Vastaus: Pro Evolution Soccer 2016 - Love the Past, Play the Future!
Taas hieman huomioita pelistä ja uudesta päivityksestä. Katselin tuossa vähän aika sitten Bayer Leverkusenin peliä ja ihastuin Roger Schmidtin pelifilosofiaan. Joukkue prässäsi todella ylhäältä ja yritti saada pallollisen vastustajan alimiehitykseen. Syntyi alueita joissa oli Leverkusenin ylimiehitys; vastustajan syöttösuunnat suljettiin, samalla prässättiin ja yleensä Leverkusen voitti pallon. Raskasta toki, mutta hyvin kurinalaista, ja silti jopa uhkarohkeata prässiä. Vastustaja pääsi kuitenkin laitojen kautta avattua peliä, mutta Schmidtin filosofia sai allekirjottaneen haltioihin. Varsinkin kun tulee melkeimpä seurattua vain Valioliigaa, jossa yleensä prässi lepää omalla alueella ja puolustuspakka on jokseenkin levällään, verrattuna esimerkiksi Simeonen Madridiin.
Avasin pessin ja aloin sämpläilemään taktiikoita. Fluidformation tietenkin päälle, Watford alle ja Bayern Munich vastustajaksi. Top player tasoksi ja manuaalit tietenkin. Laitoin 442 taktiikan, ja pallollisena myös valmentaja Conten peluuttama 424. Laitoin päällystakit, eli manmarkingin jokaiselle Bayernin pelaajalle, Alonsoa lukuun ottamatta. Hyökkääjät merkkasivat toppareita, laiturit vastustajan laitapakkeja, omat laitapakin vastustajan laitureita, yksi toppari Lewandowskia ja toisen jätin ilman manmarkingia, ja sitä rataa.
Hyökkäyksen taktiikat ovat mielestäni jokaisen oma asia, toinen tykkää tyttärestä jne. Puolustuksessa laitoin kovan prässin jo ylhäältä, puolustuslinja melkein kokonaan tappiin ja puolustuksen tiiveys tappiin. Prässäsin ylhäältä, rämpytin koko ajan neliötä, että saisin kaksi kaveria tukeen prässiä. Ohjaamallani pelaajalla koitin tukkia syöttöväyliä. Peli pysyi Bayernin päässä, ja vain omista virheistäni he pääsivät pelaamaan pallon laitaan, joista Bayern pääsi pelaamaan peliä minun päätyyn. Heidän hyökkäykset olivat nopeita ja vaarallisia, olihan kentällä aivan liikaa tilaa. Mutta Bayern ei saanut maalia, ei maalin maalia. Topparit seurasivat hyökkäyksiä, ja neljän alakerta oli aina oikein sijoittunut ja valmiina. Watfordin puolustus näytti kuin Manun sellaiselta heidän kulta-aikoina. Fantastista ajattelin, Bayern on aina ollut se arkkivihollinen minulle. Realin ja Barcan pystyn voittamaan helposti heidän käyttämän 433-taktiikan aiheuttaman tilan takia. Mutta Bayern on aina ollut tuskaa. Toisella jaksolla olin pallossa koko ajan. Hallitsin sitä ja prässillä sain sen takaisin. Manmarking, miksi löysin sinut vasta nyt.
Lopulta voitin piskuisella Watfordilla melkein mahdottomalta pitäneeni Bayernin. Mutta mutta, huomasin jotain. Huomasin, että kun olin viimeistellyt kaksi maalia ensimmäisellä puoliskolla, toinen puolisko oli liiankin helppoa pelaamista. Munchen ei saanut kuin muutaman paikan. Sitten muistelin lisää. Kun olen itse vajonnut muutamalla maalilla tappiolle, harvemmin olen sieltä kirinyt itseäni tasoihin, ja sama juttu toisin päin. Johtopäätös: Tee muutama maali, niin voitat pelin. Tietokonetta vastaan pelatessani tämä sama asia on tapahtunut uudestaan ja uudestaan. Tein kuitenkin poikkeuksen tänään, ja tulin Palermolla 0-2 tilanteesta kolmella maalilla johtoon, ja voitin pelin juurikin Bayern Muncheniä vastaan. Ja sitten toinen huomio. 85 minuutilla ja siitä eteenpäin yleensä tietokone tekee melkein aina maalin. Jostain pallo aina pomppii maaliin, olit sitten häviöllä, tasoissa tai maalin johdolla. Tietokone tekee aina maalin, no, melkein aina. Viimeisillä minuuteilla olen alkanut ottamaan keltaisia kortteja niin paljon kuin napa ruskaa, jotta tietokone ei pääsisi tekemään häkkiä.
Päivityksistä sen verran, joku kehui että Em-DLC olisi ollut ilmainen, koska Konami pupelsi rostereiden kanssa syksyllä. Itse ajattelen, että DLC olisi ollut ilmainen vaikka ilman rosteri sekoiluja. Mututuntumalta sanon, että DLC:n markkinointi "lahjana pelaajille" on vain markkinointikikka. Luulen, että aikeissa oli julkasta ilmainen DLC, josta nyt mainostetaan sitä palveluksena pelaajille. Mutta mikä minä olen tuomitsemaan. Ihan kivalta toi näyttää, uus fontti on jees
