Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Ostatko pelit digitaalisena vai fyysisenä?

Sukupolven alussa taisi tosiaan One versio olla levyllä ja Series X versio ladattiin netistä. Nyt uusimmissa Series X versio. Assassins creed Mirage taisi olla lähes kokonaan ainakin levyllä, oli juuri silloin itselläni nettiyhteys pois. Miragesta tuli täysin pelattava versio levyltä. Sitten Halo Infinitessä ei tainnut levyllä olla juuri mitään.
Hyvä että on menty jossain vaiheessa toiseen suuntaan vaikka tietty ymmärrän laitekantojen perusteella miksi homma oli ensin toisinpäin.

Tuosta jäi kuitenkin ainakin minulle niin huono maku että vaikka tuo nyt olisikin eri lailla niin PS5 jäänee ykkösvalinnaksi.

Sehän tuollaisessa nimenomaan on huonoa että ilmeisesti tuokin muutos on tehty niin ettei se info tule kuin vahingossa tai tarkoituksella etsiessä vastaan. Sitä ei siis lue missään suoraan että mitä siellä levyllä varsinaisesti on. Ei edes sitä, minkä konsolisukupolven versio on levyllä ja kumpi pitää ladata. Vai olenko väärässä ja nimenomaan se (toisen konsoliversion lataustarve) jossain pienellä jopa on lukenutkin? Monestihan noissa lukee vain yleisesti jotain että voi olla lisälatauksen tarve, mikä ei vielä kerro oikein mitään kun nykyään se on oletus ihan missä tahansa pelissä.
 
Tämä ei ole käsittääkseni mahdollista Xboxilla, mutta voin olla väärässä. Tuohon olisi kuitenkin näin kuluttajan mielestä helppo lääke - Smart Deliveryn poiskytkeminen tarvittaessa.
Onnistuu se hieman kikkaillen. Eli Xbox Onella peli asennetaan USB-levylle, joka kytketään Series X|S -konsoliin, joka ei ole sillä hetkellä lainkaan verkossa. Niin kauan kuin sitä One-versiota haluaa pelata, täytyy Series-vehje olla poissa netistä, tai muuten peli automaattisesti päivittyy uudemman sukupolven versioksi.
 
Minua ei tuossa tavassa ensisijaisesti harmittaisi kuin nuo nytkin harmittavat lisäkulut. 20 euroa pelkästä toimituksesta on melkoinen summa enkä tiedä olisinko ikinä tuollaista maksanut muusta kuin jostain sohvasta ja isosta televisiosta - joiden kohdalla se on melkoisen paljon ymmärrettävämpää.

No, ehkä se oma periaate fyysisen ostamisesta omaa rajansa ja se ilmeisesti on 20 euroa ekstrakuluja. Ainakin jos se ostettava peli ei ole täysin varma tapaus, kuten se Alan Wake II, jonka kohdalla en uskoisi enää 20 eurosta olevan kiinni.

Mutta jos jokainen fyysinen peli olisi jatkossa 20 euroa ekstraa toimituksesta niin tympeäksi se kyllä tekisi fyysisen tukemisen.
 
Strauss Zelnick on ottanut taas kantaa pelien hinnoitteluun vähän tähän aiheeseen liittyen: https://www.thegamer.com/grand-theft-auto-6-publisher-take-two-interactive-games-priced-on-length/

Ilmeisesti Zelnickin mielestä jonkinlainen kuukausihinnoittelu olisi paras peleissä. Vaikea nähdä muuten, miten peleistä voisi periä maksua pelattujen tuntien mukaan. Minulle olisi ihan hyvä malli, että maksaisin vain siitä ajasta, minkä peleihin käytän. Jos peli olisi täyttä jöötiä eikä kiinnostaisi, maksaisin sen tunnin tai puoli tuntia mikä kokeiluun menee. Jos taas pelaaminen maistuisi, maksaisin ihan mielelläni tuntiperusteisesti siitä ilosta. Se olisi parempi sijoitus kuin ostaa kokonaisia pelejä kuin sikoja säkissä, jolloin suuri osa rahasta menisi hukkaan, kun en halua pelata ihan mitä tahansa eikä peliaikaa ole tuhlattavaksi keskinkertaisuuksiin.

Jos pelit hankitaan ensin kokonaisina ja sitten tulee vielä kuukausimaksu, se ei tietenkään ole kovin houkuttelevaa. Siksi katsonkin, että pelituotannon kehittyminen Zelnickin tavoittelemaan suuntaan edellyttää nykyistä voimakkaampaa siirtymää kohti digitaalista pelaamista ja pelien luonteen ymmärtämistä uudella tavalla vuotovaikutteisena ja kehittyvänä tuotteena sen sijaan, että "peli pitäisi olla valmis julkaisussa". Minulle olisi mielekkäämpää pelata pelejä, jotka kehittyvät vuodesta toiseen pelaajien myös osallistuessa kehittämiseen esimerkiksi modien muodossa, kuin kertakäyttötuotteita, jotka hylätään heti kun rahat on saatu ensimmäisen kuukauden myynneistä. Digitaalisessa pelaamisessa on ihan selkeitä etuja siis verrattuna vanhakantaiseen malliin.
 
Strauss Zelnick on ottanut taas kantaa pelien hinnoitteluun vähän tähän aiheeseen liittyen: https://www.thegamer.com/grand-theft-auto-6-publisher-take-two-interactive-games-priced-on-length/

Ilmeisesti Zelnickin mielestä jonkinlainen kuukausihinnoittelu olisi paras peleissä. Vaikea nähdä muuten, miten peleistä voisi periä maksua pelattujen tuntien mukaan. Minulle olisi ihan hyvä malli, että maksaisin vain siitä ajasta, minkä peleihin käytän. Jos peli olisi täyttä jöötiä eikä kiinnostaisi, maksaisin sen tunnin tai puoli tuntia mikä kokeiluun menee. Jos taas pelaaminen maistuisi, maksaisin ihan mielelläni tuntiperusteisesti siitä ilosta. Se olisi parempi sijoitus kuin ostaa kokonaisia pelejä kuin sikoja säkissä, jolloin suuri osa rahasta menisi hukkaan, kun en halua pelata ihan mitä tahansa eikä peliaikaa ole tuhlattavaksi keskinkertaisuuksiin.
Onko tuo sikojen säkissä ostaminen muka oikea ongelma? Itse olen jättänyt esim. Baldur's Gate 3:n ostamatta samasta syystä, joten jos yhtään pelimakunsa tietää niin ei tuo voi kovin iso ongelma olla. (ja tuo BG3-esimerkkini siis ihan sen kautta, että voi ottaa aika varman päälle :D)

Sitten on Game Pass ja vastaavat. Niiden avulla saa kyllä kokeiltua onko peli mieleen.

Eikä myöskään olisi mahdottomuus tarjota peleistä testiversiota ilmaiseksi samalla toteutuksella millä tuntirahastaminenkin toimii: testaa tunti ilmaiseksi. Miksi siis oikoa suorilta tuonne missä jokaisesta tunnista maksetaan erikseen "ettei tule hutiostoksia" kun ainakin ne hutiostokset voi välttää niin paljon helpomminkin kuin tuollaisella rahastusmallilla.

Toisaalta jos kuitenkin jäisi myös mahdollisuus ostaa peli kerralla - ja mieluusti fyysisenä levyllä - niin ei tuo niin paljoa haittaisi vaihtoehtona. Noilla on vain paha tapa syrjäyttää muut vaihtoehdot, eli nimenomaan se fyysinen, ja jatkossa kaikki on digiä, kuukausitilausta tai tuntimaksullista kamaa.

Hirveän kuuloista kyllä.

Jos pelit hankitaan ensin kokonaisina ja sitten tulee vielä kuukausimaksu, se ei tietenkään ole kovin houkuttelevaa. Siksi katsonkin, että pelituotannon kehittyminen Zelnickin tavoittelemaan suuntaan edellyttää nykyistä voimakkaampaa siirtymää kohti digitaalista pelaamista ja pelien luonteen ymmärtämistä uudella tavalla vuotovaikutteisena ja kehittyvänä tuotteena sen sijaan, että "peli pitäisi olla valmis julkaisussa".
Kylläpä taas turhauttaa että ihmiset oikein tsemppaa ajatusta että pelin ei tarvitse olla valmis julkaisussa. Millä muulla alalla tämä olisi ok? Musiikkialalla tulee joku intro ja pelkkä rumpuraita ja muut päivitetään myöhemmin?

Minä en halua pelejäni "kehittyvänä tuotteena", mikä tarkoittaa parhaimmillaan siis moninpeliä ja GaaS-mallia mutta yleisemmin ihan vain raakileena julkaistua peliä eli toisin sanoen nykyisin mitä tahansa peliä. Kehittyvä on siis todella paljon sievistelty termi sanasta "keskeneräinen".

Mutta tarkoittanet tietysti nimenomaan pelin parantamista, laajentamista ja muuta positiivisempaa. Sitäkään minä en halua. Minä ihan oikeasti haluan sen valmiin kokonaisuuden, jonka voin pelata rauhassa ilman että tarvitsee miettiä mikä muuttuu pian ja mitä uutta tulee hetken päästä koluttavaksi. Minä haluan läpäistäkin pelit joskus ja saada niistä jonkin kokonaiskuvan enkä joutua palaamaan niihin jatkuvasti.

Itse asiassa joku AC: Valhalla on loistoesimerkki pelistä, jota ei innosta lähteä pelaamaan. Se saa koko ajan jotain lisäyksiä ja paisuu paisumistaan. Jo pelkkä emopeli "pelotti" koollaan ja se on siitä vain kasvanut. Ei vain innosta. Pelaan jonkun parin tunnin indien mieluummin. Siellä se on yhä Valhalla kaapissa odottamassa aikaa, jota ei ehkä ikinä tule. Ja jos siitä vielä tuntiperusteisesti laskutettaisiin niin jäisi vielä vain varmemmin pelaamatta.

Eri asia sitten pelit, joiden on loogista olla tuossa mallissa. Eli GaaS-teokset ja moninpelit. Mutta ei kaikkien pelien julkaisu- tai rahastusmallia voi tehdä vain noiden pelien perusteella.

Minulle olisi mielekkäämpää pelata pelejä, jotka kehittyvät vuodesta toiseen pelaajien myös osallistuessa kehittämiseen esimerkiksi modien muodossa, kuin kertakäyttötuotteita, jotka hylätään heti kun rahat on saatu ensimmäisen kuukauden myynneistä. Digitaalisessa pelaamisessa on ihan selkeitä etuja siis verrattuna vanhakantaiseen malliin.
Minä taas en yksinkertaisesti edes halua pelata samoja pelejä vuodesta toiseen. Jotain moninpeliä voi vajaan vuoden pelaillakin (tai ainakin joskus) mutta ne on ainoita poikkeuksia. Muilta peleiltä toivon samaa kuin muultakin viihteeltä: on selvä alku ja loppu. Ei päättymätön "grindaus".
 
Viimeksi muokattu:
Minä taas en yksinkertaisesti edes halua pelata samoja pelejä vuodesta toiseen. Jotain moninpeliä voi vajaan vuoden pelaillakin (tai ainakin joskus) mutta ne on ainoita poikkeuksia. Muilta peleiltä toivon samaa kuin muultakin viihteeltä: on selvä alku ja loppu. Ei päättymätön "grindaus".

Mä muuten sama, mut kyl tykkään et mulla on joku yks tai kaks "pääpeliä" mitä laajennetaan ja tuetaan vuodesta toiseen mihin sit panostaa ja on semmonen "loppuelämän" peli, näitä mulla on esim GTA: Online, The Division 2, NMS, GT7. NMS tosin jätin kelkasta kun alkoi sit olee jo liikaa näitä "loppuelämän" pelejä. Muuten tykkään itekki pelata pelit jossa on alku ja loppu ja sit uusia kokemuksia, mut tykkään et siinä on pari semmosta mitä pelaa aina, joskus enempi joskus vähempi.
 
Ongelma "maksa niin monesta tunnista kuin pelaat" on se, että monet (sanoisin jopa että suurin osa) peleistä ei sovi tähän muottiin. GaaS-pelit ja moninpelipainotteiset pelit kyllä, mutta selkeällä alulla ja lopulla varustetut yksinpelit ei. Mitäs sitten kun joku indiepeli on 3 tunnin mittainen? Mikä pitää olla tällaisessa pelissä tuntihinta, että hommassa on järkeä? Lisäksi tuntihinnoittelu aivan varmasti muuttaisi ihmisten tapaa pelata pelejä. Miksi jäisin esim. tekemään sivutehtäviä tai tutkimaan ja etsimään kerättäviä, kun siinä menisi niin sanotusti rahaa hukkaan.

Samalla kun pelaajien tapa pelata muuttuisi, niin varmaan muuttuisi myös pelintekijöiden näkemys siitä millaisia pelejä kannattaa tehdä tuntiliksalaisille pelattavaksi. Varmaan homma menisi entistä grindaavampaan suuntaan pelissä kuin pelissä, että saataisiin pelattavaa aikaa venytettyä.
 
Mä muuten sama, mut kyl tykkään et mulla on joku yks tai kaks "pääpeliä" mitä laajennetaan ja tuetaan vuodesta toiseen mihin sit panostaa ja on semmonen "loppuelämän" peli, näitä mulla on esim GTA: Online, The Division 2, NMS, GT7. NMS tosin jätin kelkasta kun alkoi sit olee jo liikaa näitä "loppuelämän" pelejä. Muuten tykkään itekki pelata pelit jossa on alku ja loppu ja sit uusia kokemuksia, mut tykkään et siinä on pari semmosta mitä pelaa aina, joskus enempi joskus vähempi.
Ymmärrän ja nuo mainitsemasi pelit mielestäni meneekin siihen kategoriaan, johon tuo "ikuisuusmalli" sopii.

GTA: Online on nimensä mukaisesti online-peli, Division 2:n idea on käsittääkseni myös samanlainen, No Man's Sky on taas ainakin aihevalintansa osalta sopiva "ikuiseksi" peliksi ja GT7 on autopeli, johon ratoja, kisoja ja autoja on loogista lisäillä. Kaikki mielestäni pelejä, joissa tuollainen ei vain ole sopivaa vaan jopa toivottavaa.

Mutta miten sitten vaikka GTA:n yksinpeli? Spider-Man? Zelda? Mario? Dark Souls? Ei noihin sovi eikä kaipaa mitään ikuista päivittelyä.

Lisärit on sitten asia erikseen ja pidän paljon enemmän siitä että voin ostaa jonkin isomman kokonaisuuden kylkeen kuin että lisäillään ja tuetaan pienillä jutuilla jatkuvasti. Niidenkin suhteen tykkään enemmän isoista "lisälevyistä", tyyliin Witcher 3:n ja Cyberpunkin isot tarinalisärit, jotka ovat melkein jo omia pelejään, jolloin ei edes tunnu että varsinaisesti kajottaisiin emopelin "eheyteen".
 
Onko tuo sikojen säkissä ostaminen muka oikea ongelma? Itse olen jättänyt esim. Baldur's Gate 3:n ostamatta samasta syystä, joten jos yhtään pelimakunsa tietää niin ei tuo voi kovin iso ongelma olla. (ja tuo BG3-esimerkkini siis ihan sen kautta, että voi ottaa aika varman päälle :D)

Sitten on Game Pass ja vastaavat. Niiden avulla saa kyllä kokeiltua onko peli mieleen.

Eikä myöskään olisi mahdottomuus tarjota peleistä testiversiota ilmaiseksi samalla toteutuksella millä tuntirahastaminenkin toimii: testaa tunti ilmaiseksi. Miksi siis oikoa suorilta tuonne missä jokaisesta tunnista maksetaan erikseen "ettei tule hutiostoksia" kun ainakin ne hutiostokset voi välttää niin paljon helpomminkin kuin tuollaisella rahastusmallilla.

Toisaalta jos kuitenkin jäisi myös mahdollisuus ostaa peli kerralla - ja mieluusti fyysisenä levyllä - niin ei tuo niin paljoa haittaisi vaihtoehtona. Noilla on vain paha tapa syrjäyttää muut vaihtoehdot, eli nimenomaan se fyysinen, ja jatkossa kaikki on digiä, kuukausitilausta tai tuntimaksullista kamaa.

Hirveän kuuloista kyllä.
Täysin samaa mieltä tässä asiassa. Itse ostan täysihintaisena vain ja ainoastaan ne pelit, joista jo etukäteen tiedän että tulen niistä pitämään. 30%-50% alennuksella ne, jotka kiinnostaa mutta en ole aivan varma ja sitten viimeisenä muutamalla eurolla ne, jotka epäilyttää. Eipä tarvitse pettyä peleihin tällä tyylillä ja yleensä riittää pelattavaa kyllä sekä tietenkin peleihin käytetty rahamäärä pysyy ihan siedettävänä.

Muutenkin tällaisesta "maksa x€ per tunti" mallista tulee heti mieleen se että pelintekijät upottavat aivan mahtavat ja tajunnanräjäyttävät pelimoodit ja -tavat sinne yli 100h taakse ihan vain että saavat hyvän määrän rahaa nyhdettyä ihmisiltä. Netissä sitten pääsee lukemaan kuinka tässäkin tapauksessa "game gets better after x amount of hours".
 
Ongelma "maksa niin monesta tunnista kuin pelaat" on se, että monet (sanoisin jopa että suurin osa) peleistä ei sovi tähän muottiin. GaaS-pelit ja moninpelipainotteiset pelit kyllä, mutta selkeällä alulla ja lopulla varustetut yksinpelit ei. Mitäs sitten kun joku indiepeli on 3 tunnin mittainen? Mikä pitää olla tällaisessa pelissä tuntihinta, että hommassa on järkeä? Lisäksi tuntihinnoittelu aivan varmasti muuttaisi ihmisten tapaa pelata pelejä. Miksi jäisin esim. tekemään sivutehtäviä tai tutkimaan ja etsimään kerättäviä, kun siinä menisi niin sanotusti rahaa hukkaan.

Samalla kun pelaajien tapa pelata muuttuisi, niin varmaan muuttuisi myös pelintekijöiden näkemys siitä millaisia pelejä kannattaa tehdä tuntiliksalaisille pelattavaksi. Varmaan homma menisi entistä grindaavampaan suuntaan pelissä kuin pelissä, että saataisiin pelattavaa aikaa venytettyä.
Totta, vain osa peleistä soveltuu tuntiperustaiseen tai kuukausimaksulliseen hinnoittelumalliin, mutta siksi onkin hyvä, että on vaihtoehtoja. Zelnickin näkemyksessä vaihtoehdot mielestäni lisääntyvät eivätkä vähene. Varmasti löytyy ostajia niille 10 tunnin kokemuksille, joista peritään 80 euroa ja jotka ovat julkaisussa valmiita teoksia, mutta kyllä pelaamisen pitää kehittyä tarjoamaan vaihtoehtoja myös muunlaiselle pelaamiselle. Aika moni moninpeli jää hyllyyn, jos hintalappu on sen 80 euroa ja siksi pelejä julkaistaan aika paljon varman päälle vain tietyssä formaatissa, joka menee kaupaksi isolla alkusijoituksella. Jos myyjä on jo saanut sen 80 euroa, ei ole enää mitään syytä tukea ja kehittää peliä. Kannattaa siis tehdä sen kokoinen peli, että peliarvostelija jaksaa pelata sen viikossa läpi ja antaa sille sen 90 pistettä ainutkertaisena mestariteoksena. Toisaalta tuntihinnoittelussakin on se ongelma, että pelin pitää kiinnostaa heti eikä vasta viikon päästä.

Jos pelaaminen olisi jatkuvaa grindaamista ja tosi kauheaa, kuka siitä maksaisi vaikka sen euron tunnissa? Miksi pelaaminen kehittyisi ikävämmäksi ja huonommaksi, kun kuluttaja voisi koska vain katkaista rahoituksen? Mielestäni tilanne johtaisi pikemminkin siihen, että pelien täytyisi viihdyttää enemmän, aivan kuten aikoinaan kolikkopeleissä. Ei niissä ollut mitään ikävää grindausta, vaan hauskaa piti saada koko rahalla, että voittoa tuli.

Uskoisin, että GTA:n tyyliset valtavan kalliit megaprojektit vaativat erilaisen rahoitusrakenteen kuin sen, että peli ostetaan kerralla. Tilipäivä kerran kymmenessä vuodessa ei ole taloudellisesti kestävä malli, koska jos peli floppaa, siinä on sitten se kymmenen vuotta aika nihkeää.
 
GTAV ja Gta Onlinen kohalla kävi niin että siitä onlinesta tuli vaan järkyttävä menestys, mutta tuskin tekijät aluperin odotti siitä niin suurta menestystä, vaikka tuskin sitä peliä alunperin kukaan osti onlinen takia, vaan ihan sen takia koska GTA ja rockstar, online oli vaan semmonen hauska pieni bonus, olihan nelosessaki jo online mut se nyt oli ihan karvalakki malli jo siihen aikaan. Vitosessa sit panostettiin hieman enemmän mut se vaa kasvoi ja on kasvanut tähän päivään mennes.

Joten se on nyt rockstarille ihan selvää että sillä linjalla jatketaan. Pelko vaan siinä että panostetaanko sen online menestyksen myötä vähemmän yksinpeliin ja onko GTAn tulevaisuus vain onlinessa ja se yksinpeli onkin sitten vastaavasti kiva hauska pieni bonus. Sehän on varmaan jokaisen pelitekijän unelma että sitä peliä pelataan vuosia ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista.
 
Jos oikeasti haaveilee että tuntiperusteinen maksaminen tekee peleistä parempia, niin ei ole pelialaa kauheasti seurannut.

Ne kalleimmat ja eniten rahaa imevät pelit eivät todellakaan ole mitenkään automaattisesti parhaita, parempia tai edes laadukkaita.

Ainoa mitä ja ketä tuollainen hyödyntää on pelifirmojen osakkaat eli ne jotka kerää voitot.

Hyviin peleihin ei tarvitse uutta laskutusmallia, joka vieläpä ajaa pelien tekoa takaisin pakotettuun malliin, jossa pelaajan huomio on pakko kiinnittää heti alussa ja pitää siinä väkisellä. Tarkoittaa siis lisää äärimmäisen laskelmoitua kamaa. Minulle tulee siitä mieleen kaikki viihde, joka on tehty mahdollisimman helpoksi kaikkien kuluttaa. Se ei ole sitä mitä peleiltä kaipaan.

Ja siitä tulee mieleen myös grindaus. Peli on alusta loppuun asti samaa. Ei mitään suvantoja, koska pelaaja saattaisi lopettaa kesken. Eikä mitään hitaita alkuja, koska pelaaja saattaa lopettaa kesken. Kaikki mikä on uhka kiinnostuksen loppumiselle, minimoidaan. Peleistä tulee äärimmäisen geneeristä huttua, jota ne isolla rahalla tehdyt teokset jo nytkin pitkälti ovat.

Totta, vain osa peleistä soveltuu tuntiperustaiseen tai kuukausimaksulliseen hinnoittelumalliin, mutta siksi onkin hyvä, että on vaihtoehtoja. Zelnickin näkemyksessä vaihtoehdot mielestäni lisääntyvät eivätkä vähene.
Jäi mieleen itse asiassa se kohta missä tyyppi sanoi että nimenomaan lyhyempien pelien hinnat ei halpenisi vaan vain pidemmät vain tulee kalliimmaksi. Että sellaisia vaihtoehtoja siinä ollaan haikailemassa. Laskutustapakin siis joustaisi vain yhteen suuntaan tyypin ajatuksissa.

Sitä paitsi jos hoksataan että ihmiset suostuu tuohon niin tuo tulee olemaan se oletusmaksutapa. Miksi ei olisi jos se tuo eniten massia pöytään? Sama homma mitä on käynyt kun Sony ja kumppanit normalisoi 80 euron hinnan peleille, jonka jälkeen ihan jokainen vuosipäivityskin oli mukana vaikka miten alunperin seliteltiin että uuden kehittäminen maksaa jne.

On naiivia ajatella että tuollaisen mallin tuominen on millään lailla pelaajan etu. Uskon että muutos näkyisi lähinnä laskutustavassa sekä ehkä siinä, miten pelejä alettaisiin suunnitella tuota tukemaan, eli varman päälle tehtyä blockbusteria, jossa on vain huippukohtaa huippukohdan perään ettei menetetä maksajia. Sama logiikka kuin kolikkopeleissä.

Varmasti löytyy ostajia niille 10 tunnin kokemuksille, joista peritään 80 euroa ja jotka ovat julkaisussa valmiita teoksia, mutta kyllä pelaamisen pitää kehittyä tarjoamaan vaihtoehtoja myös muunlaiselle pelaamiselle.
Ei vaihtoehdot saa missään nimessä myöskään olla sitä että on 10 tunnin kokemuksia 80 eurolla ja satojen tuntien ikuisuusurakoita esim. euro per tunti.

Aika moni moninpeli jää hyllyyn, jos hintalappu on sen 80 euroa ja siksi pelejä julkaistaan aika paljon varman päälle vain tietyssä formaatissa, joka menee kaupaksi isolla alkusijoituksella. Jos myyjä on jo saanut sen 80 euroa, ei ole enää mitään syytä tukea ja kehittää peliä. Kannattaa siis tehdä sen kokoinen peli, että peliarvostelija jaksaa pelata sen viikossa läpi ja antaa sille sen 90 pistettä ainutkertaisena mestariteoksena.
Moninpeleissä minulle olisi ihan sama jos hinnoittelu muuttuisikin. Ne on asia täysin erikseen. Niitä pitääkin tukea ja lisätä asioita.

Tosin miksi Apex Legendsin kaltainen malli ei jo riitä? Vuosia toiminut teos, joka tekee juuri sitä mistä haaveilet. Tuskin olisi tuntihinnoittelulla yhtä suosittu. Toki siinä on rahoittajana sitten mikromaksut.

Syytä on myös julkaisijoissa kun on pakko tehdä se jokavuotinen päivitys jatkuvasti päivittyvän yhden pelin sijaan. Vaikuttaisi siis kuitenkin siltä että on parempi vaihtoehto myydä sitä änäriä ja Call of Duty joka vuosi eri nimellä kuin päivittää yhtä jatkuvasti.

Toisaalta tuntihinnoittelussakin on se ongelma, että pelin pitää kiinnostaa heti eikä vasta viikon päästä.
Niin. Ongelma, joka on niin iso että veikkaan sen muuttavan niin paljon pelien luonnetta että niistä tulee entistä enemmän "Ubisoftia". Tietyllä tavalla laskelmoitua kamaa, joka varmasti sopii ja viehättää mahdollisimman isoa massaa. Pelkkää blockbusteria, jossa ei ole senkään vertaa uskallusta tai riskiä kuin mitä nykyisin.

Jos pelaaminen olisi jatkuvaa grindaamista ja tosi kauheaa, kuka siitä maksaisi vaikka sen euron tunnissa?
Siinähän se ristiriita onkin. Pelin pitää imaista heti mukaansa eli olla ilman suvantoja ja heti toiminnassa ettei "maksa turhasta" ja sitten kun löydetään se "imu", niin sitä pyritään toistamaan. Se luo potentiaalin saman toistolle, jota voi grindaukseksikin kutsua.

Miksi pelaaminen kehittyisi ikävämmäksi ja huonommaksi, kun kuluttaja voisi koska vain katkaista rahoituksen? Mielestäni tilanne johtaisi pikemminkin siihen, että pelien täytyisi viihdyttää enemmän, aivan kuten aikoinaan kolikkopeleissä. Ei niissä ollut mitään ikävää grindausta, vaan hauskaa piti saada koko rahalla, että voittoa tuli.
Tuo "pitäisi viihdyttää enemmän" ja "kolikkopelit" on sinulle siis hyvä juttu? Mietipä hetken mikä koko kolikkopelien idea oli: ne tehtiin tarkoituksella tietynlaisiksi (vaikeiksi) jotta saatiin mahdollisimman paljon kolikoita. Ja se että niiden pitää viihdyttää enemmän? Eli siellä ei saa siis olla mitään "tylsää" ja koko ajan pitää tapahtua? Etkö näe näissä ongelmia jos tuon ympärille rakennetaan peli? Jatkuva viihdytys ja tuntipohjainen laskutus? Ei kuulosta hyvältä.

Ja kolikkopeleissä nimenomaan oli "grindausta" eli saman asian toistoa niin kauan että onnistui. Minä lasken tässä kohtaa grindauksen siis ihan siksikin että jotain asiaa joutuu jumittamaan tai tekemään pelisuunnittelun takia. Kolikkopeleissä se oli vaikeus, jolla tuo "grindaus" toteutettiin, sillä eihän maksavaa asiakasta saanut päästää pois pelin parista.

Toisaalta koko idea siitä että maksetaan tunneista ja jatkuvasti viihteestä johtaa väistämättä siihen että pelit jää kesken. Eihän tuo malli voi edes toimia. Homma toimisi korkeintaan moninpeleissä ja peleissä, joissa saman asian grindaus on normaalia.

Mutta teepä samalla kaavalla Mario, Zelda, Dark Souls tai mikä tahansa muu kuin GaaS- tai moninpeli.

Uskoisin, että GTA:n tyyliset valtavan kalliit megaprojektit vaativat erilaisen rahoitusrakenteen kuin sen, että peli ostetaan kerralla. Tilipäivä kerran kymmenessä vuodessa ei ole taloudellisesti kestävä malli, koska jos peli floppaa, siinä on sitten se kymmenen vuotta aika nihkeää.
Mitä enemmän tätä miettii niin ainakin itsellä nousisi kynnys vain korkeammaksi jos tietäisin että peli on helvetin pitkä ja maksan jokaisesta käyttämästäni tunnista erikseen. Vaikuttaisi pelitapaankin kun koko ajan tuntuisi että menee rahaa. Tulee mieleen ajat kun oli minuuttilaskutteinen netti eli puhelinmodeemi. Voi sitä stressiä kun miettiä vanhempien puhelinlaskua.

Se pitäisi olla myös pelaajien unelma, että peliala menestyy ja pelejä voidaan kehittää. Myös sellaisia pelejä, joiden kehitys kestää sen 10 vuotta.
Se mihin tuo väistämättä johtaisi, ei ole eikä tule olemaan ainakaan minun unelmani. Se ei johtaisi nimittäin parempiin peleihin. Onhan se nähty jo muutenkin että pitkä kehitysaika ja/tai budjetti ei tee peleistä automaattisesti sen parempia.

Pelit ehkä tosiaan maksaa ja on epävarmaa saako niistä rahojaan takaisin mutta tuo rahoitusmalli tuskin ratkaisisi noita ongelmia mitenkään - ja perustelut olen jo esittänyt miksi näin koen.
 
Viimeksi muokattu:
Mulle olisi kyllä henkilökohtainen painajainen, jos peleistä pitäisi maksaa tuntiperustaisesti. Et siis käytännössä koskaan voisi omistaa mitään peliä vaan ainoastaan vuokraisit niitä pelintekijöiltä. Ja jos pelintekijä päättäisi poistaa jonkun pelin vuokrapalvelustaan niin voi voi. Pelaajana et voisi tälle mitään vaan pitäisi alistua tähän ja kaikkiin muihinkin pelifirmojen oikkuihin. Taitaisin siinä kohtaa jättäytyä suosiolla retropelaajaksi. En myöskään jaksa uskoa, että tällä tavalla pelien laatu kasvaisi. Päinvastoin. Mua ei kiinnosta pelata ikuisesti jatkuvia pelejä vaan pidän siitä että pelillä on alku ja loppu ja se, mitä näiden kahden välissä on, on tarkkaan suunniteltu kokonaisuus. Moninpeleissä tilanne on ehkä toinen, mutta kun pelaan lähinnä yksinpelejä, niin en näkisi tuollaisessa kehityssuunnassa mitään hyvää kuluttajan kannalta.
 
On naiivia ajatella että tuollaisen mallin tuominen on millään lailla pelaajan etu. Uskon että muutos näkyisi lähinnä laskutustavassa sekä ehkä siinä, miten pelejä alettaisiin suunnitella tuota tukemaan, eli varman päälle tehtyä blockbusteria, jossa on vain huippukohtaa huippukohdan perään ettei menetetä maksajia. Sama logiikka kuin kolikkopeleissä.
Nostit itsekin esille, että nykyään sama hoidetaan mikromaksuilla, joka on minusta ihan selkeästi epäeettisempi vaihtoehto, koska siinä heikkotahtoisilta nyhdetään rahat myymällä kultaisia pyssyjä ja jotain taistelukalsareita hahmoille. Aikaan perustuva laskutus olisi tasa-arvoista kaikille. Sitä enemmän maksaa, mitä enemmän pelaa. Ei tarvitsisi huijata ja manipuloida ihmisiä ostamaan jotain turhaa pelin sisäistä kökköä.

En tiedä, onko se varsinaisesti naiivia ajatella, että käytön perusteella laskuttaminen olisi pelaajan etu, jos yksi pelibisneksen kovimmista pomoista sitä ehdottaa. Pelaajiakin on niin monenlaisia. Osalle se aiheuttaisi varmaan uusia ongelmia mutta osalle se olisi helpotus nykytilanteeseen. Aika paljon on kiinni siitäkin miten suhtautuu omaan aikaansa. Itse näen ajan arvokkaana ja silloin pelin arvokin nousee, jos sen parissa kuluu aikaa. Silloin on loogista maksaa siitä ajasta, jolloin pelaa.

Tykkään myös tosi paljon kolikkopeleistä. Minusta ajatus siitä, että pelintekijä saa rahansa kun pelaaja viihtyy pelin parissa on aika hyvä verrattuna siihen, että pelintekijä saa rahansa, kun peli saadaan myydyksi. Myymiseen liittyy monenlaista manipulaatiota. Mainostaminen, peliarvostelut, hype, pelien hinnoittelu niin, että alennukset näyttävät edullisilta. Ihannetilanteessa ihmisiä ei manipuloitaisi millään likaisilla konsteilla, mutta siihen on nykyisillä pelisäännöillä aika pitkä matka.
 
Niin, eli jos vaikka peli tuodaan maksulliseksi tuntien perusteella, niin ainakin itse näen ihan normaalin suuntauksen että siihen tuodaan taas lisäksi maksullisia muita juttuja kuten goldenboxers 1000gb.
 
Ja siitä tulee mieleen myös grindaus. Peli on alusta loppuun asti samaa. Ei mitään suvantoja, koska pelaaja saattaisi lopettaa kesken. Eikä mitään hitaita alkuja, koska pelaaja saattaa lopettaa kesken. Kaikki mikä on uhka kiinnostuksen loppumiselle, minimoidaan. Peleistä tulee äärimmäisen geneeristä huttua, jota ne isolla rahalla tehdyt teokset jo nytkin pitkälti ovat.

Otetaan nyt vaikka tuo WoW tähän esimerkiksi, peli on takonut rahaa kohta 20 vuotta, no ensivuonna tuo tulee täyteen. Jos peli on "sitä samaa geneeristä paskaa" niin tuo 20 vuotta ei kyllä onnistu. Tuo maksavien pelaajien mielenkiinnon ylläpitäminen vuodesta toiseen on ehkä pelialan suurinta taidetta. Voisin väittää että yksinpeli puolella ei uskalleta ottaa nykyään mitään riskejä et siellä tuo geneerisyys tulee paremmin esille. On remakee ja remasteria eikä uusia pelinimikkeitä kauheesti näy.
 
Niin, eli jos vaikka peli tuodaan maksulliseksi tuntien perusteella, niin ainakin itse näen ihan normaalin suuntauksen että siihen tuodaan taas lisäksi maksullisia muita juttuja kuten goldenboxers 1000gb.
Minusta se ei ole niin itsestäänselvää, koska miksi ostaisi ne mahtikalsarit, jos peliä pelaa aikaveloituksella? Eikö ne osta mielummin silloin, kun peli on ostettu omaksi, koska silloin ne kalsaritkin omistaa? Toki nykyisissä kuukausimaksullisissa peleissä on tuo rihkamakauppakusetus myös usein mukana, mutta ei se mielestäni lisää houkutusta ostaa kosmeettisia esineitä, jos peliä ei sitten edes omista kuin sen ajan mitä pelaa.
 
Minusta se ei ole niin itsestäänselvää, koska miksi ostaisi ne mahtikalsarit, jos peliä pelaa aikaveloituksella? Eikö ne osta mielummin silloin, kun peli on ostettu omaksi, koska silloin ne kalsaritkin omistaa? Toki nykyisissä kuukausimaksullisissa peleissä on tuo rihkamakauppakusetus myös usein mukana, mutta ei se mielestäni lisää houkutusta ostaa kosmeettisia esineitä, jos peliä ei sitten edes omista kuin sen ajan mitä pelaa.
Jos sitä peliä vaikka pelaa paljon sillä aikavelotuksella ja se kiinnostaa. Siksi niitä pinkkipikkareita ostellaan, näin ainakin sen näen. Peli joka kiinnostaa, ilmanen/maksullinen/kk maksullinen, jos se kiinnostaa niin alkaa myös ne kosmeettiset jutut kiinnostaa.
 
Nostit itsekin esille, että nykyään sama hoidetaan mikromaksuilla, joka on minusta ihan selkeästi epäeettisempi vaihtoehto, koska siinä heikkotahtoisilta nyhdetään rahat myymällä kultaisia pyssyjä ja jotain taistelukalsareita hahmoille. Aikaan perustuva laskutus olisi tasa-arvoista kaikille. Sitä enemmän maksaa, mitä enemmän pelaa. Ei tarvitsisi huijata ja manipuloida ihmisiä ostamaan jotain turhaa pelin sisäistä kökköä.
No minusta yhtä lailla huijausta ja manipulointia tulisi olemaan sekin miten pelit sitten räätälöitäisiin tuntivelotteisen mallin ympärille. Ihan sama se sille siis on onko se mikromaksut vai tuntiveloitus kun noissa molemmissa täytyy peli tehdä tuota mallia tukemaan.

Samaa joudutaan tietysti myös tekemään AAA-pelien kohdalla, eli koska ne maksaa tehdä niin ei voida ottaa riskejä.

Voidaanko me siis tulla lopputulokseen että ylipäänsä pelit on liian kalliita? Kalliita pelejä kun täytyy sitten rahoittaa joko paskoilla tai vielä paskemmilla rahoitusmalleilla tai vähintään tehdä kaikille sopivaa riskitöntä huttua.

En tiedä, onko se varsinaisesti naiivia ajatella, että käytön perusteella laskuttaminen olisi pelaajan etu, jos yksi pelibisneksen kovimmista pomoista sitä ehdottaa.
Nimenomaan tässä tapauksessa tuohon kannattaa suhtautua epäillen koska tuskin siellä pelaajat on ensimmäisenä mielessä.

Pelaajiakin on niin monenlaisia. Osalle se aiheuttaisi varmaan uusia ongelmia mutta osalle se olisi helpotus nykytilanteeseen. Aika paljon on kiinni siitäkin miten suhtautuu omaan aikaansa. Itse näen ajan arvokkaana ja silloin pelin arvokin nousee, jos sen parissa kuluu aikaa. Silloin on loogista maksaa siitä ajasta, jolloin pelaa.
Siis helpotus mihin? Käytätkö aikaasi paljonkin hutipeleihin ja ostelet 80 euron sikoja säkissä? Ja jos näin teetkin, niin koet että se on jokin universaali ongelma? Vai koetko että pelit on huonoja yleisesti ja tuo olisi muka ratkaisu siihen?

Aika outoa myös vihjata että tässä ei muut miettisi aikaansa. Kaikki ostopäätökset tehdään nimenomaan sillä ajatuksella että tuleeko peliä edes pelattua ja että onko se sellainen että sen parissa viihtyy. Se että jatkossa maksaisin samasta tuntiveloitteisesti ei kyllä muuta asioita kuin huonompaan suuntaan.

Tykkään myös tosi paljon kolikkopeleistä.
Kannattaa kuitenkin muistaa se ero tuon haaveilemasi mallin ja kolikkopelien suhteen. Kolikkopelit on lyhyitä ja tarkoituksella turhan haastaviksi tehtyjä, jolloin ne eivät kyllä oikein vertaudu siihen haaveilemaasi malliin. Tai korkeintaan niin että peli tuntuisi malliin sovituksen jälkeen venytetyltä ja siltä aiemmin mainitulta "grindaukselta" koska kolikkopelit jos jotkin on yhden ja saman asian toistoa. Eikä se haittaa niissä niin paljoa koska lyhyys kompensoi.

Minusta ajatus siitä, että pelintekijä saa rahansa kun pelaaja viihtyy pelin parissa on aika hyvä verrattuna siihen, että pelintekijä saa rahansa, kun peli saadaan myydyksi. Myymiseen liittyy monenlaista manipulaatiota. Mainostaminen, peliarvostelut, hype, pelien hinnoittelu niin, että alennukset näyttävät edullisilta. Ihannetilanteessa ihmisiä ei manipuloitaisi millään likaisilla konsteilla, mutta siihen on nykyisillä pelisäännöillä aika pitkä matka.
Jälleen saa olla aika naiivia jos kuvittelee että tuntiveloitus ei muka johtaisi siihen että pelejä tehtäisiin tietyllä tavalla, mikä siis on ihan yhtä lailla manipulointia kuin muukin pelaamiseen houkuttelu.
Otetaan nyt vaikka tuo WoW tähän esimerkiksi, peli on takonut rahaa kohta 20 vuotta, no ensivuonna tuo tulee täyteen. Jos peli on "sitä samaa geneeristä paskaa" niin tuo 20 vuotta ei kyllä onnistu.
No siis WoWihan on esimerkki juuri GaaS-pelistä, joihin on jo useampi lisäkseni todennut että niihin tuollainen malli sopii.

Ja sehän on nimenomaan sitä loputonta grindausta, joka kyllä minun mielestäni on aika geneeristä saman asian toistoa :D

Mutta mielipiteestäni huolimatta siis tuollaisiin se on ihan ok koska koko homma on pelata tuota ikuisesti. Ja kuten jo tuossa kommentoitiin, on WoWin idea pitkälti myös yhteisöllisyydessä jne. Moni taitaa pelata tuota musiikkia, podcastia tai kavereita chatissa kuunnellessa, vähän niin kuin taustatouhuna, joten tuo on juuri sitä "yhdentekevää grindausta" joka ei minulle maistu ja johon tuntiveloitus sopii ihan hyvin.

Tuo maksavien pelaajien mielenkiinnon ylläpitäminen vuodesta toiseen on ehkä pelialan suurinta taidetta. Voisin väittää että yksinpeli puolella ei uskalleta ottaa nykyään mitään riskejä et siellä tuo geneerisyys tulee paremmin esille. On remakee ja remasteria eikä uusia pelinimikkeitä kauheesti näy.
Niin, ongelma on isoissa peleissä ja budjeteissa, jotka johtavat GaaS-, mikromaksu-, tuntiveloitus- ja muihin ratkaisuihin.

Riittäisi että tekee hyvän pelin. Ei sen tarvitse olla 10 vuotta kehityksessä tai omata satojen miljardien budjetin ollakseen hyvä. Mutta aina näitä pyöritellään vain noiden kautta. Siellä on se kaikkein tylsin ja tympein tarjonta.

Kyllähän niitä siis pelaa mutta nytkin kun otti vihdoin työn alle Echoes of the Eyen, niin tajusi mitä se pelitaide oikeasti on. Mitähän tuokin on maksanut ja tarjoaa niin paljon enemmän kuin yksikään Spider-Man tai muu varman päälle tehty viihdeteos uskaltaa tarjota.
 
Ylös Bottom