Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Onko isompi ja pidempi aina parempi? - ja nyt puhutaan videopeleistä senkin pervot

Tässä pituuskeskustelussa näyttää olevan sellainenkin piirre, että osa selvästi pelaa pelejä saadakseen kaikki saavutukset. Sitten harmittaa, jos joutuu saavutusten vuoksi joskus pelaamaan liian pitkään. En välitä yhtään saavutuksista ja minusta olisi hassua pelata jotain peliä vain sen vuoksi, että saa kasvatettua jotain pisteitä, joilla ei oikeastaan tee yhtään mitään.

Siksi ei varmaan samalla tavalla ota kupoliin "liian pitkät pelit" kun voi pelata vain sen verran kuin sattuu huvittamaan. Ymmärrän kyllä suorittavaakin pelaamista, mutta tuota väkisin pelaamista en tajua ollenkaan. Peleistä löytyy paljon kiinnostavampiakin kilpailullisia elementtejä, jos niitä kaipaa. Saavutusten kerääminen menee minulla samaan kategoriaan Cookie Clickereiden kanssa, eli tuntuu hölmöltä, mutta moni tykkää semmoisesta ja minun puolesta saa tykätäkin. Jos siitä kerää itselleen ahdistuksen aiheen, ettei saa tuhatta pistettä tai jotain mitä lie pokaalia, silloin voi vähän miettiä, onko hommassa mitään järkeä enää.
 
Tässä pituuskeskustelussa näyttää olevan sellainenkin piirre, että osa selvästi pelaa pelejä saadakseen kaikki saavutukset. Sitten harmittaa, jos joutuu saavutusten vuoksi joskus pelaamaan liian pitkään. En välitä yhtään saavutuksista ja minusta olisi hassua pelata jotain peliä vain sen vuoksi, että saa kasvatettua jotain pisteitä, joilla ei oikeastaan tee yhtään mitään.

Siksi ei varmaan samalla tavalla ota kupoliin "liian pitkät pelit" kun voi pelata vain sen verran kuin sattuu huvittamaan. Ymmärrän kyllä suorittavaakin pelaamista, mutta tuota väkisin pelaamista en tajua ollenkaan. Peleistä löytyy paljon kiinnostavampiakin kilpailullisia elementtejä, jos niitä kaipaa. Saavutusten kerääminen menee minulla samaan kategoriaan Cookie Clickereiden kanssa, eli tuntuu hölmöltä, mutta moni tykkää semmoisesta ja minun puolesta saa tykätäkin. Jos siitä kerää itselleen ahdistuksen aiheen, ettei saa tuhatta pistettä tai jotain mitä lie pokaalia, silloin voi vähän miettiä, onko hommassa mitään järkeä enää.
Pitkälti samoilla linjoilla itsekin olen. Saavutukset ja pokaalit on ihan mukavia olla olemassa, mutta pelaan kuitenkin poikkeuksetta kaikkia pelejä vain itse pelin sekä tarinan vuoksi. Jos peli on hyvä ja sitä on kiva pelata, niin erilaisista keräiltävistä ja sivutehtävistä saa sitten haluamansa määrän lisäsisältöä. Harvassa pelissä mikään lineaarinen tarina kestää niin pitkään, etten sitä jaksaisi pelata.

Eräät oman pelihistorian upeimmista kokemuksista ovatkin tulleet erityisen pitkän tarinan omaavista peleistä. Horizon Zero Dawnin ainutlaatuisuuden ymmärrettyäni venytin kyllä ihan tahallani tarinan läpäisyn sinne 70+ tuntiin, minkä nostan aivan ylivoimaiselle kärkipaikalle hienoimmissa pelielämyksissä. Nyt pelikello taitaa näyttää 169h, ja se on pysähtynyt siihen lähinnä sen takia että kaikki tehtävät on tehty, keräiltävät kerätty, NG+ pelattu ja platina hankittu. Jos pelissä olisi vielä lisää tehtäviä, pelaisin varmasti vielä vähintään toisen samanmoisen määrän (kohtahan sitä taas saa!).

Noin muuten eniten pelaamani peli on kirkkaasti lähes tuhannella pelitunnillaan Pinball FX3. Se onkin ainoa peli, jota olen edes vähän kilpailukykyisesti yrittänyt viimeisen parin konsolisukupolven aikana pelata, joten en yhtään ihmettele että se on ykkösenä. Muita satojen tuntien pelejä ovat olleet pari Fifaa ja Rocket League, mikä tietysti kertoo siitä että ne isoimmat tunnit tulevat lähes poikkeuksetta ei-tarinallisista peleistä. Kun kunnolla pääsee/jumittuu kausi toisensa jälkeen uramoodin tai online-pikapelien kimppuun, niin eihän ne pelit lopu silloin ennen kuin itse genreen tai peliin kyllästyy (mikä on myös nyttemmin tapahtunut).
 
Tässä pituuskeskustelussa näyttää olevan sellainenkin piirre, että osa selvästi pelaa pelejä saadakseen kaikki saavutukset. Sitten harmittaa, jos joutuu saavutusten vuoksi joskus pelaamaan liian pitkään.
Minussa on jonkin verran achievementien kerääjän vikaa, mutta menen kuitenkin pelaamisen mielekkyys edellä. Kun sain AC Valhallan tarinan päätökseen, niin ei ollut pienintäkään mielenkiintoa lähteä keräämään puuttuvia saavutuksia. Menin siis pelissä ihan täysin tarina edellä. Se oli loppua kohden niin puuduttavaa, ettei mitään mielenkiintoa jatkaa läpäisyn jälkeen.

Sitten taas vaikka Forza Horizonissa saatan pelin "läpäisyn" jälkeen keräillä puuttuvia saavutuksia, koska pelaaminen on edelleen viihdyttävää.

Harmistukseen asti en pelaisi pelejä saavutusten takia. Joku toinen toki näin saattaa tehdä. :)
 
Viimeksi muokattu:
Ymmärrän toki vitsin tässä. Mutta samalla on pakko todeta, että henkilökohtaisesti joku alle 10 tunnin peli on minulle aina aivan liian lyhyt. Itse haen tarinapainotteisilta peleiltä myös pidemmän ajan kestoa sen hyvän tarinan lisäksi. Kyllä pelin pitää kestää kymmeniä tunteja (mielellään vähintään 30 tuntia tai vaikka reippaasti enemmän), jotta koen sen olevan vaikkapa 60-80 euron arvoinen. Minun on todella vaikeaa ymmärtää tätä näköjään nykyään valloillaan olevaa ajatusmaailmaa, että pelit ovatkin herkästi liian pitkiä. Itselleni peli on liian pitkä vain, jos sen sisältö on huonoa kestoon nähden. Ajallinen pituus ei sitä ratkaise, vaan nimenomaan sisältö. Jos sisältö on itselleni mielenkiintoista ja vaihteluakin löytyy omaan makuuni riittävästi, niin peli voi helposti olla vaikka yli 100 tuntia kestoltaan, ja siltikin voi lopulta harmittaa, kun peli tuleekin päätökseensä. Ehkä johtuu sitten siitä, että mottonani pelatessa on varsin usein se, että päämäärä ei ole niin tärkeä kuin se matka joka tehdään siihen päämäärään päästäkseen.
 
Ymmärrän toki vitsin tässä. Mutta samalla on pakko todeta, että henkilökohtaisesti joku alle 10 tunnin peli on minulle aina aivan liian lyhyt. Itse haen tarinapainotteisilta peleiltä myös pidemmän ajan kestoa sen hyvän tarinan lisäksi. Kyllä pelin pitää kestää kymmeniä tunteja (mielellään vähintään 30 tuntia tai vaikka reippaasti enemmän), jotta koen sen olevan vaikkapa 60-80 euron arvoinen. Minun on todella vaikeaa ymmärtää tätä näköjään nykyään valloillaan olevaa ajatusmaailmaa, että pelit ovatkin herkästi liian pitkiä. Itselleni peli on liian pitkä vain, jos sen sisältö on huonoa kestoon nähden. Ajallinen pituus ei sitä ratkaise, vaan nimenomaan sisältö. Jos sisältö on itselleni mielenkiintoista ja vaihteluakin löytyy omaan makuuni riittävästi, niin peli voi helposti olla vaikka yli 100 tuntia kestoltaan, ja siltikin voi lopulta harmittaa, kun peli tuleekin päätökseensä. Ehkä johtuu sitten siitä, että mottonani pelatessa on varsin usein se, että päämäärä ei ole niin tärkeä kuin se matka joka tehdään siihen päämäärään päästäkseen.
Joo, ei toki noin lyhyet ole täyden hinnan arvoisia. Mutta veikkaan että tuossa on kyllä enemmänkin pelattavaa, jos kaipaa lisää contenttia. Ykkönen vai mikä remake olikaan, niin siinäkin oli kyllä mukavasti pelattavaa. Kakkonen oli sitten enemmän loottipeli. Tämä kolmonen varmaan on enemmän ykkösen kaltainen onneksi.
 
Itselle tarinallisen yksinpelin hyvä pituus 0n 20-50 tuntia. Tuon jaksan vielä pelata. Tuota pidemmät jää yleensä aina kesken. Sitten taas jotain Fifan career modea jaksan hakata satoja tunteja.
 
No samahan se on tommosessa yksinpelissäkin, jossa on ylimääräistä tekemistä, jota ei ole pakko tehdä. Vaikka läpäisyn jälkeen NG+ tms. Tai jotain daily challengeja, jotka uusiutuu päivittäin.
Ei ole sama koska moninpelin sisältö on yleensä nähty jopa ensimmäisen tunnin aikana. Se ei jää siis samalla tapaa "kesken" kuin mitä voi yksinpelin kokea jäävän jos jättää jotain tekemättä. Näin ainakin minä asian koen.

Toki puhun nimenomaan perinteisistä moninpeleistä, joissa ei ole tehtäviä, joita jauhaa vaan esim. deathmatcheja tyyliin Halo, COD jne.

Ihan eri lukunsa on Destinyt, Diablot ja muut, joita nimittäisin jo ihan cooppailuksi. Eli erona kai olisi sitten PvP vs. PvE ja väitän että PvP-pelien (eli niiden joita kutsun "perinteisiksi" moninpeleiksi) sisältö on nähty usein jo hyvin nopeassa ajassa.

Lisäksi minusta moninpeli on yhtä lailla usein turha lisuke kuin mitä turhat sivutehtävätkin. Joskus sekä oheismoninpeli että oheistekeminen voi kuitenkin yllättää positiivisesti eikä sitä voi tietää tietenkään etukäteen. Täytyykin ehdottoman "kieltämisen" sijasta toivoa että kehittäjät täyttäisivät pelinsä tekemisellä, jonka kokevat pelaajan ajan arvoisena. Copypastettaminen ja pakon vuoksi lisätty moninpeli eivät sitä pääosin ole.

Mutta yhäkään en siis ottaisi keskusteluun mukaan täysin moninpeliin keskittyviä teoksia koska niillä nyt ei edes ole mitään kunnon loppua tai alkua. Vai onko jossain mainostettu joskus jonkin moninpelin ajallista kestoa samalla tapaa kuin mitä yksinpelien kohdalla tehdään? Jo tämän puuttuminen mielestäni puolustaa näkemystäni ettei moninpelejä kannata tähän keskusteluun ottaa mukaan.

Voihan tuon moninpelin dropata keskustelusta jos se ei sovi oman argumentoinnin tueksi mutta kyllä tuo minusta ihan validi kysymys on.
Yksinpeli ja moninpeli ovat kuitenkin sen verran eri asia että en edelleenkään koe niitä järkeväksi vertailla. Miten edes määritellä kuinka paljon moninpelissä on tekemistä kun sitä voi pelata joko tunnin tai sata? Ylipäänsä moninpelit on yleensä selkeämpiä eikä niissä ole samalla tapaa pää- ja sivutouhuja kuten yksinpeleissä on.

Kyse ei siis ole siitä että jättäisin moninpelin pois vain argumentoinnin vuoksi. Olen jo mielestäni perustellut miksi en koe sen olevan järkevä osa tätä keskustelua. Pääpointtina siis se, että sen pituutta on vähän hankala määrittää verrattuna yksinpeliin.

Kyllä, jos se tekeminen on valinnaista ja aivan pelaajan omaa valintaa jaksaako niitä tehdä vai ei. Esim jos platinan saa ns normaali pelaamisella ja sitten siihen päälle on lisää tekemistä niitä kaipaaville niin en näe siinä mitään huonoa.
Ok. Olemme sitten tosiaan tästä eri mieltä. Minusta se on aika huono juttu että kehittäjät käyttävät aikaansa tehdäkseen "turhaa", jota sitten väännetään pahimmillaan vain sen vuoksi että se on pelissä ja "siitä" on maksettu.

Minusta on myös huono kehityssuunta että viestitään että meille riittää copypastettu höttö mielekkään sisällön sijasta. Sekin on ikävää että viestitämme että meille täytyy tehdä tuota höttöä että pelien kestoista voidaan puhua kolminumeroisina sen sijaan että saataisiin tiivis tarina ja parhaimmillaan pelikokemus, jonka haluaa ottaa heti uusiksi pelatakseen vaikka vähän eri tavalla.

Tämän kelpaaminen meille viestittää siis että kehittäjien kannattaa paisuttaa pari originaalia tehtävää kymmenkertaiseksi ja mainostaa sitten kuinka paljon sisältöä pelissä on. Ja porukkaa ostaa. Jopa ne, joille riittää vähempi, koska voivat jättää ne huonot pelaamatta.

Minä en vain ymmärrä logiikkaa että miksi edes tehdä sisältöä, jonka lukuisat ihmiset luultavasti sivuuttavat.

Myönnän kyllä että olen ajalta, jolloin pelit olivat suoraviivaisempia ja kaikki piti tehdä loppuun päästäkseen. Nythän on ollut jo kauan se aika että pelit ovat maailmoja, joissa voi tehdä lukuisia asioita. Tai olla tekemättä. Kyllä minäkin olen jättänyt GTA-pelien taksi- ja poliisitehtävät aina tekemättä mutta puhunkin nyt nimenomaan siitä tekemisestä, joka muodostaa peliajan pääosan. Sen lisäksi tuollainen pieni höttö ei minua haittaa kunhan ne varsinaiset "side missionsit" ovat muuta kuin copypastea.

Siinä kuitenkin olen samaa mieltä, että jos tarina ja perus sivutehtävät ovat itseään toistavaa alusta loppuun ja sitä olisi joku 200h+ niin sitten se olisi minullekkin huono juttu. Mutta tässä käsittääkseni puhutaan täysin vapaaehtoisesta sisällöstä ja kaiken lisäksi sisällöstä, josta ei tämän keskutelun alettua tiedetty vielä yhtään mitään.
Puhut siis näköjään nimenomaan Dying Light 2:sta kun minä puhun yleensä ottaen sisällöstä. Mutta eikös "perus sivutehtävät" ole myöskin nimensä mukaisesti "sivu"-tehtäviä, jolloin nekin on täysin vapaaehtoista sisältöä? Oletin sinun tarkoittavan kaikkea ei-pakollista tekemistä.

Nythän Techland on tarkentanut mitä tuo 500h tarkoittaa ja mielestäni vaikuttaa oikeinkin hyvältä. Eli ylimääräiset tunnit tulee siitä, että pelaa pelin useampaan otteeseen, jolloin näkee kaikki loppuratkaisut ja eri valinnoista muodostuvat juonikuviot. Minusta erittäin perusteltua pituuden lisäämistä.
Minusta tuo pituudella mainostaminen on alunperinkin vain masentavaa, oli se laskettu miten tahansa. Pituus ei kerro vielä mitään siitä onko peli edes niin hyvä että jaksaa ensimmäistäkään tuntia. Juuri yksi kritiikkini pääpointeista on se että pituutta ihannoidaan riippumatta siitä, miten se on saavutettu tai laskettu.

Lisäksi tämä 500h on näköjään todella typerästi vielä laskettu. Tuossahan on pakostakin toistoa kymmeniä tunteja, joten tuo on jo valheellista markkinointia. Jos siis lasketaan pelin uusiksi pelaaminen tunteihin. Vai mainostettiinko esimerkiksi Mass Effectejä sen mukaan kuinka monta tuntia menee kun pelaa pelin kaikilla valinnoillaan? Totta kai siihen saa aikaa mutta tuo on vähän vino tapa mainostaa pelin kestoa.

Vai pitäisikö Techlandin supistaa pelistä pois kaikki valinnat ja erilliset loput, kun jotain pelaajaa alkaa ahdistaa, kun ei jaksa pelata kaikkea mitä pelillä on tarjota?
Ei tietenkään. Tuntien laskutapa vain on outo. Lisäksi kritisoin myös sitä että nimenomaan täysin puhkigrindatun pelin kesto on se, joka ilmoitetaan eikä keskimääräistä läpäisyä, jossa on reilusti lisätehtäviä ja sivupuuhaa tehtynä, mikä on varmasti se suuren osan käyttämä peliaika.

Toistan siis itseäni: kritisoin erityisesti sitä että tuntuu että vain tunneilla on merkitystä eikä sillä miten siihen lukuun on päästy.

Eli on genrestä kiinni onko itseään toistava grindaaminen hyvä vai huono asia? Aika erikoista minusta.
Ymmärsit väärin tai en osannut avata itseäni ymmärrettävästi, joten yritän selittää paremmin:

Sanotaan nyt vaikka että Soulsien läpäisy kestää 40 tuntia. Siinä vaiheessa peli on voitu koluta läpikotaisin MUTTA jos haluaa, voi ottaa uusintakierroksen uudella buildilla tai jatkaa aiemmalla hahmolla NG+:aa. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni varsinaista pelin kestoa vaan peli vain kestää uusintapelaamista, jolloin kestoa tulee lisää jos sitä haluaa yhä jatkaa. Lisäksi peli on sellainen, että sen jatkaminen on mielekästä.

Voi kuitenkin yhtä hyvin sanoa että peli on nähty ja koettu.

Sama sisältöhän siellä silti on, joten NG+, uusintakierrokset, grindaus (pelin jälkeen) on minusta samaa kuin moninpelitkin: voit pelata niin kauan kuin kiinnostaa mutta se pelin sisältö on kuitenkin jo nähty ja koettu.

En siis tuota laske pelin pituuteen. Minkä sitten lasken? Pääjuoni + sivutehtävät sekä oheistouhu. Kun ne on tehty on peli "läpi". Trophyja ja achievementteja voi joutua joskus pahimmillaan jauhamaan vielä kymmeniä tunteja mutta pelin sisältö on nähty, joten koen että se on läpäisty.

Toisaalta on myös mielekästä laskea eri pituus ns. normaalille läpäisylle (tarina + kaikki järkevä sivuhomma/-tehtävät) sekä 100% läpäisylle.

Techland kenties tuolla 500 tunnillaan meinasi 100% läpäisyä mutta yhä minusta on vähän jopa valheellista laittaa esim. kaikki erilaiset keskustelutkin mukaan tuohon. Jopa Guardians of the Galaxyssa on kymmeniä keskusteluvaihtoehtoja, joilla pelin pituutta voisi veistää paljon oikeaa pituutta pidemmäksi. Toisaaltahan tuo on totta mutta jokainen mielestäni ymmärtää että harva oikeasti pelaa kaikkea tuota läpi. Varmasti ihmiset pelaavat peliä enemmänkin mutta silti voi olla joku yhdentekevä kukkanen tai keskustelupätkä, jota ei ole tuhannessakaan tunnissa vielä käyty kokemassa.

Kyse ei siis ole siitä etteikö peliin saisi tuhatkin tuntia vaan siitä, miten tuo tuntimäärä on järkevä ilmoittaa. Nythän tuo oli sitä nykyajan "vitsausta", jossa pituus = arvo.

Tässä pituuskeskustelussa näyttää olevan sellainenkin piirre, että osa selvästi pelaa pelejä saadakseen kaikki saavutukset. Sitten harmittaa, jos joutuu saavutusten vuoksi joskus pelaamaan liian pitkään. En välitä yhtään saavutuksista ja minusta olisi hassua pelata jotain peliä vain sen vuoksi, että saa kasvatettua jotain pisteitä, joilla ei oikeastaan tee yhtään mitään.
On varmasti ja minussa sitä vikaa löytyy. Tosin koska minussa on tuota vikaa, eli sitä, että "kaikki pitää tehdä", niin tekisin ne ilman trophyja ja achievementtejakin. Nuo jopa hillitsevät sitä täysin läpäisyä, sillä kun pelistä on "platina" kerätty, voi "hyvillä mielin" "luovuttaa" ja jatkaa muihin peleihin.

Tosin on ollut useitakin pelejä, joissa platina on saatu jo ennen kuin kaikki on tehty ja olen ihan muuten vain jatkanut pelaamista.

Täysin en siis usko noiden varassa olevani mutta ne ovat mukava mittari sille, milloin on tavallaan ok siirtyä seuraavan teoksen pariin.

En kuitenkaan väännä hampaat irvessä paskoja pelejä/tekemisiä tai osta turhanpäiväisiä pelejä vain trophyjen takia. Pelini ostan sen mukaan mitä haluan pelata ja sitten pelailen peliä sen verran mitä haluan sekä katson mitä trophyjen kerääminen vaatisi. Yleensä ei mahdottomia, joten sitten juoksen niiden perässä vaikka tiedostankin niiden olevan vielä noita kritisoimiani turhanpäiväisiä sivutouhuja turhempiakin.

Siksi ei varmaan samalla tavalla ota kupoliin "liian pitkät pelit" kun voi pelata vain sen verran kuin sattuu huvittamaan.
Mutta onko tosiaan niin että täytyy olla trophyjen perässä että liika pituus voi ottaa kupoliin? Esimerkiksi jopa loistava Witcher 3 tuntui loppua kohden liian pitkältä. Samoin Alien Isolation. Varmasti löytyisi muitakin esimerkkejä.

Eli kyllä se liika pituus voi ottaa kupoliin ilman että kyseessä on suorituspelaaminen tai trophyjen jauhaminen.

Sanon siis yhä että pituus pelkän itseisarvonsa vuoksi on huono suunta. Pituudelle pitäisi olla jokin syy. Peli saa olla pitkä jos se on pitkä "luonnollisesti" eikä sen takia että pitkät pelit myy paremmin.

Sekään ei minua haittaa että pelien kestoa venytetään myyntien vuoksi kunhan se tehdään muuten kuin yhdentekevillä tehtävillä. On kuitenkin aina todella virkistävää pelata jotain lyhyempiä ja tiiviimpiä pelejä, joista olenkin jo usean esimerkin antanutkin. Niistä jää aina jotenkin parempi fiilis ja niiden pariin on helpompi myös palata. Auttanee kai lisäosienkin myynnissä jos on jäänyt nälkä eikä tullut ähkyä.

Ymmärrän kyllä suorittavaakin pelaamista, mutta tuota väkisin pelaamista en tajua ollenkaan.
Ei kannata olettaa että trophyhunttaus on sen enempää väkisin pelaamista kuin pelien pelaaminen vaikkapa vaikeimmalla vaikeusasteella. Haaste kuin haaste. Lisäksi ei kannata olettaa että se on väkisin pelaamista ollenkaan. Ei niiden kerääminen tarkoita että kerää aina ja kaikki vaan se voi olla ihan sitä että kerää ne mitkä on mielekästä kerätä. Minulle se on yleensä enemmän mitä ilman niitä pelaisin mutta yksittäisiä trophyja lukuunottamatta en tuota harrastusta ole kokenut väkisin tekemisenä sen enempää kuin vaikkapa Soulseissa pään hakkaaminen seinään vaikeiden pomojen kanssa. Niitäkään kun ei ole pakko pelata vaan voi pelata helpompia pelejä :)

Peleistä löytyy paljon kiinnostavampiakin kilpailullisia elementtejä, jos niitä kaipaa.
Kilpailulliset elementit ovat turhan usein sama kuin moninpeli ja niissä on taas usein liikaa muuttujia. Eikä niitä tavallaan ikinä voi selättää samalla tavalla kuin saada sen trophyn X ja siirtyä eteenpäin. Ellei tarkoitus ole olla jonkin pelin top 10, top 100 tms. Mutta se vaatisi jo varmasti paljon enemmän kuin yksikään trophy koskaan, joten hullummalta tuollainen tuntuisi.

Vai onko kyse siitä että tuollaisen saavuttamisen kokee jotenkin parempana saavutuksena? Minusta siinä voittaa itsensä ihan samalla tapaa kummassakin kohtaa. Kysehän on vain siitä että minkä haasteen haluaa selättää.

Saavutusten kerääminen menee minulla samaan kategoriaan Cookie Clickereiden kanssa, eli tuntuu hölmöltä, mutta moni tykkää semmoisesta ja minun puolesta saa tykätäkin.
Melko laaja kategoria jos siihen kuuluu sekä täysin taitoa vaatimaton, yhdentekevä robottimainen klikkailu (cookie clickerit) sekä haasteisiin perustuvat suoritukset, jotka usein vaativat tietynlaista osaamista ja oppimista että niissä onnistuu (trophyt).

Jos siitä kerää itselleen ahdistuksen aiheen, ettei saa tuhatta pistettä tai jotain mitä lie pokaalia, silloin voi vähän miettiä, onko hommassa mitään järkeä enää.
Toki, olen samaa mieltä. Touhulle saa menetettyä mielenterveyden jos asettaa tavoitteeksi kerätä aina ja kaiken mutta epäilen että suurin osa meistä harrastajista kerää lähinnä ne trophyt, jotka eivät sinne mielisairaalan oville vie.

Ymmärrän silti harmituksen jos pelin "täysin kokeminen" vie 500h. Eikä siihen edes tarvitse liittää trophyja. Se on kenties se FOMO (Fear Of Missing Out), joka siinä merkitsee. Kun tietää että ei ole "kokenut kaikkea" mistä on maksanut. Siinä ajattelussa on paljolti samaa, mutta eri näkökulmasta, kuin siinä että ajattelee että "pitää olla paljon sisältöä, kun eihän sitä ole pakko pelata". Kumpikin on vähän typerä tapa ajatella: toisessa on pakkomielteinen ajatus pelata kaikki yhdentekeväkin ja toisessa pitää olla sitä yhdentekevää että on rahalle vastinetta.

Eikö kummallakin tavoin ajatteleva saisi paremman pelin jos sen yhdentekevän (tunteja varten lisätyn hötön) jättäisi pois jos kerran toinen vääntää niitä "pakon" vuoksi ja toinen jättää ne täysin tekemättä? Niillähän ei lopulta ole siis mitään merkitystä kummallekaan? Onko niillä merkitystä kenellekään?

Ikävä kyllä veikkaan että on. Porukka itkisi että peli oli lyhyt. Joten mieluummin mätetään sitä yhdentekevää tauhkaa masut täyteen ja ollaan ähkyssä kuin nautitaan se hyvä ateria, jonka jälkeen jaksaa vielä kävellä kotiinkin.
 
Lyhyt on parempi: täydellinen pelin pituus on noin 5–10 tuntia. Jos pelin pääjuoni kestää enemmän kuin 10 tuntia, niin minua alkaa yleensä ahdistamaan :D

Pelaan suurimmaksi osaksi tarinavetoisia indiepelejä, ja aika moni niistä on kestoltaan juuri tuota luokkaa. Pidempiä pelejä (+20h) tulee pelattua ehkä muutaman kerran vuodessa. Yleensä nuo massiiviset pelit jää kuitenkin kesken varsinkin silloin, kun niitä pelaa huvikseen eli ei arvostelua varten.

Poikkeuksena sääntöön on kavereiden kanssa pelattavat moninpelit (WoW, Fallout 76), joita jaksaa pelailla vähän enemmänkin. Tietysti aina vähän kerrallaan.
 
Ymmärrän toki vitsin tässä. Mutta samalla on pakko todeta, että henkilökohtaisesti joku alle 10 tunnin peli on minulle aina aivan liian lyhyt. Itse haen tarinapainotteisilta peleiltä myös pidemmän ajan kestoa sen hyvän tarinan lisäksi. Kyllä pelin pitää kestää kymmeniä tunteja (mielellään vähintään 30 tuntia tai vaikka reippaasti enemmän), jotta koen sen olevan vaikkapa 60-80 euron arvoinen.
Mites vaikka Resident Evilit? Kakkosen remake, seiska ja Village? Minusta oikein sopivat kestot niissä ja lisätunteja saa kun veivaa uusiksi. Ehkä kyse olisikin enemmän siitä että kuinka hyvin peli on rakennettu kestämään uusintapelikertoja kuin se varsinainen "kesto", jota nykyään pidetään itseisarvona ja jota vielä mitataan vähän jopa kyseenalaisesti vain saadakseen sinne satoja tunteja.

Voisi myös kysyä että onko peli yhtäkkiä 60-80 euron arvoinen jos 10 tunnin sisältö on vain (esim. copypastettamalla) laajennettu vaikkapa 40-50 tuntiin? Siitäkö halutaan maksaa enemmän vaikka sisältö on periaatteessa sama kuin jos kopioitua "sisältöä" leikkaisi pois 20-30 tuntia?

Minun on todella vaikeaa ymmärtää tätä näköjään nykyään valloillaan olevaa ajatusmaailmaa, että pelit ovatkin herkästi liian pitkiä. Itselleni peli on liian pitkä vain, jos sen sisältö on huonoa kestoon nähden. Ajallinen pituus ei sitä ratkaise, vaan nimenomaan sisältö.
Kyse on juuri siitä että pitkälti sitä "pituutta" saadaan lisää aika turhanpäiväisellä sisällöllä ja se oikeasti kiinnostava sisältö on sen 10-20 tuntia.

Jos sisältö on itselleni mielenkiintoista ja vaihteluakin löytyy omaan makuuni riittävästi, niin peli voi helposti olla vaikka yli 100 tuntia kestoltaan, ja siltikin voi lopulta harmittaa, kun peli tuleekin päätökseensä.
Varmasti näin kaikilla (jos tekeminen mielenkiintoista ja vaihtelevaa) mutta kun usein se on sitä että on esim. 10 erilaista lisätehtäväformaattia monistettu sata kertaa. Sekö on hyvä ja rahanarvoista?

Joo, ei toki noin lyhyet ole täyden hinnan arvoisia.
Mutta mikä on täysi hinta? Eihän kaikki lyhyemmät teokset edes maksa sitä "täyttä hintaa" vaan se niiden "täysi hinta" voi olla vaikkapa 20 euroa. Nyt katsotaan ilmeisesti taas vain AAA-julkaisuja tässä.

Toisaalta noin 15 tunnin Resident Evil Village on täysin sen AAA-hintansa arvoinen. Tosin peliinhän saa aikaa kymmeniä tunteja laitettua jos haluaa eikä se pelin ilmoitettu kesto muutenkaan ole aina jokaisen kohdalla sama vaan riippuvainen pelityylistä.

Mieluummin tiivis peli, jonka haluaa pelata useampaan kertaan kuin 100 tuntinen ähkyläjä, jonka pariin ei tee mieli palata. Nytkin tässä säästellyt taas uusimman Assassin's Creedin aloitusta kun tietää jo etukäteen että se on niin "loputon" urakka. Onko se sitten hyvä asia pelille että sen aloitusta jopa viivyttelee koska tietää että se on niin "laadukas" (eli pitkä).

Oliko aiemmat Assassin's Creed -sarjan pelit muuten huonompia tai vähemmän arvoisia koska olivat lyhyempiä?
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä mulle pidempikin peli kelpaa jos siinä on ihan oikeaa sisältöä.
Esim nyt mulla on psvr versio skyrimista menossa ja alkaa melkein kaikki olla tehtynä.
Varmasti pari jotain pientä questia puuttuu kun en ole kaikille jutellut, mutta tarina on läpi, killat tehty, lisärit tehty ja julmettu määrä niitä pienempiäkin tehtäviä.
Pari kertaa olen myös vaan kävellyt ympäri maailmaa pari tuntia enkä löydä yhtään uutta paikkaa enää joten aika hyvin tuo on koluttu.
Aikaa mennyt "vain" hieman yli 190 tuntia.

Moni täällä on laittanut reippaasti enemmän tunteja vaikka AC:valhallaan, mutta siinä sitten onkin just sitä saman toistoa ja filleria joten sitä en todellakaan jaksaisi pelata 100% läpi.
Samalla huomaa kuinka absurdi se dying light 2:n 500 tuntia on. Ihan sama vaikka siihen laskettaisiin kaikki lopetukset ja sivutehtävät sillä vaikka mä lisäisin tuohon skyrimin jatkoksi vielä witcher 3:n ja sen molemmat lisärit niin silti en olisi pelannut noita kaikkia 500 tuntia yhteensä.
Ei tuollaiseen tuntimäärään päästä muuta kuin laittamalla kartta ihan täyteen copy/paste höttöä tai sitten laittamalla peliin jotain haasteita jotka lasketaan 100% läpäisyyn mukaan ja noihan voi olla vaikka "tapa 10 000 zombia jakoavaimella" tason täytettä.
 
Mites vaikka Resident Evilit? Kakkosen remake, seiska ja Village? Minusta oikein sopivat kestot niissä ja lisätunteja saa kun veivaa uusiksi. Ehkä kyse olisikin enemmän siitä että kuinka hyvin peli on rakennettu kestämään uusintapelikertoja kuin se varsinainen "kesto", jota nykyään pidetään itseisarvona ja jota vielä mitataan vähän jopa kyseenalaisesti vain saadakseen sinne satoja tunteja.
Juuri näin. Jos pelin tarinallinen osuus venyy moneen kymmeneen tuntiin niin ei sitä kovin montaa kertaa jaksa pelata. Vaikka se tarina olisi miten hyvä niin pitkittyessään sinne eksyy väkisin myös niitä osuuksia joita ei välttämättä jaksaisi uudelleen pelata. Tarina menettää myös tehoja jos se kestää liian pitkään.
Mä tykkään myös pelata pitkiäkin pelejä mutta kyllä ne melkein laidastaan jää siihen yhteen läpipeluukertaan. Resident Evil 2 on hyvä esimerkki tuollaisesta kompaktista kokonaisuudesta joka jaksaa viihdyttää aina uudestaan ja uudestaan. Jokainen kenttä tuntuu aina yhtä mielenkiintoiselta ja jännite pysyy hyvin kasassa alusta loppuun.
 
Ei kyse ole siitä mitä kilpailijan leiristä löytyy vaan siitä kuinka niin monta kertaa ollaan nähty liian pitkän pelin lässähtävän vain siksi että se nyt vaan on liian pitkä.
Sanoit itse tuossa yllä sanatarkasti, että "40h on aivan liikaa God of Warin kaltaiselle pelille.", joten siihen otin kiinni. Peliä ei olla vielä pelattu tai arvosteltu, joten tuollaista asiaa ei voida yksinkertaiseksi totuudeksi määritellä. Se on toki totta, että pitkitetty peli voi lässähtää tai muuttua puuduttavaksi ja itseään toistavaksi, mutta sekin on tapauskohtaista. God Of War ei kuitenkaan noudata mitään Ubisoft-kaavaa, joten tuollaista yleistystä ei voida tämän pelin kohdalle ennakkoon tehdä. Toki jos arvosteluissa tai vastaavissa tästä asiasta mainitaan, niin sitten on asia eri, mutta ykskantaan ei voida määritellä, että 40 tuntia olisi liian pitkä läpäisyaika ja aiheuttaisi lässähtämistä.

Pelien kestot voivat vaihdella saman pelisarjan sisälläkin ilman, että pidempi kesto tarkoittaisi lässähtämistä. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa The Last Us-sarjan pelit. Kakkososa on peliajassa mitattuna noin suunnilleen kaksi kertaa niin pitkä kuin ykkönen, mutta ei se mihinkään lässähdä, vaan tarinan kannalta tärkeitä tapahtumia tulee koko ajan vastaan. Pidempi kesto ei siis todellakaan automaattisesti tarkoita mitään lässähtämistä, vaan enemmänkin kyse on siitä, mitä se kesto pitää sisällään ja kuinka se on jaksotettu. Kymmenenkin tunnin peli voi lässähtää, jos kaikki pelin tarjoamat gameplay-elementit esitellään ensimmäisen kahden tunnin aikana ja niitä toistetaan sitten loppu aika tuomatta mukaan enää mitään uutta.

En siis lähtisi mitään ehdottomuuksia huutelemaan, että 40 tuntia on liian pitkä, ennen kuin peli on edes ulkona ja arvosteltu. Joidenkin mielestä peli voi olla jopa niin hyvä ja sen tarjoama maailma niin mielenkiintoinen, että 40 tuntia tuntuu lyhyeltä.
 
Taas kerran pakko kyllä ottaa esiin se, että todella kummeksun sitä, että pelien ajatellaan olevan liian pitkiä, jos tarina kestää sen muutaman kymmentä tuntia. Itse taas ajattelen niin, että peli on ainoastaan silloin liian pitkä, jos pelin tarina ja muu sisältö on heikkoa. Kun ne taas ovat erittäin hyvää tasoa, niin sitten peli saa kestää vaikka yli 100 tuntia.

Välillä voi pelata muutakin, jos pitkä peli alkaa puuduttamaan. Itselläni on lähinnä turhautuneet fiilikset, jos sinänsä erittäin hyvin maistunut peli loppuu jo alle 30 tunnin jälkeen. On täysin perusteltua, että kaltaiselleni pitkien ja laadukkaiden pelien ystäville löytyy näitä kymmenien tuntien laadukkaita eepoksia, koska vähemmistöä ne sitten kuitenkin ovat pelimaailmassa. Kyllä teille pelinne pikaisemmin loppuun pääsyyn haluaville löytyy jona tapauksessa aivan valtavasti tarjontaa.
Ainakin omaan makuun se on paljon pelistä kiinni kuinka pitkä on hyvä. Ensimmäinen God of War oli aika sopivan pituinen siihen nähden millainen peli se oli. Odotan, että Ragnarök on siinä mielessä aika perinteinen jatko-osa, että luvassa on niin sanotusti sitä samaa.

Ja tosiaan artikkelin mukaan kaiken tekemiseen meneekin tuplasti pidempään kuin tarinan läpäisyyn. Siinä mielessä ihan kohtuullinen kompromissi, niin pidemmistä peleistä tykkääville kuin tarinasta nauttijoille.

Vuoden 2018 God of Warin heikoin osuus oli omasta mielestä tarinan rytmityksessä. Mene tuonne --> tee asia, jonka pitäisi ratkaista tilanne --> eipä ratkaissutkaan --> meneppä sittenkin tuonne. Toista tämä X kertaa. Tämä rytmitys ei parane pidemmällä pelillä, vaan pikemminkin päinvastoin.

Sanoit itse tuossa yllä sanatarkasti, että "40h on aivan liikaa God of Warin kaltaiselle pelille.", joten siihen otin kiinni. Peliä ei olla vielä pelattu tai arvosteltu, joten tuollaista asiaa ei voida yksinkertaiseksi totuudeksi määritellä. Se on toki totta, että pitkitetty peli voi lässähtää tai muuttua puuduttavaksi ja itseään toistavaksi, mutta sekin on tapauskohtaista. God Of War ei kuitenkaan noudata mitään Ubisoft-kaavaa, joten tuollaista yleistystä ei voida tämän pelin kohdalle ennakkoon tehdä. Toki jos arvosteluissa tai vastaavissa tästä asiasta mainitaan, niin sitten on asia eri, mutta ykskantaan ei voida määritellä, että 40 tuntia olisi liian pitkä läpäisyaika ja aiheuttaisi lässähtämistä.

Pelien kestot voivat vaihdella saman pelisarjan sisälläkin ilman, että pidempi kesto tarkoittaisi lässähtämistä. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa The Last Us-sarjan pelit. Kakkososa on peliajassa mitattuna noin suunnilleen kaksi kertaa niin pitkä kuin ykkönen, mutta ei se mihinkään lässähdä, vaan tarinan kannalta tärkeitä tapahtumia tulee koko ajan vastaan. Pidempi kesto ei siis todellakaan automaattisesti tarkoita mitään lässähtämistä, vaan enemmänkin kyse on siitä, mitä se kesto pitää sisällään ja kuinka se on jaksotettu. Kymmenenkin tunnin peli voi lässähtää, jos kaikki pelin tarjoamat gameplay-elementit esitellään ensimmäisen kahden tunnin aikana ja niitä toistetaan sitten loppu aika tuomatta mukaan enää mitään uutta.

En siis lähtisi mitään ehdottomuuksia huutelemaan, että 40 tuntia on liian pitkä, ennen kuin peli on edes ulkona ja arvosteltu. Joidenkin mielestä peli voi olla jopa niin hyvä ja sen tarjoama maailma niin mielenkiintoinen, että 40 tuntia tuntuu lyhyeltä.
Jos God of War Ragnarök eroaa selvästi edeltäjästään, niin myönnän olevani väärässä. Meillä on kuitenkin useampi God of War -peli olemassa, joihin perustan väitteeni. Eikä onneksi edelleenkään tarina ole 40 tuntia, joten siinä mielessä ok.

Last of Us part 2:n kohdalla pituus on kyllä tuotu esiin, eikä edes tarvitse KonsoliFINin virallista arvostelua kauempaa etsiä:
Kertomus on brutaali, synkkä ja ajoittain jopa toivoton, mutta sen suurin ongelma on pituus. Kampanja vaatii pelaajaa heittäytymään tunteesta toiseen hetkinä, jolloin odotti näkevänsä jo askelia kohti ratkaisua. Tapa, jolla tarina kerrotaan jättää toki paljon nyansseja toiselle läpipeluukerralle, mutta vaatii kokijalta paljon pitääkseen tunnelatauksen yllä läpi kymmenien tuntien jännärin. Tiiviimpikin rupeama olisi riittänyt.

Lisäksi pituus nakertaa toiminnasta parhaimman terän pois. Pelattavuus on pysynyt jatko-osan onnistuneista lisäyksistä huolimatta pääasiassa samana, joten taistelu- ja hiippailukohtaukset alkavat väkisinkin toistaa itseään, vaikka pelialueiden kokoa on kasvatettu. Varsinkin lopun käänteet ja kahnaukset tuntuvat työltä jo valmiiksi ylipitkän kampanjan jälkeen.

Siitä toki samaa mieltä, että lyhyempikin peli voi lässähtää, mutta pidemmällä pelillä riski tähän on auttamatta suurempi.
 
Ihan passelin pituiselta kuulostaa. Toki jos ei viikossa ole montaa tuntia mahdollista pelata kuten itselläni ei ole mahdollista, niin kestäähän tämän parissa. Itse kun tykkään peleissä tehdä myös sivujuttuja jos ovat yhtään kiinnostavia
 
Jos 40 tuntia tuntuu etukäteen liian pitkältä ja 'vaativalta', niin eiköhän sieltä kilpailijan Game Passista niitä alle kymmenen tunnin putkijuoksuja löydy tämän tilalle.
Onko Game Pass muka nyt joku laari lyhyille peleille? Kyllä niitä on muuallakin ja siitä olkoon todisteena se että GP:n sisältö on pitkälti multiplattareita. Outoa ja täysin turhaa ja puskista vedettyä vastakkainasettelua siis.

Tosin juuri ne indiepelit on ainakin minulle koko GP:n suola. Mutta samat pelit kyllä löytyy muillekin alustoille.

Taas kerran pakko kyllä ottaa esiin se, että todella kummeksun sitä, että pelien ajatellaan olevan liian pitkiä, jos tarina kestää sen muutaman kymmentä tuntia. Itse taas ajattelen niin, että peli on ainoastaan silloin liian pitkä, jos pelin tarina ja muu sisältö on heikkoa. Kun ne taas ovat erittäin hyvää tasoa, niin sitten peli saa kestää vaikka yli 100 tuntia.
Olen eri mieltä ja Witcher 3 on aina siihen hyvä argumentti. Väsymystä tuli vaikka oli timanttia.

Välillä voi pelata muutakin, jos pitkä peli alkaa puuduttamaan.
Ei sekään ole hyvä vaihtoehto jos "puutuminen" on jo alkanut. Sitten jos odottelee liian kauan niin ei muista edes kunnolla enää mitään ja muutenkin pelin rytmi on hukassa. Tosin sanoisin sen olevan hukassa jo siinä kohtaa jos puutumista tulee.

Itselläni on lähinnä turhautuneet fiilikset, jos sinänsä erittäin hyvin maistunut peli loppuu jo alle 30 tunnin jälkeen. On täysin perusteltua, että kaltaiselleni pitkien ja laadukkaiden pelien ystäville löytyy näitä kymmenien tuntien laadukkaita eepoksia, koska vähemmistöä ne sitten kuitenkin ovat pelimaailmassa. Kyllä teille pelinne pikaisemmin loppuun haluaville löytyy joka tapauksessa aivan valtavasti tarjontaa.
Kyse ei ole mistään "haluan pelini pikaisesti loppuun" vaan siitä että usein se kesto on silti liikaa vaikka sisältö olisi kuinka timanttia. Outoa että tuota ei muka hoksaa että hyvääkin voi olla liikaa tai sen kesto voi olla liian pitkä.

Tietty jos pelailee pätkissä vuosien ajan ja se on mentaliteetti niin ei kai sitä puutumista sitten niin helposti ehkä tule. Mutta ei minulle sellainen peli olisi edes kovin mielenkiintoinen jos vain pelailisi "silloin tällöin" ettei kyllästy. Outo lähtökohta muutenkin rajoittaa tai tauottaa pelin tuntimäärää ettei kyllästy. Kyllä siinä on pelissäkin jo jotain "vikaa" sitten.

Se on toki totta, että pitkitetty peli voi lässähtää tai muuttua puuduttavaksi ja itseään toistavaksi, mutta sekin on tapauskohtaista. God Of War ei kuitenkaan noudata mitään Ubisoft-kaavaa, joten tuollaista yleistystä ei voida tämän pelin kohdalle ennakkoon tehdä. Toki jos arvosteluissa tai vastaavissa tästä asiasta mainitaan, niin sitten on asia eri, mutta ykskantaan ei voida määritellä, että 40 tuntia olisi liian pitkä läpäisyaika ja aiheuttaisi lässähtämistä.
Ei pelin tarvitse noudattaakaan Ubi-kaavaa vaan pelkästään se että se on "semi open world" eli jotain putkijuoksun ja open worldin väliltä, tekee siitä ainakin minulle sen että peli saattaa olla liian pitkä. Ensimmäinen ei ollut enkä nytkään itse jaksa etukäteen murehtia mutta ymmärrän täysin mitä täällä sanotaan liian pitkästä kestosta.

Pelien kestot voivat vaihdella saman pelisarjan sisälläkin ilman, että pidempi kesto tarkoittaisi lässähtämistä. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa The Last Us-sarjan pelit. Kakkososa on peliajassa mitattuna noin suunnilleen kaksi kertaa niin pitkä kuin ykkönen, mutta ei se mihinkään lässähdä, vaan tarinan kannalta tärkeitä tapahtumia tulee koko ajan vastaan. Pidempi kesto ei siis todellakaan automaattisesti tarkoita mitään lässähtämistä, vaan enemmänkin kyse on siitä, mitä se kesto pitää sisällään ja kuinka se on jaksotettu. Kymmenenkin tunnin peli voi lässähtää, jos kaikki pelin tarjoamat gameplay-elementit esitellään ensimmäisen kahden tunnin aikana ja niitä toistetaan sitten loppu aika tuomatta mukaan enää mitään uutta.
Hyvä esimerkki todellakin mutta nimenomaan siitä kun rytmitys ei toimi ja kesto lässähtää. Toivoin monta kertaa että peli loppuisi ja olen lukenut ihan vasta kommentteja viimeksi siitä että niin on luullut moni muukin. Peli on ihan liian pitkä putkijuoksuksi (mitä se on vaikka vähän laajempi putki onkin). Lisättäköön että minä nimenomaan pidän Sonyn "open world putkijuoksuista", kuten TLOU tai Unchartedit. God of War on sekin vähemmän open world mitä käsitteellä yleensä tarkoitetaan ja pidin siitäkin tiiviydestä. Kestoa voi silti olla liikaa.

En siis lähtisi mitään ehdottomuuksia huutelemaan, että 40 tuntia on liian pitkä, ennen kuin peli on edes ulkona ja arvosteltu. Joidenkin mielestä peli voi olla jopa niin hyvä ja sen tarjoama maailma niin mielenkiintoinen, että 40 tuntia tuntuu lyhyeltä.
Totta kai tämä on tapauskohtaista sekä subjektiivista mutta kyllä nuo tuntimäärät silti aina jotain kertovat. Sata tuntia on esim. ihan eri asia roolipelissä kuin putkijuoksussa. Näin ollen voi ihan hyvin ainakin oman näkemyksensä sanoa, varsinkin ilman että tarvitsee vastata jollain oletuksilla että kommentti liittyy jotenkin "kilpailijan tarjontaan".

Plus että miten se arvostelu tai pelin julkaisu muuttaa pelin kestoa? Jos peli on jatko-osa, tiedetään about mitä se on, ja jos on kerrottu mikä sen kesto on, niin eikö kaikki tarvittava tieto ole jo olemassa? Varsinkin kun ei nykyään välttämättä pitkitetty kestokaan varsinaisesti näy arvosanoissa. Katso vaikka about jokaista Ubisoftin järkälepeliä.
 
Plus että miten se arvostelu tai pelin julkaisu muuttaa pelin kestoa? Jos peli on jatko-osa, tiedetään about mitä se on, ja jos on kerrottu mikä sen kesto on, niin eikö kaikki tarvittava tieto ole jo olemassa?
Kun peli on julkaistu/arvosteltavissa, niin pelaajat pääsevät kokemaan tuotteen ja sitä kautta kokemusten perusteella arvostelemaan ja arvioimaan sitä. Silloin voidaan kokemusten pohjalta miettiä ja keskustella, onko peli vaikkapa liian pitkä, lässähtääkö se jossain vaiheessa, onko sen jaksotuksessa ongelmia ja niin edelleen. Ei se toki sitä pelin kestoa muuta, mutta päästään kokemaan, mistä se kesto muodostuu. Silloin on tarjota mielipiteiden tueksi jotain konkreettista kokemusta, eikä keskustelu mene yksittäisten twiittien pohjalta huuteluksi.
 
Kun peli on julkaistu/arvosteltavissa, niin pelaajat pääsevät kokemaan tuotteen ja sitä kautta kokemusten perusteella arvostelemaan ja arvioimaan sitä. Silloin voidaan kokemusten pohjalta miettiä ja keskustella, onko peli vaikkapa liian pitkä, lässähtääkö se jossain vaiheessa, onko sen jaksotuksessa ongelmia ja niin edelleen. Ei se toki sitä pelin kestoa muuta, mutta päästään kokemaan, mistä se kesto muodostuu. Silloin on tarjota mielipiteiden tueksi jotain konkreettista kokemusta, eikä keskustelu mene yksittäisten twiittien pohjalta huuteluksi.
Peleistä nyt ylipäätään keskustellaan paljonkin ennen niiden julkaisua. Jos keskusteluun tuodaan artikkeli, joka käsittelee pelin kestoa, niin tottakai se herättää keskustelua.

Kun kyseessä on näinkin suora jatko-osa kuin mitä Ragnarök on, niin meillä on jonkinlainen pohja keskustelulle olemassa.
 
Ylös Bottom