Vastaus: PS3, Wii, X360 - kuka vetää pisimmän korren?
achiim sanoi:
Käytännössä noin 10-15M normaalissa talossa suojaukset ja salaukset päällä, kun vain yksi kone on kiinni. WLANin ongelmahan on se, että data kulkee purskeina, kun narussa data liikkuu tasaisesti.
Ei se narussa sen enempää tasaisesti kulje, saman kokoisina paketteina tavara yleensä menee, mutta isona erona WLAN on vain half-duplex (yhdellä hetkellä voi olla liikennettä vain yhteen suuntaan) kun käytännössä kaikki eetterit ovat olleet toista vuosikymmentä full-duplex (samaan aikaan voi liikennettä kulkea molempiin suuntiin). Tämän vuoksi 100Mbps:n eetterillä pääsee käytännössäkin hyvin lähelle sen linkkitason maksiminopeutta, protokollien kuittaukset voivat kulkea toiseen suuntaan samaan aikaan kun seuraava paketti jo tulee. Tämän lisäksi tietysti yhdessä tukiasemassa kaikki siihen liittyneet asiakkaat jakavat samaa kapasiteettia, kun taas kaapelit ovat kaikki toisistaan riippumattomia.
Tätä kautta tulee myös hyvin pitkälle se, miksi WLANin realistinen siirtokapasiteetti on kaikkea muuta kuin typerästi mainostettu linkkitason kapasiteetti. Standardi 54Mbps:n WLAN (11a tai 11g) tarjoaa teoriassa ihanteellisissa olosuhteissa hieman yli 24Mbps TCP-kapasiteettia ja vähän vajaat 30Mbps UDP-kapasiteettia. Pelit käyttävät useimmiten UDP:tä, se on yhteydetön eikä siinä ole protokollatason kuittauksia ja siksi siinä on pienemmät latenssit ja pienempi overhead kuin TCP:ssä. Yksi WLAN-hyppy lisää kyllä ehkäpä millisekunnin verran latenssia paketeille.
Normaalissa kotiympäristössä päästään sujuvasti 15Mbps:n paremmalle puolelle jos ei joudu menemään useamman seinän läpi tai ole muita häiriöitä. 20Mbps:n ylittäminenkään ei vaadi mitään laboratorio-olosuhteita, ja on täysin saavutettavissa normaalissa käytössä. Erilaisten salausten käyttäminen ei pudota suorituskykyä moderneilla laitteilla, kryptaukset ovat olleet raudassa vuosikausia. Normaalilla standardilla WLAN-linkillä ei siis yleisesti pysty siirtämään televisiolähetystason HD-kuvaa (ehkä noin 20Mbps) nykimättä.
Turbo-moodi käyttää tuplalevyistä kanavaa ja siten noin tuplaa kapasiteetin. Tämän lisäksi on erilaisia radiovalmistajakohtaisia nopeutuksia, jotka puuttuvat mm. standardin ajastuksiin ja pakettikokoihin, ja näin saavat jopa 50% lisäkapasiteettia silloin kun molemmissa päissä on saman valmistajan radio. Näin siis esimerkiksi jos molemmissa päissä on Atherosin radio, käytetään turboa ja Atherosin SuperAG-ominaisuuksia on 60-70Mbps täysin realistinen saavutettava TCP:llä. Nämä eivät kuitenkaan ole normaalisti käytettävissä.
Yhtenä vinkkinä, jos tukiasemansa kytkee 11g-only -moodiin nopeutuu sillä suorituskyky hieman. Tällöin tosin vanhat 11g:tä osaamattomat 11b- ja 11 legacy -laitteet (kuten DS) eivät pysty sitä käyttämään, mutta 11g-laitteiden suorituskyky ei enää hidastu pariakymmentä prosenttia hitaampien vanhojen laitteiden tukemisen vuoksi.
Ja kyllä WLAN on nykyään yllättävän yleinen. Esimerkiksi hyvin monissa DSL-modeemeissa on mukana WLAN-tukiasema. Käytännössä kaikissa kannettavissa tietokoneissa on WLAN, ja kannettavathan muodostavat lähes puolet uusien tietokoneiden myynnistä. Se, että tuki löytyy, ei kuitenkaan tarkoita että sitä käytettäisiin tai olisi edes laitettu päälle.
Sori taas, aihe nyt vaan osuu omalle työsaralleni.