PS4-aikana tuli vielä joitakin julkaisuja ostettua levyversioina, mutta silloinkin ostin valtaosan käytettynä. 60 € (eli sen ajan tyypillinen "maksimihinta" perusversiosta) en maksanut kuin muutamasta erittäin harvasta fyysisestä julkaisusta. Ja käytetyn pelinkin piti olla sellainen, että sitä tulee pelattua paljon, muuten en harkinnut ostoa. Henkilökohtaisesti en voi sietää ajatusta, että tahkoaisin jotakin peliä esimerkiksi vain 20 tuntia, koska pelin kokonaissisällön määrä, genre, uudelleenpeluuarvo ja päätarinan pituus sanelevat itselleni julkaisun rahallisen arvon.
Toki ennen harrastin paljonkin vaihtotaloutta sellaisten julkaisujen kohdalla, jotka näki jo valtaosin noin 10-20 tunnin aikana, eikä niitä ollut tarkoitus pelata kuin kerran läpi. Olihan siinä tietty oma fiiliksensä kävellä pelikauppaan, selata muutakin kuin mitä tuli ostamaan, katsella mahdollisia tarjouksia tai löytökorien sisältöä. Samalla pystyi kasvotusten kysymään, paljonko vanhoista peleistä saisi vaihdossa hyvitystä. Tavallisesti peliliikkeillä oli myös päivämäärälista monista tulevista julkaisuista, siinäkin säästi aikaa googlauksen osalta.
Prismoja tai vastaavia isompia kauppoja en kuitenkaan koskaan harrastanut, vaan valitsin aina peleihin keskittyneen putiikin. Pelejä en ole koskaan kerännyt, enkä ns. fiilistellyt pelikokoelmaani ollenkaan kotona saatika hypistellyt niitä fyysisesti kuin peliä vaihtaessani. Kotimatkalla lueskelin joka kerta huvikseni uuden pelin ohjekirjaa ja tunnelmoin uunituoreen pelikotelon tuoksua, niin hassulta kuin se kuulostaakin.
Digiajassa on kuitenkin menty jo vuosia, siinä on niin paljon hyviä puolia – toki myös huonoja sellaisia. Koetanpa listata valtaosan näistä.
Positiiviset:
- Ei pelilevyjen vaihtoa
- Ennakkoon lataaminen ennen julkaisupäivää (useimmiten)
- Lataukset ja asentaminen suoraan pelikirjastosta ohjaimen avulla
- Ajansäästö kotona ollessa, kone päälle ja pelaamaan
- Säästetään aikaa myös siinä, ettei tarvitse lähteä pelimyymälään
- Vaikka en koskaan yhtään pelilevyä ole rikkonutkaan, enää ei tarvitse varoa ollenkaan (tai pelätä esim. lemmikin pureskelevan koteloita ja levyjä)
- Ei enää pelien lainaamista, sen suhteen on joskus kauan sitten ollut harmia (kuitenkin erittäin harvoin)
- Ei tarvitse säätää postimyyntien kanssa (joko pelejä tilatessa tai niitä myydessä)
- Pelin saa aina day 1, aina ei voi luottaa fyysisen pelin saapuvan julkaisupäivänä
- Puhelinkuluissa säästäminen jos vaikkapa etsin jotakin tiettyä käytettyä peliä myymälöistä (tosin nettisivuiltakin usein näkee ne)
- Eipä ne automatkat tai julkisen liikenteen liputkaan ole ilmaisia jos pitää sellaisella matkustaa pelikauppaan (eri asia jos ostaa esim. työmatkoihin julkisen liikenteen kuukausikortin joka tapauksessa)
- Tilansäästö
- Pelien helpompi löytäminen digikaupasta myymälän sijaan
- Peliarvostelijan näkökulmasta ei tarvitse miettiä hintoja – jos peli ei miellytä, annan palaa täyslaidallisen arvostelussa enkä koe tulleeni petetyksi ostettuani kalliin pelin, joka ei ollutkaan odotusten mukainen
Se on sekä positiivinen että negatiivinen asia, kun pelejä päivitetään digitaalisesti jälkikäteen. Kaikkia bugeja ei voida kuitenkaan aina huomata, eli tavallaan on pakollista omistaa nettiyhteys korjaavien patchien vuoksi. Tai vaihtoehtoisesti pitää vältellä peliä pilaavia "ominaisuuksia". Voisinpa kuitenkin lyödä vaikka vetoa sen suhteen, että fyysinen peli testattaisiin ennen julkaisua paljon tarkemmin, mikäli digin mahdollistamaa "korjauskanavaa" ei olisi.
Negatiiviset:
- Pelillä ei ole jälleenmyyntiarvoa
- Pelillä on korkea alkuperäishinta
- Hinnan hidas aleneminen joidenkin pelien kohdalla (voisi kuvitella, että suosio hidastaa alennuksien saapumista)
- Pelillä ei ole keräilyarvoa
- Digipeli(e)n katoaminen kaupasta tai julkaisun sisällön karsiminen esimerkiksi lisenssien umpeutumisen vuoksi (Kiitos, Jirza ja Jogi!)
- Voihan sitä ajatella, että kivijalkaliikkeeseen lähtö pistää jalat liikkeelle, digipelaajan ahteri vain leviää kotona
- Voi missata myymälän tarjoukset, kanta-asiakasedut tai vastaavat
- Tallennusten ristiriita fyysisten pelien kanssa (pahimmat esimerkit omalla kohdalla ovat Witcher 3 ja Dark Souls 3, jotka olen omistanut myös fyysisesti. En voi käyttää fyysisten pelien tallennuksia digiversioiden kanssa, ja varsinkin Dark Souls 3:n kohdalla haluaisin pelata pelin läpäisseellä hahmolla myös DLC:n)
- Pidän digipelejä jollakin tasolla uhkana pelien kivijalkamyymälöille. Kyse on joidenkin kohdalla työpaikoista ja toimeentulosta
- Digiostamisen yhteydessä esim. ruutuun tai sähköpostiin tuleva viesti "kiitos ostoksestasi!" ei koskaan korvaa esimerkiksi kasvotusten saatavaa hyvää palvelua ja vuorovaikutusta myyjien kanssa
Hieman aiheen vierestä totean, että henkilökohtaisesti videopelien pelaaminen oli itselleni varsin kallis harrastus siihen asti, kunnes ryhdyin tekemään arvosteluita. Ostin digipelit usein uutena täyteen hintaan, halusin jatkuvasti uusia kokemuksia pelimaailmasta. Ennätys yhden vuoden pelatuista peleistä on PS4-aikakaudella 62 pelattua peliä yhden vuoden aikana. Jos (odotettu) peli ei tullut postissa julkaisupäivänä, kävin hakemassa sen fyysisestä myymälästä ja annoin tilatun pelin palautua takaisin. Nykyisin ei tarvitse myöskään niin tarkasti katsella minkälaista tauhkaa sitä tuleekaan lunastettua pelikirjastoon, vaikka lähtökohtaisesti pyrinkin revikoimaan vain itseä miellyttäviä pelejä.
Isot kiitokset aktiivisille keskustelijoille aiemmissa viesteissä, poimin niistä pari hyvää vinkkiä omaan listaukseeni. Näin yön tunteina ajatus ei enää oikein irtoa, vaan kaipa näistä mietelmistä jotain saa irti.
Edit. muutettu listat taulukoksi, helpompi lukea.
www.gamebyte.com
www.bollyinside.com
