistaa mutta sen määrä pitäisi olla ns. lisämauste eikä iso osa pelin "lautasmallia" :D

Minusta on hyvä, että pelissä joka maksaa 70e on sitten kans kunnolla rahalle vastinetta. Ja jos tuossa kyseisessä pelissä on tekemistä mihin saa menemään 500h (vertaa moninpeli) mutta se ei ole pakollista tekemistä niin mitä haittaa siitä on. Se on siellä niille, jotka sitä kaipaavat mutta jos ei kiinnosta, niin pelin voi tyytyväisin mielin laittaa hyllyyn tarinan läpäisyn jälkeen.
Oletko siis tosiaan sitä mieltä että mikä tahansa tekeminen on hyvästä kunhan sitä on? Tässä olemme eri mieltä, sillä minusta sen pitäisi olla muuta kuin se 5-10 eri asiaa, joita on monistettu kymmenkertaisesti pitkin karttaa. Tuo on pelin keinotekoista pidentämistä juuri sitä ajatellen että saadaan ostajalle kuva että saa rahoilleen vastinetta.

Resident Evil Villagen pääsee läpi helposti alle kolmessa tunnissa kun tietää mitä tekee ja normaalisti pelatenkin 12-15 tuntiin. Käytin silti pelin parissa varmasti lähemmäs 30 tuntia, kenties jopa 40, koska sen ns. pääjuttu (eli tarina) ei vienyt sen enempää aikaa. Lisäksi sain pelistä paljon enemmän irti kuin jos olisin pelannut sen vain kerran mutta se koko läpäisy olisi vienyt jo sen saman 30 tuntia.

Alien Isolation on hyvä esimerkki pelistä, joka on liian pitkä, varsinkin genrelleen. Loistava peli mutta puudutti ja odotin monta kertaa että peli jo loppuisi siitä huolimatta että se oli hyvä. Villagesta jäi paljon parempi fiilis.

Käsittääkseni esim Nioh 2 on vähän vastaavanlainen tässä mielessä. Tarinan läpäisy ei kestä mahottoman kauaa mutta sen jälkeen pelattavaa sitä kaipaaville on vielä pilvin pimein. Jotku jopa pitävät grindailustakin ihan sellaisenaan, miksi muuten esim Diablo 3:n kaltaista peliä joku jaksaisi pelata satoja tunteja.
Nioh, Soulsit ja muut roolipelit on ehkä genrenä sellaisia että niiden "pitääkin" pystyä tarjoamaan sitä kestoa jos sitä kaipaa.

Tärkeä pointti tässä keskustelussa onkin että paljon on kiinni myös genrestä, kuten moni on jo sanonut.

Viimeisimpänä suorituksena Witcher 3 minkä aloittanut noin 5 kertaa alusta ja aina lopettanut Skelligeen kunnes tuli vedettyä lopulta läpi. Menee vähän offtopicin mutta voi pojat ku haikee olo tuli kun sai "paskimman" endingin. Eli siis pelin paras naispäähahmo--
Vanhahko peli kyseessä mutta ehkä ei silti kannattaisi heitellä juonipaljastuksia niin että niihin törmää ihan missä sattuu aiheeseen liittymättömässäkin keskustelussa ;)
 

Murdoc

Well-Known Member
Moninpelejä en ottaisi edes mukaan tähän keskusteluun kun toiselle voi riittää/kiinnostaa 10 tuntia ja toisille ei vielä satakaan.
No samahan se on tommosessa yksinpelissäkin, jossa on ylimääräistä tekemistä, jota ei ole pakko tehdä. Vaikka läpäisyn jälkeen NG+ tms. Tai jotain daily challengeja, jotka uusiutuu päivittäin. Voihan tuon moninpelin dropata keskustelusta jos se ei sovi oman argumentoinnin tueksi mutta kyllä tuo minusta ihan validi kysymys on.
Oletko siis tosiaan sitä mieltä että mikä tahansa tekeminen on hyvästä kunhan sitä on? Tässä olemme eri mieltä, sillä minusta sen pitäisi olla muuta kuin se 5-10 eri asiaa, joita on monistettu kymmenkertaisesti pitkin karttaa. Tuo on pelin keinotekoista pidentämistä juuri sitä ajatellen että saadaan ostajalle kuva että saa rahoilleen vastinetta.
Kyllä, jos se tekeminen on valinnaista ja aivan pelaajan omaa valintaa jaksaako niitä tehdä vai ei. Esim jos platinan saa ns normaali pelaamisella ja sitten siihen päälle on lisää tekemistä niitä kaipaaville niin en näe siinä mitään huonoa. Siinä kuitenkin olen samaa mieltä, että jos tarina ja perus sivutehtävät ovat itseään toistavaa alusta loppuun ja sitä olisi joku 200h+ niin sitten se olisi minullekkin huono juttu. Mutta tässä käsittääkseni puhutaan täysin vapaaehtoisesta sisällöstä ja kaiken lisäksi sisällöstä, josta ei tämän keskutelun alettua tiedetty vielä yhtään mitään.

Nythän Techland on tarkentanut mitä tuo 500h tarkoittaa ja mielestäni vaikuttaa oikeinkin hyvältä. Eli ylimääräiset tunnit tulee siitä, että pelaa pelin useampaan otteeseen, jolloin näkee kaikki loppuratkaisut ja eri valinnoista muodostuvat juonikuviot. Minusta erittäin perusteltua pituuden lisäämistä. Vai pitäisikö Techlandin supistaa pelistä pois kaikki valinnat ja erilliset loput, kun jotain pelaajaa alkaa ahdistaa, kun ei jaksa pelata kaikkea mitä pelillä on tarjota?
Nioh, Soulsit ja muut roolipelit on ehkä genrenä sellaisia että niiden "pitääkin" pystyä tarjoamaan sitä kestoa jos sitä kaipaa.

Tärkeä pointti tässä keskustelussa onkin että paljon on kiinni myös genrestä, kuten moni on jo sanonut.
Eli on genrestä kiinni onko itseään toistava grindaaminen hyvä vai huono asia? Aika erikoista minusta.
 
Ylös Bottom