Vastaus: PS3, Wii, X360 - kuka vetää pisimmän korren?
Yritänpä vielä humalassa selittää mikä on minun silmiini nicheä ja mikä ei ihan konkreettisin esimerkein.
Oblivion on mielestäni loistava peli. Kerron myöhemmin miksi. Niche-minäni haluaa jostain syystä tehd siitä paskan. Yksi sellainen niche-attribuutti on vaikkapa pelin konsolikäyttöliittymä, joka sentään LUOJAN KIITOS on muokattavissa PC:llä. Jee. Tai vaikkapa se, että jos menen keskellä yötä jonkin tuntemattoman leidin kotiin lukitusta ovesta tiirikalla, herätän leidin ja paiskon kaikki tavarat hänen kirjahyllystään lattialle, hän tuijottaa minua täysin neutraalein ilmein tekemättä mitään; juuri näin toimisi kuka tahansa luonnollinen henkilö meistäki, eiks jeah? Voisin jatkaa listaa niin pitkälle, että näppäimistö hajoaisi. Kaikki niche-argumenttini olisivat täysin valideja. Voisin sanoa peliä paskaksi ja olla uskottava kriitikko. Ainakin omissa piireissä.
Se miksi Oblivion on loistava peli, on mm. [listaa tähän suosikki grafiikasta, genrestä, pelimekaniikasta jne] riittävä (en sano hyvä koska niche-kriitikko voisi teilata lauseeni heti pyytämällä määrittelemään hyvä ja löytäisi välittömästi miljoona vasta-argumenttia todistamaan mielipiteeni vääräksi tai turhaksi) taso edellä mainituissa - mutta ennen kaikkea se, että peli tarjoaa maailmasta kiinnostuvalle vastaaottavallepelaajalle kokemuksen, jonka kaltaisia ei ole toista - ei vaikka "sama" on nähty jo daggerfalleissa ja morrowindeissä aina jopa ultima underworldeihin tai dungeon mastereihin asti. Epäoleellista. Minä en muista tai muistele Oblivionista juurikaan asioita, joita jossain muussa pelissä olen nähnyt, vaan niitä kokemuksia joita sain. Muistan useita kymmeniä kohtauksia, keskusteluita, paikkoja, tapahtumia pelistä - ja hyvässä mielessä.
Sama homma jossain halossa tai gears of warissa. Molemmissa on puutteita, mutta hyviä kokemuksia, joita peli antoi on kymmenittäin - jos peruasiat (ominaisuuslista tai asiat joita voi jollain järkevällä tasolla vertailla muihin vastaaviin) on kunnossa ja peli tarjoaa miellyttäviä kokemuksia, niin sillä ei ole paskan väliä alkaa takertua pikkuasioihin vain siitä ilosta, että pääsee pätemään tai mollaamaan vastapuolen pelejä tai mitään muutakaan. Pippeliä voi kasvattaa muillakin tavoin, etenkin sitä omaansa.
Darkness on esimerkiksi loistava peli kaikin puolin,mutta se feilaa parissa asiassa miksi ko. tekele ei esim ole Halo 3:n tasolla absoluuttisissa tm pisteissä -> se ei tee kaikkia perusasioita hyvin; pelattavuus, nettipeli jne. Tämän voisi vielä antaa anteeksi ja peli voisi saada huippupisteet sadoilta kriitikoilta, mutta peli feilaa siinä tärkeämmssä, eli fiilispuolessa. Se on henkilöstä kiinni, mutta omalla kohdallani esim. siinä, että yksittisiä tapahtumia tai paikkoja, vihollisia, arkkitehtuuria jne ei muista pelaamisen jälkeen. Ei hyvässä, vaikkei huonossakaan. Täysin neutraalia, vaikka pelissä on hiton hienosti käsikirjoitettu juoni ja paljon herkullisiakin kohtauksia, mutta juonessa tai muussa ei-interaktiivisessa osassa, ei niinkään kohdissa johon itse vaikuttaa tekemisillään.
Halo 3:ssa muistan yksittäisiä puita, reittejä, rakennuksia jne. jotka vaikuttivat tekemisiin ja strategiaan, vihollisten reaktioita, kuolemia, yrityksiä ja erehdyksiä, iloa ja turhautumista. Ennen kaikkea äärimmäisen tyydytyksen tunnetta ja jopa sankaruutta onnistumisen jälkeen. Kuten myös vaikkapa gearsin kohdalla. Tai bioshockin, jonka tunnelma ja maailma on jo itsessään jotain uskmattoman muistettavaa ja saavutus. Sama sille mitä uutta ja todella innovatiivista (taas niche-jannu pääse selittämään, kuinka merkityksettömiä näidenkin pelien innovaatiot on ja kuinka osa innovaatioista on vain naamioituja, kuten plasmidit on vain toinen tapa esittää loitsut ja kuinka lopulta mikä tahansa objekti on vain kasa koodia....).
Kun taas joku Call of Duty 3, GRAW2 tai Darkness yms voivat olla - ja yleensä ovatkin - helvetin hienosti tehtyjä ja viihdyttäviä kokemuksia mitä attribuutteihin tulee, mutta missä ei oikeasti ole "sitä jotain". Ekasta GRAWsa esim muistan yhden helikopterkohtauksen mutta en juuri muuta merkittävää mitä en olisi jossain muualla nähnyt. CoD3:sta (ja oikeastaan myös 2:sta) en muista juuri mitään, en paljon aseita, persoonia, tapahtumia tai mitään merkittävää - vaikka molemmat pelit viihdyttivät. CoD 1:stä olen pelannut tosi kauan sitten, mutta siitä taas vastaavasti muistan montakin asiaa, kuten ajoneuvolla pakenemisen, padon tuhoamisen, ensimmäiset juoksuhaudat ja tykkien tuhoamiset jne. Se oli paljon vakuuttavampi kokemus, vaikka moni asia oli teknisesti huonommin tehty.
Yleensä seiskan-kasin peleistä ei näitä muistoja paljon jääkkään ja lähes aina ovat kelpoa viihdettä. Paskoista peleistä taas muistaa lähinnä ne huonot asiat.
No pointti tuli jo varmaan selville. Toivottvasti ei ollut kovin noloa tekstiä, nyt menen jatkaman bileitä kaljapullon kanssa.
Edit: pari ninja-edittiä
