Vastaus: Pelaaja vs Pelit
Pelaaja on konsolipelilehti. Se arvostelee ja kirjoittaa juttuja mm. Xbox 360-, PS3- jaa Wii -peleistä kuin myös käsikonsolipeleistä. PC- tai Mac -pelejä Pelaaja ei arvostele, mutta tietysti monien multiplatform-pelien konsoliversioiden arviot pätevät aivan hyvin myös niiden PC- tai Mac -versioihin.
Niin, kyllähän asia juuri noin menee. Pelaaja on (lähes) puhtaasti konsolipelilehti (+hieman mobiilipeli-asiaa) ja Pelit-lehti pitää myös PC/tietokonepelit pykälässä. Pelaaja on enemmän viihdettä, kun taas Pelit ottaa asiat asteen ryppyotsaisemmin. Tämä "jako" on mielestäni lopulta varsin toimiva.
Kuten joku jo totesikin, niin onhan Pelit-lehti siirtynyt varmaan viime vuosina itsekin lähemmäs sitä "konsolipelilehteä", mutta minkäs teet kun markkinat vain niin menevät. Konsolit porskuttavat sen verran lujaa, ettei Pelit-lehdellä ole mahd. katsella vain vierestä. Pelkästään PC-pelaaminen ei myy lehtiä Suomessa (vai myisikö?)..
Totta kai olisi varmasti varsin tasapuolista, jos esim. Pelaaja-lehti laittaisi muutaman sivun lisää joka lehteen ja palkkaisi muutaman PC-asiantuntijan arvostelemaan pelejä yms. Mutta tuskin tuollaista on Pelaajan intresseissä (jo kulujenkin takia).
Mitä laatuun tulee, niin molemmissa löytyy sekä parempaa että huonompaa kirjoittelua (ylimalkainen kommentti, mutta pointti on lähinnä se, että molemmissa riittäisi kyllä petraamista, VARSINKIN jos otetaan vertailuun Edge/GamesTM/Game Informer -tyyppiset lehdet).
Pelit-lehti yrittää välillä olla liiankin "nokkela" siinä onnistumatta (huumori ja ironia ovat todellinen taiteen laji) ja Pelaaja taas sortuu liian usein teksteissään puhekieleen yms (T.Puhan "pelaaminen tuntuu siistiltä" on jotain, mitä ei päätoimittajalta haluaisi välttämättä lukea - mutta tämä on henk.koht. mielipide, eikä yhtään vähennä ko. henkilön ammattitaitoa ja kokemusta pelien alalla - Puha on uranuurtaja Suomessa).
Itse vain miellän, että tiettyihin kieliopin/äidinkielen/journalistitiikan/ym -pelisääntöihin pitäisi joskus pelilehtienkin hieman enemmän tutustua. Vaikka on kivaa kirjoittaa, niin lukijalla ei välttämättä aina ole kivaa lukea. Eli skarppausta ja sitä journalistista ammattitaitoa lisää.
Toisaalta molempien lehtien kirjoittajista huokuu usein juuri se maaginen kokemus peleistä, eri genreistä ja konsoleista + siitä, että jotain genreä on seurattu jopa vuosien ajan. Tämä on lopulta hyvin tärkeä asia, sillä se antaa parhaimmilaan arvosteluihin sen oman "tämä kirjoittaja tietää mistä puhuu" -tyyppisen fiiliksen. Kaikkien ei toki tarvitse olla peliveteraaneja, mutta niitä on miltei pakko olla sopiva määrä.
Luin juuri Dragon Agen arvostelun Pelaajasta (by Janne Pyykkönen) ja pidin juuri siitä, että kirjoittaja oli pelannut genren aiempia pelejä ja tunsi muutenkin ko. genren. Esim. tuossa kokemus näkyi (samassa jutussa Jukka O. Kauppinen viittasi sitten vain 360-versioon, vaikka peli julkaistu myös PS3:lle - tuollaiset pikku virheet tökkii).
Molempien lehtien kolumneja en yleensä jaksa lukea, sillä Nirvi on kirjoittaa omasta "norsunluutornistaan" ja Kari Salminen kirjoittaa yleensä aika tylsähköjä "pelifilosofisia" jorinoita (anteeksi nyt vaan). Muut lehtien kolumnistit ovat enemmän "maan tasolla" ja siksi yleensä mielenkiintoisempi. Kolumni voi olla nokkela, mutta kenenkään ei tarvitse olla toisen yläpuolella, vaikka pelejä onkin vuosikaudet pelattu, eivätkä nykyteinit niistä mitään tiedä (huom! ironiaa). Mutta itsekin sorrun siihen, että välillä sitä syyttää "uutta pelisukupolvea" vain online/casual-pelaajiksi, joita ei yksinpelit tms kiinnosta.
Mitä pelijuttuihin tulee, niin tuollainen "sanaton sopimus" pelifirmojen ja pelilehtien/saittien kanssa on ikäänkuin tehty jo vuosia sitten. Pelifirmat antavat "exclusive" matskua ja pelilehdet sitten tekevät ennakkojuttuja, jotka nostavat hypeä ja tuovat peleille julkisuutta. Yleensä ennakkojutut ovat sitten enemmänkin "positiivisia" (mikä tavallaan ymmärrettävää, koska voiko pelistä olla kauhean kriittinen yhden kentän/demon/lyhyen pelisession jälkeen?) ja palvelevat näin hyvin pelifirmoja. Ja kuten on todistettu ziljoona kertaa, niin itse pelaajat elävät melkein enemmän itse pelin "hypestä" kuin lopulta itse pelistä. Eli kaikki toimii tässä "kolmiyhteydessä".
Eli en näe suurta ongelmaa siinä, etteivät pelien ennakkojutut ole kovinkaan kriittisiä. Siihen on monta syytä ja monet näistä syistä ovat ymmärrettäviä. Selkeä perseennuoleminen on sitten eri asia ja joskus Pelaaja-lehdessä ottaa silmään se (en tosin väitä, että se on perseenuolemista), että suoraan kerrotaan miten joku pelintekijä on kirjoittajan "vanha kaveri". Ei missään muualla tuollaista mainittaisi.. Eli jälleen kerran: Harkintaa ja journalistista ammattitaitoa - sitä tarvitaan hypen rinnalle. Liiallisella kaveraamisella pelikirjoittajat ampuvat vain itseään jalkaan (ainakin jos se selkeästi näkyy juttuissa).
Mutta. Arvosteluissa pitäisi sitten olla rehellinen (jopa armottoman) itselleen ja pelintekijöille. Pitää olla myös reilu ja pistää asiat oikeisiin mittasuhteisiin (jokainen pieni "virhe" ei kaada koko venettä - eikä arvosanaa tarvitse laskea - ja on paljon "virheitä" ja sitten on virheitä), mutta avoin asenne suuntaan ja toiseen (=postiivinen ja negatiivinen) pitäisi näkyä sitten itse arvosteluissa (huom! erotan siis "ennakkojutun" ja myöhemmin tulevan "arvostelun"). Arvostelun pitäisi olla rehellinen kuvaus pelistä ja myös hyvin perusteltu.
Mielestäni esim. MW2 saa lähes joka puolella asteen enemmän sellaista suitsutusta, jota se ei välttämättä edes ansaitsisi. Tai ts: Muille genren peleille ollaan erittäin kriittisiä (noh, poislukien Halo..

), mutta sitten esim. MW2:n kanssa tiettyjä asioita katsotaan ikäänkuin läpi sormien. Tässä mielessä ehkä Pelit-lehti on asteen kriittisempi ja sanoisinko jopa - rehellisempi. Esim. Halo 3:ODST:n ja MW2:n kanssa annettiin ihan oikeutettua kritiikkiä (mikä oli mielestäni aika pitkälti totta), mutta Pelaaja kehuu MW2:sen jotenkin "vanhasta muistista" (pelihan on todella hyvä, mutta ei se nyt NIIN hyvä ole.. Lopulta aika tavanomaista räiskintää..)
Ja lopuksi: Ei se MW2:n lentokenttä-kohtaus oikeasti kovin kummoinen ole. Se ei todellaan ole edes kovin "perusteltu". Ja se on oikeasti aika pirun tylsää "pelattavaa". Tätä vain ei oikeastaan haluta monessakaan pelilehdessä/saitilla myöntää. Voisin jopa väittää, että peli on parempi ilman tuota ko. kohtausta..
(vähän OT välillä, mutta tulipahan sanottua asioita..

)