Kyllä ehdottomasti voidaan. Ei noita Mario 64:n pisteitä tajua sitten millään pelaamalla itse peliä, kyllä niihin on selvästi latautunut aivan hillitön pelitoimittajien Mario-nostalgia niiltä ajoilta kun Mario-pelit olivat vielä hyviä. Itselläni jäi Nintendo 64 aikanaan ostamatta, koska sen edustuspeli oli kaiken hypen vastaisesti erittäin kömpelö, ja muuta laitteella sitten ei ollutkaan. Silloin Pleikkari ja omalla kohdalla myös Sega Saturn tarjosivat paljon parempaa valikoimaa, ja pelitoimittajien ylistykset Mario 64:stä tai Ocarinasta lähinnä huvittivat - eipä luonut "uusi" Zeldakaan silloin halua marssia kauppaan ostamaan N64. Nintendo DS:llä Mario 64 arvosteltiinkin sitten rehellisemmin, ikään kuin ottaen vaivihkaa takaisin vanhoja överiksi menneitä suitsutuksia "heikentyneen" ohjauksen varjolla. Mukana oli varmasti myös antipatioita totutusta kaavasta poikkeavaa DS:ää kohtaan, siinä missä N64-aikaan Mario 64:ään latautui vielä sokeita toiveita Nintendon uudesta menestyskonsolista.
Metroid Prime taas on sinänsä suhteellisen uskollinen pelisarjan käännös 3D-räiskinnäksi osa seikkailuelementeistä säilyttäen, mutta eipä tuokaan pelisarja napannut FPS-muodossa yhtään niin hyvin kuin suurten klassikoiden Super Metroid, Metroid Fusion ja Metroid Zero Mission tavalla. Monet pitävät, mutta eivät suinkaan kaikki, ja tätä näkökulmaa vasten tuollainen 97 % tuntuu taas vanhalta Nintendo-nostalgian konseksukselta. Se on Metroid, joten sille annetaan hyvät pisteet jo ihan sen vuoksi.
Tietenkin tämä pätee myös Zeldaan, räikeimpänä tapauksena Wind Waker. Moni pettyi peliin pelillisten ominaisuuksien, ei grafiikan vuoksi, mutta silti peliä arvosteltiin totutun Zelda-kaavan mukaan. Sama pätee Twilight Princessiinkin, jonka kehut on vedetty överiksi. Peli on onneksi parempi kuin Ocarina of Time, mutta silti Gamespotin pahamaineinen 8.8-arvostelu tuntuu rehellisimmältä pelin saamista arvioista.
90-luvun loppupuolella Nintendo oli todella pahassa kunnossa. Ikääntyvä ja otteensa menettävä Hiroshi Yamauchi rampautti yhtiötänsä uskoen yhä sokeasti brändin voimaan. Nintendo 64 pärjäsi vain niiden uskollisimpien Nintendo-fanien varassa, mitätön pikkupäivitys Game Boy Color myi hittituotteenaan 4 vuotta vanhat Pokemon-pelit eikä sitten käytännössä mitään uutta, ja luisun alaspäin oli aloittanut pahaenteisesti flopannut Virtual Boy. Vasta 2000-luvun puolella uusi toimitusjohtaja Satoru Iwata alkoi hitaasti kääntää yhtiön suuntaa, ja Nintendon uuden suuntauksen hedelmät alkavat näkyä nyt. Silti siinä kesti aikaa, ja Gamecube-aikana yhtiön henki oli selvästikin lopussa, ja se välittyi peleihin kuten Wind Waker ja Mario Sunshine, sekä myös itse konsoliin, joka oli pelkkä PlayStation 2 -kopio. Pelitoimittajilla on kuitenkin ollut varaa harrastaa Nintendo-nostalgiointia aina sen harvaan tulevan Nintendon "huippupelin" kohdalla, kun taas heidän arvionsa Nintendon todellisista innovaatioista kuten DS:stä ja Wiistä ovat menneet pahasti pieleen, ja pelaajakansaa merkittävästi hauskuuttaneiden pelien kuten Wii Sportsin arvoa ei osata tuoda esille arvostelupisteissä, kuten Merrikin toi esille.