Vastaus: PS3, Wii, X360 - kuka vetää pisimmän korren?
Tuo NHL-esimerkkisi on mainio osoitus siitä minkälainen epärealistinen toiveiden tynnyri kakeohjauksesta on tullut. Pienestä kakesta, jonka liiketunnistus ei edes ole hirveän tarkka ei millään saa kunnollista puolitoistametrisen lätkästagan vastinetta. Jonkun sovelluksen tietysti saa, mutta ei se lätkältä sen enempää tuntuisi.
Tietysti pädi on omanlaisensa rajoite, mutta samaan aikaan se on monien vaiheiden kautta hioutunut erinomainen yleisohjain. Ohjain ei ole suurin rajoite, vaan pelisuunnittelu. Käyttökelpoisia uusia pelityyppejä ja muita uusia ideoita peleihin ei vain ole helppo keksiä. Kake onkin siksi monelle oikotie onneen. Innovaatio=ohjaustapa, koska muuta ei itselle tule mieleen.
Tottakai uusi ohjaustapa myös mahdollistaa kokonaan uusia juttuja peleihin ja joidenkin vanhojen juttujen tekemistä paremmin, mutta ennen kuin siitä innostuu, kannattaa miettiä kuinka hyvä uusi tekninen ratkaisu on ja mihin kaikkeen se tuo oikeasti arvokasta uutta. Minun huoleni on, että kakelle on vain muutamia käyttökohteita, joissa se on parempi kuin pädi. Siksi olen niin kriittinen ratkaisusta rakentaa koko kone rajoittuneen ohjaimen ympärille ja samalla uhrata koneen tehot, joista olisi hyötyä lähes kaikessa.
En ole edes vakuuttunut, että Nintendon omat perinteiset sarjat kehittyvät parhaalla mahdollisella tavalla Nipan valitsemalla kake + alitehoinen kone -linjalla. Eeppinen seikkailu, kuten Zelda olisi ollut hienompi kokemus nykyaikaisella raudalla, vaikka ohjaus olisi ollut pädillä. Samoin voi olla Metroidilla. Yksi Primen viehätyksistä oli upean ympäristön tutkiminen. Saa nähdä miten käy Marion kanssa. On se varmasti hyvä, mutta en ole etukäteen kovin töpinöissäni siitä, että tasoloikassa osoitellaan ruutua ja hetkutellaan ohjainta. Marion pitäisi kuitenkin olla tasoloikkapelejä ja Marioiden perinteinen 2D ja 3D-ohjaus on aina toiminut täydellisen tarkasti.
Ehkä ongelmani on se, että en saa itsetarkoituksellisesta käsillä hosumisesta mitään kiksejä. Ohjauksen pitäisi olla tarkka, tehokas ja mahdollisimman vähän pelaajaa rasittava. Itsensä rasittaminen hosumisella, joka suorittaa itse pelissä vain purkitettuja liikkeitä on pelkästään askel taaksepäin. Kun ohjaus ei ole tarkkaa, ei myöskään eläytymistä liikkeiden itse tekemiseen synny. On aivan älytöntä, että niin täydellistä juttua kuin ohjaimen nappi lähdetään fiiliksen nimessä korvaamaan ranneliikkeillä.
Ottaen huomion mitä Wii-tarjoaa, on myyntimenestys surkuhupaisaa. Kone maksaa kuvajohdon kanssa 300 euroa, eli ei mtenkään halpa. Sillä saa auttamattomasti alitehoisen pelikoneen, jolle on edelleen yksi hyvä Cube-käännös ja lauman turhanpäiväisyyksiäa ja suorastaan surkeita esityksiä.
Jooseppi sanoi:
Tuo NHL-esimerkkisi on mainio osoitus siitä minkälainen epärealistinen toiveiden tynnyri kakeohjauksesta on tullut. Pienestä kakesta, jonka liiketunnistus ei edes ole hirveän tarkka ei millään saa kunnollista puolitoistametrisen lätkästagan vastinetta. Jonkun sovelluksen tietysti saa, mutta ei se lätkältä sen enempää tuntuisi.
Tietysti pädi on omanlaisensa rajoite, mutta samaan aikaan se on monien vaiheiden kautta hioutunut erinomainen yleisohjain. Ohjain ei ole suurin rajoite, vaan pelisuunnittelu. Käyttökelpoisia uusia pelityyppejä ja muita uusia ideoita peleihin ei vain ole helppo keksiä. Kake onkin siksi monelle oikotie onneen. Innovaatio=ohjaustapa, koska muuta ei itselle tule mieleen.
Tottakai uusi ohjaustapa myös mahdollistaa kokonaan uusia juttuja peleihin ja joidenkin vanhojen juttujen tekemistä paremmin, mutta ennen kuin siitä innostuu, kannattaa miettiä kuinka hyvä uusi tekninen ratkaisu on ja mihin kaikkeen se tuo oikeasti arvokasta uutta. Minun huoleni on, että kakelle on vain muutamia käyttökohteita, joissa se on parempi kuin pädi. Siksi olen niin kriittinen ratkaisusta rakentaa koko kone rajoittuneen ohjaimen ympärille ja samalla uhrata koneen tehot, joista olisi hyötyä lähes kaikessa.
En ole edes vakuuttunut, että Nintendon omat perinteiset sarjat kehittyvät parhaalla mahdollisella tavalla Nipan valitsemalla kake + alitehoinen kone -linjalla. Eeppinen seikkailu, kuten Zelda olisi ollut hienompi kokemus nykyaikaisella raudalla, vaikka ohjaus olisi ollut pädillä. Samoin voi olla Metroidilla. Yksi Primen viehätyksistä oli upean ympäristön tutkiminen. Saa nähdä miten käy Marion kanssa. On se varmasti hyvä, mutta en ole etukäteen kovin töpinöissäni siitä, että tasoloikassa osoitellaan ruutua ja hetkutellaan ohjainta. Marion pitäisi kuitenkin olla tasoloikkapelejä ja Marioiden perinteinen 2D ja 3D-ohjaus on aina toiminut täydellisen tarkasti.
Ehkä ongelmani on se, että en saa itsetarkoituksellisesta käsillä hosumisesta mitään kiksejä. Ohjauksen pitäisi olla tarkka, tehokas ja mahdollisimman vähän pelaajaa rasittava. Itsensä rasittaminen hosumisella, joka suorittaa itse pelissä vain purkitettuja liikkeitä on pelkästään askel taaksepäin. Kun ohjaus ei ole tarkkaa, ei myöskään eläytymistä liikkeiden itse tekemiseen synny. On aivan älytöntä, että niin täydellistä juttua kuin ohjaimen nappi lähdetään fiiliksen nimessä korvaamaan ranneliikkeillä.
Ottaen huomion mitä Wii-tarjoaa, on myyntimenestys surkuhupaisaa. Kone maksaa kuvajohdon kanssa 300 euroa, eli ei mtenkään halpa. Sillä saa auttamattomasti alitehoisen pelikoneen, jolle on edelleen yksi hyvä Cube-käännös ja lauman turhanpäiväisyyksiäa ja suorastaan surkeita esityksiä.
Päivän paras, kiitokset tästä. Et sitten ole lukenut esim. käyttäjien Centauri, Jooseppi tai Tautofonia kirjoituksia?
