Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

PlayStation Storen indie- ja latauspelit

Osaako joku sanoa, että miksi megaman 9 on japaninkielinen pleikkari nelosen megaman legacy collection 2 ja saako sitä mitenkään vaihdettua englannin kielelle. Muut megamanit on ollut englannisksi joten vähän häirittee pelata japaniksi tätä megaman ysiä.

Edit: Eipä enää mitään sain muutettua pelin tekstit englanniksi.
 
Viimeksi muokattu:
Vastaus: PlayStation Storen indie- ja latauspelit

Pitkään tekeillä ollut "Wonder Boyn henkinen jatko-osa" Monster Boy on vähitellen valmistumassa. Gamescomissa on esittelyssä pelattava demo, ja meille kotona kannustaville on tarjolla uusi traileri:



Ilmeisesti pelille ei ole vieläkään tarkempaa julkaisuaikaa, mutta sen pitäisi olla tulossa joskus tämän vuoden aikana. Monster Boy on PS4:n lisäksi tulossa nyt myös PC:lle ja Xbonelle.

Yllä oleva lainaus vuodelta 2016.

Monster Boy finally releases This Summer - after 4 years of development time.
FDG Twitter

We confirm that Monster Boy is a one-off purchase premium game with no paid DLC, loot boxes or In-App purchases! :)
FDG Twitter
 
Huomasin, että Bandicoot pelaili Titan Questia. Mitäs mieltä siitä? Peli on ilmeisesti jo aika vanha PC:llä, mutta vasta nyt tuli konsoleille. Itse miettinyt Titan Questin henkistä jatko-osaa Grim Dawnia, mutta sitä ei puolestaan näyttänyt ollenkaan olevan konsoleille. Diablo 3 on mielestäni todella hyvä peli konsoleilla, mutta jostain syystä siihen ei tule enää palattua.
 
Tuli pelattua Minit läpi. Pelissä päähenkilöllä on kirous, että hän elää vain minuutin kerrallaan jonka jälkeen herää sängystä. Minuutin aikana on hirveä kiire kokeilla kaikkea mitä kerkeää tehdä ennen kuin kuolee. Jos haluaa kuulla majakanvartijan kertovan minne aarre on haudattu, pitää mennä sängystä suoraan hänen luokseen sillä hän puhuu niin hitaasti, että aika riittää juuri kertomaan salaisuuden ennen kuin kuolo korjaa. Minuutin kuolemistahti kikka saattaa ehkä tympiä kun peliä on pelannut pitemmälle. Mutta mukavaa vaihtelua Witcheriin, jota on tullut pelattua tänä vuonna sata tuntia. 4/5.
Traileri Youtubessa.
 
Enter the Gungeon

Ostin pelin jo muistaakseni lähemmäs kaksi vuotta sitten alennusmyynnistä, kun luin kehuja ja vaikutti sellaiselta, joka saattaisi kolahtaa, kun pidän twinstickeistä ja vähän bullethell-tyylisistäkin peleistä. Pelasin silloin tutoriaalin ja yritin muutamia kertoja, mutta alkoi turhauttaa, kun roguelike-tyyliin jouduit aina aloittamaan alusta. Tuntui, ettei tätä jaksa, mutta toisaalta jotain kiehtovaakin siinä oli. Jätin hautumaan ja ajattelin, että kyllä mä vielä joskus pelin pariin palaan.

Pari kuukautta sitten palasin pelin pariin ja onneksi palasin. On nimittäin niin jäätävän hyvä ja koukuttava peli, etten olisi ikinä uskonut kuinka pahasti tästä koukutun. Pelasin ennen tätä toista roguelike(-lite)-peliä, Flinthookia (loistava peli sekin, mutta ei Gungeonin tasoinen lähellekään). Siinä sain aivot väännettyä uuteen asentoon , jonka tämä genre vaatii, eli ettei aina uudelleen aloittaminen enää vituttanut, vaan oikeastaan päinvastoin, sitä aina odotti, kuinka selviää haasteista, kuinka pitkälle tällä kertaa pääsee, millainen runi tästä tulee.

En keksi pelistä juuri mitään kritisoitavaa. Hienoa, miten pelissä pystyy kehittymään jatkuvasti ja miten pitkään runit pysyvät vaihtelevina. Alkuun tuli myös mieleen ihan samantyyliset fiilikset kuin ekaa Zeldaa tai LttP:tä pelatessa. Enpä muista, että mikään nykypeli olisi 15 vuoteen ainakaan saanut sitä aikaan, että oikeasti tulee se sama tunne kuin silloin lapsena pelatessa. Seikkailun fiilis tuntemattomaan ja oikeasti mahtava mystinen tunnelma. Sitten myöhemmässä vaiheessa peli kehittyi omien taitojen hiomiseen ja tietynlaiseen suorittamiseen ja sekin oli yhtä mahtavaa. Varmaankin 150-200 tuntia tuli yhteensä mittariin. Jotkut pelaavat ilmeisesti tuhansia tunteja tätä, mutta itselleni tuli tässä vaiheessa kylläinen olo. Ilmeisesti vielä muutamia salaisuuksia jäi näkemättä ja kokematta. Ja unlockattavien hahmojen menneisyyksiä en enää avannut, meni tuon toisen avaamisessa sen verran hermot, että tarvii ainakin vähän taukoa pelistä.

Graafinen tyyli miellyttää. Musiikit, toisin kuin ehkä kuvittelisin, jos vain kuuntelisin soundtrackia ennen pelin pelaamista, ovat järkyttävän hyvät kauttaaltaan, tukevat pelin tunnelmaa todella hyvin. Hubi, josta lähdetään gungeoniin, tuo oman fiiliksensä peliin. Vihollisuunnittelu, gungeonin eri kerroksien audiovisuaalinen toteutus ja vihollisten asteittainen vaikeutuminen, kaikki pomot, kaikki miljoonat itemit ja aseet ja niiden luoma gameplay, jossa aina joudut improvisoimaan tilanteen mukaan mitä satut saamaan, eri NPC:t joita pelastat, kaikki pienet mekaniikat ja systeemit cursesta arkkujen avaamisiin tai hajottamisiin ym. Kaikki tuntuu jotenkin niin täydellisesti suunnitellulta ja toteutetulta. Järkyttävän kova peli.

Tämä pari kuukautta meni kyllä kuin sumussa pelin parissa. Jatkuvasti mielessä, jatkuvasti teki mieli pelata. Ehkä ihan viimeinen viikko meni pakkopullaksi, kun tapojeni vastaisesti aloin grindata puuttuvia trophyjä, jotta saisin platinan, pari hölmöä trophyä nimittäin oli. Nythän peliin on juuri tulossa ilmeisesti aika laaja ilmainen päivitys, eiköhän se pidä tarkastaa jossain vaiheessa.

Kyllä tämä on ihan parhaita pelejä koskaan. Jos pidät twinstick-shootereista (vaikkei ihan puhdas sellainen olekaan, vähän enemmän harkitsevuutta kuin yleensä genren peleissä, suojan käyttöä ym.) ja roguelike-genre menee alas, niin tätä peliä ei missään nimessä kannata ohittaa.
 
FAR: Lone Sails pelissä matkustetaan rauniomaailmassa erikoisella kulkupelillä. On jo ilmestynyt pclle ja on tulossa PS4:lle ja Yxboxille.
 
FAR: Lone Sails pelissä matkustetaan rauniomaailmassa erikoisella kulkupelillä.
Näinkin tuosta PC-versiosta joskus videon ja mietin, että toivottavasti tulee konsoleille. Oli todella kaunis peli, vaikka pelimekaanisesti aika yksinkertaiselta näyttikin. Mutta vaikutti silti sellaiselta nätiltä, lyhyeltä kokemuspeliltä.
 
Enter the Gungeon

En keksi pelistä juuri mitään kritisoitavaa. Hienoa, miten pelissä pystyy kehittymään jatkuvasti ja miten pitkään runit pysyvät vaihtelevina.
Minusta tässä on nimenomaan sama ongelma kuin saman tyylisessä Nuclear Thronessakin, eli runit tuppaavat nimenomaan toistamaan aivan liikaa toisiaan. Binding of Isaac on tässä suhteessa aivan omaa luokkaansa.
 
Minusta tässä on nimenomaan sama ongelma kuin saman tyylisessä Nuclear Thronessakin, eli runit tuppaavat nimenomaan toistamaan aivan liikaa toisiaan. Binding of Isaac on tässä suhteessa aivan omaa luokkaansa.

Joo, olen lukenut noita vertauksia kyllä ja varmasti pitävät paikkansa, tuossa suhteessa Isaac on varmasti omaa luokkaansa. En pidäkään tuota ominaisuutta erityisen isona plussana Gungeonin kohdalla, pelin varsinainen loistavuus ja ydin ovat muualla, olin vain hämmästynyt siitä kuinka kauan runit kuitenkin onnistuivat pysymään vaihtelevina ennakkoasenteideni vastaisesti.

Aion Isaaciakin pelata, vaikken usko, että siitä yhtä paljon pidänkään. Se vaikuttaa muuten pelillisesti vähän heikommalta.
 
Onkos kukaan pelannut tämmöistä peliä, kuin Welcome to Hanwell?

Ostin tuon, kun oli tarjouksessa pleikkarille (hintaa vajaat 13€) ja nyt on latautumassa. Netissä joku kuvaili tuota Silent Hillin ja Outlastin sekoitukseksi.

 
Mitä suomalaisten pelinkehittäjien pelejä on ilmestynyt Storeen tänä vuonna Mugsterssien lisäksi? Tuntuu että tuo meidän länsinaapuri vetää pitemmän korren pleikkapelien kehittämisessä.
 
Mitä suomalaisten pelinkehittäjien pelejä on ilmestynyt Storeen tänä vuonna Mugsterssien lisäksi? Tuntuu että tuo meidän länsinaapuri vetää pitemmän korren pleikkapelien kehittämisessä.
10tonsin Tesla vs. Lovecraft tuli näin ekana mieleen. Mainio peli joka on jäänyt hävyttömän pienelle huomiolle.
 
Nine Partchments, Jydge, Tesla vs. Lovecraft. Kahden tatin ammuskelut on nykyään muotia suomalaisessa pelisuunnittelussa. Ei ole mun lempigenre.
 
Ylös Bottom