Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Onko isompi ja pidempi aina parempi? - ja nyt puhutaan videopeleistä senkin pervot
- Viestiketjun aloittaja Dragonfly
- Aloituspäivämäärä
No lyhyesti sanottuna ei, mut sen verran ladattu kysymys kuitenkin et ei välttämättä oikeeta vastaustakaan oo. Pohjautuu enemmän siihen laatuun ja perimmiltään siihen tekemisen mielekkyyteen. Mulla itellä alko tulla ähky noihin open world-peleihin jo siinä melkeen PS3/X360 aikoina, ja lopullinen kyllästyminen kävi sit viimeistään seuraavassa sukupolvessa. Tuntuu vähän et se on enemmänkin sääntö kun poikkeus nykyään et se kartta pitää saada mahdollisimman laajaks ja sinne vielä mahdollisimman paljon eri merkkejä, jotka on sit kuitenkin perimmiltään vaan samaa viittä eri tekemistä copypastettuna aika loputtomiin lukemiin. Tää voi olla mielekästä oman aikansa, mut mulle se nopeasti alkaa tuntumaan toistolta ja sit sitä peliä ei enää tuu käynnistettyäkkään.
Ubisoft on tässä oma lemppariesimerkki, ja ne onkin jo useamman vuoden (tai peräti jopa yhden vuosikymmenen...) julkassu pelejä aika identtisellä kaavalla, etenkin saman sarjan sisällä. Tai no jos ihan rehellisiä ollaan niin sama kaava se on ollu riippumatta onks sen pelin nimi Assassin's Creed, Far Cry tai Watch Dogs, pelimekaniikat ja tekeminen vähän muuttuu mut se kaava siellä taustalla on sama. Helvetisti tekemistä, mut se tekeminen alkaa nopeasti toistaa itteensä jos otat tehtäväkses putsata sitä karttaa. Porukka rupes tähän heräämään Valhallan ja Far Cry 6 nurkilla, ja Ubisoft sai aiheestakin runtua. Vaikka tän oisin ite suonu tapahtuvan jo aiemminkin, mut parempi myöhään kun ei millonkaan.
Eikä muuten oo ainoastaan Ubisoft joka tohon syyllistyy. Sonyn puolelta sekä God of Warin ja Horizonin jatko-osat oli niin turvallisia jatko-osia kun olla ja vaan voi, eikä niissäkään itelle juurikaan mitään uutta ollut. Molempia pelatessa tuli fiilis et enkös mä jo tän oo kertaalleen pelannu ja no, ne sit jäi siihen. Niistä vaan tuntu puuttuvan se innovaatio ja fiilis et nyt on oikeasti jatko-osaa pelaamassa, eikä vaan jotain lisäriä minimaalisilla muutoksilla. Pelkään vähän et Spider-Man 2 tuottaa samanlaisen kokemuksen.
On toki sit laadukkaitakin pelejä joissa sitä tekemistä on aika julmettu määrä ja silti laatu pysyy korkeana. Esimerkkinä nyt Elden Ring ja Witcher 3. Molemmista toki löytyy myös sitä vähän laaduttomampaa tekemistä (Elden Ringin luolastojen koluaminen alko nopeasti olemaan hyödytöntä ja bossit kopioita toisistansa, sekä Witcherin fetchquest tyyliset sivutehtävät), mut molemmista kuitenkin löytyy runsaasti sitä tekemisen arvosta sivukamaakin ja kumpikaan ei ruvennu puuduttamaan missään vaiheessa.
Kolikon kääntöpuolella on sit ne tiiviimmät paketit joilla on kestoa se 10-20h. Vähemmän yllättäen on aika hemmetin paljon helpompaa keksiä mielekästä tekemistä tolle kestolle kun sille +50h kestolle, mut toki näissäkin löytyy poikkeuksia missä tuntuu et se peli on nähty parin tunnin kohdalla. Nää tulee vaan herkemmin pelattua loppuun, jos siinä pelissä on edes yks juttu mikä toimii, koska tollanen n. 10h aikainvestointi ei kovin suuri ole.
Mut kuten sanottu niin tästäkin löytyy huonoja ja hyviä esimerkkejä. Huonona nyt vaikkapa Nier Replicant joka kestää noin 20h alusta loppuun. Sen pelaaminen rupes itteä vaan jossain puolessa välissä puuduttamaan niin paljon et ellei se tarina itessään ois kantanu koko peliä, niin olisin varmaan jättäny sen kesken. Tai oikeastaan näin jälkikäteen mietittynä ois varmaan pitäny ja sit vaan kattoa loput kamat youtubesta, koska se peli ei kunnioita sun aikaas tippaakaan siinä vaiheessa kun pelaat tismalleen identtisiä juttuja jotain kolmatta kertaa läpi (pelin pelanneet tietää et sä muuten oikeasti pelaat sen pelin keskikohdasta eteenpäin kolmesti loppuun) ja vielä bonarina se ilmottaa et vikan lopun saadakses kerää kaikki aseet, joita on toki ripoteltu aika monen tyhjänpäiväsen sivutehtävän taakse. Nier ei toki täysin lineaarinen oo, mut ei se todellakaan open worldikaan ole.
Vastapainona vaikka sit Persona 5, ihan sama kumpi versio niin ekan pelikerran jälkeen sulla on se about +100h siinä kellossa tunteja, ja siinä pelissä kuitenkin mennään päivä kerrallaan kalenterivuotta läpi ilman sen suurempaa vapautta kun se et saat ite päättää aika tarkkaan rajatuista vaihtoehdoista miten ne päivät vietät. Tän parissa tuntu et se sata tuntia meni aika hujauksessa kun se homma vaan yksinkertaisesti toimi, eikä mulla ainakaan tullu toiston fiilistä missään vaiheessa, vaikka ei siinä pelissä ne mekaniikat olennaisesti missään vaiheessa muuttuneetkaan.
Ehkä tän koko homman voi tiivistää siihen et molemmat menee, mut sen tekemisen pitää olla laadukasta ja toiston minimissä. Se on vaan yksinkertasesti aika helvetin paljon helpompaa tehdä sellanen 20h tiivis paketti laadukkaasti, kun sellanen +50h open world räpellys joka säilyy mielenkiintosena alusta loppuun. Kaurapuuro on ihan hyvää välillä, mut jos sitä pelkästään syö viikon putkeen niin viimeistään puolessa väliä viikkoa tekis varmaan mieli jo muuta.
Ubisoft on tässä oma lemppariesimerkki, ja ne onkin jo useamman vuoden (tai peräti jopa yhden vuosikymmenen...) julkassu pelejä aika identtisellä kaavalla, etenkin saman sarjan sisällä. Tai no jos ihan rehellisiä ollaan niin sama kaava se on ollu riippumatta onks sen pelin nimi Assassin's Creed, Far Cry tai Watch Dogs, pelimekaniikat ja tekeminen vähän muuttuu mut se kaava siellä taustalla on sama. Helvetisti tekemistä, mut se tekeminen alkaa nopeasti toistaa itteensä jos otat tehtäväkses putsata sitä karttaa. Porukka rupes tähän heräämään Valhallan ja Far Cry 6 nurkilla, ja Ubisoft sai aiheestakin runtua. Vaikka tän oisin ite suonu tapahtuvan jo aiemminkin, mut parempi myöhään kun ei millonkaan.
Eikä muuten oo ainoastaan Ubisoft joka tohon syyllistyy. Sonyn puolelta sekä God of Warin ja Horizonin jatko-osat oli niin turvallisia jatko-osia kun olla ja vaan voi, eikä niissäkään itelle juurikaan mitään uutta ollut. Molempia pelatessa tuli fiilis et enkös mä jo tän oo kertaalleen pelannu ja no, ne sit jäi siihen. Niistä vaan tuntu puuttuvan se innovaatio ja fiilis et nyt on oikeasti jatko-osaa pelaamassa, eikä vaan jotain lisäriä minimaalisilla muutoksilla. Pelkään vähän et Spider-Man 2 tuottaa samanlaisen kokemuksen.
On toki sit laadukkaitakin pelejä joissa sitä tekemistä on aika julmettu määrä ja silti laatu pysyy korkeana. Esimerkkinä nyt Elden Ring ja Witcher 3. Molemmista toki löytyy myös sitä vähän laaduttomampaa tekemistä (Elden Ringin luolastojen koluaminen alko nopeasti olemaan hyödytöntä ja bossit kopioita toisistansa, sekä Witcherin fetchquest tyyliset sivutehtävät), mut molemmista kuitenkin löytyy runsaasti sitä tekemisen arvosta sivukamaakin ja kumpikaan ei ruvennu puuduttamaan missään vaiheessa.
Kolikon kääntöpuolella on sit ne tiiviimmät paketit joilla on kestoa se 10-20h. Vähemmän yllättäen on aika hemmetin paljon helpompaa keksiä mielekästä tekemistä tolle kestolle kun sille +50h kestolle, mut toki näissäkin löytyy poikkeuksia missä tuntuu et se peli on nähty parin tunnin kohdalla. Nää tulee vaan herkemmin pelattua loppuun, jos siinä pelissä on edes yks juttu mikä toimii, koska tollanen n. 10h aikainvestointi ei kovin suuri ole.
Mut kuten sanottu niin tästäkin löytyy huonoja ja hyviä esimerkkejä. Huonona nyt vaikkapa Nier Replicant joka kestää noin 20h alusta loppuun. Sen pelaaminen rupes itteä vaan jossain puolessa välissä puuduttamaan niin paljon et ellei se tarina itessään ois kantanu koko peliä, niin olisin varmaan jättäny sen kesken. Tai oikeastaan näin jälkikäteen mietittynä ois varmaan pitäny ja sit vaan kattoa loput kamat youtubesta, koska se peli ei kunnioita sun aikaas tippaakaan siinä vaiheessa kun pelaat tismalleen identtisiä juttuja jotain kolmatta kertaa läpi (pelin pelanneet tietää et sä muuten oikeasti pelaat sen pelin keskikohdasta eteenpäin kolmesti loppuun) ja vielä bonarina se ilmottaa et vikan lopun saadakses kerää kaikki aseet, joita on toki ripoteltu aika monen tyhjänpäiväsen sivutehtävän taakse. Nier ei toki täysin lineaarinen oo, mut ei se todellakaan open worldikaan ole.
Vastapainona vaikka sit Persona 5, ihan sama kumpi versio niin ekan pelikerran jälkeen sulla on se about +100h siinä kellossa tunteja, ja siinä pelissä kuitenkin mennään päivä kerrallaan kalenterivuotta läpi ilman sen suurempaa vapautta kun se et saat ite päättää aika tarkkaan rajatuista vaihtoehdoista miten ne päivät vietät. Tän parissa tuntu et se sata tuntia meni aika hujauksessa kun se homma vaan yksinkertaisesti toimi, eikä mulla ainakaan tullu toiston fiilistä missään vaiheessa, vaikka ei siinä pelissä ne mekaniikat olennaisesti missään vaiheessa muuttuneetkaan.
Ehkä tän koko homman voi tiivistää siihen et molemmat menee, mut sen tekemisen pitää olla laadukasta ja toiston minimissä. Se on vaan yksinkertasesti aika helvetin paljon helpompaa tehdä sellanen 20h tiivis paketti laadukkaasti, kun sellanen +50h open world räpellys joka säilyy mielenkiintosena alusta loppuun. Kaurapuuro on ihan hyvää välillä, mut jos sitä pelkästään syö viikon putkeen niin viimeistään puolessa väliä viikkoa tekis varmaan mieli jo muuta.
Väittäisin että tuohon herättiin jo paljon aiemmin ja siitä todisteena käynevät Originsiin tulleet muutokset pelisarjassa. Far Cry on välttynyt ehkä isommilta muutoksilta koska sitä on julkaistu kai vähän harvemmin?
Olen kyllä tästä eri mieltä. Tai no, todellakin "eri" mieltä, sillä en edes ajattele pelaamisessa että onko jokin asia nyt hyödyllistä vai ei. Tärkeintä on että onko se viihdyttävää/mielenkiintoista. Sitä ne luolastot olivat, sillä jatkuvasti ne "copypaste-palasista" tehdyt luolastot tarjosivatkin jotain täysin erilaista. En viitsi spoilata niitä mutta siellähän oli vaikka ja mitä. Siinä oli otettu kopiointi vahvuudeksi että pelattiin pelaajan odotuksilla. Siellä saattoi olla ihan samannäköinen paikka kuin aiemmin mutta sitten siinä onkin jotain ratkaisevan outoa tms.
Näin juuri ja lyhyemmät pelit voivatkin ehkä saada anteeksi siinä laadussakin kun tietää että sitä ei tarvitse jauhaa loputtomiin. Sitten taas se laadukkainkin teos laimenee jos se vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Minulle kävi vähän se Witcher 3:ssa, että odotin ja toivoin jo parissa kohtaa että tarina saataisiin päätökseen. Eka kertaa se tuli jo Skelligessä, joka on muistaakseni vasta joku 2/3 pelistä jos sitäkään
Peli oli silti todella loistava mutta se pituus silti väsytti.
Minä olen syönyt varmaan yli 10 vuotta joka aamu kaurapuuroa ja se on edelleen hyvää
Hotelliaamupaloillakin se puuro kuuluu asiaan vaikka tietysti siellä ottaa jopa muutakin mukaan Ei sillä että tuo vertaus nyt minun vastaukseni osalta korreloisi jotenkin peleihin. Halusin vain puolustaa joka päiväistä kaurapuuroa
Renebauman
Well-Known Member
Far Cry 6 oli loistava peli itselle kaamean Far Cry 5 pettymyksen jälkeen. Eli kyllä Far Cry sarjassa oli Ubisoft ottanut palautteen tosissaan. Far Cry 6 oli poistettu kaikki ainakin itseäni vitosessa harmittaneet asiat. 6 menikin itselleni kaikkien aikojen Far Cry peliksi ohi kolmosen.Väittäisin että tuohon herättiin jo paljon aiemmin ja siitä todisteena käynevät Originsiin tulleet muutokset pelisarjassa. Far Cry on välttynyt ehkä isommilta muutoksilta koska sitä on julkaistu kai vähän harvemmin?
Olen kyllä tästä eri mieltä. Tai no, todellakin "eri" mieltä, sillä en edes ajattele pelaamisessa että onko jokin asia nyt hyödyllistä vai ei. Tärkeintä on että onko se viihdyttävää/mielenkiintoista. Sitä ne luolastot olivat, sillä jatkuvasti ne "copypaste-palasista" tehdyt luolastot tarjosivatkin jotain täysin erilaista. En viitsi spoilata niitä mutta siellähän oli vaikka ja mitä. Siinä oli otettu kopiointi vahvuudeksi että pelattiin pelaajan odotuksilla. Siellä saattoi olla ihan samannäköinen paikka kuin aiemmin mutta sitten siinä onkin jotain ratkaisevan outoa tms.
Näin juuri ja lyhyemmät pelit voivatkin ehkä saada anteeksi siinä laadussakin kun tietää että sitä ei tarvitse jauhaa loputtomiin. Sitten taas se laadukkainkin teos laimenee jos se vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Minulle kävi vähän se Witcher 3:ssa, että odotin ja toivoin jo parissa kohtaa että tarina saataisiin päätökseen. Eka kertaa se tuli jo Skelligessä, joka on muistaakseni vasta joku 2/3 pelistä jos sitäkään
Peli oli silti todella loistava mutta se pituus silti väsytti.
Minä olen syönyt varmaan yli 10 vuotta joka aamu kaurapuuroa ja se on edelleen hyvää
Ei sillä että tuo vertaus nyt minun vastaukseni osalta korreloisi jotenkin peleihin. Halusin vain puolustaa joka päiväistä kaurapuuroa
Origins joo muutti pelattavuutta aika runsaasti, mut kaava pysy aikalailla samanlaisena. Skaala vaan suureni aika huomattavasti ja mukaan tuli ne RPG-elementit, joista voi olla sit aika montaa eri mieltä. Itelle ei napannu toi uus suunta oikeastaan ollenkaan.Väittäisin että tuohon herättiin jo paljon aiemmin ja siitä todisteena käynevät Originsiin tulleet muutokset pelisarjassa. Far Cry on välttynyt ehkä isommilta muutoksilta koska sitä on julkaistu kai vähän harvemmin?
Olen kyllä tästä eri mieltä. Tai no, todellakin "eri" mieltä, sillä en edes ajattele pelaamisessa että onko jokin asia nyt hyödyllistä vai ei. Tärkeintä on että onko se viihdyttävää/mielenkiintoista. Sitä ne luolastot olivat, sillä jatkuvasti ne "copypaste-palasista" tehdyt luolastot tarjosivatkin jotain täysin erilaista. En viitsi spoilata niitä mutta siellähän oli vaikka ja mitä. Siinä oli otettu kopiointi vahvuudeksi että pelattiin pelaajan odotuksilla. Siellä saattoi olla ihan samannäköinen paikka kuin aiemmin mutta sitten siinä onkin jotain ratkaisevan outoa tms.
Näin juuri ja lyhyemmät pelit voivatkin ehkä saada anteeksi siinä laadussakin kun tietää että sitä ei tarvitse jauhaa loputtomiin. Sitten taas se laadukkainkin teos laimenee jos se vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Minulle kävi vähän se Witcher 3:ssa, että odotin ja toivoin jo parissa kohtaa että tarina saataisiin päätökseen. Eka kertaa se tuli jo Skelligessä, joka on muistaakseni vasta joku 2/3 pelistä jos sitäkään
Peli oli silti todella loistava mutta se pituus silti väsytti.
Minä olen syönyt varmaan yli 10 vuotta joka aamu kaurapuuroa ja se on edelleen hyvää
Ei sillä että tuo vertaus nyt minun vastaukseni osalta korreloisi jotenkin peleihin. Halusin vain puolustaa joka päiväistä kaurapuuroa
Mullakin toi Elden Ringin luolastojen koluaminen rupes vasta tosi myöhään tökkimään, about siinä vaiheessa kun niitä oli kourallinen jäljellä. Sillä hyödyllisyydellä tarkotin et jossain vaiheessa peliä sulla on buildi jo siinä kondiksessa ettet oikeastaan tarvii mistään mitään, niin samalla noitten luolastojen palkinnot menettää merkityksensä. Olihan niissäkin jonkinverran vaihtelua, mut oli kyllä myös toistoakin, joka sit alko näkymään viimeistään siinä vaiheessa kun niitä alko sarjatulella tykittämään läpi.
Witcher 3 on siitä vähän erikoinen, et sen pelin paras anti ei oikeastaan itelle edes ollu se päätarina, vaan ne sivutehtävät jossa oli omat irralliset juonensa. Päätarina vähän aaltoili siinä mielessä et joskus siinä oikeasti otettiin turhan rennosti ja mitään ei tapahtunut oikeastaan pitkään aikaan, kun taas noissa sivutehtävissä onnistuttiin siinä et ne oli just sellasia nopeita tiiviitä paketteja joissa usein oli ihan mielenkiintonenkin keissi käsillä.
Niin ja siis toi kaurapuurovertaus tarkotti sitä et jos sitä pelkästään söis viikon putkeen eikä mitään muuta. Eihän siihen kyllästy jos aamulla vaan syö ja jos sinne heittää välillä marjoja tai muuta sekaan niin vielä epätodennäkösemmin alkaa tökkimään. Saman vois ajatella peleistäkin, vaikka se oliskin pituudeltaan +100h, niin pienillä variaatioilla sitä jaksaa huomattavasti pidempään kun sillon jos se on saman takomista sen sata tuntia putkeen.
Joo, ymmärrän mutta minä en hae niistä hyötyä jos ne vain viihdyttää. Ylipäänsä se tutkiminen ja luolan läpäisy riitti minulle.